Se olisi viikonloppu taasen ihanaa. Aijotaan tänään riehua vähän riemulla ja maltilla. Voisi esimerkiksi mennä luistelemaan. Viime viikolla Janne tuli keikalta ja kertoi, että heidän backstagellaan oli minipieni kirpputori. Onni, että hän tuntee makuni: kiikutti minulle tuliaiseksi violetin neuleen, joka on koristeltu tähtikuvioin. Siis niin maukkaan värinen, ettei se tarvitse kaverikseen kovinkaan prämeitä juttuja. Yhdistelinkin paitasen leopradikenkiin, jonka lisäksi satsasin kultaan: kultakorvikset, kultaiset kynsilakat ja luomivärit. (Öh, tämäkö ei sitten ole prämeää? No mutta ei ainakaan niin kovin suurta)
Olen huomannut, että talven jatkuessa pidemmälle ja pidemmälle, villapaita-varastoni vain kasvaa. Tällä hetkellä omistan ehkä 23 villapaitaa. Osa saa toivottavasti uuden omistajan viikon päästä sunnuntaina Kluuvin kirppiksellä.
Oli nostalginen fiilis myös hiusten kanssa, sillä viimeksi käytin tuollaista etuhiusten mininutturaa pelatessani koripalloa yläaste-ikäisenä. Kaipa se on ihan kelpo kampaus vieläkin?
Tästä kyykkypissa-kuvasta alkaapi tämä lauantai, hyvää päivää siis itse kullekin.
Henriikka
paita ja korvikset/kirppis, pökät/Carlings, kengät/Bianco Footwear
Aah, mä en tiennytkään että oot menossa myymään vaatteitasi :) Mä en omista yhtäkään villapaitaa, ja himoitsen niitä aina! :D Mutta olis kiva saada tietää kirpparista enemmän tai nähdä vähän vaatteita mitä ajattelit sinne viedä :)
Jooo, Indiedays järjestää Kluuvin kauppakeskuksen kanssa yhteistyössä muotibloggaajien kirppiksen ja olen sunnuntaina 26.2 myymässä Kluuvissa klo 12-16. Mulla on neljä Ikean kassia täynnä, että mukaan vaan penkomaan!
Ihana yhdistelmä, kulta ja violetti :) Ois kyllä mahtavaa tulla vähäsen vilkasemaan sinne kluuviin, koska mitä mä nyt täältä sun blogistasi oon nähny, niin kaikki vaatteet ja villapaidat on aika upeita ;)
Joo en ollutkaan ennen koklannut moista yhdistelmää ja toimi kyllä tosi jees. Ja ehdottomasti kluuviin, mullahan noita ylimääräisiä kuteita riittää!
tosi kiva asu!! aah rakastan noita kenkiä!
Voi että, kiitos kovasti. Ne olivat kyllä kiva löytö aleista joskus.
mä sanoin aina pienenä että ’viloletti’.kauhean vaikea sana ! (nykyään siis jo osaan lausua viOletti.)
Tuntui, että kaikki sanovat sen väärin. Niinkuin seitsemänkin ja pianon ja JÄÄTÖLÖN. Mutta hauskoja. Ei kukaan suomalainen osaa sanoa lasagneakaan.
Selasin eilen yksinäistä kotiperjantaita viettäessäni sun koko blogin läpi ja en voi muuta sanoa kun että oot aivan i-h-a-n-a ilostuttava suloinen !
Jokainen postaus vähintäänkin hymyilytti, sun tyyli ja jopa netin kautta välittyvä olemus on mahtavia, ja sulla on kiinnostavan tekstin ja kuvien suhde ihan totaalisen loistava.
Jatka samaan malliin, kaikkea hyvää♥
t. http://leglesslove.blogspot.com/
No voi että, olipas siinä ihana viesti. Kiitos. Mutta huhuuh aikamoisen urakan oot vääntänyt, taitaapi olla aikamoinen ylliannostua minua ja naamaani tällä hetkellä? Kiva kuulla että tykkäsit, toivon että taso pysyy!
Kaikkea hyvää itselleskin, mun täytyy käydä vierailulla myös sun blogissasi.