Itsenäisyyspäivä. Kiitos vaareille, ukeilla, paapoille, isoisille ja -äiteillekkin. Minunkin vaari sekä ukki taistelivat sodassa, ja vaikka eihän tuota nyt osaa oikein ajatella, niin täytyypä olla kiitollinen silti. En ole mikään isänmaallisuuden perikuva, etenkin nyt kun ”isänmaallisuus” on saanut niin kehnon loiston ihan noin niiku sanana. Kiva on kuitenkin kynttilöitä polttaa ja meille pamahtaa pian kavereita kylään. Kakkuja on vielä tupareilta jäljellä ja aikaa kuomien tuloon vielä semmoinen hetki, että ehdin laitella muutaman sanasen lauantain tupareista ja miljoonasataa kuvaa.
Lauantaina meille raahautui siis 2,5 kymmentä henkilöä tupaantuliaisten viettoon. Sen piti olla oiva salajuoni viettää syntymäpäiviä salanimellä, mutta Jannepa se oli mennyt oikein laittamaan kiertoviestiä, että muistakaa meitsin syndskät. Teemana meillä oli ”pitkät kalsarit” (Kiitos Hanna N, inspiraation lähde) ja täytyy kyllä sanoa, että se sai kyllä porukan lunkiksi. Eteisessä vaan kalsarisilleen, huraa. Mikäs sen leppoisampaa, kun rennot juhlat rennoissa vermeissä.
Oli ruokaa ja oli kivaa populaa. Kolmea kakkua, pipareita, mokkapaloja, kiloittan suklaata ja karkkia, glögiä, punaviiniä, sipsiä, suklaabanaaneja, limukkaa ja iso läjä mandariineja. Joulufiilistelyä ja yleistä kuhinaa: melutaso oli mukava ja tunnelman taso myöskin.
Itse riehuin (yllä olevassa kuvassa näytän lähinnä itkeneen) Jannen punaisissa raitakalsareissa. Pitkät kalsarithan on rumat ja roikkuvat, ei niinkään fiinit ja timmit. Illan aikana nähtiin kuitenkin kaikenlaisia sovelluksia tyttöjen pitsipitkiksistä Afrikka-kalsareihin. Kalsongit kuin kalsongit, kunhan pysyvät jalassa.
Olimme myös luvanneet palkita illan karseimmat kurppapyllyt. Voiton vei ehdottomasti Lapin poika Juho (alta löytyvä sikkurasilmäinen tonttumies), joka keräsi pisteet kokovartalosukalla. Puistattaa. Takamuksen kohdalta löytyi kaikenlisäksi luukku, jonka sai napilla suljettua. Edelleen puistattaa. Olin löytänyt Tiimarista kerrassaan valloittavia palkintoja ja voittaja kruunattiinkin tähdenmuotoisella Joulupukki-rintaneulalla, jonka löysin 6:lla sentillä jämäkorista. Henkilökunta-alejen jälkeen hinta oli sen verran siedettävä, ettei talouteni kaatunut.
Janne piti vierahille illan aikana pitkät kalsarit -aiheisen tietovisan. Kukapa tiesi entuudestaan, että Etelä-Korean pressa on julistanut käyttävänsä pitkiä kalsareita sähkön säästämiseksi? Ja niin kuin kunnon joulukesteillä, niin myös meillä askarreltiin. Haastoimme porukan vääntämään kukin omalla taidoillaan alakoulu-opetuksen siivittäminä lumihiutaleita meidän olkkarin ikkunaan. Imuroimista riittää vielä ensi viikoksi, mutta niin myös ikkunakoristeita. Kiitos kaikille kauniista ja ei niin kauniista (Ville..) hiutaleista.
Etenkin varmasti naapureille se herkullisin hetki oli illan pimetessä, kun kaivettiin kitarat ja nuotit esiin ja alettiin vääntään joululauluja. Volyymi oli kunnossa, vaikka sanat ja melodiat välillä hiukkasen hukassa. Kitara soi ja kapellimestari oli tunteellinen. Näin se homma männöö.
Ihanat ihmiset, ihana koti.
Vaimon viisaus talon rakentaa.
Vaimon tyhmyyteen talo sortuu.
Henriikka
Kuvat: meitsi, Ville Kukkonen ja Juho Kilkki
Wau mikä teema!! Varmasti oli rento tunnelma. Pitäisi itsekin pitää jonkinlaiset pikkujoulut..
-RL-
”Pitkät kalsarithan on rumat ja roikkuvat, ei niinkään fiinit ja timmit.”
VÄÄRIN. Rumuus tottakai on pitkien kalsareiden syvin olemus, mutta roikkuvat? Eijeijei, pitkien kalsareiden kuuluu olla just ne sellaset tiukat ja koon tai pari liian pienet, silleen että pitää aina tunkea puntit sukkiin ettei tuu kylmä. Mielellään jotain noloja kuviointeja mm. noi Mikki Hiiret edustaa sitä oikeaa linjaa. Sitte niitä pysty ennen liikantunteja pukkarissa vertailemaan että kellä on parhaat. Yksiväriset on nynnyille. Näin yläasteella ja lukiossa.
Tai sitten mulla on vaan kieroutunut käsitys pitkistä kalsareista.
T. Ruoka-, nintendo- ja ilmeisesti nyt myös kalsaripoliisi.
Mä oon tänä(kin) syksynä kironnut sitä miksi (ainakin mun perintö)kalsareista suuri osa on mallia ”kalsarit kainaloon ja sääret polveen saakka paljaina”?! Kuka näitä kalsareita oikein valmistaa ja minkä muotoisille ihmisille?! Mahakkaille ja jalattomille?! Kysympä vaan! :D
! miten ihanan oloinen ilta. ihania ihmisiä ja rento tunnelma, ihan juuri teidän näköinen juhla. salaa oon ehkä vähän katkera kun itse oon uuteen kaupunkiin muuton jälkeen, yhä nyt vuoden jälkeen täysin yksin (no nyt minä taidan olla huomiohuora, förlåt), mutta hymyilen ihan täysiä ja ääneen näille sinun juhlapostauksille ja muillekin. oot valloittava!
vitsi mikä model tuo t-tien outi.
mikäs tuon punakalsarisen rastapään nimi on:))) näin sen kuvaamas maatanäkyvissä festareilla ja rakastuin!
RL: Oli kyllä sikakivaa. Kalsarit nosti tunnelman kattoon.
Anonyymi: Aijaijaijaij oot niin väärässä, hoho. Oot usein ollut oikeassa mutta tässä täytyy laittaa poliisille hanttiin. Siis kalsarit on löysät ja roikkuvat ja mieluiten rumat. Ne tiukat ja mimmimäiset on PITKIKSET. nehän on kaks aivan eri asiaa. Haha.
Lilli: Nauroin ääneen, iha huikea. Ne on kyllä aina sellaisia että vyötärö ylettyy tissien alle ja nilkat jää paljaaksi, tai ehkä jotakin pitsinjämää voi ylettyä sinne. Pitää kai turvautua talvella sukkiksiin.
Anonyymi: Ihana kommentti, kiitos siitä. Juhlahumu on kyllä ihanaa ja mieletöntä, mutta täytyy muistaa, että enhän minä niistä arjen kamalista hetkistä kirjoitakkaan. Jää monet migreenipäivät ja ärsytyksen rustaamatta, joten nou worries. Hankkiudut paikkoihin jossa on ihmisiä, niin kyllä niitä rupeaa ympärille kertymään. Ei huolta, huomio on hyvästä.
Roussu: NONIIMPÄ. suoraan voguesta.
Anonyymi: HMMMHMHMHMHMH mitähän voin paljastaa. Hänhän on Juho R., muonion ylpeys ja nykyisin Helsingin oma poju. JA tosiaan Nuotan valokuvauksesta vastannut tässä hetken verran. Onnea metsästykseen! Hän on kyllä rakastettava tyypperö lapin murteineen.
nyt kävi semmonen hassu juttu että tunnistin erään itselleni tutun henkilön noista sun kuvista :D maailma on pieni :D
Hihah! Hei hauskaa! Kuka mahtaa olla tuo tuttusi?
Se on tuo Ville,joka on ainakin tuossa pipari poseeraus kuvassa( nyt oon hieman nolona jos se ei ollukaan Ville :D). Oltiin lukiossa samaan aikaan :)
hei osaatko sanoa että onko tolla kynäviiksikuvan yläpuolella olevan kuvan tytöllä blogia? tai voitko kertoa etunimen, näyttää niin tutulta mutten keksi syytä.
Pohku: Ai että Ville! Suloinen kapellimestarimme illan kemuissa.
Anonyymi: Ei hänellä kyllä blogia ole. Mutta Janni on hänen nimensä, joko valkenee?
no voi mahoton ku ei. ei valkene yhtään. ehkäpä jätän pohtimisen ja annan vastauksen tulla jos on tullakseen.