Lauantai-aamu hujahti työhuonemyyjäisissä. Month of Sundaysin ihanalla kaksikolla on työhuone Vallilassa, eräässä suojellussa rakennuksessa ja käväisin heidän työpistettään ja tuotteitaan kurkkaamassa. Päälläni 50 sentin kauluspaita, jota anoppini sanoi näköisekseni, sekä sitten ihan perinteistä mustaa. Maanisdepressiivinen Suomen luontoäiti pisti taas parastaan: aamulla oli jäätävän kylmä, päivällä kamala hiki.
Mikä työhuone! Hyvä etten pökertynyt ovelle. Valoa tulvi ovista ja ikkunoista, kaikkialla oli kaunista. Arvostan kokonaisvaltaisuutta ja täällä se oli erittäin hyvin edustettuna: upeita ei olleet ainoastaan tuotteet, vaan graafinen ilme, julisteet, sisustus, kynäpurkit, mehukannut ja ompelukoneet. Sain syödäkseni Eskimo-puikonkin, mikä oli ehdoton piste i:n päälle. Tästä työhuoneesta huokui into ja osaaminen, ristiin rastiin kuljeskelevat ja liitelevät ideat ja ajatukset, sekä työpaikalla viihtyminen. Voinhan toki olla saanut väärät värinät, mutta epäilen kovasti.
Hypistelin tuotteita ja nautin Eskimo-puikostani. Oli kerrassaan hyvä lauantaiaamu. Month of Sundaysin värimaailma on kiehtova ja coolisti kotimainen. Ei sellainen suu-irvessä-suomalainen, vaan kaunis herkkä hento. Sellainen, mitä sana ”suvi” kuvastaa: koivua, lehmiä, onnea ja tervantuoksuista juhannussaunaa, muttei kuitenkaan imelästi.
Olin jo keväällä huokaillut pärerepun perään. Ei näkynyt sille rakkaudelle loppua. Kokeilin kuitenkin myös persoonallisesti leikattuja housuja, joiden lahkeet oli jätetty huolettomasti ”siistimättä”. Olisivat täydelliset edustushousut. Yritin kuitenkin pitää mielessäni sen, että keksisin varmasti jokaiselle tuotteelle hyvän tekosyyn hyvän-mielen-ostoon.
Psssssst. Tein elämäni ostoksen. Yhtäkkiä Janne vain kysyi, että ”ostetaanko se sulle”. Sydämeni pampattaa vieläkin yhtä lailla, kuin koko lauantaipäivän kun pohdin mitä paperikassissani kannan..
Ehkä seuraava kuva antaa vinkkiä siitä, mitä paketti sisälsi..
Tervetuloa kotiin, Ruu. Annoin jo nimenkin.
Henriikka
aaaaa, sinä ostit sen, se on ihana! ja Ruu, mikä söpö nimi :)
tää sun blogis on Henriikka vain päivä päivältä suloisempi.
Ihana kuulla, että kehitystä löytyy! Sitä niin usein pohtii, että oonko tyssänyt ihan paikalleen. Kiitos!
aaa ihana reppu !! ja meillä on tällä hetkellä noi samat pussilakanat käytössä , ja punanen lakana kans.. :DD
Haha, ehkäpä ollaan jotain salaisia sielunsisaruksia!
Viimeinen kuva: suloisin ikinä :D
Khih. Kiitos!
Viimeisin kuva on niin hellyyttävä :D. Upea löytö ja ihana nimi!
Haha näin meillä! Olin onneni kukkuroilla, niin miksipä olla erossa yötäkään.
IHANA TOI SUN EKA PAITA<3
Kiitos! Voisin muuten kuvitella myös hyvin sen sun päällesi. Kauluspaita-hemmo oot itsekin.
Ja Janne nukkui sohvalla?
Se oli viidakon laki!
Hei, tein blogiini postauksen lempiblogeistani ja sinun blogi oli yksi postaukseen päässeistä. Otin print screenin blogisi etusivusta ja bannerista, toivottavasti ei haittaa :)
liljankukkia.blogspot.fi
Hei mahtavaa, kiitos! Tämäpä oli kohteliaisuus. Ei haittaa yhtään. :-)
Heips!
Olen tässä aikeissa ostaa fjällrävenin kånken-repun ja muistin oitis sinun HELL LOOKS -postauksesi kuvan, jossa kädessäsi keikkui upea yksilö! Minkä värinen tuo reppu on ns. nettisivuilla? Ja onko se omasi vai lainatavaraa? Ihastuin nimittäin tuohon murettuun väriin ja mietin niiden väliltä, kun niitä oli kahta lajia, nimikkeeltään lila ja purple.
Ja aivan mahtava blogi, jota tässä on tultu kyllä seurattua jo joulusta lähtien :)
Kiitos jo etukäteen,
Roosa
Voi että kun osaisin auttaa sua, mutta kun en oikein osaa. Oon itse ostanut reppuni nimittäin Partioaitasta joskus kolmisen vuotta sitten, eikä mulla oo hajua minkä niminen se on nettipuljussa. Tai onko se edes mikään noista, kun värit ain hämäävät. Mä itse koen sen punertavan ruskeaksi, eikä lila tai purple kyllä kuulosta ainakaan nimen perusteella siltä.
Ja kiitos myös kehuista, ilo kuulla!
MAAILMAN SULOISIN VIIMEINEN KUVA <3
Kapslokilla hih. Kiitos E.