Treffipäivä ja joulusauna Tuomaan Markkinoilla ja Torikortteleissa

Kaupallinen yhteistyö: Tuomaan Markkinat, Torikorttelit & Asennemedia

Meillä oli lauantaina Jannen kanssa treffipäivä. Siis ei mitkään pienet iltadeitit, vaan ihan oikeasti kokonainen päivä. Tuntui tärkeältä irrottaa vuoden kiireisimpänä aikana kunnolla aikaa yhdessäoloon.

Rauhallisen kotiaamiaisen jälkeen suuntasimme Tuomaan Markkinoille Helsingin Senaatintorille, sekä historiallisten, mutta urbaanien Torikortteleiden salamyhkäiseen ja tunnelmalliseen joulutunnelmaan. Olen pyörinyt kortteleissa aktiivisesti siitä lähtien, kun ne taas joitain vuosia sitten herätettiin takaisin eloon. El Fant -kahvila, Lapuan Kankureiden kaunis liike sekä Kiseleffin talon nostalgiset ja sopivan kuluneet, värikkäät maalipinnat talojen seinissä luovat ihan oman henkensä Kauppatorin viereisiin kortteleihin.

Ilmahan oli stereotyyppisen ajattelun mukaan totaalisen hirveä. Lähes koko päivän satoi kaatamalla vettä. Mutta koska sääseikka oli etukäteen tiedossa, oli meillä simmarit, sammarit, kummarit ja pipot, eivätkä ilmasto-olosuhteet lannistaneet. Ja oli jollain tavalla yhteisöllistä naureskella muille markkinatsemppaajille, jotka olivat myös saapuneet joulumielellä paikalle pienestä ropinasta piittaamatta.

Päivä kului vikkelästi, vaikka jälkikäteen ajateltuna en oikein tiedä, mihin kaikki ne tunnit hupsahtivat.

Söimme spiraaliperunoita vanhan huvipuiston tapaan paperitötteröstä omena-habanerodipin kanssa, ja kahvit valitsimme söpöimmän kojun perusteella. Kalles Fisk tarjoili ehdottomasti humoristisimman myyntipuheen, mikä sai ostamaan savulohipalan kotiin saakka. Fudge-harkoista valitsin sitruuna-salmiakin.

Joulumieli kirkastui viimeistään silloin, kun näki ihmisten tuulen ja tuiskun läpi tuovan hyväntekeväisyys-joululahjakeräykseen pikkuisen kastuneita lahjapaketteja.

Ostin jopa pienen joululahjan itselleni: veistelypuukon. Terään päätin spontaanisti ottaa kaiverruksen humoristisesta lempinimestäni, joka on syntynyt kouluvuoden aikana monen mutkan kautta. Ehkä ”Henriikka” olisi ollut klassisempi, mutta kun kuului kaupan päälle, niin en innostuksissani ehtinyt niin pitkälle ajatella. ”Päällikkö” olkoon siis hyvä, puukkomestarin huvittuneesta ilmeestä huolimatta.

Nauratti, kun puukon ostaessani toinen puukkoja katsellut, muuan seniorimies totesi minulle hymyssä suin innoissaan: ”Kyllä puukko on suomalaiselle tärkeä!” Olisi tehnyt mieli kysyä, että miten niin, mutta huomasin vain vastaavani naama virneessä myöntävästi. Apua.

Gluteenitonta ruokaa markkinoilla oli aika vähän, mutta Ravintola Kolmosessa löytyi onneksi kalasoppaa ja kalalautanen täynnä herkkuja. Ravintola Nollan puukoppiravintolaan kipitimme sen sijaan jossain vaiheessa sadetta pitelemään, kun olimme kuulleet sieltä löytyvän parhaat glögit. Vaalea omenaglögi olikin ihan taivaallisen hyvää (ja myös Viena oli maininnut sen omassa kirjoituksessaan eilen!)

Olen lapsesta asti rakastanut joulumarkkinoita. Lukioikäisenä muistan saksan tunnilla olleen puhetta saksalaisista joulumarkkinoista höyryvetureineen, luistelukenttineen ja karamellimanteleineen. Siinähän kävikin sitten niin, että siitä parin vuoden päästä pakotin perheeni Frankfurtiin joulua ihastelemaan.

Nyt on ihanaa, että sama tunnelma löytyy Helsingistä. Aluksi vaatimattomina startanneet Tuomaan Markkinat ovat olleet jo monta vuotta joulukuun vakio-ohjelmassani. On totta, että huurteinen pakkaskeli saattaisi olla vielä himpun verran suloisempaa, mutta löytyy sitä romantiikkaa rännästäkin.

Markkinoiden jälkeen katosimme Torikortteleihin. Katariinankatu näytti niin houkuttelevalta, että suuntasimme heti Lapun Kankureitten liikkeeseen. Siellä menikin toki, sillä se on kyllä ehdottomia suosikkikauppojani Helsingissä. Kaikki villat ja pellavat, kaikki kaunis, laadukas ja harkittu. Hypistelin sitä sun tätä, vaan en ostanut mitään. Yritin kyllä melko suoraan vihjailla Jannelle, että joululahjaksi lahjakortti kyseiseen liikkeeseen ei olisi mikään ikävä yllätys.

Lapuan Kankureiden työntekijät vinkkasit meidät seuraavaan paikkaan, Aleksanterinkadulle, Kiseleffin talon pääoven viereiseen ”leluliikkeeseen”, joka on käsityöputiikki Okran yhteydessä. Anni ja Aleksi myy kauniita leluja ja muita lapsekasta – itse ostimme juuri syntyneelle kummipojallemme puisen kilpa-auton, ja jäin ihastelemaan myös perinteisiä paperitonttukoristeita.

Kaikkein käytännöllisin ja tarpeellisin joululahja löytyi kuitenkin Christmas TRE:n joulupuodista Kiseleffin talosta. Tikaun retkipyyhe (alla kuvassa) meni hankintalistalle keveytensä ja kauneutensa vuoksi. Tuollainen olisi hyvä niin metsäreissuun kuin lomamatkalle. Joulupuoti oli muutenkin tupaten täynnä kaikkea kivaa ja hurmasi sisustuksellaan: seinällä roikkuvat ryijyt sopivat upeisiin, vanhoihin koristepuuoviin täydellisesti.

Kauppojen lisäksi kiertelimme kujilla ja sisäpihoilla spotaten kauniita sävyjä seinissä ja sopivia salapaikkoja. Katariinankadun ja Sofiankadun välinen kaupungintalon sisäpiha on sympaattinen kaupungin ulko-olohuone, jossa voi kauniilla säällä istua kaakaokupillisen kanssa rauhakseltaan. Joku paistoi kiviportailla kalaan iltaa varten, rosoisen keltainen seinä oli täydellinen Instagram-seinä ja löytyipä kaiken keskeltä lasiseinäinen, värikäs pussauskoppikin.

Mutta sitten tuli päivän ehdottomasti paras asia! Sauna Senaatintorilla. Niin hyvä kokemus, että haluisin heti uudestaan lauteille kököttämään.

Viiden euron hintaan kuului pyyhe ja tohvelitkin, saunabaarista sai kipitettyä GT:tä, ja suihkukopeista löytyi jopa pesuaineet. Kerrallaan saunaan mahtui 15 henkeä, eikä missään vaiheessa tullut liian ahdasta, kun osa porukasta vilvoitteli pihamaalla.

Muutama saunojista oli turisteja, suurin osa suomalaisia. Juttelimme niitä näitä ja totesimme Jannen kanssa tällaisen olevan parasta suomalaista yhteisöllisyyttä. Höyrytä nyt yhdessä miltei ilkosillaan Tuomiokirkon nurkilla. Best.

Ennen illallista pidimme syksyllä avatun Sofia Future Farmin Teesalongissa pienen työhetken riisipuuroannoksen kera. Ei ole muuten neljän euron riisipuuroannos hassumpi! Mutta tunti sai riittää työnteolle, sillä treffipäissään oli vaikea keskittyä mihinkään toffeepalaa vakavampaan.

Pieni illallisemme nautittiin neljättä päivää auki olevassa sake- ja viinibaari Gohanissa Sofiankadulla, jonka taustalla ovat Fat Ramenin ravintoloitsijat. Ai että, mitä makuja! En ymmärtänyt puoliakaan hienoista termeistä tai ainesosista, joita ruokamme pitivät sisällään, mutta sen ymmärsin, että ruokaa arvostettiin ja se oli superhyvää. Puolukkajälkiruoallekin erityismaininta.

Janne otti ruoan kanssa Sakea, itse nautin roseeta. Oli kiva istua rauhassa lämpimässä hämyssä, kun pihalla oli pilkkopimeää ja sateista. Tänne on palattava toistekin juomaan viiniä ja ottamaan santseja annoksista, sillä nyt oli karattava melko äkkiä, kun Savoy-teatterissa alkoi ennen kahdeksaan Imogen Heapin keikka, jota olimme odottaneet monta kuukautta.

Niin kuin moni teistäkin kommentoi Instagram stooreihini päivän jälkeen, niin kaiken kaikkiaan ihan täydellinen päivä. Kyllä treffipäivät aina treffi-illat voittaa.

Jos jotain tästä kaikesta suosittelisin vielä aivan erityisesti, niin on se tuo sauna.

Ystäväni lähetti minulle huomatessaan Instagramissa saunahehkutukseni: ”Olin tuolla viikko sitten ja mietin että meneeköhän kukaan oikeasti tuonne saunaan!!! I should have known!”

Miksi matkustaa kauas, kun voi matkustaa raitiovaunulla Senaatorintorille?

-Henriikka

Tuomaan Markkinat avoinna 22.12. saakka, ma–pe klo 11–20, la-su 10–19. Joulusauna avoinna ke–pe klo 15–20 ja la-su klo 14–19.

Sanattoman ylpeä Helsingistä

_mg_0039-kopio

Tänään ja eilen minut on vallannut ihan uudenlainen ylpeys kotikaupungistani Helsingistä. Suomesta olen osannut olla aina ylpeä, mutta eilen ja tänään kaupunkia kiertäessäni ylpeyteni kohdistui nimenomaan Helsinkiin.

Tuntuu, että niin moni asia on mennyt jättiaskeleilla eteenpäin. On kahvilaa, kauppoja aktiviteetteja ja nähtävyyksiä. On seuroja, kerhoja, iltamia ja aamuseminaareja. Ruokakulttuuri on täysin eri luokkaa kuin 2010 Helsinkiin muuttaessani, ja kaikille löytyy jotakin.

Istuin tänään lounaalla Paulig Kulmassa ja mietin miten hyvää kahvia Helsingistä saa.  Omani oli mangoinen ja tummasuklainen suodatinkahvi. Aleksanterinkadulla kulki lukemattomasti turisteja ja he vaikuttivat kuraisesta loskasäästä huolimatta melko onnellisilta.

_mg_0030-kopio_mg_0014-kopio _mg_0023-kopio

En ollut ennättänyt Tuomaan Markkinoille vielä ennen eilistä. Heitin toissapäivänä onneksi pieniä vihjeitä ilmaan:

”Kukaan ei ole vielä vienyt minua tänä vuonna joulumarkkinoille…”
”Hmm.. no pitäisiköhän minun ehkä sitten viedä sinut huomenna?”
”No, sehän sopisi.”

Kuljimme iltatreffeillämme iltamyöhällä. Joimme glögiä – tai no minä join kaksi. Ensimmäinen oli ihan tavallinen, toinen oli Ravintola Grönin mäntyglögi. Niin hyvää ja kummallista. Maksoi vain kaksi euroa. Janne söi nälkäänsä Rootsin nyhtökaura-käristystä samalla kun minä ihailin paikallisten toimijoiden taidetta, käsitöitä, herkkuja ja kaikkea, mitä en edes osannut kategorisoida (tonttuasiat, suolaiset hillojutut ja muu mystiikan puolelle kallistuva.)

_mg_0016-kopio_mg_0053-kopio

Markkinoiden ahkerasti kuvatusta karusellista varasin itselleni paikan tietäen, etten ole edes menossa kyytiin. Mutta jos menette käymään markkinoilla, niin älkää unohtako tuon pienen, turkoosin Jopon olevan minua varten.

Luikahdin myös Torikortteleihin Katariinankadulle, jonne Lumoan Stories on avannut kivijalkaliikkeensä. Heidän täysvillaiset madeinfinland-uutuutensa ovat sykähdyttäviä. Odottakaas vain, kun esittelen uuden, harmaan villatakkini.

Markkinahumu loppuu harmittavasti jo seitsemältä, mikä on kyllä surullisen aikaisin. Aleksia kotiin päin kulkiessani teki mieli nykiä hihasta turisteja, jotka olivat suuntaamassa silmät tuikkien vielä myöhäisillan glögeille torille päin: ”Anteeksi, kun meillä on Suomessa näitä kaiken maailman sääntöjä, niin varmaan siksi sulkevat jo ennen otollisinta alkuillan hämyä.

_mg_0018-kopio _mg_0006-kopio

Tänään kahlasin Punavuorta, Kamppia ja keskusta-aluetta läpi valoisan aikaan. Vein ystävälle joulukortin, kävin hakemassa yhden Facebook-kirpputorilta hankitun mekon, minkä jälkeen kuljeskelin ilman suunnitelmia muutaman tunnin.

Voi Helsinki, minkä teit. Suomalainen design on saanut kaksi valtavaa joulukauppaa samaan kortteliin: My o My:n Xmas Garage ja TRE Christmas Market ovat täynnä kauniita, käytännöllisiä ja vieläpä eettisiä ja ekologisia lahjoja. Itse ostin tosin vain arkin lahjapaperia ja kerällisen lahjanarua, mutta Helsinki-ylpeys ei ottanut laantuakseen.

Pullomies soitteli onnellisesti ohikulkijoiden tuijottaessa haltioissaan. Senaatintorilta kuului etäisesti Jouluradio. Joulumekko löytyi ensimmäisestä kaupasta, jonka kynnyksen ylitin.

Onnittelut Helsinki. Olet yksi parhaista joulukaupungeista – ja kaupungeista muutenkin.

-Henriikka

Töihin Tuomaan Markkinoille

_MG_5338 kopio

Kyllä oikea elämä on parasta. Sellainen aito, rehellinen elämä. Oikeiden ihmisten piirittämä, välillä tylsä ja välillä riemukas.

Saimme viikonloppuvieraita Tampereelta ja vietin pitkästä aikaa parhaimman viikonlopun. Olin aika väsynyt, nuutunut itseni, mutta oikeiden ihmisten kanssa se ei haittaa. Sitä paitsi tässä typerän hektisessä maailmassa minunkin lähipiirini on aika uupunutta kansaa aina työviikon jälkeen. Olen harvoin ainoa.

_MG_5323 kopio_MG_5307 kopio

Perjantaina joimme kahvia keskiyölle, meneehän siinä jo aikansa, kun päivittää kuulumisia. Eilen kärvistelimme nälkäisten vatsojen kanssa brunssille saakka ja kävelimme Arabianrannan Dylaniin syömään aamiaista ja lounasta yhdeltä seisomalta. Erittäin hyvä hinta-laatusuhde, surkea musiikki ja hauska lähiötunnelma: eri-ikäistä ja -näköistä väkeä pitkien pöytien ympärillä. Hyvin nukutun yön jälkeen hymyilytti.

Brunssin jälkeen miesväki suuntasi Varustelekaan etsimään peltipaitoja, maihareita, parkatakkeja ja muuta tuikitärkeää armeijan vanhaa. Minä ja Henna körötimme kahdeksikolla Kaapelitehtaalle joulutunnelman keskelle.

Pukin sylistä olisi saanut valokuvan kympillä ja aikuisten glögiä jonotettiin metrikaupalla. Pihalla oli toinen joulupukki, joka oli huonoin koskaan näkemäni. Toisaalta kaksi joulupukkia muutaman metrin säteellä on tietysti vähän kyseenalaista ylipäänsä. Käsityöläisten markkinoilta löytyi muutama salainen joululahja ja useampi tuttu jututettavaksi. Karamellisoidut omenat tikunpäissä näyttivät liian hyviltä ollakseen totta.

_MG_5311 kopio _MG_5325 kopio

Kaapelilta jatkoimme Korjaamon joulutorille, jotka olivat kyllä kertakaikkisen kököt tänä vuonna. Onneksi Senaatintorin Tuomaan Markkinat nostivat taas mielen korkealle. Miten siellä voikin pyöriä niin paljon hyväntuulisia ihmisiä?

Ajattelin änkeä ensi vuonna väkisin sinne töihin. Minulla olisi punainen pipo ja posket. Myisin kuumaa omenaviiniä ja tarjoilisin kettukarkkeja kaikille hymyileville. Hammashymyisille kaksi. Takataskussa olisi taateleita, jos joku on oikein terveellinen.

Mutta mitä oikein puhun jo nyt viikonlopusta, vaikka melkein koko sunnuntai on vielä käyttämättä? Kohta hyppäämme bussiin ja ystävien luokse. Lupasivat tehdä ruokaa, uskoakseni erittäin hyvää.

-Henriikka