Tyyntä myrskyn edellä

Kokosin valokuvapalasia viimeisen kahden viikon ajalta. Mulla on usein kamera mukana. Ei ainoastaan blogia varten, vaan koska pidän asioiden tallentamisesta kuviksi ja myöhemmin niiden teettämisestä paperisiksi versioiksi. Ja vaikka kuvat eivät koskaan päätyisi edes kameraa pidemmälle, niin jotenkin se hetki linssin läpi jää aina tarkemmin muistiin. Sen ruudun muistaa, mikä on näkynyt kameran läpi tiiraillessa. Joskus yritän tehdä tätä ilman kameraakin: tiedättehän sellainen kuvitteellinen kamera, niin kuin Elizabethtownissa.
Ensimmäisenä on muutama ruutu Bulevardin kahvisalongista, Bulevardin ja Mannerheimintien nurkasta. Se on sellainen runokahvila. Ei kuulu todellakaan siihen kahvilakategoriaan, jota rakastan nuhruisten huonekalujen ja värikkäiden verhojen takia, vaan täällä istun jossain syvällä huutavan runotyttö-minäni vuoksi. Menut kauniisti kaunolla kirjoitettu, ja viereisenpöydän mummot juttelevat sivistyneitä. Minulla on monet vihkoni mukana ja raapustelen milloin mitäkin. Kahvia saa ain santsikupin, se alkaa olla harvinaista. 

Viimeviikkoisia asukuvia. Uuno Turhapuro-verkkopaita, tuollaisen huolisin pitkähihaisenakin. Nahkatakki kulkee matkassa iltoja varten, ja jalassa on pitkistä farkuista leikatut sortsit. Meinasin jo kyllästyä viimeisen kahden vuoden aikana flanellipaitoihin: hiphop-piireissä niistä alkoi saada tarpeekseen. Hiljalleen se rakkaus taas kuitenkin palaa.. paha paha, nimittäin juuri olen saanut myytyä vanhat rätit pois. Onneksi ruutupaidat eivät kirpputoreilta lopu. 

Viime viikolla satoi. Niin kuin tänäänkin. Fiilistelen aina sateella bussinikkunoita ja seurailen vesipisaroita. Sade on mukavaa, jos se on lämmintä, tai jos sitä voi seurata sisältä. Viimeviikkoiset sateet olivat sitä paitsi pientä, sillä suuria ilontunteita aiheutti siskoni pitkä vierailu. Melkein kaksi viikkoa meidän vieraspatjalla majaillut siskoni on erittäin hyvä syy olla välittämättä sateesta. Jos jotain tällä hetkellä odotan oikein kovasti, niin se on Roosaliinan mahdollinen muutto Helsinkiin hamassa tulevaisuudessa. 

 Tasan kaksi viikkoa sitten lopetin myös työni Kuvataideakatemialla. Olin tuottamassa Kuvan Kevät -näyttelyä, joka on paraikaa nähtävillä kolmessa eri näyttelypaikassa Helsingissä. Tarkoitus olisi tehdä siitä vielä enemmän juttua, mutta käykää ihmeessä tsekkaamassa näyttely jo nyt. Vaaleanpunaiset kukat koristivat avajaisten jälkeen kotiamme, kun yllärinä minua lahjottiin viimeisenä työpäivänä kukkapuskalla. Kukkaruukkuna sai toimia vanha wine cooler.
Allaoleva leffajuliste lähti matkaani Finnkinosta. En tiedä vielä löytääkö se koskaan paikkaansa kodistamme, mutta monista elokuvajulisteita poiketen tästä löytyi suuresti sympatiaa. Kehykset tekisivät varmasti terää.

EDIT: 

Sitruuna-marenkipiiras

Pohja:
100 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
0,5 tl leivinjauhetta
2 rkl vettä
Sitruunatäyte:
1,5 dl kylmää vettä
1,5 dl sokeria
2 rkl vehnäjauhoja
25 g voita
1 (luomu)sitruunan mehu ja raastettu kuori
4 keltuaista
Marenki:
4 valkuaista
1,5 dl sokeria
– Sekoita kuivat aineet käsin pehmeään voihin. Lisää vesi ja sekoita tasaiseksi.
– Painele taikina mielellään irtopohjavuoan (halkaisija 22-24 cm) pohjalle ja reunoille noin 3 cm korkeudelta. Anna pohjan jähmettyä kylmässä n.15 min.
– Pistele pohjaa haarukalla ja paista 200 asteessa uunin alimmalla ritilällä n.15 minuuttia. Käytä piiraspainoa, jotta reunat eivät valu alas: aseta leivinpaperi pohjan päälle tiiviisti ja sen päälle painoksi esimerkiksi herneitä, riisiä, linssejä tai suolaa.
– Mittaa täytteen ainekset kattilaan. Kuumenna seosta koko ajan vispilällä sekoittaen, kunnes se sakenee ja kiehahtaa. Ota kattila pois liedeltä.
– Kaada sitruunatäyte esipaistetun pohjan päälle.
– Valmista marenki: Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vähitellen voimakkaasti vatkaten. Levitä tai pursota marenki sitruunatäytteen päälle.
– Nosta vuoka takaisin uuniin ja jatka paistamista uunin alimmalla tasolla n.10 min, kunnes marenki on aavistuksen ruskistunut.
(Resepti: Helsingin Sanomat, 3.5.2012)
Viimeisimpänä kiusaan heitä, joilla lounastauko on siirtynyt iltapäivään. Helsingin Sanomista löytyneen ohjeen mukaisen sitruuna-marenkitortun ainekset maksavat yhteensä vain noin 2 euroa! Kokeilin tietenkin, ja oli supaguud. Jos joku haluaa ohjetta, niin sen mielellään kirjoitan illalla kotiin päästyäni. Olen ylpeä itsestäni, sillä vaikka koko leipomishistoriani kaikista yrityksistä ehkä puolet ovat päättyneet siihen, että poltan kaiken uunissa, niin en ole luovuttanut! Isoveljien pilkasta huolimatta. Olen kovaa vauhtia nousemassa seiskan leipurien joukosta kasi-sarjaan. Anteeksi äiti kaikista tuhlatuista aineksista ja siitä, että lorotin kerran vettä lavuaarissa odottelevaan tiramisu-taikinaan.

Takaisin töiden pariin. Huomenna on erään tuottamani teatteriprokkiksen ensi-ilta. Kiinnostaisiko porukkaa tulla teatteriin Arabianrantaan 29. tai 30.5 klo 19.00? Kyseessä on Shakespearen Myrsky, joka on toteutettu sanatonta teatteria ja tankotanssia yhdistelemällä. Olisi muutama paikka vielä jäljellä. Lisätietoa: http://myrsky.tk/. Minä siellä ahkerasti myyn lippuja ja kahvia. Olisi kiva nähdä jokunen teistä paikan päällä!

Henriikka

15 kommenttia

  1. Milla 22.5.2012

    Joo, hei! Reseptiä kehiin!

    Vastaa
  2. HANNA ALISSA 22.5.2012

    Aivan ihana tuo kuva, missa sadepisarat valuvat ikkunassa ja takana näkyy värejä. Tulee mieleen se kohtaus Maija Poppasessa, missä liiduilla piirretyt katutaideteokset huuhtoutuvat sateen mukana.

    Vastaa
    • Henriikka 25.5.2012

      Oi se on superkohtaus! en ole aikoihin katsonut poppasta, sillä vhs:lle jäänyt klassikko on niin vaikea saada enää missään näkyviin, kun laitteet on nykyisin niin hianoja.

      Vastaa
  3. eve 22.5.2012

    joo, reseptiä tänne vaan :–) ois mahtia kokeilla !

    Vastaa
  4. Sensaatio 22.5.2012

    Reseptiä jakoon, näyttää sen verran herkulliselta tuo torttu! Ihania kuvia btw :)

    Vastaa
  5. Maana Ponytales 23.5.2012

    Oooo, miten I-H-A-N-A-N näköinen kakku! Äkkiä tänne reseptiä niin ehkä minäkin uskallan kokeilla vaikkei paljon leipurin vikaa olekaan! :D

    Vastaa
  6. aura hulda maria 24.5.2012

    kiitos haasteesta, ihanainen! :—) vastilen kysymyksiin tuotapikaa. en aiemmin ehtinyt kiireiltäni edes kiitoskommenttialaittaa, kuinkas epäkorrektia.

    ja oh ihania nämä kuvat! kahvilaa ja kakkua, hieman sadetta – täydellisen oloinen päivä :–)

    Vastaa
  7. aura hulda maria 24.5.2012

    **vastailen. ja kiitoskommenttia_laittaa. typo!! noloa.

    Vastaa
    • Henriikka 25.5.2012

      Päivä oli ihana. Sade on jotenkin niin virkistävä sääjuttu. Lämmin sellainen. Ukkosta odotellessa.

      Pus pus et ole lainkaan epäkorrekti.

      Vastaa
  8. Anonymous 24.5.2012

    heippa! oliko tästä jo reseptiä jossain? kiinnostaa kovasti :)

    Vastaa

Vastaa käyttäjälle Henriikka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.