Merkkiuskollinen voi olla peltipurkeissakin. Itse tosin en ole, mutta kyllä se kovasti sydäntä lämmittää, kun huomaan, että kaunis purnukka kirpputorihyllyllä onkin Aarikkaa. Eli olen sittenkin, mitä oikein yritän selitellä itselleni ja teille. Lemppareitani ovat Aarikan Riemuraita-sarjan värikkäät purkit, joita löytyy somasti rivistä keittiön ikkunalaudalta. Perinteisten suurempien purkkien rinnalla komeilevat myös suola-ja pippurisirottimet.
Kovasti näyttävät rivistön suuremmat peltipurkit samalta, vaan kaksi ovatkin hyypiöitä: Vale-Aarikoita! Vaikka kovin samoilta näyttävätkin, niin ohuemmat raidat ja tyhjä purkinpohja paljastavat kutaleet. Jos joku siis hamuaa arvokkaampia retroaarteita, niin näillä merkittömillä ei pitkälle pötkitä, vaikka mukavilta näyttävätkin.
Anna-Kaisa Huuskon ja Juho Huttusen Retro-aarteet-kirjassa (Wsoy) arvioidaan tälle vihreä-valkoraitaiselle Aarikan Riemuraita-peltipurkille arvoksi jopa 35 euroa. Purkithan ovat 70-luvulta ja arvio pitää varmasti paikkaansa. Nämä olivat kuitenkin kuumaa kamaa tullessaan, ja näin purkkeja löytyy kirpputoreilta edelleen useita, useita. Väittäisin siis, että jos on valmis näkemään vaivaa, niin halvemmallakin pääsee. Usein hinnat keikkuvat siinä 12 euron tuntumassa, mutta arvosta tietämätön myyjä luopuu purkistaan muutamalla hassulla lantilla.
Apua, googlailin vähän asiasta ja esimerkiksi täällä väitetään, että nämä sininen ja punainenkin olisivat Aarikkaa. Olenko siis itse väärässä ja ohutraitaisemmat, leimattomatkin kelpaavat joukkoon? Asiantuntijaa tarvitaan! (EDIT: Eivät ole Aarikkaa, purkeissa myytiin taannoin Marianne-karkkeja) Paksuraitaisista haluaisin kovasti löytää vielä ainakin ruskean ja oranssin. Onko minusta kovaa vauhtia tulossa hamstraaja? Kirjoittelen sitten ilolla nimmareita 60-vuotiaana, kun olen päässyt siihen tv-dokkariin nimeltä ”Hamstraajat”. Itken verta ja pidän kynsin hampain kiinni peltipurkeistani, kun kamerat kuvaa. Mukava tulevaisuus.
oooo kivalta näyttävät! tv. toinen hamstraaja.
Ja kivoja ovatkin. Täynnä makaroonia, jauhoja yms yms. Kiitos!
Juuri kirjoitin omassa blogissa kuinka rakastan keräillä kaikkia peltipurkkeja ja pulloja! Poikaystäväni kutsuu niitä krääsäksi :( Hamstraajissa nähdää!
Krääsä on ihanaa, jos se on oikeanlaista. Pidetään yhtä peltilelujemme kanssa. :–)
peltipurkit, pullot, tölkit.. rakastuin juuri!
Ovat kyllä aivan ihania, kaikki purnukat. RAKKAUTTA ILMASSA.
Minä väittäisin että nämä ovat käyttötavaroita, joten niitä ei voi hamstrata. Aika laihat perusteet, mutta uskottelen ainakin itselleni niin. : ) näihinhän voi siis laskea myös kaikki (maailman hienoimmat ja äärimmäisen tarpeelliset) astiat ja muut päivittäisessä käytössä olevat ihanuudet. Minä voisin tarvita tuollaisen keltaraidallisen!
Erittäin hyvä peruste. Eiväthän nämä ole silkkaa turhuutta, kuten vaikkapa koriste-esineet- Vaikka onkin todettava, että on mulla hirveä läjä peltipurkkeja tyhjilläänkin. khih.
samat peltipurkit miellyttävät muakin, tarpeeksi hyväkuntoisia en ole vielä vaan kohtuuhintaan kirpparilta löytänyt. Mutta mahtavaa matka isoon…meloniin :)))
MELOONI, mahtavaa. Kannattaa kyllä napata matkaan, jos hyväkuntoisia löytyy. Harmittaa aina kun joku on tussilla raapustanut jotain kylkeen.
Kivan näköinen värisuora purkkeja! Mulla on itsellänikin noita, ja ne kapeampiraitaiset ei tosiaan ole Aarikkaa, vaan niissä on joskus ollut Marianne-karkkeja, joskus olen nähnyt tuollaisen siniraitaisen ihan etiketilläkin. Mutta merkistä viis, kivoja ne on silti :)
KIITOS INFOSTA. Sain rauhan sydämeeni, että voin niitä hyvällä omallatunnolla pitää niitä kutaleina. Vaikka kauniita ovat nekin, mutteivät sentäs aarteita.
Miedänkin kaapista löytyy noita Aarikan raitapurnukoita. :) Noi suola- ja pippurisirottimet ovat kyllä super söpöt! Oon pistänyt merkille, että niistä myös pyydetään aika suolaisia hintoja ja vaikkei ihan olis kovin hyvässä kuosissakaan enää.
Todellakin suht kovia hintoja, enkä oikeastaan ole nähnyt noita sirottimia missään muualla. Eivät ole omanikaan kovin hyvässä kunnossa, mutta onneksi eivät aivan romujakaan. Kiitos!
millä/miten oot tehny ton bannerin, tai ton ” aamukahvilla ” tekstin tuol ylhääl?
En ole tehnyt sitä, vaan ulkoasun on tehnyt ystäväni Ville Niemi. Hän raapusti itse tuon tekstin, se ei ole siis valmisfontti.
Voi kuinka uusilla silmillä saitkaan minut katsomaan nuita iänikuisia äitin peltipurkkeja ja hamuaamaan itselleni. Äidillekin jo sanoin, että tiedän mitä perinnökseni haluan, kunhan omaan kämppään joskus muutan!
Meiltä löytyy ainakin vihreä ja punainen iso sekä lisäksi ruskea matala, jossa tällä hetkellä tee-pusseja.
Ihania ovat purkkisi! Taidankin lähteä kirppiksiä kiertämään!
Noniin! Aina oppii jotain uutta. Voi olla, että tuttuja tavaroita on aika vaikea katsoa minään aarteina, arvokkaina perintökalleuksina, kun on tottunut vaan siihen että niissä säilytetään käyttötavaroita. Oi ihanaa, saat purkkeja sitten omaan kotiisi.
Hahah, hamstraajan tulevaisuus kuullostaa hyvältä, mutta teijän huomisen suunnitelmat kyllä vielä paremmilta! Ihanaa reissua! :)
Niin ja ainahan voit vaan sanoa että et hamstraa vaan keräilet, ja sehän on pelkästään positiivinen harrastus eikä mikään ongelma joka pitää myöntää tv-kameroiden kuvatessa ;)
KERÄILY, noniin. Sehän on se lapsuuden ikuinen harrastus. Avaimenperiä, pinssejä, pullonkorkkeja… miksei purkkejakin? Kunhan tästä ei pakkomielle synny, niin taidan olla turvassa.
Hihii, minä lähden tänään Australiaan. Couldn’t be more excited!!! :D
OHHHH” Toivottavasti on ihan törkeän siisti reissu!
Jep kapea raitaisissa on myyty Marianne-karkkeja aikanaan.
DODII. Niin minä mietinkin, mutta Marianne-tieto tuli aivan uutena. Kiitos!
Niiin suloisia purkkeja! Toinen sisustushamstraaja ilmoittautuu.
Taidat tosin muistaa tuon hedelmäjutun väärin, oisko ollu kuitenkin Iso Päärynä…?
PÄÄRYNÄHÄN se olikin. JEEJEE ja oli kyllä varsin upea päärynä. Hyvä, että meitä hamstraajia löytyy useita, ei tarvi yksin ihailla ja hävetä.
Multaki yks tuommonen löytyyy (: aivan ihania !
On kerrassaan, sydämeni on noille avoin.
milläs fontilla tai miten oot kirjottan ton aamukahvilla tuohon??:)
En ole tehnyt sitä, vaan ulkoasun on tehnyt ystäväni Ville Niemi. Hän raapusti itse tuon tekstin, se ei ole siis valmisfontti.
Punaraitaisessa oli tavallisia Marianne-karkkeja. Siniraitaisesssa oli toffee-Marianneja. Voitin kerran molemmat tivolissa :D Minä purkeistä mitään älynnyt (äiti kylläkin) ja karkitkin joutuivat säännöstelyyn…
Tivolit, ne on vasta ihanan tunnelmallisia paikkoja. Ja tämä oli aivan ihana nostalginen juttu, kiitos siitä.
nii voitko vastat tohon että millä teit ton otsikon ???? siis fontti tai se ja miten
Anteeksi kun kesti. Vastaan kyllä kaikkiin kommentteihin AINA, mutta se vie aina aikansa. Fontista: En ole tehnyt sitä, vaan ulkoasun on tehnyt ystäväni Ville Niemi. Hän raapusti itse tuon tekstin, se ei ole siis valmisfontti.
Aarikan purkeiksihan noita Marianne-purkkeja tosiaan aika usein kutsutaan (ainakin just Huuto.netissä, kirppiksillä jne.) eikä sinänsä ihme kun ovat niin samannäköisiä ja malli on täysin sama. Purkit on käsittääkseni ehkä valmistettu samalla tehtaalla (GWS), mikä selittäisi ainakin tuon saman muodon/mallin. Sitä en tiedä onko muuta varsinaista yhteyttä, mutta jotenkin vähän hassulta kyllä tuntuu että olisi ihan pelkkää ”sattumaa” että ovat niin samannäköisiä.. :)
Itselläni on kokoelmassa virallisten Aarikan purkkien lisäksi myös noita Marianne- ja Marimint-purkkeja, parissa etikettikin vielä tallella. :) Tuossa yks postaukseni jossa ne näkyykin:
http://muotimissio.blogspot.fi/2011/02/spinnin-round-spinnin-round-spinnin.html
Hei tämäpä se vasta oli avaava kommenti, kiitos kaikesta infosta. Pistän nämä tärkeät tiedot muistiin ja sitten voin päteä jollekin, joka ei tiedä asiasta haha. Kiitos siis kovasti.
Moikka! Olisko mun mahdollista lainata tätä kuvaa ostoilmoitukseen? :) Mä niin kovasti haluaisin ostaa näitä purkkeja, mutta tarviisin kuvan.
Totta kai! Anna mennä vaan. Isompiraitaiset ovat siis Aarikkaa, ohuempiraitaiset Marianne-karkkien vanhoja purkkeja.