Lautapeli-fiilailua

Monopoli on taloustieteessä tilanne, jossa markkinoilla on vain yksi tietyn palvelun tai tuotteen tarjoaja. Monopolille ominaista on siten kilpailun puuttuminen ja usein tästä johtuva epäluonnollisen korkea hintataso sekä täydelliseen kilpailuun verrattuna liian vähäinen tuotannon määrä. Useimmiten voittoa maksimoidessaan monopoliyritys rajoittaa tuotantoaan markkinahinnan nostamiseksi. (Wikipedia)
Lapsuudessani pelasimme lautapelejä usein isoveljieni kanssa. Kaikkien kunkku oli Monopoli. Ensimmäisen kerran pääsin mukaan ehkä 7-vuotiaana (silloinhan se markkina- ja bisnestietoisuus on huipussaan, u know) ja siitä lähtien Monopolia sitten väännettiin usein monta tuntia. Pikkusiskoni oli kolme vuotta minua nuorempi, eikä häntä tietenkään voinut päästää mukaan peliin: liian nuori, liian tyhmä.
Pari viikkoa sitten Kouvolassa käydessäni pohdittiin toisen veikkani kanssa, että olispas nastaa pelata ”Monskeponskee” (älkää kysykö). Kaksin olisi kuitenkin vähän tylsä pelata, joten kysäisimme äitiä mukaan. Hän oli kiireinen: OU NOU, kuinka käy pelisession? Olihan Roosaliina toki kotona, mutta hän on liian pieni ja tyhmä. Hiljalleen ahaa-elämys kuitenkin valtasi meidät: Hiljalleen täysiän saavuttanut siskomme ei ollutkaan enää se vaippapylly ja saattaisi jopa olla mahdollista, että hän hahmottaisi pelin idean. Päätimme ottaa riskin.
Lähtötilanne oli raju: Sekä hattu, kenkä että silitysrauta lähtivät tavoittelemaan voittoa. Paras pelinappula on tietenkin se, joka pysyy hyvin pystyssä, eikä kaadu liu’uttaessa sitä etiäpäin. Meidän säännöillä pienimmän luvun heittänyt aloittaa, ensimmäisellä kierroksella ei saa ostaa ja vapaapysäköinniltä voi saada kerrallaan korkeintaan kymppitonnin.

Henki meinasi salpaantua, kun heräsimme veljeni kanssa todellisuuteen: Roosaliinahan osaa pelata. Ensimmäiset talot pystytettiin piakkoin. Pystyimme vielä nauramaan kiusaantuneesti, kyseessä oli kuitenkin säälittävä kaksikko Korkkis ja Kasse. Pikkusummia..

Peli oli piinaava: meidän vanhempien ja viisaampien oli pakko aloittaa tiivis yhteistyö pikkurääpäleen selättämiseksi. Hotellit nousivat monelle ruudulle. Mutta mitä, yhtäkkiä pikkusiskomme pystytti punaiset talot myös Erottajalle sekä Mannerheimintielle. Kuinka hän teki sen? Esplanadin valloitukseni eivät paljon lohduttaneet, kun vastassa oli 40:n tonnin uhka. Erottajalla oli sauna lämpimänä, ja sinnehän me lopulta kosahdimme. 
Olen surkea häviäjä. Heittelin pelinappuloita, enkä suostunut siivoamaan. Kiitos ja anteeksi.
Henriikka

14 kommenttia

  1. Anonymous 23.11.2011

    En osannut pelata pienenä enkä osaa vieläkään. Ärsyttävä peli joka vielä kestää lähestulkoon aina aamuyöhön. Itkua tuhertaen sitten yrittää kyhätä jotain säälittävää mökkiä Simonkadulle, missä kukaan ei edes ikinä käy. Ja toiset paukuttelee henkseleitä ja pyyhkii pienemmillä seteleillä perseensä :( Vai eikös noi toimi jollain pankkikorteilla nykyään?
    -maunokas

    Vastaa
  2. Anonymous 23.11.2011

    Sun siskolla (onko se sun sisko!?!!?!?!) on maailman sulosimmat kasvot. aa ja sulla myös!

    Vastaa
  3. Inka 23.11.2011

    Mä en ole ikinä pelannut Monopolia :DD

    Vastaa
  4. anita 23.11.2011

    Monopolin lisäksi myös Cluedo ja Alias on niin kestosuosikkeja – ainakin meillä :)

    Vastaa
  5. Salla 24.11.2011

    Paras pelinappula on tietenkin se, joka pysyy hyvin pystyssä, eikä kaadu liu’uttaessa sitä etiäpäin.

    VÄÄRIN! Paras pelinappula on heppa! Aina!

    Vastaa
  6. Anonymous 24.11.2011

    Aivan mahtava tää siun blogi. Ihania juttuja.
    Mun on pakko koittaa tota ”bussilukemista kynsiin” ohjetta joskus.
    Ja onnea naimisiin menon johdosta näin myöhässä :)

    T: Riina

    Vastaa
  7. Lilli-Marjukka 24.11.2011

    Monopoli ei oo yhtään mun juttu. Mutta ehkä just siksi mun mies onkin tulossa joululomalla pelaamaan monopolia sun toisen veljen kanssa :D

    PS. Täällä toinen huono häviäjä. Yksi elämäni huippuhetkistä oli kun voitin UNOssa toisen huonon häviäjän. Kaikki muut oli jo päässy pelistä pois. Kyllä lämmitti mieltä ettei tarvinnut hävitä! :D

    Vastaa
  8. Anonymous 24.11.2011

    Mä en koskaan kommentoi blogeihin, ikinä. Mutta nyt mun on pakko kommentoida sulle TOISTAMISEEN. Koska sä tuotat niin mahtavaa tekstiä, että en kestä. Oot piekseny kaikki monen tuhannen lukijan blogit mun lempparijärjestyksessä ihan pohjalle, sillä aamukahvilla on nyt se, jonka luen aina ekana. Hui kamala, tulipa tästä nyt imelää! Ydin ajatus tällä sekopäisellä selostuksella oli kuitenkin se, että sun blogis on jepulis jees! :)

    Vastaa
  9. Anonymous 24.11.2011

    ”Hiljalleen täysiän saavuttanut siskomme ei ollutkaan enää se vaippapylly ja saattaisi jopa olla mahdollista, että hän hahmottaisi pelin idean. Päätimme ottaa riskin.”

    Hymyilin ääneen. Tosi hyväntuulinen postaus.

    Vastaa
  10. Valma 24.11.2011

    Ah tollaset vakiintuneet ilmaukset lapsuudesta on jotenkin niin siistejä. Harmittaa kyllä Korkkiksen puolesta. Oon asunut sen varrella ja se ansaitsisi kyllä paremman sijoittelun pelilaudalla. Kai se ennen oli laitakaupunkia sitten.

    Tästä tuli sellanen lapsuushaikailufiilis, mutta hyvällä tavalla. Kiva postaus!

    Vastaa
  11. Anonymous 24.11.2011

    Ehhheee, hahhhaaa, ihanaa tekstiä, nyt jaksaa taas kerrata huomiseen tenttiin, kiitos ja aamen!

    Vastaa
  12. Derya 24.11.2011

    aivan ihana tää sun blogi :))) ihan pakko aina lukee ja lukee ;D sul on niin kiva tyylikin!

    ♥ leave-world.blogspot.com

    Vastaa
  13. Fedu 25.11.2011

    ahh good old monopoly- my trick when i was little was buy buy buy everthg you can as soon as you get your hands on it! mmm..i wonder don´t i just do that in real life too??ahah monopoly: conspiracy to brainwash little girl to becomes shopaholics! you´ve got a lovely blog btw i will be following from mow on!

    Vastaa
  14. Henriikka 26.11.2011

    Maunokas: Nauroin katketakseni traumoillesi! anteeksi, jos se oli epäkorrektia. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa löydät ilon Monopolista tai sitten saat tämän tyhjän aukon täytettyä jollain muulla yhtä hohdokkaalla.

    Anonyymille kiitokset siskon kehaisusta, otan sen hymyillen vastaan vaikka kyse on siskostani. Ja myös kiitokset omasta kehustani hiihei.

    Inka: SUN PITÄS. ehdottomasti.

    Anita: Jooo ALIAS, iha huikee. Ja rappakalja, se on kaikista eniten naurukohtauksia aiheuttava.

    Salla. OOT NIIN VÄÄRÄSSÄ. Kahdessakin asiassa. A. Se on hevosmies!
    B. Se on karsee. Kaatuu pikkuisesta töytäisystä.

    Riina: Kiva kun tykkäät. Ja kiitos jee naimisissa ja kiitos jee toivottavasti kynnet onnistuvat, kun ryhdyt joskus toimeen.

    Lilli: Kai meillä kulkee tää suvussa. oon kyllä vähä pettynyt miehees, ettei se oo saanut käännettyä kelkkaasi. Monopoli aijaji rakkautta.

    Ja anonyymi Lilli-Marjukan jälkeen: Teit tän päivän. Tai oikeastaan sen päivän, jolloin kommentoit. Aivan mahtavan piristävä kommentti, kiitos siitä. Pyrin säilyttämään tekstini tason.

    Ja sitä seuraava anonyymi saa opettaa mulle joskus ääneen hymyilemisen salat.

    Valma: Katkera korkkislainen. Mutta eikö oo kiva, että sun tie on vähä ug, eikä kaiken kansan suosima, överirikkaitten asuttama? Oot uniikki, ikäänkuin.

    Anonyymille: Toivottavasti tentti meni hyvin nauruista huolimatta.

    Derya: voi kiitos! ja onnea myös oman blogisi kanssa, kävin kurkkailemassa.

    Fedu: Thanks, you pretty. And quess what! That was my trick too, my secretsister. And what u said about a lovely blog, so have you.

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Lilli-Marjukka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.