Minulla on teille vinkki viikonlopuksi. Se on ystävieni lanseeraama tapahtuma, joka kulkee nimellä ”vaihtajaiset”. Ideana on, että kaveriporukka tuo kasan itselleen turhiksi käyneitä vaatteita samaan huusholliin, ja sitten vaatteet ja mahdolliset muut romppeet laitetaan uusiokäyttöön kaverin päällä. Ja miksipä tässä välttämättä täytyisi olla kyse edes jostain kiinteästä kaveripossesta? Voihan joukossa olla tuntemattomiakin? Ja tälläisilla keleillä vaihtajaiset voivat olla piknikin muodossa pihamaalla.
Olin itse elämäni ensimmäistä kertaa osallisena tässä hullutuksessa. Vajaa kymmenen tyttöä toi jätesäkeissä ja Ikea-kasseissa turhat vaatteensa erään ystäväni kotiin. Jätesäkkejä tyhjennettiin erissä keskellä lattiaa, ja siinä sitten sai tonkia. Soviteltiin ja mallailtiin, ja toisin kuin voisi kuvitella, kissatappeluita ei syntynyt! Kai siinä tapauksessa voitaisiin turvautua kivi-paperi-sakset-meininkeihin. Tai ratkaista riepuriidat järkevin kompromissein, jos porukka on sellainen, että järki pelaa vielä uusien vaatteidenkin äärellä. Vaihtajaisissa on se hyvä puoli, että kaikki on ilmaista. Sitä saattaa napata matkaansa jotakin, josta ei ole aivan varma. Muutaman vaatekappaleen, jota haluaa kokeilla, vaikkei koskaan ostaisi sellaista kaupasta tai ehkä kirpputoriltakaan. Oma saaliini oli seuraavanlainen:
 |
| Kolmiokaulus-neule. Kolmiokaulukset ovat olleet NEVER-listallani niin kauan kuin muistan. Olenko kasvamassa aikuiseksi vai mitä mitä? Voi olla, että tämä päätyy seuraavaan kirppispöytään, mutta kokeillaan. |
 |
| Kukkakuosinen sortsihaalari. Mikä veikeä ilmestys! Tämän nappasin enemmänkin kotiasuksi, kuin julkiseen käyttöön. |
 |
| Neonvihreä juoksutoppi. Superlöytö! |
 |
| Inkkariviitta. Tule, tule syksyn viileys ja kynttiläillat! |
 |
| Retrokuosinen t-paita. Tulee mummola mieleen. |
 |
| Kultainen pipo. En aijo todellakaan käyttää tätä kuvassa näkyvällä tavalla, nuttura oli tässä vain pikkuisen tiellä. |
 |
| Lyhyt, valkoinen neule. Toinen NEVER-listalainen. Let’s see, let’s see… |
Santtu Parkkonen kirjoitti Metro-lehteen 18.kesäkuuta seuraavaa:
”On olemassa joukko ihmisiä, jotka toimivat toisin. He avaavat elämänsä ja ajatuksensa blogeissa, eivätkä kainostele tuoda esiin hyviä puoliaan. Tyylibloggarit päivittävät itsestään vähintää viikottain, useimmat päivittäin tukun kuvia verkkoon. He suhtautuvat elämäänsä kuin pienet lapset. Tuossa olen minä, minä olen mahtava, vaatteeni ovat mahtavia!”
Olen pohtinut tätä tekstiä paljon ja sitä, kuinka paikkansapitävä se kohdallani ja ylipäänsä on. Näitä kuvia katsellessani ajattelen vain, että kylläpä näytän kerrassaan väsyneeltä. Väsyneeltä, turhautuneelta ja hivenen väkinäiseltä. En ole todellakaan ”mahtava minä”. Kuitenkin palaute on usein senmukaista, että mieluummin vaatteet esiteltyinä päällä, kuin riippumassa seinää vasten henkarissa. Pitääkö tämä paikkansa? Tämän blogin keskiössä on tyyli, jonka haluaisin kehittää lähelle mahtavuutta. Huudanko kuitenkin tässä koko ajan sivussa, että olen itse mahtava? Ehkä jatkan pohtimista.
Nyt vaihtajaisia suunnittelemaan!
-Henriikka
Inkkariviitta on ___ihana___! *_*
KHIH JES! niin minustakin.
toi eka v aukko neulehan sopii sulle kun nenä päähän o.o
Kyllähän se varsin hyvin sopii, MUTTA se on jotenkin niin siisti ja kypsä ja kaikkea. Hoho, tunnen oloni tyhmäksi se päällä. Mutta totuttelen.
oon muutaman kerran ollut vaihtajaisissa, aina on tullut jotain kivaa matkaan. loistava idea kyllä! :)
Hämmentävää katsoa kun ”Hennariikka” on kommentoinut, kun se on niin lähellä omaa nimeä. Mutta oikeassa oot asiassasi, ihmisten pitäisi oppia luopumaan.
jäin pohtimaan… onko se sitten yksinomaan pahasta vaikka elämässä ajattelisikin niin? että tuossa ole minä ja minä olen mahtava? hyvä tällaisenaan.
kamalan usein se, että pitää itsestään luetaan huonoksi ominaisuudeksi. itsestään voi kai pitää myös olematta ylimielinen.
ehkä lapset ovatkin oikeilla jäljillä.
oon aivan samaa mieltä! (:
mun mielestä on kauheeta miten moni jatkuvasti vähättelee itteään ja keskittyy omiin vikoihinsa. mä oon aina pitäny itteäni täydellisenä ja sanon sen myös ääneen, mut se ei tarkota että munlainen ihminen olis jotenkin ”ainoa oikea” ja kaikissa muissa olis mun mielestä jotain virheitä, vaan päinvastoin sitä että kaikkien ihmisten pitäis omasta mielestään olla mahtavia ja täydellisiä! :)
Hei, tosi hyviä pointteja kaikilta! Itse asiassa ei tämä kirjoittajakaan tarkoittanut kirjoitusta ilkeilläkseen, vaan hänen mielestään vaikutti että tyylibloggaajilla on paremmat välit itsensä ja ulkonäkönsä kanssa. Tähän en sano juuta enkä jaata, koska itse asiassa luulen että bloggaajat mietiskelevät kuumeisesti ihan samoja juttuja. Mutta sitä oon vaan pohtinut, että vaikka pitäisikin itseäni ihan kelpo likkana, niin sen ei olis tarkoitus olla blogin pääasia. Tai tarjottimella en haluisi olla itse, vaan se mitä duunaan, edustan, väsään, askartelen.
Ihmisten pitäisi todellakin enemmän pitää itseään mahtavina, sen allekirjoitan täysin, mutta se on ehk huono motiivi kirjoittaa blogia.
en oo päässy kuukauteen lukemaan sun blogia (jostain syystä mun tietokone jämppää aina kun yritän tulla sun blogiin), mutta nyt kun pitkästä aikaa pääsin lukemaan mooonta postausta kerralla niin riemun määrä oli suuri! i like!
Oi ihanaa, i like too. Tuota joo tän saitin kanssa on ollut vähän probleemaa, mutta toivottavasti saadaan fiksattua. Ihana että tykkäät.
Ihminen _on_ mahtava: hyvine ja huonoine puolineen.
Parasta sun blogissas on se, että tekstin ja kuvien kautta näytät realistisesti elämäntyyliäsi meille muille. Elämää sellaisena kuin se on – omassa aitoudessaan. Sen takia tää blogi on mahtava…väsyneiden silmien kera :)
Kiitän tästä kommentista, oli varsinainen hyvän mielen tekstipätkä. :-)
Aikamoisia löytöjä!
Allekirjoitan!
Hei tosikivalta idealta nuo vaihtajaiset kuulostaa! Pitääpä laittaa korvan taakse ;p Nuo kaikki sopii sulle hyvin! Ja ah tuo inkkariviitta on ihana kuten tuo retrokuosinen t-paitakin! (:
Kiitos Linda. ihana kun jaksat olla aktiivinen täällä kommenttipoksissa, se on tärkeetä. Ja järkkää ihmeessä itsekin vaihtajaiset!
tää idea on ihan super ! olen kahden ystävän kanssa tehnyt useamman vuoden ajan vaatekaappisiivouksia samalla periaatteella: kaksi siivoaa kolmannen vaatekaapin ja ottavat sieltä ne joita ei ole käytetty pitkään aikaan tai ei vain käytetä. ja sama homma on kahden muun kanssa. suosikkilöytö on kukkamekko ja kevättakki (joka olisi päätynyt uffille muussa tapauksessa. huh)
toi vaatekaappisiivous on samaan aikaan niin pelottava ja älytön, sitten kuitenkin just maukas. Kuinka uskallattekaan antaa jonkun toisen siivota?
ihana idea, kerran aiemminkin jo tuollaisesta jostain luin, mutta jotenkin ajatus päätyi unholaan, nyt täytyykin muistaa innostaa kavereita!
p.s. kuka höpsö on mennyt luopumaan tuollaisesta inkkariviitasta ja tuosta retropaidasta, VAU!
Hän oli ystäväni Eeva, hän on monella tapaa höpsö, mutta ei kuulema osannut käyttää näitä. Kiitos siitä hänelle, pääsen osingoille. Jesjes.
Musta näytät tosi kivalta ja sulla on mahtava tyyli, joten ois just jees jos voisit ajatella itsekin olevas mahtava
Itse asiassa tasaisin väliajoin koenkin olevani ihan mahtava. Haha. Mutta toivon, että täällä blogissa oma mahtavuuteni ei olisi keskiössä.
Henriikka, OLET mahtava, juuri siksi blogiasi luenkin! <3
-Monsku
Kiitän ja kumarran syvään, on mulla aikamoiset lukijat.