Aloitin tänään 40 gigan kuvasaldon purkamisen Tansanian matkastani. Mielettömiä muistoja, hienoja kokemuksia ja huvittavinta on, että kahden viikon aikana on unohtunut useita juttuja ensimmäisiltä päiviltä. Ihan sentään nostalgisia tunnelmia ei nouse pintaan, mutta kuvia selatessa saa aina elää hetken toisen kerran.
Olin aivan solmussa kuvien kanssa: mistä alottaisin, mitä kertoisin? Millaisia kuvia laittaisin ensimmäiseksi? Lopulta päädyin siihen, että jaan ensimmäiseksi muistot ja hetket, jotka sykähdyttävät itseäni eniten. Mafingan orpolapset.
Mun sydämessä on ihan erityinen lokero näille talleroille. Ansaitsevat varmasti paikan ensimmäisinä matkakuvista. Luoja siunatkoon kaikkia yhdessä ja erikseen.
Henriikka
Hei, olisiko sinulle mahdollista lähettää ihan paperista kirjetervehdystä?
Heippa, vastaan tähän nyt vaikka muihin kommentteihin vastaaminen on vielä vaiheessa. Siis on todellakin mahdollista, laitapa mulle mailia, niin vaihdellaan osoitteita.
ihan mielettömän hienoja kuvia ja mielettömän suloisia nappisilmiä! sulla tuntuu olevan suuri ja lämmin sydän, vaali sitä :-)
Itku tuli. Ihania kullan arvoisia lapsia!
Upeita. Kuva 2 on erityisen pysäyttävä. Ne silmät.
-Helma-
Niin kauniita kuvia, että vähän kuivailen poskiani nyt :’) Sulla on ollut varmaan ihan mieletön matka.
Wow.
Veti hiljaiseksi. <3
Moni lapsi maailmalla
nukkuu pilvipeiton alla,
näkee unta auringosta
herää harmauteen.
Taivaan Isä suojaa heitä
miljoonia nääntyneitä,
enkeleiden siivin peitä
heidät nukkumaan,
nukkumaan.
Uneen heille toivo anna.
Pehmein siivin kauas kanna
unten taikaan uuteen aikaa
kotiin parempaan.
Anna kerran aamun koittaa
rakkauden ja lämmön voittaa.
Herätä saa silmin kirkkain
päivään kauneinpaan.
Jossain pilvipeiton alla
moni lapsi maailmalla
yksin nukkuu taivasalla.
Jossain pilvipeiton alla
maalla tuntemattomalla,
moni nukkuu taivasalla
(Iina Kangasharju:Pilvipeiton alla )
ihania kuvia olet ottanut <3
Noiden lapsien silmissä asuu kauneus. Ihania!
Tekisi niin mieli rutistaa kaikki yhteen isoon halaukseen. Kauniita, kauniita kuvia.
Voi ei, miten tuli itsellä ikävä omaa Afrikan reissua:( Nuo lapset on jotenkin aina niin sympaattisia
Ei tämmöisiä kuvia, tulee ihan tippa linssiin ja meikit leviää..sniif <3
Noiden lapsien silmissä on niin paljon potentiaalia….
Upeita kuvia! Niin koskettavia, samalla kuitenkin noiden pikku murujen silmistä paistaa toivo. Omilla reissuilla on tullut muutamissa orpokodeissa käytyä eikä niistä koskaan ihan kuivin silmin poistunut..
Tellu
mulla on vähän ikävä noita !
Voi rakkaus sentää <3
Voi että teitä kaikkia. Jos minulla on suuri sydän, niin kuin joku sanoi, niin on varmasti teilläkin. Kovasti on ikävä sitä, että voi kaapata pikkukaverin syliin ja rutistaa.
Me voidaan auttaa niin monin tavoin. Ja nämä pikkuiset ilmeisesti voivat auttaa meitä, vähintään kaivamaan niitä sydämiä sieltä kaiken epämääräisen saastan ja materian alta ymmärtämään elämän olennaisimmat seikat.