Toppatakkeja, lakkeja, tumppuja, lumikinoksia, croisantteja, pitkiä kahvihetkiä, isoja lehtipinoja, mummin vanhoja pyöriä, ihanat isä ja äiti, siskojen välistä ystävyyttä, roudausta ja keikkavaimon elämää, autonikkunoiden raappausta, kinuskikastiketta, strösseliä, pitkät yöunet, lempeät junamatkat ja leopardikuosia, paksua villaa, farkkua, collegea ja lapsuuden leikkimökki lumen peitossa. Eikö näitä nyt jo voi kutsua onnenviipaleiksi?
Yksi onnenviipale vielä lopuksi: 26. tätä kuuta voi tulla Kluuvin kauppakeskukseen
ostamamaan mun vanhoja lumppuja bloggaajien kirppikselle! Tsopp.
Henriikka
Ihania kuvia <3
Kiitos, ja ihania hetkiä!
Hiihihih. :> On onnenviipaleita kerrakseen, olisipa mullakin.
Eiköhän meillä jokaisella jotakin ole ? Elämä on oikein mainiota loppujen lopuksi.
oii henriikka tykkään ihan hirmusti sun blogista, se inspiroi luomaan omaa persoonallista tyyliä ja keskittyyn elämän pikkuruisiinkin iloihin. ja saa lähes poikkeuksetta hyvälle tuulelle. (=
Hei tosi ihana kommentti, kiitos siitä sinulle. Elämähän on elämisen arvoista, siksi pitääkin olla arjen luksusta. Tsemppiä tyylin luomisen kanssa, yritä kestää sitä välttämätöntä luomisen tuskaa khih.
Ihania kuvia jälleen kerran. Kyllä suomen talvi vaan on kaunis :)
Niin on! Miltä siellä talvi näyttää?
hyvin hyvin keväiseltä. Tuulta puskaa ja aurinko paistaa. Vihreyttä on vähän kaikkialla paitsi lehdet puuttuvat puista. Aattelin tässä tehdä lähiaikoina jonkun näköisen vertauspostauksen englannin ja suomen talvesta.
millon tulee kortti mulle??
Nyt olen jo ostanut kortit ja postimerkit ja osan kirjoittanutkin, että täältä pikkuhiljaa. Teidän täytyy antaa armonaikaa muutama viikko tsih.
Ihania kuvia!! :)
Tervetuloa myös blogiini, arvonta käynnissä! :)
Voi kiitos Laapa! täytyypä käydä kurkkaamassa arvontakin, vaikka yleensä jostakin syystä en niihin osallistu. Taidanpa olla, kumma kyllä, niiden suhteen ihmeellisen skeptinen. Tai ehkä voittomahdollisuuksieni suhteen.
Suloinen otsikko! Onni on nähdä siunauksia ympärillään, kuin elää pelkässä haavemaailmassa jossa on kaikkea sitä mitä itseltä puuttuu… – Siunattu haaveilija
Anna Puu joskus lauloi onnenviipaleista, siitä se on napattu. Ja oikein kauniisti kiteytit sanasi, näinhän se juuri on. Pitää siis nauttia!
Ihana lettikampaus! Oon yrittäny monesti tehä itelle tommosta mutta aina siitä tulee jotenkin möntti.
Tiedätkö munkin on tunnustettava, että itse en todellakaan osaa. Äitihän sen sitten kiepauttikin!
Yhdyn täysin Essiin! Aina kun kaipaan piristystä ja hyvää mieltä, siirryn Aamukahville. :D
Voi että teitä mainioita! Kun minulla on surullista, niin vaellan tänne kommenttipoksiin. Puss!
Näyttää ihan onnelta! :)
Ja sitä se onkin. Vaikka kaikki kinailut onkin sensuroitu hah.
I really like your blog, it’s just so lovely !
Thank you so much! But you don’t understand finnish, do you? I’ll visit yours!
Siskolle vähemmän kulmakynää!
Haha, ei paniikkia. Kulma kestovärjättiin edellisiltana niin olivat normia hitusen tummemmat.
hahahah. todellakin vähemmän! paitsi ei kulmakynää, koska sitä ei ole olleska.
Ihhana tuo punainen takki! Ja muutenkin tuli hyvälle mielelle kuvia katsellessa. :)
jeeesss! Sillä se on tarkoituskin, ei mitään synkänmielen kuvia ole nämä!