arkisto:

helmikuu 2012

Pientä modailua dippadaidaa..

Mulla olisi niin paljon kerrottavaa teille: asujuttuja, astiajuttuja, arkijuttuja, siskon vierailusta muutamia hassunhauskoja kuvia ja uuden villapaitani esittelyä. Eikö se ole aika positiivinen ongelma, että joutuu rajoittamaan kuinka paljon tätä matskua tänne oikein lätkii? Annetaan jutun virrata, kun kerran virtaa.
Tässä tulee vähän tunaus-juttua teille. Ei mitään ydinfyysikon, vaatesuunnittelijan tai huippuompelijan neuvoja, vaan tälläisen yritän-parhaani-mahdollisimman-vähällä-työllä-tyyppisen henkilön väsäilyjä. Malleja siitä, kuinka tosi pienilläkin jutuilla voi tehdä paljon.
1. Mauttomista farkuista sortseiksi
 
Kevään kynnyksellä kannattaa kirppiksillä huomioida farkuissa kokonaisuuksien lisäksi myös sortsi-potentiaalisuus. Nämä farkut on veikkapoikani ikivanhat, todella leveälahkeiset kuluneen mustat farkut. Takamus kuitenkin istui pöksyihin hyvin ja niinpä nipsnaps lahkeet poikki.

2. Happea muutamalla saksenvedolla


Inhoan tiukkoja kaula-aukkoja, se saa minut tuntemaan etten voi hengittää, jonka lisäksi yläkroppa näyttää aina jotenkin massiiviselta. Paitoja kannattaa katsoa myös sillä silmällä, että voisiko sitä vähän modailla tyylin mukaisesti. Tämä Aerobic-paita oli lisäksi kauluksesta todella likainen, niin saksilla leikkasin kaulusta suuremmaksi ja heti on helpompi hengittää.

3. Puuvillakamaluuksista kelpokuteiksi


Hapsut on in! Mukavinta on, että hapsupaitoja voi muokkailla vaikka minkälaisista virttyneistä vaatteista. Tämä raitapaita on ikivanha yöpaitani, jota en enää kehtaisi kirpputorille viedä. Leikkasin hihat ja kaulukset irti ja alaosan saksin ohuiksi suikaleiksi. Inkkarifiboja a-a-a-a-au!

4. T-paidasta hihattomaksi
 
En ole teeppareiden suurkuluttaja. En tiedä miksi, mutta käytän erittäin harvoin tyköistyviä t-paitoja. Jos T-paitoja on kuitenkin alerekeissä tai kirpputorilta löytyy mukava printillinen, niin katson niitä muokkaus-rillieni lävitse: hihat irti hophop! Tämä seuraava on varmasti ensi kesänä ahkerasti käytössä.
Näihin Sherlock-vinkkeihin, näihin Sherlock-tunnelmiin!
Henriikka

hyrrr hyrr, hän kehrää

Olen hykertelevä nutturapää. Vaikka kuvat ovatkin viimeviikkoiset, 
niin tänä aamuna istuin sohvalla
 ja päässäni soi tuttu biisi:
Siis kehrää maailmalle, seepran täytetyn jos posti toi.
Anna suukko jellonalle, ei se kovin väärin olla voi.
Siis kehrää elämälle, kehrää sille kaikkineen.
Joka vipeltäjälle, kehrää tuuleen jokaiseen.
-Pekka Töpöhäntä
Kuvissa jalassani on henkselihousut, päälläni raitaa ja paappa-lasit. Sain pulittaa viimeisistä hurja 20 senttiä. Miksi miespuoliset eivät useimmiten pidä eläinkuoseista, kiilakoroista tai löysistä farkuista? Miksi miespuoliset pitävät usein siitä, että hiukset ovat pitkät ja auki, ja että nainen ajaa hyvin autoa?
Henriikka
henkselipökät/Zara, nuhjuset sukat/BAMBUSUKAT, paita/Only, silmälasit/Seppälä, korvikset/kirppis

inspiskuvia

Inspiraatiohyrräni pyörii ja aktivoi aivoni mielihyvätapit erittämään mielihyvähormooneita.
Luin psykologiaa viimeksi kai lukion puolivälissä. Antakaa anteeksi.
Siis katsokaa tän seuraavan naisen hiuksia, rusketusta ja kledujaja. Oikein keskittykää ja pohtikaa aurinkoa ja kultaa.
– StyleStalker’s latest collection “Come as you are”
Ja katsokaa värejä, kuoseja, kulmakarvoja. Yksityiskohtia ja miljööötä.
Olen myyty. Ja sekaisin.
– Tank Magazine winter 2011/”Kim’s world”
Sitten vielä tuijotelkaa ja mutustelkaa näitä fiboja. Tuota korkeutta, josta typykkä voisi tipahtaa hetkellä millä hyvänsä. Vauhtia, jolla tuo lava-auto ajaa ja sitä, kuinka hienojakoista on viimeisen kuvan hiekka.
– Urban Outfitter’s early spring 2012 catalogue
Joko teilläkin alkoi aivonesteet erittymään hykertelystä? Tervetuloa joukkoon.
Henriikka

Ps. Keskiyöhön aikaa osallistua adidas-huutokauppaan!

marimekko ja salkku

Olen toipunut eilisestä kirppispäivästä. Ilta meni mönkiessä väsyneenä, mutta tänään jo heti 08.05 bussilla duuniin. Oon niin onnellinen, kun taas jaettiin jukurttia rautatieasemalle, juuri parahiksi kun edelliset loppuivat. Muistin myös ostaa lisää juhlamokkaa kahvipurkkiimme ja viedä pullot kauppaan. Onpa ahkeraa, voit onnitella itseäsi Henriikka. Pullopalautus tosin oli koomista, sillä olin ottanut matkaani myös lasijätteeseen menevät jutut ja sitten kaupan pihassa ei ollutkaan lasikierrätystä. Niinpä näpsänä pistin panttipullojen lisäksi kaikki glögipulloista hillopurnukkoihin menemään pullopalautushihnaa myöten. Hyvin ne kelpasivat ja osasta sain jostain kumman syystä pantinkin. 
Huomasin, että viime viikolta on vielä muutama asukuva vanhan pään kanssa. Tässä tuleepi:
Kuluvan kuukauden kirppislöytöihin kuuluva Marimekko-riepu odottelee kesää, mutta en malttanut olla laittamatta sitä vähän etukäteen. Tutut ruskeat sammarit kävivät hyvin paidan lämpöisiin väreihin ja ruskeaa linjaa jatkoivat myös monta vuotta minun, ja varmasti vielä pidempään jonkun muun, kaapissa elelleet Myy-kengät. Jannen laukkukasasta (öh kasa, kolme laukkua..) nappasin vanhan punertavan lääkelaukun, jotta kylmät sävyt eivät valtaisi siinäkään.
Lämpöö ja lempee siis!
Henriikka 
laukku, kengät, paita/kirppis, sammarit/Monki

Kluuvin kirppis, taas yksi elämys lisää.

Taas yksi hassunhauska kokemus lisää: Indiedayssin fashion weekend päättyi bloggaajien kirppikseen. Saavuin reilu tunti sitten väsyneenä ja hilpeänä takaisin kotiin. Jalkoja pakotti ja päässä pyöri: onkohan minusta kuitenkaan tähän touhuun? Takana mahtava kirppistuokio, josta ohessa taas monenmonta ruutua. 
Saavuimme klo 11 Kluuviin. Olin hyvin hämmentynyt eteisessä ja kauppakeskuksen edessä parveilevista odottelijoista: 12 reikäreikä aukeasivat vasta nuo kirppiksen lasiset ovet sepposen selälleen. Rahtasimme kamaa yläkertaan ja tunsin eläväni haaveita todeksi, kun kerrankin kirpputorimiljöö oli puhtoinen ja kaunis: valkoiset seinät ja verhot, ihanat valaistukset ja suuret lasiovet. ‘Mitä edes teen täällä?’, kävi monesti mielessäni, kun tunnistin monia tuttuja bloggaajanaamoja hälinän ja järjestelyn keskellä.
Päivän asuksi olin valinnut farkkua: amerikan lipun väreissä sain viettää päivää. Taiwanista viime elokuussa ostamani paita on juurikin niitä paitoja, jotka pelastavat kehnot vaatepäivät. Punaiset kynnet, niin kuin miltei aina ja tummansinistä farkkua jalassa. Perusmeiningit hop! Pian se oma myyntipöytäkin järjestäytyi: 15 villapaitaa, 15 takkia, paitaa, housua, farkkuja, pipoja… Suurin osa vanhana haalittuja, mutta rakkaudella kannettuja.
Mutta nyt tullaakin vasta asiaan! Arvatkaapa millainen shokki oli, kun järjestelyn jälkeen kurkkasin lasiseinien eteen vedettyjen verhojen taakse. Tsekatkaapa samantien seuraavat kuvat:
Vintti oli täpösen täynnä kaikenkarvaista odottelijaa. Hyperventiloin ja polvissa tutisi. Pysyisivätkö ovet ehjinä? Kaatuisivatko rekit ja myyntipöydät? Nenät lasissa kauniit ja komiat vieraat odottivat kahdentoista kellonlyömää. Jannen kanssa lausuimme viimeisiä sanoja toisillemme ja tunnustimme syvimmät salaisuutemme: jos litistymiskuolema kohtaisi, olisi sydän ainakin puhuttu puhtaaksi. 
Ovet aukesivat ja porukkaa rynni sisälle. Siis ihanaa, kuinka sankoin joukoin! Siis vaikka rutistin silmäni kiinni ja jännitin silmät päästäni tätä touhua, niin olihan se nyt älyttömän siistiä kuinka jengi oli lähtenyt liikkelle. Portsari annosteli ihmisiä sisälle ja meno oli hulvaton. Hurraa siis teille, jotka tulitte! 
Cool n Bored:n Peeta
MouMou:n Iina
Pupulandia:n Jenni
Kaikki villapaidat menivät, hyvä villapaita-ihmiset! Paljon meni muutakin. Viidestä Ikea-kassista oli loppujen lopuksi jäljellä reilun yhden verran. Blogin oli tarkoitus kestää neljään saakka, mutta arvatkaapa mitä kävi? Tavara loppui kesken. Minkä sitä sille kukaan mahtaa, vaikka tietysti pahoittelut niille, jotka saapuivat myöhemmin paikalle. Niinpä myyjät hiljalleen lipuivat koteihinsa, varmasti jokainen mielissään mukavasta tunnelmasta, joka paikalla vallitsi. Ja varmasti myös hitusen hikisenä ja väsyneenä.
White Trash Disease:n Nata ja Thelma partnereineen

Naapurimyyjäni Peetan sumennettuun ilmeilyyn, sekä Are you feeling fashionable:n Nadjaan on hyvä päättää tämä kertomus. Oli mahtava saada nimille kasvoja ja ääniä, kiitos kollegoille kivasta päivästä. Kiitos myöskin mukaville vierailijoille ja lukijoille, jotka saapuivat moikkailemaan. Anteeksi, että minulla oli rohtuneet huulet. Haha. And thank you Indiedays pöytäpaikasta. Oven vieressä oli mukavan vilkasta ja vaarallista. Hihah.

Nyt kauppaan ja ruoanlaittoon. Rakennettiin eilen meidän olohuoneeseen maja, niin on sopiva löllimiskolokin.

Henriikka

Ps. Etenkin niille, jotka tänään jäivät paitsi kirppistelyistä: muistakaa adidas-huutokauppa, joka loppuu tiistaina!

Home again.

Olen kotona taas. Taas on vaalea tukka. Kun kävelin kampaajalta kotiin, niin tuntui tutulta ja hykertelin mielissäni. Suutuin kulahteneeseen, haaleaan kuontalooni, joka oli nähnyt parhaat päivänsä ja kiukkusin vaalealle juurikasvulleni. Hiusmallina reilu viikko sitten sain väriin kirkastusta, mutta kiharoiden latistuessa lannistuin taas. Hetken mielijohteesta googlasin tiistaina kampaamokouluja Helsingistä ja samaan mielijohteeseen mahtui vielä puhelu Hair Club Esa Kokolle: “Ylihuomenna olisi vapaa aika 17.30.” “Hienoa, otan sen!”
Tyvestä vaaleampaa, latvasta pikkuisen tummempaa. Auringon polttamia ja eri vaaleansävyjä, kuvaili parturi-kampaaja-opiskelija kuivaillessaan värjättyjä hiuksiani. Sanoi haluavansa itse samanlaiset, mutta eikö kaikki kampaajat aina sano niin? Ja eikö kaikki vaatemyyjät joko omista juuri kassalle viemäsi vaatteen, tai ainakin on vähintään pitkään harkinnut sen ostoa?
Kuukauden päästä on jo varmaankin uusi kriisi, mutta nyt tallustellaan viikonloppua tyytyväisenä.
Nähdään huomenna Kluuvissa kirppiksellä!
Henriikka
takki, kaulahuivi/kirppis, kengät/Vagabond, farkut/Levis, musta verkkoneule/Gina Tricot, korvikset/rewind and play again -blogi

talvipuutarha

Huomenta muuserot. Nyt seuraa juttu arjen seikkailusta. Joka tosin on aika nössö seikkailuksi. Sanotaanko pikemminkin retki! Suvi kirjoitteli jokunen aika sitten blogissaan eräästä lempipaikastaan, talvipuutarhasta. Kuvat saivat minut kiinnostumaan entuudestaan tuntemattomasta paikasta ja olen ehkä vähän semmonen nöpö, että kun joku idis pukkaa, niin on ryhdyttävä toimeen (tässä kohtaa siskoni varmaan muistuttaa 5 vuoden ajan kestäneestä puutaulu-projektistani. Ääriviivat on jo!). Googlasin milloin ja mihin, seuraava steppi oli sitten itse action. Helsingin keskustan hollilla sijaitseva talvipuutarha huusi kutsuhuutoaan ja sitä oli luonnollisesti seurattava.
Ja oi! Jääpuikkolinna siellä meitä jo odottelikin. Tupa oli täynnä mummoa, lasta ja keski-ikäistä. Toiset tuijottelivat haltioissaan kaktuksia, toiset vaaleanpunaisia söpöjä pikkukukkia. Mutta oli vau-paikka. Säälin talven keskellä sinnitteleviä kasveja jostakin kumman syystä, vaikka lämpimässähän ne saavat asustella. Puutarhassa oli ihania kalusteita, penkkejä ja pöytiä. Harmittelin, kun en tajunnut varata eväitä ja termarikaakaota matkaan mukaan.
Oi, näytänpä minä lapselta! Päivän asu oli koottu Monkin ruskeista vakosamettihousuista sekä Cubuksen läpikuultavasta pilkkupaidasta. Edes hitusen väriloistoa antaa tuo Etiopiasta hankkimani suuri sinisävyinen huivi ja tietenkin punaiset huuleni, jotka saa naamani näyttämään entistä kalpealta. Aina voin lohduttautua sillä, että Aasian maissa kalkkinaamaani kadehtittaisiin.

Talvipuutarha on ollut yli sata vuotta kaupunkilaisten virkistys- ja kohtaamispaikka ja siellä on 200 erilaista kasvia. Vuonna 2008 talvipuutarha valittiin parhaaksi talvikohteeksi Best of Helsinki Awards -äänestyksessä. Siispä oletettavasti käymisen arvoinen paikka. Voin kokemuksen perusteella kompata! Hammarskjöldintielle nenä siis?

Henriikka

Zodiak – Uuden tanssin keskus

On ihana mennä uuteen paikkaan, ja tuttuunkin, jos heti oven avatessaan huomaa sisustuksen olevan toimiva ja ajavan asiaansa. Juuri tälläinen olo valtaa, kun vierailee Zodiakilla, uuden tanssin keskuksessa Kaapelitehtaalla. Vaikka usein omat tanssi-intressini kohdistuvatkin street-lajeihin, niin olen jo muutamia kertoja sivistänyt itseäni nykytanssin parissa kyseisen kiskan esityksillä. Olen nauttinut esityksistäkin, mutta Zodiak-sanan kuullessani ensimmäisenä mieleen tulevat aulatilat: ihanat kierrätyspöydät, lavoista tehdyt tasot, viherkasvat, mutterit upotettuna laastiseinään, ihanat ikkunanpielet ja suurensuuri Z-kirjain, tottakai. Täällä minä voisin asua.

Parasta on tietenkin koko paketti. Tila- ja tanssielämys kytkettynä molemmat samoihin hetkiin. Zodiakilla pyörii mielenkiintoisia juttuja koko ajan: viimeinen jota itse kävin katsomassa oli Janina Rajakankaan ‘Viimeinen tanssi ennen maailmanloppua’, josta tykkäsin todella- seuraavat kuvat ovatkin juuri siitä ihanan sekopäisestä, psykoottisesta, mutta kuitenkin helposti ymmärrettävästä teoksesta. Liput ovat edullisia, meininki hyvä. Siis suosittelen.

En tiedä millaista jorausta vääntäisin maailmanlopun kynnyksellä, mutta ainakin enne sitä voisin napata Zodiakilta muutaman sisustusvinkin.
Henriikka
Ps. Surprise, surprise! Blondi jälleen, wihii. Sunnuntain kirppiksellä nähdään sitten vaaleassa päässä.
Viimeiset kolme kuvaa: zodiak.fi

Kukkapenkki

Olen viettänyt vapaapäivää. On aivan sunnuntai-olo ja kuinka täydellistä, että huomenna kun on se “maanantai”, niin onkin perjantai. Ihanat kaverit saapuivat yökylään ja valtasivat asuntomme: leffoja on pyöritetty, käyty kokeilemassa Carlingsin alefarkkuja ja rautatieaseman edustan pr-tiimi menetti ansiostamme monia ilmaisia Activia-jukurtteja. Rautatieaseman viereiseen postimuseoon on vapaapääsy koko hiihtolomaviikon, se on ihanaa. Sadoittain ja tuhansittain postimerkkejä ja -kortteja!
Kuvien tyyli on viimeviikonloppuisilta synttärikekkereiltä. Ajattelin laittaa päälle jotain rentoa, mutta kerrankin tyköistyvää. Yllätykseksi nousi semmoinen seikka, että koko muu tyylikäs juhlaväki oli pukeutunut mustaan ja pieniin värillisiin yksityiskohtiin. Minä taas vihreissä housuissani ja kuviopaidassani olin kuin kävelevä kukkapenkki. Mutta ei se mitään, sillä viihdyin!
Korvat (korvikset!) sekä kynnet loistivat kullanvärisinä. Voicen muotiviikoilta ostettu kynsilakkapullo on Isa Doran, ja siitä täytyy kehaista ID:tä, että kynsilakka pysyy sitkeästi kynsissä. Kerrankin. Etenkin kahden kerroksen lakkapinta on laiskan lakkaajan suuri ilo. Huulissa on tuttu Max Factorin Pearl Orange, joka on se tuttu ja turvallinen. Niiden päivien pelastaja, jolloin kasvot tuntuvat jotenkin kadonneen.

Asiasta miljoonanteen, tsekatkaa tuossa toiseksi viimeisessä kuvassa polvilumpioni? Eikö näytä jotenkin, öööö, terävältä?

Lopuksi kiitokset eilisen ihanista kommenteista, tulipa niistä taas hirmuinen kasa. Ja hyvä niin, mun mielestä vuorovaikutus onkin ehkäpä se bloggauksen paras juttu. Ja mielelläni vastaan kommenteihinne, pahoittelut että usein pikkuisella viiveellä. Goodnight kauniit ja komiat.

Henriikka

Minnie Mouse, eller?

Rakastan kirjastoja- opiskelin vuoden kirjallisuutta ja oli huikeaa, kun oppikirjoiksi sai joka viikko lukea kaunokirjallisia teoksia. Sitten niitä tekstejä ja kirjallisuutta puitiin kahvikupin äärellä lukupiirissä. Rakastan siis kirjoja yhtä lailla. Käytin viime viikolla tilaisuuden pujahtaa nuuhkimaan kirjaston tuoksua, kun Jannen piti käydä lainailemassa muutamia kirjoja. Hiippailin penkkien välissä mustassa liehupaidassani ja selailin vanhoja kirjoja. Hyllyjen välissä keikkui pieni rusetti vain.
Helmikuun kirppisaarteet, vaaleanpunaiset kenkäni, pääsivät kokeiluun. Minulla oli vahva tunne siihen, että vaaleanpunaiset jalat ja pään päällä keikkuva rusetti sopivat hyvin yhteen. Vanhojen kirjojen luomaan tunnelmaan sopivat myös Jannen kuviollinen huivi, sekä oksennuksen — korjaan oliivin-vihreä neule, joka on useana aamuna päätynyt myös minun päälleni.
Tyttö ja helmikorvakorut, poika ja kuluneet, vihreät sniikkerit. Toimii!
Henriikka

Weekday yhteistyössä St Martins -opiskelijoiden kanssa

Tässäpä tulee vähän Weekdayn uutisia, jotka huomatessani ilahduin suuresti. Olen täällä blogin puolella muutamia kertoja huudellut nuorten suunnittelijoiden puolesta ja sitä teen yhä. Siksipä innostuin seuraavastakin kovasti: Weekdayn uusin yhteistyö-mallisto on toteutettu kahden Lontoon Central Saint Martins -koulusta valmistuneen suunnittelijan kanssa: Rejina Pyjon ja William Hendryn. Nämä kaksi lupausta herättivät suurta kiinnostusta ja huomiota muotimaailmassa viime vuonna, esitellessään luomuksiaan valmistuvien opiskelijoiden muotinäytöksessä ja toivottavasti herättelevät muotikansaa tästedeskin.
Yhteistyön tuloksena on syntynyt kaksi mallistoa, jotka menen huhtikuussa kuolallani pilaamaan Helsingin Weekdayn myymälään.
 Tuosta miesmallista en pidä, mutta vaatteista kyllä. Ja sinänsä kummallista, että pidän jostain näin selkeälinjaisesta ja pelkistetystä. Sinisestä mekosta tälläisen jätkänpätkän on turha haaveilla, kuolaa riittää, muttei pituutta. Mutta ehkäpä tuo ensimmäisten kuvien hamonen hmmmm tai samojen kuvien paita hmmm.
Joka tapauksessa hyvää huomenta toivottelee uutisraportteri Henriikka.

Eilen alkoi kevät

Eilen alkoi kevät. Asteet tipahtivat plussan puolelle ja lumi suli pulipuli. Se on iloista. Aurinko paistoi niin kirkkaasti, että muutama ohikulkija jäi tuijottamaan mikä mulla on hätänä, kun silmät valuivat vuolaasti. Nää on näitä arkipäivän kriisejä, joihin auttaa vain kunnon kyyneleet.
Ja kyllä vain, vaikka kevät tulikin, käytän vielä takkia. Jätin sen pois vain näiden kuvien ajaksi, äitihenkiset voivat huokaista. Jalassa tietysti ne lempparilevikset, paitana mukavasti laskeutuva leopardirätti. Meinasin kevätriennoissani lähteä hilpomaan pelkästään tuossa ohuessa paidassa, mutta nappasin sitten kuitenkin kaiken päälle vielä mustan viitan. Onneksi. Ja sieltä hiukka kulahtaneen tukan alta pilkottaa timantti-korvis, jonka askarteluista kerroinkin aikoja siden.
Mutta kevät. Kevät kevät.
Henriikka

ADIDASTA MYYNNISSÄ – huutokauppaa!

Mulle on jäänyt kaapin pohjalle Adidasta pyörimään: eräälle ostamalleni takille ei olekaan löytynyt tarvetta, ja fiiliksissä ostamani kengät ovat kuitenkin liian suuret, vaikka kuinka yritin pohjallisia. Ja koska en ole itse laittanut erillistä blogikirppistä pystyyn, niin laitanpa tähän väliin sitten vähän huutokauppaa. Sekä takki, että kengät ovat täysin käyttämättömiä ja nyt teillä on mahdollista ostaa ne omaksenne! Ensin tuotteet, sitten säännöt: 
1. Adidaksen takki
– käyttämätön, ovh 80 euroa.
– “tuulitakki”, ohutta matskua (kevät-/syystakki).
– koko 36.
– punasinivalkoinen, selässä iso adidaksen logo.
– menee helposti pieneen tilaan, hyvä reissuun!

2. Adidaksen kengät
– käyttämättömät sniikkerit, ovh 80 egettiä.
– koko 38.
– sinivalkoruudulliset.
– ulkokäyttöön tarkoitetut, mutta varmasti myös hyvät tanssikengät.

 Säännöt huutokauppaan ovat seuraavat:

– Molempien lähtöhinta on 20 euroa.
– Minimikorotus on 1 euron edellisestä tarjouksesta.
– Huuto on kirjoitettava kommenttina: Kirjoita huudatko takkia vai kenkiä, uusi tarjoamasi hinta sekä sähköpostiosoitteesi.
– Takin ja kenkien uusi omistaja on se, joka on kommentoinut korkeimman tarjouksen huutokaupan päätyttyä.
– Hintaan lisätään postimaksu, jos tuote tulee toimittaa postitse (Toki toimitus voidaan sopia kasvotusten Helsinkiinkin).

Noniii. Elikkä kaupantekoon on aikaa viikko! Huutokauppa päättyy ensi viikon tiistaina, 28.2 klo 00:00. Toivottavasti Addut löytävät uudet omistajansa, sääli säilytellä turhan panttina. Eiku huutelemaan! Lisäkysymyksiä saa esitellä.

Henriikka

And you’re singing the songs thinking this is the life

Onko ollut hyvä päivä? Minä oon herännyt aikasin, ollut ahkerasti töissä, lounastanut ja päivän päätteksi ajellut Kierrätyskeskukselle ostamaan vieraspatjaa. Ihanaa, että siellä on opiskelija-alennukset. Hamusin kaupassa TV Mix Disco -karkkipussia, mutta päädyinkin ostamaan hodareita. Miksi? En tiedä. Se on tämä maanantai. Olen huomannut, että sen syyksi ihmiset yleensä laittavat kaikenmoista.
Palatakseni kuitenkin vähän, niin viimeiset kaksi viikonloppua ovat olleet kovin onnellisia. Vihdoin olen saanut kerättyä niiltä kuvia järkeväksi paketiksi ja aijon ne teille julkaista. Viime viikolla saimme Hennat ja Miikkat kylään: pyörimme Valtterin kirpputorilla, söimme pulleiksi ja sain nauttia törkeän siististä, spontaanista parkour-esityksestä (ja pian saatte kuvien välityksellä tekin). Tämä viikonloppu meni töissä ja lölliessä, tasapaino pysyi. Hyvää ruokaa ja aurinko paistaa yhä enemmän! Tänään alkoi kevät.
Kivoja juttuja pusipusi. Päässä soi Stig ja laululeija ja pitäisi lapioida parveke lumesta, ettei se vain irtoa.
Elän mieluummin parvekkeen kanssa kuin ilman. Joka tapauksessa mukavaa maanantaita!
Ovatko kortit muuten löytäneet perille?
Henriikka

Indiedays fashion weekend ja bloggaajien kirppis!

Indiedays fashion weekend järjestetään ensi viikonloppuna, 24.-26.2. Kluuvin kauppakeskuksessa, ylimmässä kerroksessa (Aleksanterinkatu 9). Tapahtuma kerää muodin huiput viikonlopun mittaiseen pläjäykseen ja ohjelma on seuraava:
Perjantaina 24.päivä klo 17: Trendikatsaus!

Mukana ylläolevien lisäksi myös 2OR+BYYAT, Filippa K, French Connection, G-Star Raw, Ivana Helsinki ja Jumpin. Trendikatsausta juontaa No Fashion Victims -blogin Emmi ja katsauksessa haastatellaan myös muutamaa suomalaista muotisuunnittelijaa, how great!
Perjantaina 24.2 klo 10-20, sekä lauantaina 25.2 klo 10-18: Fashion Market!

Ihastu kevään trendeihin ja tapaa suunnittelijoita! Suomalaiset muotisuunnittelijat valtaavat Kluuvin yläkerran myyntipisteillään. Mukana muun muassa seuraavat:

Sunnuntaina 26.2 klo 12-16: Muotibloggaajin kirppis!

Sunnuntaina on bloggajien vuoro vallata myyntitiskit. Paikalle saapuu 20 muotibloggaajaa, joilla varmasti riittää kimpsua ja kampsua myytäväksi: villapaitaa, farkkua, takkia, hametta, mekkoa, sortsia… Mukaan kannattaa siis varata käteistä!

 Kirpputorilla ovat mukana seuraavat bloggaajat (kuvissa järjestyksessä):

aamukahvilla (Huom! Minä jee)
Are you feeling fashionable?
Cool and bored
Fashion disorder
Fashion Kills Fast
Minna Cest
MouMou
No Fashion Victims
Pupulandia
Say this to you
Si Moda
Sofiasfina
Sweetheart fashion
Thelman blogi
Thing for the Bling
Tyyliä metsästämässä
Wait for the crème
White Trash Disease

Tapahtuman viralliset sivut löytyvät täältä ja siellä on myös vaihtuvia kilpailua, joiden palkinnot ovat ratkiriemukkaita. Napatkaa siis kaiffarit kainaloon ja suunnatkaan ensi viikonloppuna moikkaamaan minua kirppispöydälle ja ihailemaan muodin kruunuja suunnittelijoiden tiskeille. Tämmöiset jutut kannattaa ain käydä katsastamassa, itsekin menen pyörimään paikalle jo ennen sunnuntaita ja kirppishumua!

Henriikka

Ps. Neljä Ikean kassia odottaa teidän kiinnostustanne, eli myytävää varmasti löytyy meitselin pöydässä.

Helmikuun kirppislöydöt

Tammikuun kirppislöydöt ihastuttivat. Nyt olisi aika esitellä helmikuiset aarteet, joita on tullut tässä puolen kuun aikana keräiltyä vähän sieltä sun täältä (tässä kuussa kaikki ei ole löytynyt Porista!). 15 euroa on tullut täyteen ja pitääpi taas odotella ensi kuuta ja uutta hurjaa kirppisbudjettiani.
Kultainen paljettipaita/Fida, Hakaniemi
Vaaleanpunaiset kengät + karvaiset kaupan päälle/Valtterin kirpputori
Kaksin kappalein harmaata, kulahtanutta retrocollegea/Valtterin kirpputori
Marimekon raitapaita/Fida, Sörnäinen
Ratsumies-taulu kultaisin kehyksin/Vastuunkantajat-kirppis

Valitettavasti hintoja en enää muista, budjetista oon kuitenkin kovasti yrittänyt pitää kiinni. Vaaleanpunaisten kenkien myyjä oikein vaatimalla vaati, että nappaan myös mustan kenkäparin matkaan. Toisesta karvakengästä tosin puuttuu korkolappu, mutta saapihan niitä ostettua. 
Tänään olisi taas hyvä Valtteri-päivä, mutta budjetin ylityksen pelossa jätän väliin.
Hyvää sunnuntaita, lämpöö ja lempee!
Henriikka

Mussiikkifiboja!

Musiikkijuttuja on pyydetty monenmonta kertaa. Jotenkin tuollaiset omat suosikit ja uudet löydöt, esimerkiksi musiikin- ja leffojen saralta, jää usein kirjoittelematta ja jakamatta. Ja kun sitä kuuntelee kaikkea old school -räpistä hentoihin balladeihin, niin on vaikea kasata mitään kunnollista musiikkifiilistelyä.
Annoin kuitenkin tällä kertaa kaikkien uusien fiilisten tulla ja kokosin kunnon sillisalaatin. Seuraavissa videoissa on musiikkia, jotka on saanut mut lähiviikkoina hymyilemään, jammailemaan, intoilemaan, itkemään tai muuta arkiäherrystä radikaalimpaa. Toivottavasti nappaavat nämä narut!
Birdy on ehkä se paras viimeaikainen löytöni. 1996 vuonna syntynyt englantilainen ihmelapsi voitti eräässä kotimaansa musiikkikilpailussa vuonna 2008, ollessaan vasta 12-vuotias. Piakkoin ilmestyy levykin, joka toivottavasti päätyy levyhyllyymme. Siihen asti tyydyn kuuntelemaan uudestaan ja uudestaan coverin Bon Iverin kappaleesta “Skinny Love”.
Eilen illalla tuijotin töllöstä Uuden musiikin kilpailua, eli nykyistä formaattia Euroviisu-karsinnoista. Sitten ruutuun lävähti kasa ruutupaitaisia, hellyyttäviä miesolentoja. “Silmissä lampee, silmissä lempee. Laiturin nokkaan se käpertyyyyy. Hei laululeijaa..” Olen myyty.
Sitten uskokaa tai älkää, olen alkanut hitusen kiinnostumaan jazzista. “Taiteiden tuntemus” -koulukurssillamme perehdyttiin jokaisen musiikin tyylisuunnan alkeisiin ja jazzin kohdalla mieleen jäi Mopo. Kerrankin jazzia, jota on helppo lähestyä.
Miksen ole kuullut Ben Howardista ennen? Hengailimme Jannen kanssa eräässä poikamiespoksissa jotain perjantai-iltapäivän tunteja ja eräs poksin asukki laittoi Howardia soimaan. Taasen englantilainen, jokin niissä viehättää, laulaja-lauluntekijä. Folkkia ja folk-rockia, me likey.
Frankie Say Relax on viisihenkinen fiilistelymusa-yhtye. Kyseessä on helsinkiläinen kaveriporukka, joka huolimatta pitkistä yhteisistä soittojuuristaan, saivat kokoonpanonsa täysin valmiiksi vasta syksyllä 2011. Yhtyeeltä on ilmestynyt vasta kolmen biisin demo, mutta tältä odotan kovasti paljon tulevalta. Ihan huikee.
Viimeisinä videofiiliksinä on glooriaa bändille nimeltä “The Dø“. Ehdottomasti tämänhetkinen lempibändini. Oijoi kuinka voikaan puoliksi suomalainen bändi tehdä näin täydellisiä kipaleita, oi tätä onnea ja autuutta. Vinkkinä vain, että ovat Suomeenkin tulossa keikalle tässä keväällä.
Ja viimeisenä ihan todella vau uusi juttu. Miten hienoja kavereita ja vähän vähemmän tuttuja tovereita onkaan minulla. Elikkä eräät kaverini ja kaverinkaverini pistivät pystyyn “Luomustudion”. Luomustudio on uusi kanava, jossa julkaistaan artisteja soittamassa omaa musiikkiaan akustisesti. Ideana on tarjota tunnelmaltaan aitoja videoita, jossa esiintyy sovitusten, soittimien ja soittopaikkojen osalta mielikuvituksellisia ratkaisuja. Kappaleet kuvataan ja nauhoitetaan samanaikaisesti sekä kameralla, että mikrofonilla, jotta videoihin saatais mahdollisimman muokkaamaton tunnelma.
Tälläistä konseptia on käytetty ennen muun muassa Briteissä, mutta nyt nämä mainiot kuomat toivat sen Suomeen saakka. Vielä uusilla kotisivuilla ei ole kovinkaan montaa videota, mutta tulossa on vaikka mitä. Tämä on juurikin sellainen juttu, joka kannattaa lisätä kirjanmerkkeihin, jos haluaa löytää helposti uusia bändejä ja musafiboja.
Videot ja Luomustudion kotisivut löytyvät osoitteesta: www.luomustudio.fi
(Luomustudion löytää myös YouTubesta, Facebookista ja Twitteristä)
Heijooo mitäs sanotte löydöistäni? Ihana kun maailmaan on väännetty sellainen asia kuin musiikki.
Henriikka

Violotti!

Se olisi viikonloppu taasen ihanaa. Aijotaan tänään riehua vähän riemulla ja maltilla. Voisi esimerkiksi mennä luistelemaan. Viime viikolla Janne tuli keikalta ja kertoi, että heidän backstagellaan oli minipieni kirpputori. Onni, että hän tuntee makuni: kiikutti minulle tuliaiseksi violetin neuleen, joka on koristeltu tähtikuvioin. Siis niin maukkaan värinen, ettei se tarvitse kaverikseen kovinkaan prämeitä juttuja. Yhdistelinkin paitasen leopradikenkiin, jonka lisäksi satsasin kultaan: kultakorvikset, kultaiset kynsilakat ja luomivärit. (Öh, tämäkö ei sitten ole prämeää? No mutta ei ainakaan niin kovin suurta)
Olen huomannut, että talven jatkuessa pidemmälle ja pidemmälle, villapaita-varastoni vain kasvaa. Tällä hetkellä omistan ehkä 23 villapaitaa. Osa saa toivottavasti uuden omistajan viikon päästä sunnuntaina Kluuvin kirppiksellä.

Oli nostalginen fiilis myös hiusten kanssa, sillä viimeksi käytin tuollaista etuhiusten mininutturaa pelatessani koripalloa yläaste-ikäisenä. Kaipa se on ihan kelpo kampaus vieläkin?
Tästä kyykkypissa-kuvasta alkaapi tämä lauantai, hyvää päivää siis itse kullekin.
Henriikka
paita ja korvikset/kirppis, pökät/Carlings, kengät/Bianco Footwear

DONE. WHOO.

Kun Kusti polkee, niin posti kulkee. Kortit postiin vihdoin hurraa! Elikkäs kysehän on korttitempauksesta, jonka järjestin 300 julkisen lukijan kunniaksi. Lupasin kortit ensimmäiselle 50:lle, jotka lähettäisivät osoitteensa minulle. Osoitteita tipahteli kuitenkin vielä hiljalleen “50 tuli täyteen”-ilmoituksen jälkeenkin, enkä raaskinut jättää ketään ulos: loppujen lopuksi raapustinkin 63 postikorttia.
Annatte kai anteeksi, että viikkoja vierähti muutama? Tämä tempaus oli kaiken kaikkiaan ihastuttava ja innostava, oijoi. Kirjoittelin kortteja koulussa, kotona, kahvilassa, vaikka missä. Jos korttien saajat saavat näistä jotakin iloa, niin tuskinpa ainakaan yhtä paljon, kuin olen itse saanut.
Odotelkaa postia pus pus. Vaikka tovi menee, kun on ensin viikonloppua ja
säästin hitusen käyttäessäni 2.luokan merkkejä. Vaikka olisitte varmasti ansainneet 1.luokkaa.
Henriikka

Hiushistoriaa dippadaidaa

Joskus, varmaankin kaksi kuukautta sitten, joku lukija kyseli, voisinko tehdä katsauksen hiushistoriaani. Esittelisin millaisena pääkuontaloni on nähty vuosien saatossa ja kuinka päänahasta kasvavat karvat on leikelty ja värjäilty (kuvottavaa). Eilisessä jutussa oli puhetta hiuksista ja niinpä jostain aivojeni perukoilta ponnahti tämä idea takaisin työmuistiini, ja niinpä kävin heti hommiin: etsin vanhan kovalevyn ja nappasin kuvia, jossa näkyvät hiukseni aikojen saatossa. Enjoy.
Pikkuisena tallerona sitä mentiin äidin hehkeillä luomuksilla, eka kerran kävin kampaajalla vasta 6.luokalla.
Lapsena vaadin, että etutukkani leikataan korviin saakka, jotta se ei ole leikeissä tiellä. Nice.
Oh, miten ihana onkaan tämä. Pelasin lapsuuteni ja nuoruuteni koripalloa, kävin telinevoimistelussa ja
vuodet meni urheillessa. Tämän Legolas-kampauksen sai ainakin helposti ponnarille.
Rippijuhlat, hurray! Tietenkin söpö ja aikuismainen lyhyempi malli. Oikein on nätisti..
Sittenpä tuli elämäni leijonanharja-vaiheet, jolloin en värjäillyt enkä sen koommin leikkaillutkaan.
Antaa hiusten rehottaa kuinka lystäävät.
Lukion kolmannen syksyllä laitoin pitkästä aikaa jotakin väriä, malli pysyi kutakuinkin samanlaisena.
Tästä alkoivat viimeisten teinivuosien kapinahius-ajat. Punaista, oranssia, mitä lie.  Kaverit kutsuivat Simbaksi.
Väri haalistui nopeasti, mutta tässä vaiheessa aloin innostua takapiiskoista. Mitä pidempi piiska, sen parempi.
Abiristeilyllä shokeerasin itsevärjätyllä purkkipunaisella. Magee,
etenkin noita Kampin yleisvessan kaakeleita vasten.
Irokeesiajat, good old times. Ja ajat, jolloin sain tietää, että muutan lukion jälkeisenä syksynä Etiopiaan ja piiska-mallini ei oikein sovellu paikalliseen kulttuuriin. Alkoi siis kasvatus.
Korvat piiloutuivat juuri ja juuri ylikasvaneen reuhkani alle. En saanut moitteita paikallisilta hiuksistani, kuin ainoastaan muutamalta lähimmältä kaveriltani.
Yllätys, yllätys. Pikkuleteissä takaisin Suomen kamaralle!
Reuhkaan kyllästyminen ja tukan pätkäisy. Tukka oli vaalentunut Afrikan auringon alla täysin blondiksi
ja malli on rikottu.
My life as Lady Gaga. Aikuistumisen alkeet, u know. Suora etutukka ja valkoinen väri. Näin alkoi ensimmäinen opiskeluvuoteni Jyväskylän yliopistossa.
Talven ylikasvanut malli: otsatukka sai väistyä epäkäytännöllisyytensä vuoksi. Tanssitunneille oli helpompi laittaa kiinni pidempi etufleda.
Kevät ja vihdoin ylänuttura. Tätä oli odotettu.
Tanssikaverini Jyväskylässä opiskeli parturikampaajaksi ja sain olla hänen testipäänään. Hiukset muuttuivat oljenvärisistä hopeiksi.
Kesä 2011 ja kirpputori-intoilua! Tästä alkoi myös blogitaival. Aurinko vaalensi hopean taas luonnolliseksi ja tukka kasvoi omia aikojaan.
Tuttuun tummaan talven myötä ilmestyvään juureen valmistauduin värjäämällä tyven ja samanvärisiä raitoja.
Tuttuja kuvia jo? Heräsin siihen, että oma värini on se perinteinen suomalainen maantien sävy ja sellaiseksi hiukseni värjättiin Salon Pepe Åhmanin kampaaja-koulussa.
Hups, hiukseni alkoivat haalistua ja haalistua. Kasvoivat minkä kerkesivät ja nyt ollaan siinä pisteessä, että olen ymmärtänyt hiusteni olevan vaaleat ja että kesäksi ne on hyvä kasvattaa sellaiseen mittaan, että tukan saa solmittua rennolla nutturalle.
Kiitos huomiostanne, tulihan näitä kuvia ja hiuksia. Melko pehmeästi olen kulkenut: sinistä, vihreää tai kaljua en ole omistanut, vaikkakin harkinnut. Rastat olivat pitkäaikainen haaveeni, mutta jostain syystä se jäi aina toteuttamatta. No oliko teillä lemppareita? Mitkä aiheuttivat kauhunväristyksiä? Mitä pitäisi vielä koklaa? Haaveissa pyörivät permis ja joku shokkivärikokeilu. Voi olla, että elelen kuitenkin aika rauhassa. Viihdyn hiuksissa, jotka eivät rajoita vaatteiden valintaa millään tavoin.
Migreenikin on alkanut helpottaa, kiitos Lauantai Junior -mässypussi.
Henriikka