Flashdance on vuonna 1983 valmistunut musikaali-elokuva (ohjaajana Adrian Lyne). Se oli ilmestyessään menestys ja sisältää menestyskappaleet Irene Caran ”What a feeling” ja Michael Sembellon ”Maniac”. Pittsburghilainen Alex Owens (Jennifer Beals, mikä ihana nainen) hitsaa päivät ansaitakseen leipänsä ja iltaisin hän esiintyy tanssien paikallisessa baarissa. 18-vuotiaan tyttösen elämä on kliseinen tuhkimotarina kohti ammattitanssijan uraa, mutta juonethan ovatkin toissijaisia tanssielokuvissa. Tanssi-elokuvien suolahan on tanssi (tadaa..), koleet kuteet ja hienot miljööt.
Katsoimme muutama päivä sitten Flashdancen ystävieni luona ja olin varmasti surkea leffakaveri: henkäilin kaikille hienoille vaatteille ja tyyleille, joita elokuvan myötä ruudulle lävähti. Parkatakit, korkeat farkut ja etutukka permanentilla. Viimeisestä en mene vannomaan, mutta muuten olen ehdottomasti sitä mieltä, että minun olisi kuulunut elää nuoruuteni 80-luvulla.
Kuvien lähdetiedot:
http://www.dancefilmscotland.com/films/flashdance.html
http://fashion-chronicles.blogspot.com
http://s239.photobucket.com
http://www.cinemaisdope.com/category/movies-flashdance-1983/
http://babblebeat.all.co.uk/key/
PS.KIITOS VILLE, nyt on kellonajatkin kuosissa.
En itse pitänyt elokuvasta lainkaan, mutta kuten sanoit, vaatteet ovat timanttisia! itsekin kuolaan niiden perään. Kiva blogi btw.
-K
Mun mielest Flashdance on hyvä elokuva! :):)
Itsekin katsoin sen ensimmäistä kertaa nyt tässä keväällä.
Flashdancessa on puolensa ja puolensa, kliseinen tarina mutta paljon hyvääkin. Tyyli on taattu! Kyllä se kannattaa katsoa. Kiitos taasen.