Surkean päivän päätteeksi

Torkutin yli tunnin. Pääni käynnistyi hitaasti. Tukalat tiistait.

Puin kuitenkin Kööpenhaminasta ostetut, vaalenpunaiset kengät ensi kertaa jalkaan ja tunsin oloni ihanaksi.

Istuin palaverissa ympäröitynä ihailtavilla, innostavilla ihmisillä ja minä olin yhtä takkua. Englannin kielen nyanssit karkasivat vieraskielisen ajatusvirran sekaan ja järkevät ajatukseni haihtuivat savuna ilmaan. Neljän tunnin palaveeraamisen jälkeen oli jäljellä turhautumisen jälkeinen aggressio ja pettymys itseensä.

Noustessani tapaamispöydästä huomasin kenkieni olevan mustassa öljyssä. Ei tietoakaan, mistä se tuli.

Oli koko päivän juuri sellainen fiilis kuin kaiket yöt valvoneet äidit kertovat heillä olevan. Silmät kostuvat aivan turhasta, kiukku nousee pintaan aivan puskista, eikä koskaan tiedä mikä tunne seuraa toista.

Sen lisäksi on olo, että kohta mokaan, kohta mokaan. Aivan varmasti hajotan vielä jonkun lasin tai löydän itseni murtuneen nilkan kanssa. Tekisi mieli haistattaa huilu koko valtiokunnalle, mutta sillä on nyt tärkeämpiäkin aiheita kuunneltavana.

Meinasin nimetä kirjoitukseni ”Surkean päivän iltana”, mutta huomasin kirjoittaneeni samalla otsikolla jo syyskuussa. Mutta arvatkaa mitä? Silloinkin sama ystävä tuli illaksi kylään ja muistutti olennaisesta. Että riittää olla rinnakkain, vaikka ihan hiljaa. Surkeita iltoja vartenhan ystävät myös ovat.

Jännästi kääntyi ilta voitoksi, vaikka surkealta tuntuu edelleen.
Kenkiin päin en aio enää tänään edes katsoa.

-Henriikka

Kevät – kirkkaita ajatuksia, kirkkaita värejä

Kello juoksee, kalenteri juoksee. Nyt jos vihdoin kannattaa tajuta, että on huhtikuun alku ja keväästä kannattaa ottaa kaikki hyvä irti. Ei ole tarkoitus kylvää suorittamisstressiä, mutta sanon nyt tämän ihan tosissaan: ei kannata odotella terassikelejä tai piknikpäiviä heinäkuulle, vaan avata silmät lisääntyvälle valolle ja kesäajalle jo nyt. Ennen kuin huomaattekaan, on taas syyskuu ja sympaattiset, pimenevät illat ja ainainen, ihana alakulo.

Omaan kevätpersoonaani kuuluu olennaisesti ainakin yksi asia: olen paljon ihanampi. Olen ihanampi ystävä, ihanampi sisko, ihanampi vaimo… Minulla on paljon selkeämmät ajatukset ja saatan jopa vastata viesteihin, joita sisarukseni minulle lähettävät. Läträän kirkkailla väreillä ja vihellän matkallani.

 Juuri  mitään en tarvitse vaate-, kenkä- tai asustekaappiini, mutta muutamia juttuja on tarttunut kevään matkoilta.

Ylläolevan kuvan setin ostin Kööpenhaminasta. Adidaksen vaaleanpunaiset Gazellet kiinnittivät huomion ikkunashoppailessa ja viimeinen niitti oli joku imarteleva, tanskalainen myyjä. Hauskaa on, että rukoilin näitä kenkiä itselleni ensi kertaa jo keväällä neljä vuotta sitten ja olen ehtinyt jo kuluttaa yhdet siniset tässä välissä melko huolella.

Sen lisäksi kuvassa on Weekdayn alerekistä löytynyt vihreä paita, kasa varrettomia kesäsukkia ja harmaa Samsoe & Samsoen pipo. Minulla on heiltä ollut harmaa talvipipo käytössä jo monta vuotta, ja jos laatu on samaa, niin pärjään tuolla pitkälle.

Ylläoleva kuva on mystisempi, sillä omaan silmääni se näyttää juuri siltä sympaattiselta syksyltä. Mutta Köpiksen Punaisen Ristin kirppikseltä löydetty keltainen villapaita oli pakko tuoda Jannelle tuliaiseksi, että sitä voisi itse käyttää vaalenkeltaisissa kesäöissä. Samalta kirpputorilta löytyi ihkauudet nahkaiset pussukat, keltainen ja musta. Tanskan reissulta löytyi myös RVLT:n harmaanvihreä miesten puuvillaneule, jota en edes harkinnut kuin itselleni.

Georgialaisesta designer-/pienyrittäjäpuljusta löytyivät isot, hopeat korvarenkaat sekä metsänvihreä muistivihko. Myyjän silmistä kyllä huomasi, että sikäläiseen hintatasoon nähden arvokkaiden tuotteiden myynti toi taas turvan hetkeksi eteenpäin. Georgiassa oli käsityö- ja taidesaralla muutenkin ihan mieletön tekemisen ja uuden ajan meininki.

  Sellainen kirkkauden setti on tullut tähän talouteen. Nyt kun on uusi kirppislompakkokin, niin sen voi hyvin pitää kiinni taas hetken aikaa. Sitä paitsi tiedän, mikä kirkastaisi kokonaisuutta kaikista eniten: ikkunanpesu. Himputin ikkunanpesu. Täytenee lahjoa Janne töihin.

Toisaalta kevät on kyllä ihanaa kierrätysaikaa. Juuri sähköpostiin kolahti entisen työkaverin vinkki Kallion Kipinöi-kirppiksestä. Kyläjuhlat, katukirppikset ja siivouspäivät ovat onneksi niin täynnä kaikkea muutakin kuin kuluttamista. On ihana nähdä muiden kirkastuneet ilmeet, kuulla tuttujen kirkkaita kevätajatuksia ja juoda mukillinen kehnosti käynyttä rusinasimaa.

Shine shine!

-Henriikka