arkisto:

heinäkuu 2011

Sunnuntai on lepopäivä

9
–
kahvilla, musiikki
 
Sunnuntai on lepopäivä, siitäkin huolimatta että töitä on tänäänkin se kahdeksan tuntia. Sunnuntaissa on kuitenkin ihan oma tunnelmansa: Aamukahvin tahtoo juoda rauhassa ja eikä päivän halua kuluvan maanantaita pohtiessa ja murehtiessa. Sunnuntaina otetaan lunkisti. Iittalan hempeä Satumetsä-sarjan 4dl-muki takaa, ettei kahvi lopu parin hörpyn jälkeen. Tänä sunnuntaina kiersin tukkani mummopötkölle, ettei hiukset valuisi tielle, kun nautin aamuhetkestä. Jos joku haluaa käyttää samaa konstia, niin ohjeet kuuluvat:
– Suihkuta hiuksiin hiuspuuteria tai lakkaa.
– Laita hiusten päälle hippityylisesti ohut, joustava panta.
(suurinpiirtein sellainen, jota säbänpelaajat pitävät usein hiuksissaan ja jotka olivat muotia joitain vuosia sitten. Semmoinen lenksukka)
– Nosta hiuksesi latvat pannan yli sen reunojen alle napakasti.
– Asettele sliipatusti tai vähemmän sliipatusti ja viimeistele lakalla.
Täydellinen ilma pihalla. Tässä täydellisiä, sopivan syvälle tajuntaan uppoavia ja kuitenkin jonnekkin ajatusten yläpuolelle kellumaan jääviä biisejä, jotka valitsin taustalleni aamupalalla. Ottakaa rennosti! -H

 

Joutomaa ja mikä se on?

kommentoi
–
taide

Täytynee tunnustaa, etten ole mikään ekspertti suomalaisten (tai yleensäkään minkäänlaisten) taiteilijoiden kanssa. Osaan ehkä muutaman nimetä tai tunnistan ulkonäöltä jonkun persoonallisen tyylin, mutta yleisesti ottaen olen hukassa. Eräs tyyli kuitenkin notkautti polvet jo alkumetreillä, kun törmäsin yritykseen nimeltä ”Joutomaa”. Reetta Isotupa-Siltasen kuvissa eläimet ja ihmiset, sekä todellisuus ja mielikuvitus sekoittuvat ja jäljelle jää eläinhahmoja kahdella jalalla seisten, suurten teekuppien äärellä pomppivia tonttuja ja norsuja päälletysten. Joutomaalla on oma putiikkinsa Turussa, mutta jälleenmyyjiä on ripoteltu ympäri Suomea. Itse bongasin taitelijan tuotteita osoitteesta madeby.fi. (linkki alhaalla)

Blogissaan taitelija kertoo yrityksestään seuraavanlaista: ”Vuonna 2006 perustettu Joutomaa myy kollaasitöistäni painettuja postikortteja, onnittelukortteja sekä signeerattuja printtejä. Töissäni yhdistän eri tavoilla käsittelemiäni vanhoja kuvituskuvia itse maalaamiini osiin. Teen työni käsin leikkaamalla, liimaalla ja maalaamalla puulevyille. Kuvaoriginaalit skannataan ja painetaan korteiksi ja printeiksi kirjapanossa Suomessa. Minulle Joutomaa tarkoittaa mielikuvitusmaailmaa, jossa voi tapahtua mitä tahansa. Pyrkimyksenäni on tehdä enemmän kuin vain kauniita kuvia. Haaveeni on kertoa tarinoita jotka saavat katsojan hymyilemään ja ajattelemaan samaan aikaan.

Joutomaa on myös ”pieni hassu kauppa”, osoitteessa Kellonsoittajankatu 8, Turku. Perustin myymälän työhuoneeni yhteyteen lokakuussa 2009. Liikkeessä on omien tuotteitteni lisäksi myytävänä noin 20 suomalaisen ja ulkomaisen käsityöläisen ja taitelijan ihania, hienoja ja kauniita tuotteita. Paljon pieniä, kivoja, värikkäitä ja lahjaksi sopivia tuotteita! Esim.korvakoruja, kaulakoruja, rintakoruja, paljon erilaisia pussukoita (varmasti Turun paras valikoima! :), printtejä jne. Tekijöiltä kuten: Syko Design, Onnela Design, moumou Design, May-me, Emmeline Design, Karuski, Pinnalla jne.

                                                                        

                                                                                                 
MIKSI JOUTOMAA?
Yrityksen nimi on kummallinen, myönnetään! :) Usein se on ensimmäinen asia josta puhun asiakkaan kanssa: Mitä se oikein tarkoittaa? Kun perustin yrityksen ainoa kriteeri nimelle oli että sen on oltava suomenkielinen. ’Joutomaa’ on ehkä käsittämätön (myös) ulkomailla, mutta minulle Suomen kieli on rakas asia! Halusin että nimi kuullostaa kauniilta ja kuvastaa jotenkin tyyliäni, eli on hiukan hassu ja outo :)
Joutomaahan tarkoittaa yleisessä kielenkäytössä maata jolla ei ole taloudellista arvoa, siis arvotonta paikkaa. Joutomaa ei ole peltoa eikä metsää, eikä siellä asu ketään. Messuilla juttelin asiasta nuoren naisen kanssa jolle joutomaa merkitsi ihanaa erityistä leikkipaikkaa lapsuuden lähiössä. Minulle ’Joutomaa’ merkitsee samaa: mielikuvitusmaata jossa kaikki on mahdollista. Koska siellä ei oikeastaan ole mitään, siellä voi tapahtua mitä tahansa!

Huvittuneimmin yritykseni nimeen suhtautuvat yleensä keski-ikäiset miehet… :) Kun tilaan jotain reaktio on usein: ”Siis MIKÄ se sun yrityksen nimi oli??” Toisaalta nimi on tuonut myös paljon uteliaita messuosastolleni. Toiveissa on että nimi on myös jäänyt ihmisten mieleen!”

Hmmhh, harkinnan alla on suurikokoinen printti huoneentauluksi, kunhan vastaan kävelee osuva kuva ja kunhan saan puoliskoni hyväksynnän. Ja kaikki kaverit: kavahtakaa, sillä tulevaisuudessa saattaa postiluukusta kolahtaa Joutomaan postikortteja.

Ja sitäpaitsi, vaikka olenkin enempi Jeesuslapsienkeli-joulukorttien ystävä, niin sydämeni sulaa näille: (tilatkaapa ensi jouluksi tällaisia!)

 Tälleesti tänään! Henriikka

 http://joutomaassa.blogspot.com/
 http://madeby.fi/artist/shop/Joutomaa/
(huomioi myös monen muun ihanan kotimaisen taitelijan luomukset!)

Letkee surffiletti

2
–
hiukset

Pikkuhiljaa hiukseni alkavat olla siinä mitassa, että pystyn saamaan ne kuuluisalle ”surffi-lookille”. Yleensä se tyyli taitaa kuulua kesähelteille, mutta minusta se kelpaa syksyksi ihan yhtä lailla. Ehkä kesää kestää kauemmin, kun sen pitää hiuksissa tallessa. Olen huomannut, että herttainen Kate Hudson on taituri tässä mallissa: hänen surffihiuksiaan voi ihailla huokaillen. Mutta kyllä luonnon lookin hallitsee moni muukin! Mäntysuopaa, suolasuihketta, sormikiharoita, letit yöksi –keinot on monet.

Jäbät Lord of Dogtownista, heissä on todellista surffaajalookkia vaikka ovatkin skede-äijiä.
    Jos joku muukin haluaa säilyttää kesäiltoja päässään, niin   tässä eräs resepti kuumalle tukalle:
1.Kastele hiuksesi ja hiero niihin hoitoainetta.
Anna vaikuttaa ja huuhtele pois kylmällä vedellä.
2. Jaa hiukset kahteen osaan ja lisää hieman hiusvahaa.
Letitä hiukset ja anna niiden kuivua rauhassa yön yli.
3. Avaa hiukset ja lisää jälleen hieman vahaa tai
suihkuta hoitoainetta, jotta saat kutreihisi eloa.
4. Pörrötä tukkaasi ja viimeistele kampaus hiuslakalla!
(vinkki: pidä päätä alaspäin, kun lisäät hiuslakan)
(http://www.avatv.fi)
Kuinka selvitin tulikokeen luoda oikeaoppinen look?
Puss! Henriikka

Kuvien lähteet:

http://www.taaz.com
http://glamarama-glamarama.blogspot.com
http://weheartit.com
http://favim.com

Juhannus-alejen jäämistöä

9
–
oma tyyli, ostokset
Toisaalta ärsyttää putiikit, jotka aloittavat alensa jo ennen juhannusta. Toisaalta se estää sitä ääliömäistä ruuhkaa juhannuksen jälkeisenä maanantaina ja nyt kun huomaa, että alennus-kamaa roikkuu rekeissä edelleen, niin fine. Käväisin tuossa vielä viimeisiä ale-rippeitä kurkkimassa ja..
..sorruin. Gina Tricot tarjosi liian monta kiusausta:
1. Collegesortsit (hiphop-sydämeni pumppas näille täysillä, mukava ohut nahkavyö tuli messissä)
2. Nahkaremmin päässä roikkuva kello (kyllä, se on ajassaan) 
3. Pienenpientä vyötä muistuttava sormus (öh? Silti söötti.)
Tähän saa jäädä ale-shoppailuni (helppo sanoa, kun alet alkavat olla lopuillaan) ja rahat säästöön hiiohoi.
Pysykää linjoilla, armaat!

”Pussukoita”

2
–
random
Marimekon pussukat, rakastan niitä. Eri kokoisia, niiden kuoseja, värejä, mallia ja sitä napsahdusta, kun niitä avaa ja sulkee. Hintaviahan ne ovat, myönnettäköön. MUTTA itse olen huomannut, että synttärien ja joulun lähestyessä moni kysyy mitä voisi ostella lahjaksi ja näihin tilaisuuksiin Marimekon pussukat ovat mainio ehdotus. Varmasti mieleinen ja usein ostajankin mielestä 
sopivan tyylikäs ja laadukas lahja.
Yhtä käytän penaalina, toista meikkipussina, kolmanteen kerään koruni reissua varten ja yhdessä on matkustanut minikokoinen suoristusrautani. Ja toki muiltakin valmistajilta löytyy vastaavia ja esimerkiksi kirpputoreilta voi bongailla käsintehtyjä samanmoisia pussukoita, omani vaan sattuvat olemaan juuri Marimekon.
Pitäisi ehkä hankkia vielä muutama lisää. Taidan odottaa niitä syntymäpäiviä.

Henriikka (huom! 2.12)

kuvat: marimekko.fi

Jyväskylässä on rallit

5
–
oma tyyli
Jyväskylässä on rallit ja kaupunki täyttyy ihmisistä. Täällä riittää kyllä mielestäni porukkaa ja älämölöä jo noin muuten, mutta yhtäkkiä kaduilla kuulee muutakin kuin suomen kieltä ja terassit täyttyy rallikansasta. Tiistaina istuskelimme iltaa yhdellä terassilla ja pohdin pitkään, että onpa jäänyt huomaamatta, miten kansainvälinen kaupunki Jyväskylä on. Hetkonen meni, ennen kuin muistin koko urheilutouhun ja karu totuus paljastui.
Tämä se vasta on mukavaa, saa nähdä hulinaa ja vilinää. Ja kun lähtee ystävien kanssa pihalle istuskelemaan, niin ei tarvitse olla niitä ainoita pöydäntäyttäjiä. McDonaldsikin on tehnyt ”ralli-aterian” juhlan kunniaksi, kokeilkaa ihmeessä puolestani.
Eilen laitoin lämpöiseen kesäiltaan H&M:n mustan pitsimekon, jonka hihoihin olen kovasti kiintynyt. Jalassa ihanat ystäväpoppoolta ylioppilas-lahjaksi saadut kultaiset Converset, joiden toivoisin kuluvan hieman nöyremmiksi. Korvissa killuivat uudet kirpputori-korvikset ja olkinen laukku on äitin vanha. Tukka rehottaa tuttuun tapaan: Pyrin saamaan kovalla työllä sen sennäköiseksi, etten ole viitsinyt sitä laittaa. (genius!)

Nauttikaa ihmisen poikaset kesänrippeistä, käykää yöuinnilla isolla sakilla ja maistakaa uusia jätskejä. -H

Laukku Ohoi

2
–
kirpputori
Jyväskylän Seppälän Suomen Punaisen Ristin kirpputorilta löytyi kuin löytyikin aivan unelmalaukku minulle. Maanläheiset värit vetivät puoleensa ja kokonsa puolesta laukku sopii sekä arki- ja opiskelukäyttöön että parin-yön-matkoille vallan mainiosti. Laukussa roikkuvat lyhyemmät kahvat sekä pidempi olkahihna ja laukun suu-osan nahkareunat on tuettu puupaloilla, mikä luo muotoon selkeyttä ja ryhtiä. Viidellä eurolla sain tuon hurmaavan yksilön itselleni. Huraa!
Reilun viikon päästä koittaa muutto Helsinkiin ja jännitän kirpputori-intoiluni puolesta: Mitä pienempi kaupunki, sitä helpommalla uniikkeja löytöjä tekee ja sitä halvemmalla tavara lähtee. (Käykääpä joskus Kuhmon, Lohjan, Joutsenon tai Ilomantsin kirpputoreilla: Myyntipöydistä löytyy vaikka mitä! Siilinjärvi on yksi parhaista kirpputori-kaupungeista) No ehkäpä Helsingissä seula sitten tarkentuu ja tyyli parantuu tsahh.
Lähes täydellisen laukun ominaisuuksia: (Itsestäänselvyyksiä. Luulin osaavani kirjoittaa hyviäkin kriteereitä, mutta pääni suolsi latteuksia)
  • Laukku täyttää sille annetun tehtävän: läppärilaukkun on oltava vähintään läppärin kokoinen, soma asustelaukku harvemmin on hervottoman suuri nahkakasa. Täydellinen nahkalaukku ei voi olla keinonahkaa.
  • On hyvä kantaa. Olkalaukku ei saa pistää olkapäätä vereslihalle ja usein on tärkeää, että tavarat asettuvat laukkuun tasapainoisesti. (jos laukku on erityisen hyvännäköinen, niin tämän kohdan voi toisinaan skipata)
  • On kulutusta kestävä. Mitä materiaalia haluat laukkusi olevan? Nahkalaukkua ostaessa ota selvää, että materiaali tosiaan on sitä mitä kuvittelet sen olevan.
  • Laukun kanssa tuntuu kotoisalta, se tuo kantajalleen itsevarmuutta eikä sitä tee mieli piilotella.
  • Näyttää hyvältä! Vaikka laukku olisi muuten kuinka käytännöllinen tahansa, on se rumana kaukana täydellisyydestä. (anteeksi turhamaisuuteni)
  • Huomaat, että kaikista vaihtoehdoista loppujen lopuksi päädyt tähän yksilöön

Kirpputoriostoksia

3
–
kirpputori
Yhdeksän työpäivän jälkeen koitti vihdoin odotettu vapaapäivä. Tulevan muuton vuoksi lähdin katsastamaan paikallisia kirpputoreja, jos löytyisi hyvä ruokapöytä, vaaterekki tai muutama tuoli.
Ei löytynyt huonekaluja, mutta muutamia helmiä vaateosastoilta (jotenkin huomaan aina paitaostosteni olevan jokseenkin löysiä, vaikka tälläistä 158,5 cm-mittaista laiturintappia ei välttämättä kannattaisi peitota moisiin verhoihin):
Kukkakuviolla koristettu mummon villapaita 1€
Virkattu korallinvärinen paita 3 €
Löysä raitapaita 2 €
Suurensuuri neuletakki 2 €
Miksi varpaani kouristelevat?
Jään villapaitoineni odottamaan syksyn saapumista, tulevaa Taiwanin matkaa ja sitä kun päällä saa kahdeksan vaatekerrosta ja silti paleltaa. 
Adios, Henriikka.

Keltainen kupla

kommentoi
–
oma tyyli
Minulle keltainen kupla.
Ne taitaa saastuttaa kyllä melkoisesti. Ja liian moni ehkä erehtyisi luulemaan kaaraani taksiksi.
Autoille on hauskoja lempinimiä: Kaara, biili, automobiili, sillipurkki, sämpylä, kirppu, kyttyrä, möhkö-mini, koirankoppi, lankku, merikontti, sinkku, jenkki, arkkupakastin.. Eräät ystäväni kutsuivat autoaan ingluksi.

Ja minä se tykkään käyttää mustia kuviosukkahousuja, vaikka ne onkin so last season.
ps. lisäsin blogini blogilistalle, jos joku haluaa sieltä kautta seurata. (blogilista.fi)
Henriikka

Taivasalla kirpparilla

2
–
kirpputori, oma tyyli
liEilen, sunnuntaina, heräsimme aikaisin ja otimme keulan kohti läheistä kirpputoria. Jyväskylässä järjestetään joka viikonloppu pihakirpputori Sepän aukiolla, enkä ollut ehtinyt ennen eilistä siellä piipahtamaan. Paikalliset partiolaiset pyörittävät systeemiä ja myyjäksi pääsee, kun ottaa kamansa ja kävelee paikalle aamusella. Innokkaimmat odottelijat ovat paikan päällä jo ennen kahdeksaa, pöytäpaikan hinta on huikeat kolme euroa. Myyjinä oli niin nuoria, keski-ikäisiä kuin vanhempaakin väkeä ja huvittavaa oli, että lähes kaikki toivat tavaransa niissä kaikenkestävissä Ikean kasseissa.
Itse pyöriskelimme siellä Jannen (kyllä, hän on mieheni, toinen puolikkaani) kanssa jonkin aikaa aarteita etsimässä, joimme termarikahvit ja jutustelimme ihmisten kanssa. 
Tunnelma oli leppoisa, vaikkakin sade puski kovaa vauhtia päälle. Välillä pikkuisen ripsahteli muutama pisarakin, mutta jeejee teimme muutamia pikkuisia löytöjäkin:
  • Nahkainen söpö laukku, 3 €
  • Kukkakuosinen vanha rasia, 0,5 €
  • Pussillinen vanhoja eläinleluja (kyllä, näistä on väsäysvisioita), 1 €
  • Pääskys-korvakorut, 1 €

Heti aamusta ei ollut kiinnostusta pistää päälle mitään tiukkaa ja tyylikästä, niinpä vaatteeksi valikoitui vuosi sitten (muistaakseni Lindexistä) ostettu musta äitiys-haalari, jonka kaveriksi Tallinnasta halvalla hankitut korkkikset. Tukka yön jäljiltä sopivan sotkuisesti ja korviin Gina Tricotin ketju-korvikset, jotka on raskaat, mutta sehän on vain tottumiskysymys. Vähän väsähtäneen näköisiä kuvia, mutta vakuutan että sen edellämainitun aamukahvin jälkeen suupielet nousivat hophop.

Pitsiä pitsiä, oodi kesälle

2
–
sisustus
AH IKEAN PITSIVERHOT. Edulliset ja ihanat. Saan itseni niin useasti kiinni itse teosta ihailemasta Ikeaa, jota pitäisi kai massatuotantonsa ja epäuniikkiutensa (voh mikä sana) vuoksi katsoa nenä pikkusen nirpallaan. Minä en jaksa, sillä nuo verhot on aivan ihanat.

Tässä vinkki niille, jotka saavat HOAS:in, KOAS:in, JOAS:in, TOAS:in ynnä muiden opiskelija-asunto-järjestöjen kämppiä vuokrattavakseen ja sitä kautta herttaisen, harmahtavan ja reikäisen ilmoitustaulun seinälleen. Osta taulun kokoinen pala kangasta, niittipyssyllä kiinni ja valokuvia, julisteita tai muuta sellaista päälle esim. nuppineuloilla (Tai sitten pelkästään kaunista kangasta). Itse valitsin omaan 20 neliön yksiööni, jossa asuskelin tuossa jonkin aikaa, isohkoja kuvia kirpputorilta löydetystä hiusmalli-kirjasta.
Pussorna! Henriikka

Poppoppoppoppoppopmusiikkia

kommentoi
–
musiikki


Eternal Yesterday is a three-piece Pop band from Helsinki, Finland. Together since 2008, they’ve released three singles, which have all been received very well and even rewarded with radio airplay in Finland as well as in Germany. In May 2010, the guys were privileged enough to be the warm-up act for the latest Finnish Idol-winner Koop Arponen. Last November Eternal Yesterday visited beautiful Germany and made a tour with local pop sensation, Fertig, Los!. Next single is coming out in two months and next German tour has been organized for the late spring 2011. EY keeps eyes in the future.

(http://www.myspace.com/eternalyesterday)
Tässäpä kyseisestä bändistä. Hauska juttu poseerata nousevien tähtien sinkun kannessa herkkänä alastonilluusiona. Ja mainio huomata, että taitavan valokuvaajan kuvauksessa ja kuvankäsittelyssä pimeässä pölyisessä varastossa otetuista tuubitoppikuvista voi tulla ihan kelpokuvia. Niin kelpoisia ettei nenän vinouskaan haittaa kovin.
Tälläisille prokkiksille täytyy aina huutaa ”JOOO!”

ysäripötköstä kelpokledju

kommentoi
–
DIY, oma tyyli
Niitä rumia, liian pitkiä ja löysiä kukka- ja kuosimekkojahan on kirpputorit pullollaan. 90-luvun kutaleita, jotka tuntuu mukavilta päällä, mutta joita ei ole esteettisyydellä pilattu. Itse olin Kangasalla käymässä eräällä kirpputorilla, jonka nimeä en nyt muista, ja silmiini osui löysähkö, liukasta ja ohutta kangasta oleva päivänkakkara-mekko. Aivan liian leveä, katsoin. Hinta oli kuitenkin vain 2 euroa, joten otin sen testimielessä matkaani.
Anoppilassani lyhensin helmaa leikkaamalla kaistaleen alhaalta veks ja ompelin leikatun reunan piiloon. Helmasta jääneestä palasta tuli juuri sopiva vyö mekolle ja näin mekko sai vähän ryhtiä ja olemusta. (Enkä enää näyttänyt niin kovin paljon kangaspötköltä, muodottomalta patukalta) Ompelin vielä vyönkin leikatun reunan piiloon, jotta kangas ei lähde purkautumaan.

 

    Kesä ja kärpäset, ja radio Suomi soi. Ainakin tämä
kukkakasa tuntuu hyvältä päällä.
Toivotaan että näyttääkin siltä.
 Henriikka.

Kurt Kellermann nevö hööd

kommentoi
–
elämä, oma tyyli

Piknikillä ilta-auringossa. Käsittämätöntä, että aurinko voi viipyä niin pitkään. Oi oi miten se syleilee. Päällä kirpputorilta löydetty takki ja Ninjan aurinkolasit, joita luulin ruskeiksi, kuvissa ne näyttävät aivan punaisilta. Viekussa ihana Janne bodari-topissaan ja hippitukassaan. Tätä on tää kesä. Purjehduskengät löysin muutama vuosi takaperin joltakin Kouvolan kirpputorilta. Ne on ehdottomat kesäntuojat.

Ei sukkia! Kukkakuosi tuo semmoisen vanhahtavan fiiliksen.
Ei siis sellaista, että tuntisin itseni iäkkääksi,
vaan sellaisen, että tässähän on pompsahdettu
pari vuosikymmentä taaksepäin. 
Njää tai ehkä ei, ehkä vain haluaisin sen luovan jotain sellaista
-nolo.

Mun isoveljillä oli purjehduskengät aina juhlissa, kun oltiin pieniä. Purkkarit piti pitää siistinä ja ne tuntuivat kestävän tuhannet juhlat. Ja vaikka nuo nahkakengännauhat aika usein aukeaa, niin jotenkin annan sen anteeksi noille sympaattisille kengille.
Ja nyt sataa. Se on hyvä. Pääsee madot valloilleen. 
 
Henriikka

(Ps. Googlasin Kurt Kellermanista, tuosta kukkatakin merkistä. Löytyi nettihuutokaupasta kyseisen merkin design retro-asu kokoa 36. Itkekää kaikki, sillä kohde oli jo suljettu. Noin muuten Kurt Kellermann jäi hämäräjengiin.)

Pitsiä Carlingsilta, vielä alehintaan

2
–
oma tyyli
Pääsykoe-look on aina niin monen mutkan kysymys. Toisaalta sitä tahtoisi olla auktoriteettivaltainen ja toisaalta rento. Ja usein tuntuu mahdottomalta olla näitä molempia sataprosenttisesti yhtä aikaa. Hain Metropolian Kulttuurituotannon koulutusohjelmaan ja kun yli 600 hakijasta oli karsittu 50 haastetteluun pääsevään, niin sitä puntti tutisi jo vaatekaapin edessä.
Viimeksi olin ollut pääsykokeissa hakiessani lukemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta Jyväskylän yliopistoon vuonna 2009 ja silloin tuntui menevän nappiin. Toivon että tälläkin kertaa. Carlingsin pitsipaita toimi rentona mutta kauniina, omatekemät viinipullonkorkki-korvikset luomassa boheemia ja luovaa vaikutelmaa, suorat ja tavallisensiniset farkut toivat yksityiskohtien rinnalle tavanomaisuutta. Puvuntakki rennosti päälle luomaan auktoriteettiä ja purkkarit jalassa sitä nyt on vaan helpoin tepastella haastattelijoiden eteen. Tukka nopsasti nutturalle, ei pidä liikaa asetella.
Saa nähdä pureeko lärvini ja tyylini, pian saapuvat lopulliset viralliset tulokset. Ensivaikutelma luodaan ensimmäisillä sekunteilla. Siksi kädet tulee pestä saippualla jonkun aikaa ennemmin, sillä se kuivattaa käsiä ja kättely ei näin ollen ole hikinen. Pitää myös muistaa, ettei kukaan kestä löysää kädenpuristusta tai sitä, että haastateltava pyörii koko ajan levottomana tuolissaan. Hohoh. Kiitos että sain avautua.

                              (jos ei muu, niin tämä ilme varmasti tuottaa tulosta)

Joku voisi ajatella minun ottavan tämän hieman tosissaan. Ne nyt on kuitenkin vain pääsykokeet. Tästä analysoinnista kuitenkin nauttii ja mottoni kuuluu: Pinnallisuus on syvällisyyttä. (NOT)
Tsap. Henriikka.

Vanhaa viiniä korviin

8
–
DIY, korut
       Pullonkorkkikorvikset kotikeinoin:
  • Hanki jostakin kaksi kaunista (tai vähemmän kaunista) pullonkorkkia. Pesaise ne, jos ne haisevat liikaa vanhalle viinalle. (Itse valitsin kaksi paria, toiset vaaleammat ja isommat, toiset pienemmät ja vanhemmat)
  • Naputtele vanhalla puukengällä iso neula korkista läpi, jotta korkkiin tulee ohut onkalo.
  • Pujota pätkä rautalankaa (joko normaalia, tai askartelu-rautalankaa) korkin läpi.
  • Taivuta rautalanka korkin alapuolelta, jotta se ei tipahda korkista läpi.
  • Pujota korkin yläpään rautalangan pätkään korvis-koukku.
    (niitä saa askarteluliikkeistä mm. Sinooperi, Tiimari)
  • Taivuta rautalangan yläpää silmukalle, jotta korvis-koukku jää silmukan sisään.
VALMIS. Viinipullonkorkki-korvikset ovat tyylikkäät ja sopivat neutraalin sävynsä takia useiden vaatteiden kanssa.

Voisin kuvitella, että askartelun voisi hoitaa jopa ilman vanhaa puukenkää. Itse vaan huomasin sen siinä hetkessä parhaimmaksi ratkaisuksi. Kheh.

Pus,

Henriikka

Ilta-aurinkoon oranssia huulipunaa

kommentoi
–
oma tyyli
Ajelen katuja mummin vanhalla pyörällä. Mummi oli niin pihi, ettei se käyttänyt sitä varmaankaan kuin juuri ja juuri kerran. Hyvä minulle. Mummi oli söpö. Keräsi sokerit talteen pöydältä, kun oltiin syöty munkkeja.


Mulla ei oo koskaan ollut näin halpoja uusina ostettuja farkkuja. Eikä multa oo koskaan ennen kysytty näin useasti onko pöksyni kalliit ja merkillä varustetut. Ei ole, kun H&M:n 12,95 euroa, muutaman koon liian suuret, jotta jää sopivasti lököttömään. Rock-kirppikseltä löysin takin ja Kangasalan kirppikseltä maiharit (Just sopivan äijät ja leidit samaan aikaan). Fidalta paita, jonka saa nauhoilla rusetille kaulan alle ja punaset kynnet ne nyt on vaan niin.

Alku alkaa A:lla

11
–
random
Kauden trendit: niiden omaksuminen ja tyrmääminen, muokkaaminen ja omannäköiseksi saattaminen. Sisustus, ruoka ja ystävät, luova väsääminen sekä kierrätys, kirpputorit, kulahtaneet villasukat ja päivä viltin alla. Tutkimusmatka kotimaahan tai lentoretki muille maille, etanakirjeet, elokuvat, kirjat ja tanssiminen läpi elämän. Eli kaikki sopivan kliseee ja kulutettu, mutta silti aina toimiva.
Ja kaikki tässä turvallisesti suunnilleen oman navan ympärillä.
Pyöritin monenmoisia mietelmiä päässäni useammankin hetken, ennen kuin jätin turhan järkeilyn, liiallisen johdonmukaisuuden, typerän suomalaisen pessimistisyyden ja antauduin ajatukselle, että kyllähän sitä voi hyvällä omallatunnolla olla tarinan päähenkilö.
Allekirjoitan, että arjessa on juhlaa. Siitä kertoo lapsenkengissä oleva blogini. Josko tästä syntyisi jotain.
Peace,
Henriikka
-Jyväskylästä pian Helsinkiin muuttava, tuleva kulttuurituotannon opiskelija, joka vähät välittää jos ulkona sataa, kenen luota saa aina kahvia ja jolta loppuu harvoin huonot jutut.

Ville Niemelle, mainiolle taiteilijaystävälleni kiitokset blogini koodaamisesta ja ulkoasusta. pus.