arkisto:

joulukuu 2013

30.12.2013

Missä matkustin vuonna 2013?

–

Olen huomannut, että pääkoppani hahmottaa vuoden kulkua hivenen epätavalliseen tapaan. En ajattele kovin tarkasti vaihtuvia vuodenaikoja, en eteenpäin rullaavia kuukausia. En pysy välttämättä laskuissa, mikä päivämäärä oli, kun jotain tapahtui. Lähihistorian tajuani rytmittää pitkälti missä ja milloin olen matkustanut.

En ole kovin tarkka rahankäyttäjä, mutta systeemaattista säästöä harrastan kahta tarkoitusperää varten: omaan asuntoon ja matkustamiseen. Näitä matkoja odotetaan kuin kuuta nousevaa ja muistellaan jälkeen päin ilolla, riemulla ja kaipuulla.

Vuonna 2012 sain poikkeuksellisen upean reissuvuoden, kun saman vuoden sisään sain käydä New Yorkissa, Lontoossa ja Tansaniassa. 2012-2013-vuodenvaihteen vietimme Thaimaassa. Tammikuun lopulla, kotiin palatessa kaventunut kukkaro sai aikaan haikean päätöksen, että loppuvuosi kuluisi reissuitta. Uskomattomana onnenpotkuna Lily kuitenkin valitsi meidät reilibloggaajiksemme ja junailimme kuukauden päivät ympäri Euroopan maita ja mantuja. Mahtuipa loppuvuoteen sitten vielä Tukholman visiittikin.

Tästä vuodesta saatan helposti ajatella aikakäsitteillä Thaimaan jälkeen, reiliä ennen tai reilin jälkeen. Saatan viitata parin vuoden taakse käsitteillä sinä vuonna kun asuin Etiopiassa tai samoihin aikoihin kuin Nykin reissu. Muistan aikuisikäni vuodet matkojen avulla, reissumuistoilla ja tulevaisuuttani hahmotan samalla tavalla matkaunelmien mukaan.

Joku käy viikottain ulkona syömässä tai panostaa pääsiäisenä lampaanviuluun. Joku laittaa huntteja uuteen joogamattoon ja toiset ostavat kotiteatterin. Meillä säästetään reissuihin. Aina ja koko ajan, pikkuhiljaa. Ei sellaisella fanaattisuudella, ettei arkeen jäisi välirahaa, mutta kuitenkin unelmat takaraivossa.

Vuonna 2014 toivoisin pääseväni Islantiin. Voi kuinka paljon sitä toivonkaan! Haaveissa kiiltävät myös interrail vain Irlannin ja Brittien sisällä ja uusi matka New Yorkiin. Näiden huutavien haaveiden rinnalla kulkevat myös ajatukset Kanadasta, Etelä-Amerikasta ja Ranskan pikkukylistä. Näiden lisäksi haluisin nähdä muun muassa kaiken.

Lähden kuitenkin liikkeen Islannilla. Aukikirjoitettujen asioiden on tapana alkaa toteuttaa itse itseään. Niinpä kirjoitan, että tahtoisin ensi vuonna Islantiin. Sen lisäksi haluan viettää enemmän aikaa luonnossa, telttaillen, vaeltaen ja meloen. Meillä on trangiakin.

Haluaisin myös jakaa teille vielä tänne blogin puolelle vuoden 2012 matkasta Tansaniaan. Sain kirjoitettua kaksi juttua, mutta kuvien jäädessä kovalevylle, jäivät jututkit.

Unelmat, ottakaa tuulta allenne. Minua ei lainkaan hattaisi.

-Henriikka

Vuoden 2013 reissujuttuja:

– Thaimaan jutut:
Lippu Bangkokiin ja takaisin
Elämäni riippumatossa
Thaimaan viimeiset retket

– Reilijutut:
Lily matkustaa

– Ruotsin miniloma:
Loma länsinaapurissa

Vanhempia reissujuttuja löytyy täältä selaamalla.

28.12.2013

Vohvelikahvilassa.

–

kahvilla, ruoka ja juoma

Tampere on Suomen paras kahvilakaupunki. Ehdottomasti. Missään muussa kaupungissa ei ole niin täydellisiä kahviloita kuin Tampereella, ja siksi olen iloinen, että Jannen kotikaupungin vuoksi tänne seudulle tulee matkustettua aika usein. Tampere on hyväntuulinen ja suloinen, mutta myös rohkea ja raikas, ehkä bloginikin on tyyliltään enemmän tamperelainen kuin helsinkiläinen, vai mitä sanotte?

Yksi niistä suloisimman kahvilapuolen edustajista ovat Tampereen Vohvelikahvilat, vanha ja uusi. Molemmat ovat sisustukseltaan rauhallisia ja sympaattisia, ja vohvelit maistuvat joka kerta.

Suurin suositus lähtee Vohvelikahvilan vuohenjuusto-vohvelille. Parin vuoden systemaattisen siedätyshoidon jälkeen aloin vihdoin nauttia vuohenjuustosta ja nyt sen myötä olen myös suuresti valaistunut tämän vohvelin tuottamasta nautinnosta. Rapea, lämmin vohveli, vuohenjuustoa, hilloa ja kermavaahtoa. Nam, nam, supernam.

Tulevien juttujen listalla keikkuvat ainakin Tampereen ja Helsingin kahvilakierrokset, mutta tällä kertaa kuviin pääsevät vain Vohvelikahvilan vaaleanpunaiset tekokukat.

Taidan olla tulossa vähän kipeäksi. Tee tulille, konjakkia joukkoon ja viltin alle. Tui!

-Henriikka

27.12.2013

Pehmeitä paketteja.

kommentoi

–

lahjat, muoti, ostokset

Minusta on kiva lukea, mitä muut ovat saaneet joululahjaksi. On hauska kuulla ja nähdä, miten eri tavalla lahjaperinnettä vaalitaan eri perheissä. Meillä homma meinaa toisinaan hieman karata lapasesta, etenkin perheen naisväellä, kun rakastamme kaikki niin paljon lahjojen ostoa. Ajan mittaan on kuitenkin ollut selkeästi huomattavissa perinteen aikuistuminen: että ajatus on sisältöä tärkeämpää.

Tänä jouluna sain neljä pehmeää pakettia. Kahdessa oli pellavaa (aamutakki ja pyjama) ja kahdessa arkivaatteita. Jälkimmäiset olivat mainiolta mieheltäni, joka taitaa tänä päivänä tuntea tyylini kaikista parhaiten.

Harmaa villakangastakki on Twist & Tangon. Laadukas, kaunis, selkeä, ajaton. Aivan mieletön ja ekstrapisteitä nahkaisille kauluksille. Musta silkkinen paitamekko oli löytynyt R/H:n ystävämyynneistä. Mustavalkoiset olkakoristeet tekevät vaatteesta uniikkikappaleen. Nappilahjoja.

Pehmeistä paketeista, lapsuuden inhokeista, on tullut niitä parhaimpia. Ainiin! Olihan minulla viideskin pehmeä paketti, nimittäin makuupussi. Onko muita samanmoisia, jotka nauttivat muiden pakettien urkkimisesta? Paketit paljastavat lahjanantajasta ja -saajasta aika paljon, ja sitä on hauska pohdiskella.

Alkaa tämä pohdiskelu ja lööbailu pikkuhiljaa kuitenkin riittää ja sohvanpohjalta olisi kiva päästä liikkeelle. Missä on lumi, missä lumisota?

-Henriikka

26.12.2013

Kaunis, ihana joulu.

–

elämä, juhlapyhät, juhlat, perhe

Tiedän, ettei huomenna kukaan enää jaksa puhua joulusta. Kaikki ryntäävät alennusmyynteihin, töihin ja lenkkeilemään. Siksi pinnistin lösöpäiväni viimeisistä tunneista ja kokosin kuvakollaasin joulunpyhiltä.

Kaikki meni tutuksi todetun kaavan mukaan. Myöhäinen herätys, joulupuuro, jouluhartaus, sauna, päivällinen, joululaulut, lahjat ja jouluyön kirkko. Hyväksi (miltei täydelliseksi) todettua ei kannata turhaan muuttaa. Olemme sellainen perhe, joka tönöttää joka ikinen joulu samassa kohtaa kirkonpenkkiä ja vilkutamme tutuille. Seitsemän iloista aikuista ja joulurauhaa.

Yöllä kävimme vielä viemässä mummin haudalle kynttilän. Koko hautausmaa oli aivan täynnä lyhtyjä ja kynttilöitä. Keskiyöllä laitettiin vielä lahjaksi saatu Selänne-dokumentti pyörimään (tiedän, ei kovin jouluista) ja nukkumaanmeno venyi aamun pikkutunneille. Tavallisesti 23-07-uniaikoihin tottuneella tällainen lomakukkuminen on ollut shokeeraavaa.

Aatoksi leivottu kakku teki kauppansa. Vinkkinä talviseksi kakuksi suosittelen Puolukka-kinuskikakkua. Makean kinuskin ja kirpeän puolukan kontrasti on huippu. Asetin muutaman aniksen päälle koristeeksi.

Juhlin itse Lumoanin mustassa Kaisla-mekossa (saatu). Lumoanin mekkojen lyhyemmät mallit jäivät käytöstäni, kun tilalle tuli tämä pitkä malli. Mekko on 100-prosenttista orgaanista puuvillaa ja se on siitä hyvä, että se ei ole arkeen liian juhlava, eikä juhlaan liian prämeä. Asusteilla mekon olemusta saa muokattua reilusti.

Ja sattumalta äitilläkin oli päällään Lumoanin Aava-mekko.

On hyvä palata arkipäiviin, vaikka arki saa odottaa vielä loppiaisen yli. Betoninen Kouvolakin näyttäytyi melkein tunnelmallisena, vaikka pihan ruoho vihersikin ja takapihan paju puski pajunkissoja.

Joulu on lohdullinen ja aina kaiken valmistelun ja odottamisen arvoinen.

-Henriikka

EDIT: Tiedän, että kaikki ihmettelee, mistä salmiakkisuklaata on saanut. Fazer teki kaikille källit ja jätti ne kaupoista tänä jouluna. Me sniikit löysimme niitä kuitenkin laivalta ja kannoimme kotiin monta rasiallista.

25.12.2013

Retro Christmas Sweatshirts.

–

elämä, juhlapyhät, juhlat

Ho Ho Ho! Kuinkas sitä joulun ja suklaan keskellä jaksetaan? Täällä pärjätään mainosti. Lapsuudenkoti on tarjoillut parastaan ja jouluillallisen kalapöytä kruunasi kaiken. Oli joulukirkot, lanttulaatikot, lahjat ja muut, mutta niihin palaan myöhemmin. Nyt keskitytään nimittäin tuijottamaan tutun parivaljakon hassuja naamatauluja ja etenkin retrocollegeita.

Nähdessämme Tukholman reissulla vihreän kissa- ja punaisen nallepaidan, emme yksinkertaisesti voineet palauttaa enää korneja joulupaitoja takaisin rekkiin. Ho!

Leveät hymyt eivät valehtele: joulu on ollut mahtava. Eikä se vielä lopu, kun laatikoistakin on puolet jäljellä ja vasta huomenna pääsemme toisen perheen luokse.

Voisi laittaa nämä colleget junaan ja ärsyttää samassa vaunussa matkustavia paidan etumuksessa olevien kulkusten kilinällä.

-Henriikka

23.12.2013

Merry, merry Christmas!

–

juhlat, random

Olen fiilistelijä, mutta eläinten kanssa pysyn yleensä melko tyynenä ja järkevänä. Tänään tapahtui kuitenkin poikkeus, kun muuan Riikka linkitti facebookiin maailman hellyyttävimmän siilin Instagram-profiilin. Miten hymyilinkään! Pyysin viime hetken joulutoiveena vielä perheeltäni siiliä joulupaketissa (eivät varmasti toteuta, huomasin silmien pyörittelyn selän takana).

Valitsin siilikuvista suloisimmat ja jouluisimmat ja näiden saattelemana toivotan jokaisella lukijalle joulurauhaa ja onnea pyhäpäiville.

Kertokaa nyt joku muukin, että tämä sulatti? Ei tunnu sitten niin tyhmältä nauraa täällä perheen keskuudessa, kun muut eivät vaikuta pääsevän hypetykseeni. Joulu on hyvä. Ja muistakaa, ettei se ole fiiliksestä kiinni. Antaa joulun tulla.

-Henriikka

Kuvat: Instagram/Darcytheflyinghedgehog

22.12.2013

Loma länsinaapurissa.

–

kaverit, matkustus

Keskiviikkona alkoi joululomani. Pakkasin repun ja hyppäsin laivaan (kuulostipa helpolta). Olin todella muutaman höyryttömän ja paljon unen tarpeessa, eikä tällä kertaa ollut tarvetta matkata kauas lämpimään. Tukholma tuntui mukavan kodikkaalta ja tutulta, mutta kuitenkin paikalta, johon ei ole ehtinyt kunnolla tutustua. Niinpä valitsimme minilomamme kohteeksi Ruotsin.

Matkaseuraksemme menomatkalle saimme Hennan ja Miikkan, Jannen siskon ja hänen miehensä. Että teki hyvää päästää aivot ja mieli kunnolla hengittämään. Ennen joulua on hyvä tyhjentää päätä turhista ajatuksista ja antaa rauhan tulla. Joskus rauha tulee rauhoittumalla, tällä kertaa sen sai kuitenkin paremmin esiin puolityhjässä Silja Symphonyssa buffet-eväin, jouluglögein ja muutamin typerin tanssiaskelin. Ja tietenkin tankkaamalla tietokonepelejä Play Station -loungessa (arkilaivojen hyviä puoli, että lounge huutaa tyhjyyttään).

Reissun laivamatkat tarjosi Tallink Silja Line ja majoituksesta vastasi Visit Sweden. Matka toteutettiin heidän kanssaan yhteistyössä.

Kaupunkimatkailu on aina antoisinta silloin, kun ei ole hurjia tavoitteita. Kun lahjat oli ostettu jo Suomesta, saattoi joulujuoksentelun sijasta viettää kahvilla vaikka kaikki kolme päivää. Tukholma oli kaunis ja jouluinen, satunnaisista sateista huolimatta. Turistirysäksi muokatun vanhan kaupungin skippasimme ja vietimme aikaa Södermalmin ja Östermalmin hollilla.

Torit olivat täynnä ihania joulukukkia. Joulun suurimmaksi blogi-ilmiöksi nousseet punaiset marjaoksat hehkuivat tunnelmaa.

Ystävät palasivat samaisella laivalla takaisin Suomen jouluvalmisteluiden keskelle, mutta me jatkoimme Jannen kanssa lomailua. Kaksi yötä kivassa Rica Stockholm -hotellissa Kungsgatanilla, aivan Tukholman keskustassa. Nukuimme yli 10 tuntia molempina öinä ja nautimme lomailusta. Kiersimme kauppoja ja vietimme liian monta tuntia Beyond Retrossa fiilistelemässä rumia joulucollegeita.

Loman kohokohta oli vierailu valokuvamuseossa (Fotografiska Museet), niin kuin jo perjantaina fiilistelin. Ai että, se oli mahtava paikka. Ei ainoaastaan yläkerran ihana kahvila, vaan koko talo henki huippufiilistä ja paikassa saattoi viettää tuntikausia.

Eilen museokierroksemme jatkui modernin taiteen museoon (Moderna Museet), Skeppsholmeniin. Kovasti hehkutettu Cindy Shermann ei ollut lainkaan minun makuuni, mutta onneksi kokoelmat puhuttelevat (ja museokauppa, kjeh).

Metrolla pääsi helposti paikasta toiseen, mutta Tukholma on Helsingin lailla siitä hyvä kaupunki, että moni kohde sijaitsee kävelymatkan päässä.

Viimeöiset tuulilukemat olivat aikamoiset ja palasimme Suomeen turvallisesti, mutta keinutellen samaisella Silja Symphonylla. Hyvä ruoka, hyvä seura, parempi paras mieli. Ja tax freesta tuhottomasti Fazerin salmiakkikonvehteja, joita en jostain syystä ole löytänyt kaupoista tänä vuonna.

What can I say. Pööfekt. Huippuloma.

– Henriikka

20.12.2013

Pussauskoppi.

–

matkustus, random, valokuvat, vinkit

Kävin tänään elämäni ensi kerran Tukholman Fotografiska Museetissa, valokuvamuseossa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi tämä oli ensimmäinen kerta. Paikkahan on mieletön. Jos olisin käynyt siellä muutama vuosi sitten, niin varmaan olisimme viettäneet häitämmekin siellä. Jos olisin saanut vierailla siellä lapsesta asti, olisin jo varmaan ostanut talon asuinkäyttööni.

Parempi ehkä, että paikka tosiaan toimii museona. Tämänhetkiset näyttelyt saivat selkäpiin kylmille väreille, etenkin Elliot Erwittin tallentamat hetket jäivät verkkokalvoille.

Museovinkin lisäksi jaan kuitenkin aimo kasan kuvia, jotka otimme museon valokuvauskopissa. Olimme äimänä, kun museossa sai valokuvakoppikuvia ilmaiseksi. Ja överiksihän se sitten meni, niin kuin tapana on.

Ja oli hauskaa. Nauroimme ja räpsimme kuvia kuin pahimmat teinit konsanaan. Tai ehkä olemmekin vihdoin riittävän kaukana teini-iästä tehdäksemme tällaista ilman, että on liian noloa.

Mutta tsekatkaas seuraava kuva. Meillä oli myös Amelie-hetkemme, kun koppiin oli unohtunut museovieraan räpsyt. Päätimme ottaa Birgiten matkaamme, jotta hänen ei tarvitsisi viettää yksin joulua hylättynä.

Elämä osaa sitten naurattaa, aina uudestaan ja uudestaan. Niin, että vatsaan sattuu.
Täällä sitä vaan lomaillaan ja pussaillaan valokuvakopeissa. Tukholma on asettanut nenälleni vaaleanpunaiset silmälasit.

-Henriikka

19.12.2013

Täyssekoaminen.

–

ostokset, sisustus

Ensimmäinen lomapäivä ja yritän saada sormeni kirjoittamaan, vaikka mieleni tekisi nukkua. Pötkötän hotellin sängyssä ja annan toiselle silmälle luvan olla levossa, jos toinen pysyy auki.

Aiheenani on eräs totaali friikkaus, joka tapahtui yllättäen muutama viikko sitten. Lähdin extempore Balmuirin ystävämyynteihin, enkä suinkaan palannut kotiin tyhjin käsin. Yhtäkkiä omistinkin kolme huivia, kaksi keittiöpyyhettä ja kaksi käsipyyhettä enemmän. Ennenkuulumatonta. Siellä minä ryntäilin parikymmentä vuotta itseäni vanhempien naisten kanssa ja mietin, että näillä muilla on kyllä varaa, mutta minulla ei olisi.

Tapahtumassa oli niin hyviä alennuksia, että tämä settini olisi täyshintaisena maksanut maltaita. Ostan hyvin harvoin mitään uutta täyshintaisena, ja siksi ystävämyynnit ovat aina kultakaivoksia. Nyt maksoin kaikesta vähän yli 100 euroa. Ei todellakaan paha, kun on syli täynnä kestävää tavaraa ja laadukkaita materiaaleja.

Kirkkaansininen ja tummempi harmaa huivit ovat kid-mohairia, vaaleampi harmaa huivi on kashmiria (siitä tulee varmasti suosikkini). Kaikki pyyhkeet ovat täyttä pellavaa. Toivon, että nämä kaikki osoittautuvat käytössäkin kaiken rahan ja innostuksen arvoisiksi. Uskon niin.

Eettisesti, ekologisesti ja suomalaista. Tällaiset ostokset tuntuvat hyvältä, vaikka tietenkin usein mietin, onko täydellisetkään arvot aina riittävä syy ostoksille, joiden pohjana on halu tarvetta enemmän. Shame on me.
Shame on happy me. Shame on super happy me.

-Henriikka

18.12.2013

Pikkunaisia.

–

elämä, kahvilla, kaverit, perhe, sisko

Meillä on perheessä vähän sellaisia hassuja naisia. Minä, joka hekotan alituiseen ja juttelen kassahenkilökunnalle mukavia aina vartin liian pitkään. Sitten on siskoni Roosaliina, joka laulaa ja hyräilee taukoamatta arkipuuhia tehdessään. Biisit vaihtelevat virsistä Good Charloten vanhaan tuotantoon, eikä hän muista koskaan kappaleista kuin muutaman lauseen, korkeintaan yhden säkeistön. Sitten on vielä äiti, joka näkee elämässä vain hyvää, eikä vieläkään tiedä mitä tarkoittaa mystinen sana ”stressi”.

Roosaliina on ehkä juuri ja juuri sen 160 senttimetriä, minä ja äiti muutaman sentin alle. Mutta kun nämä pikkunaiset viettävät laatuaikaa, lempeää kettuilua ja kovaäänistä naurua tulee kuin kymmenestä miehestä konsanaan.

Viime lauantain vietimme intensiivisesti seikkaillen. Aloitimme Mokon brunssista ja jatkoimme joulumyyjäisiin, pikkuputiikkeihin ja keskustan tungokseen. Pilkkasimme äitiä rakkaudella taas kerran kaikesta ja nauraa räkätimme rakkaudella päälle.

Mutta sitä kovasti ihmettelen, kun ylemmässä kuvassa äiti näyttää niin nätiltä hymyillessään, niin miksi me tyttäret näytetään aivan porsailta seuraavassa? Onko syy siis isässä?

Olen lähiviikkoina jakanut paljon arjen juttuja. Ihan vain tunnelma- ja tilannekuvia joulukuun keskeltä. En tiedä onko ne teidän mieleen, mutta aurinkoa on niin vähän ja hyviä tilanteita paljon, että on käytettävä tämä aika hyödykseen näin.

Ääliömäisimmät tilannekuvat jätän salaisiin arkistoihin naurattamaan helmikuun pakkasten keskellä. Esimerkiksi sen, missä pyllistän kameralle autuaasti.

Mutta tänään lipuu laivan Helsingin satamasta kohti lyhykäistä Tukholman lomaa. On tätä odotettukin, halleluja! Rauhaa ja rakkautta kaikille avokätisesti.

-Henriikka

17.12.2013

Ennakkojouluja ystävien kesken.

–

elämä, juhlat, kaverit

En koskaan ostanut kuusta, vaikka niin kovasti uumoilin. En edes pientä huonekuusta, vaikka haaveilin. En saanut aikaiseksi ja päätin, että neljä muuta koristettamme riittävät (valopallot, olkipukki, joulumaatuska ja afrikkalainen, banaaninlehdistä tehty seimi).

Ystävämme ovat kuitenkin saaneet aikaan meitä enemmän ja siksi keräännyimme ystäväporukalla heidän luokseen glögittelemään ja toivottamaan joulua tervetulleeksi. Mikään ei voita aitoja joulukuusenkynttilöitä ja ystäviä yhdessä ruokapöydän ympärillä.

Olimme arponeet kaveriporukan kesken, kuka ostaa kenellekin lahjan. Niitä vaihdettiin ja höpöteltiin joulusta. Janne vatkasi lannetta Mariah Careyn joululevyn tahtiin, ja me muut peitimme siveellisesti silmämme ja nauroimme partaamme.

Olen vuosien varrella oppinut rakastamaan jouluruokaa. Laatikoita, lohta ja kinkkua. Olen selättänyt jopa rosollin (joka vieläkin niin kovasti kirpaisee, kun se jättää epäesteettiset läiskät lautaselle). Eilen oli juhlat suussa, kun sinne päätyivät porkkanalaatikko, nimikoidut piparit ja muut herkut. Jouluaattona sitten vielä tuplasti parempaa, kun laatikotkin tehdään käsin. Ainoa asia, joka ei kerta kaikkiaan uppoa, on sillit. Vielä joku päivä, näytän kieltäni koko maailmankaikkeudelle silli suussani.

Rakastan joulua. En liikaa jouluhömpötystä, mutta itse keskiötä ja rauhaa. Ja joulua vanhempien luona. Sitä kuinka alkuruokia tankataan kolmesti, eikä kinkulle jää sijaa. Sitä kuinka lahjat avataan vuorotellen ja kuinka saunassa tuoksuu terva.

Joulu (ja ystävät ja suklaa ja sen semmoinen) pelastaa vuoden pimeimmät viikot.

-Henriikka

16.12.2013

Itsetehty sushi, paras sushi. Ainakin ajatuksen tasolla.

–

ruoka ja juoma

Tein muutama päivä sitten elämäni ensimmäistä kertaa itse sushia. Aloitin tätä juttua sillä ajatuksella, että kirjoitan teille auki, kuinka moinen ruokaelämys luodaan. Löysin kuitenkin selkeän ja visuaalisen selviytymispaketin täältä, jonka vuoksi en käy asioita itse kertaamaan.

Pidin etenkin linkkaamani jutun otsikosta ”Sushi DIY”. ”Do it yourself” kun yleensä liitetään kaikkeen sisustus- ja vaateväsäämiseen. Onko kaikki ruoka nykyään niin viimeiseen asti tehotuotettua ja koneellista, että kotiruoka on DIY?

Ystävämme opastuksella tartuimme toimeen. Emme edes ryhtyneet kaiken maailman pikkukikkoihin, vaan turvauduimme tekemään kauniita ja aika tavallisia riisi- ja kala-asioita. Muutama spesiaaliyritys, totta kai, mutta pääasiassa ihan sellaista perinteistä rullasushia.

Homma oli hauskaa, eikä yhtään niin vaikeaa, kuin kaikki hokevat. Loppujen lopuksi pienellä vaivalla saa ihan mielettömän hyvää ruokaa. Tietysti aina toisinaan pitää käydä laittamassa sielunsa ja rahansa kunnon ravintolaan, mutta meillä tälläista ruoanlaittotohinaa tulee varmasti jatkossa olemaan useamminkin. Kivaa yhdessätekemistä ja myös huomattavasti halvempaa kuin ravintolassa ramppaaminen.

Oli jopa misokeittoa! Ja inkivääriä tietysti, omaa lempparia.
Hyvä Laura ja kiitos, kun toimit kärsivällisenä lehtorina meille muille.

Onko kukaan muu koklannut? Tai onko ollut harkinnassa?

Nyt täytyy myöntää, että alkaa väsymys painaa hartioissa ja odotan lomaa ihan toden teolla. Niin paljon kuin opiskeluista ja työstäni pidänkin. 3 days to go.

-Henriikka

15.12.2013

Levonhetkistä epämääräiseen riepotteluun.

–

muoti, oma tyyli

Oli kaunis perjantain aamupäivä, ja hovikuvaajani lähti saattamaan minua kouluun. Tarkoituksenamme oli matkalla napata muutama seesteinen asukuva. Oli kamera ja huopahattu. Oli hyvä mieli, sillä perjantaina oli viimeinen tenttikin. Oli levollinen olo ja lempeä ilmassa.

MUTTA MITÄ! Kotioven avattuani hattu lensi päästä ja tuuli riepotti sen kymmenen metriä taaksepäin. Kauniisti asetellut hiukset heittivät häränpyllyä, ja kaipasin villakangastakkini tilalle kunnon untuvaa. Jäivät seesteiset asukuvat haaveeksi ja tilalle tuli muutama tuulitukkatilannekuva.

Olisiko jo aika joskus tarkistaa säätiedotukset ennen vaatteiden valintaa? Lapsuudenkodissani mittarista tarkistettiin joka päivä lukemat ja kailotettiin koko perheelle. Varoitettiin, jos säätiedotuksessa on kerrottu mustasta jäästä tai myrskystä. Kehotettiin pukeutumaan lämpimästi ja laittamaan käsineet käteen.

Paljon hyvää olen kotoa saanut, mutta tämän käytännön unohdin ottaa mukaani. Olisi korkea aika oppia, että Suomen sääolosuhteissa asujaan ei voi päättää mielivaltaisesti. Tai voi, mutta onhan se nyt typerää valita hattu ja pitää sitä kädessään koko päivän, kun päässä ei pysty.

Elämä yllättää, samoin myrskyt. En ole enää pysynyt perässä, mikä myrsky tämä nyt sitten oli, kun on ollut kaikenmaailman Einoa ja Heiniä.

Mutta nyt on pihalla taas lunta ja illalla kauneimpiin joululauluihin. Luulisi, että olisin jo yli kahden vuoden kirjoittamisen jälkeen niin tuttu teidän kanssa, että voisin puhua muustakin kuin säästä. Ehkä tarvitaan toiset kaksi ja puoli.

-Henriikka

Ps. Olemme joidenkin kanssa kuitenkin niin tuttuja, että he tietävät minun pitävän blogista vapaapäivää aina sunnuntaisin. Täten juhlallisesti ilmoitan, että vaihdan vapaapäivän lauantaille ja kirjoitan toisinaan silloinkin, jos huvittaa.

takki/second hand, hattu/H&M, oranssi takki/Gina Tricot, kengät/Bianco, farku/Levi’s, mekko/Twist & Tango

13.12.2013

Worth to Visit: Designia ja tapahtumia viikonloppuun.

–

Helsinki, tapahtumat, vinkit

Kyllä, aion olla taas sellainen nilkki, joka kertoo mitä Helsingissä tapahtuu. En oikein voi muutakaan, koska satun asumaan täällä. Jos tämä saa veren kiehumaan, niin hengitä syvään ja ymmärrä, että turkulaisena kirjoittaisin Turun tapahtumista.

Viikonloppuna äherretään taas paljon. Suosittelen siis lempeää pikkujoulubailausta, jotta kaikki herkulliset tapahtumat eivät mene päivisin sivu suun. Näihin kolmeen aion itse suunnata.

Kolme persoonallista, kotimaista merkkiä edustavat pienellä joulukaupallaan Kiseleffin talossa, Senaatintorin vieressä. Huomenna tai sunnuntaina kannattaa käydä ostamassa lahjaksi ainakin Poolan puisia örkkikorviksia. Itselle ostetut paketit sallitaan. Tämän kerran.

Tarjolla koruja, asusteita, sisustustuotteita, heijastimia ja vaatteita.

www.poolakataryna.fi
www.jatuli.fi
www.riivari.eu

Korneimman mainosjulisteen palkinto menee We Got Beefin joulumarkkinoille. Iso Robertinkadulla juhlitaan joulun merkeissä tänäkin vuonna ja tapahtuma markkinoi itseään lausein: ”Kehuttu tunnelma, parhaat myyjät”.

Näihin myyjäisiin kiteytyy sellaista sopivan huonoa huumoria ja kuitenkin laadukasta sisältöä. Täältä löydät parhaat ug-paketit. Suosittelen tsekkaamaan Calendar14 ja lille-lle:n rekit. Huhu kertoo, että uutta kuosia olisi tulossa.

Sörnäisten ja Hakaniemen välissä, Siltasen sisäpihan Taiteen Talossa järjestetään taas kerran Kuvataideakatemian opiskelijoiden myyjäiset. Taidetta, taidetta, taidetta, ”opiskelijat myyvät teoksiaan ja muuta sellaista”.

Yritän aina herätellä kaikkia oikean taiteen arvostamiseen ja siihen sijoittamiseen. Täältä saattaisi löytyä se ensihankinta tai lisää jo karttuneeseen kokoelmaan. Ottaisin mielelläni itse tuon itkevän, keltaisen pojan.

Siis iiiihan mielettömiä juttuja taas on ihmiset omin käsin duunannut. Vielä en ole päässyt joululomalle, mutta ei ole enää pitkästi. Sitten lyhyt Ruotsin loma, jonka jälkeen joulurauha. Tässä viikonlopussa on kuitenkin potentiaalia kunnon joulurähinään.

Ja hei, kommenttipoksia saa mielellään täyttää muillakin viikonlopun ja ensi viikon menovinkeillä.
Olen rajatun mainostuksen orja, en tapahtumapankki.
Ihanaa viikonloppua kaikille.

-Henriikka

Ps. Laitoin äsken jouluvalot sisään ja yhden olkipukin tv-tasolle. Ui!

Kuvat: Tapahtumien facebook-sivuilta.

12.12.2013

DIY-lahjoja mummille, kummille, kaverille.

–

DIY, juhlat

Meillä on ystäväni Miran kanssa sellainen askartelukerho. Olen siitä sanasen joskus kirjoittanutkin. Kerhon nimi on ”hyvät ideat, laiskat toteutukset”. Olemme yrittäneet levittää kerhoamme lähipiiriin, mutta huomaamme aina olevamme kaksin. Ehkä niin on paras.

Nimen ensimmäinen osa ”hyvät ideat” liittyy meihin molempiin, kun aina haudomme kaikkia visioita, mutta toisesta osasta olen oikeastaan yksin vastuussa. Huomasin sen kasatessamme juttua viimeaikojen tekeleistämme. Nämähän ovat melkein kaikki Miran! Minne on kadonneet kaikki minun väsäykset? Onko niitä olemassa? Olenko surkea kerholainen?

Tässä joka tapauksessa kootusti muutamia ideoita viikonlopun ratoksi. Enjoy!

Pitsikorvikset

– Hanki kaunista pitsiä
– Leikkaa siitä haluamasi muotoiset palat korvakoruihin
– Tärkkää pitsi: Sekoita 0.5 dl sokeria 0.5 dl lämpimään vettä. Sekoita niin kauan, että sokeri on kokonaan liuennut veteen. Kasta pitsi sokeriveteen, anna sen kastua kunnolla.
– Painele ylimääräinen sokerivesi pois ja laita pitsi kuivamaan. Kuivuminen kestää noin vuorokauden.
– Lopuksi kiinnitä korvakorukoukut, lisää helmiä yms.

Neulottu lampunvarjostin

– Hanki kirpputorilta vanha varjostin
– Poista varjostimen vanha päällysmateriaali niin, että pelkkä kehikko jää jäljelle
– Valitse paksua kudetta (esim. trikookude) ja paksut pyöröpuikot
– Mittaa varjostimen ympärysmitta
– Neulo joustinneuletta ympärysmitan mukaan rengasmaisesti
– Kun neulos on varjostimen korkuinen, päättele
– Kiinnitä kehikkoon liimapintainen läpinäkyvä muovikalvo (joita saa esim. Hobby Pointista) kuumaliimalla
– Painele neulos kalvon liimapinnan päälle

Karttakuvioiset rannerenkaat

– Hanki paksuja, puisia rannerenkaita
– Leikkaa vanhasta kartasta rannerenkaan päällyspuolen ja sisäpuolen kokoiset palat.
– Kiinnitä kartan palaset liimalakalla, ensin rannerenkaan sisäpuolelle, sitten päällipuolelle.
– Levitä vielä lakkaa suojaksi koko rannerekaan päälle ja anna kuivua.

Psst! Tämä on kiva idea, jos jostain tietysti paikasta on jotain erityisiä muistoja ja siitä on kartta jäljellä!

1458684_10152401949347166_1522281526_n-1

Rannerenkaat villapaidasta

– Osta kirpparilta paksuja puisia rannerenkaita.
– Leikkaa vanhan neuleen hihasta sen kokoinen pala, että että sen voi kääräistä rannerenkaan päälle.
– Ompele neulepalasen saumat niin, ettei se pääse rispaantumaan.
– Liimaa neulos liimalakkaa (Mod Podge) käyttäen rannerenkaan sisäpuolelta, ompele saumat kiinni.

Huom! Kuvan rannerenkaat on hillittyjä. Yhtä hyvin voi käyttää vaikka minkävärisiä villiksiä.

Puiset valokuvataulut

– Hanki tasapintaista vaaleaa puulevyä, esim. liimapuulevyä.
– Sahaa puu A4-paperiarkin kokoiseksi ja hio reunat.
– Valitse haluamasi valokuva, muokkaa se mustavalkoiseksi, käännä peilikuvaksi ja lisää halutettasi kontrastia.
– Tulosta kuva A4-koossa mustavalkoisena laser-tulostimella.
– Levitä sekä puun, että paperin kuvapuolen pintaan PoverPrint-nimistä ainetta pensselin avulla.
– Paina paperi kuvapinta alaspäin tiiviisti puulevylle ja silitä kuprut pois.
– Kuivaa hiustenkuivaajalla n.10-15 min.
– Kun kuva on täysin kuiva, ota jokin pesusienen kaltainen tai rätti ja kastele se vedellä.
– Painele ja hio sienen avulla paperia pois puupinnan päältä. Vähitellen paperi haperoituu pois ja puun pinnalla näkyy kuvan muste. Hankaa varovaisesti koko paperi pois.
– Anna kuivua, jolloin näet onko paperi todella hankautunut kokonaan. Jos ei, kostuta sieni uudestaan ja jatka hankaamista.
– Kun paperi on kokonaan poissa ja puu on kuiva, sivele kuvan pintaan suojaksi liimalakkaa, joka tuo pintaan myös kauniin kiillon.
– Puun takapuolelle voit kiinnittää taulukoukun.

Lisäkysymyksiä saa esittää, kuin myös ihahduksen kiljahduksia erityisesti Miralle päin. Muutamia tekeleitä jäi vielä kuvaamatta, joten pysykää linjoilla, jos itsetekeminen inspaa ja telkkuelämä tökkii. Tai siinäkin tapauksessa, että ne kulkisivat sovussa rinta rinnan.

Askartelukerho kuittaa. Kuulette meistä vielä.

-Henriikka

11.12.2013

Paketointivinkkejä jouluun.

–

DIY, juhlat, lahjat

Paketointivinkkejä lupailin ja tässä niitä nyt tulisi. Pyrin löytämään kauniita ja suloisia tapoja paketoida, mutta säilyttämään samalla myös helpon ja yksinkertaisen toteutuksen. Näihin pitäisi jokaisen askartelijan taipua.

Olen sellainen, että paketti voi olla minulle puoli lahjaa ja siksi pyrin piilottamaan myös antamani lahjat kauniisti. Toivottavasti näistä on iloksi ja inspiraatioksi.

Lahjakelkat

Syötävänsöpöt lahjat syntyy, kun pikkupaketit nostaa karkkitankojen päälle, kuin kelkan jalaksille. Mitä isommat piparminttutangot, sitä isompia lahjoja rekeen voi köyttää. Kuitenkin erityisesti korut ja muut pienet paketit sopivat rekipakettiin.

Kasvipaketti

Tavalliseenkin lahjapakettiin saadaan eloa, kun nauhan alle pujottaa oksan, kukan tai muun kasvin. En suosittele joulupukin säkin alimmaiseksi, mutta suoraan käteen annettuna pakettina toimii mahtavasti. Kasvilaji ja sen olemus luonnollisesti muuttaa koko kokonaisuuden tyyliä.

Lahjat paperipusseissa

Joulun yksinkertaisin paketointivinkki on kirjoittaa sana tai pari paperipussin kylkeen, sujauttaa lahja sisään ja kiinnittää paperiklipsillä. So simple, so nice.

Nostalgiset pakettikortit valokuvista

Tyylikkäät ja muistorikkaat kortit paketteihin syntyy, kun pakettikorttiin leikkaa valokuvan (valokuva toimii myös yksinään). Tämä idea toimii myös silloin, jos kaikki perheenjäsenet eivät vielä ole lukuiässä ja voivat kuvien perusteella tunnistaa lahjakasasta omansa.

Valokuvien sijasta idea toimii myös kauniilla kuviopapereilla, tyylikkäillä mainoksilla ja esimerkiksi kartoilla.

Sinetti paketin kylkeen

Sinetti takaa, ettei lahjaa avata etukäteen. Se luo pakettiin arvokkuutta ja vanhan ajan henkeä. Tässä sinetin rinnalla on valkoinen höyhen.

Huomaa, että kuuma sinettivaha saattaa katkaista ohuen nauhan. Käytä myös riittävän paksua paperia, jottei kuumuus pilaa sisältöä. Sinettitarvikkeita myy muun muassa kirja- ja askartelukaupat.

Loppuun kevennys-stoori. En ole ehtinyt ostaa juuri yhtään lahjaa ja haluisin kuitenkin toteuttaa tämän kirjoituksen jo tänään. Niinpä paketoin innokkaasti kaikkia omia tavaroitani. Minulla on tänään joulu, kun menen kotiin ja alan arvuutella, mitä survoinkaan lahjojen sisään. Tiedossa olisi ainakin kirjoja, sukkia ja alushousuja.

Hyviä teippiliimasaksi-hetkiä! Paketointivinkkejäni parin vuoden takaa voi lukea täältä.

-Henriikka

ruskeat paperipussit ja toimistoklipsit/Granit
lahjapaperi, pakettikortit, sinettitarvikkeet/Suomalainen kirjakauppa
mustat paperipussit, höyhenet/Tiimari
muut tavarat kierrätystavaraa

10.12.2013

Tulkoon pimeys.

–

muoti, oma tyyli

Ulkona tulee taivaan täydeltä valkoista ~~puuteria~~ räntää, mutta päivällä asian laita oli vielä toisin. Istuin tyytyväisenä kuivalla hiekalla ja mietin, kuinka syksyistä voi olla joulukuun puolessa välissä. Ilmeisesti ajatukseni kantautuivat lumen luojalle, ja kuiva maa vaihtui valkoiseen.

Valitsin tänään vaatehuoneesta villapaitapinon ja siitä paidan, joka herättää eniten keskustelua tuntemattomissa ihmisissä. Moni vuonna 1978 järjissään ollut muistaa kyseisen Lahden maailmanmestaruushiihtojen kisapaidan, jonka etumuksesa komeilee Yhdyspankin mainos. Toisilla oli samanteemainen pipokin. Itsehän olin sinä vuonna vielä aika paljon miinuksella, mutta vaarin paidassa saan silti edustaa.

Kyseiseen asuun on taas sattumalta valikoitunut pelkkää second hand -vaatetta sukkahousuja lukuun ottamatta. Harteikas kamelitakki oli suojani, räntäkilpeni, kun pyöräilin äsken koulusta kotiin.

Ja mitäs nyt sitten. Pian taas kylmään maailmaan ja iltaglögejä sun muuta. Rännässä on se hyvä puoli, ettei unohda, kuinka ihana on olla kotona lämmössä.

Yritin laittaa tänään jouluvaloja, mutta peijoonin peijooni, parvekkeen sähköpistoke on rikki.
Tulkoon pimeys. Ja pimeys tuli.

-Henriikka

9.12.2013

Ekologista designia saman saitin alla.

–

muoti, sisustus

Laatu. Design. Kestävyys -kolme kovaa, eikö?

Olen seurannut tässä muutaman kuukauden ajan nettikauppa Weecosin puuhia ja tämä kirjoitus on toteutettu yhteistyössä heidän kanssaan. Weecos on nettikauppa, joka kokoaa ekologista designia eri brändeiltä saman nettisivun alle. On ihan mahtavaa, että jo nettikaupan valinnalla pystyy tietämään, onko kantamassa kortensa kekoon kestävän kehityksen puolesta. Minäkin olen sellainen laiskanpulskea peruskölliäinen, että mieluummin teen asiat helpon kuin vaikean kautta. Siinä missä ennen laadukasta, kestävää designia on ripoteltu sinne sun tänne, nyt sitä on tarjolla paljon ja simppelisti.

Keräsin ylimpään kuvaan Weecosin kolme tämänhetkistä suosikkiani. RCM:n t-paidan, Saanan ja Ollin sisustustyynyn ja Beloved by Brunoun kakkulapion.

Ai mistäkö voi tietää, että nettikaupan tavara on oikeasti näiden arvojen mukaista? Weecos on listannut nettisivuilleen julkisen selostuksen siitä, mitkä kriteerit mukaan tulevien yritysten tulee täyttää. Itse liputan läpinäkyvyyttä tällaisten asioiden kanssa ja tuntuu kivalta nähdä faktat aukikirjoitettuina.

Olen toitottanut tässä syksyn mittaan vuoden parhaita lahjaideoita. Lavian lonkkareiden ja Mahongin lasien jälkeen tuon tapetille Weecosin tarjonnan. Nämä ehtivät vielä hyvin mukaan lahjakasseihin. Ja vinkiksi, että tuollaiseen kakkulapioon saa haluamansa tekstin!

Weecos läpäisee suosiotestin ja Jannelle melkein täydet posepisteet. Joulu on jo aivan lähellä. Jättäkää vielä lahjat paketoimatta, sillä tämän vuoden pakettivinkit tulevat tällä viikolla, niin kuin olen jo paljastanut.

Meinasin tänään ostaa sellaisen huonekuusenkin, mutta en vielä uskaltanut. Tuntui niin aikuiselta. Eihän minulla ole ainutta kuusenkoristettakaan.

– Henriikka

Ps. Arvatkaa mille nauroin tänään huutonaurua? Sille, että Bella-blogien ihanan joulukalenterin tämänpäiväisessä luukussa osallistuttiin fanaattisesti arvontaan, jota ei edes ollut olemassa. ”Mukana arvonnassa!”

Ylimmät kuvat: Weecos

7.12.2013

Helsingin somin paperikauppa.

–

Helsinki, vinkit

Olen joulumieltä täynnä, vaikka onkin ollut tekemistä enemmän kuin ennen joulua haluaisi toteuttaa. Olen pohtinut paljon sitä, että syys-lokakuussa ajattelee jouluvalmisteluiden olevan naurettavan aikaisia, marraskuussa vähän liian aikaisia ja lopulta joulukuussa on niin kovaa haipakkaa, että suunnitelmat uppoavat kuin rusina glögiin.

Toisaalta, minulla ei ole joulustressiä. Olen oppinut kotoa ajatuksen, että joulu sinällään riittää. Kaikki muu on ekstraa, joka tuo toki iloa ja hyvää mieltä, mutta joiden tekemättömyys ei ole lannistumisen arvoista.

Kevyella aasinsillalla kerron, että ensi viikolla kirjoitan paketoinnista. Kirjoitan paljon, jos ehdin. Ja vähän, jos en. Tiedän ainakin sen, että ennen paketointia kannattaa suunnata Papershoppiin.

Papershop on unelma. Pieni kivijalkaliike löytyy Kruununhaasta, Mariankadulta. Ulkopaikkakuntalaisille tiedoksi, että se löytyy kävelymatkan päästä Tuomiokirkosta (joka on se suuri, valkoinen ja prämeä kirkko, josta kaikki ottavat kuvia Instagramiin).

Kauppa on täynnä vihkoja, lahjapapereita, naruja, kortteja, säilytyslaatikoita, paketointivälineitä ja muuta suloista. Mitä nyt paperikaupat yleensä pitävät sisällään. Tuotteet on laadukkaita ja huolella valikoituja.

Kävelimme paperikaupan jälkeen tsekkaamaan Stockan jouluikkunan. Olin pienesti pettynyt ratiritiralla-meininkiin, kun odotin jotain pehmeää ja melankolista. Paikalla olevien lasten silmät olivat kuitenkin jättimäiset, joten eiköhän joulumieltä välity ikkunasta aivan riittävästi.

Nyt viikonloppu mökkeilyä, takkatulta ja pihasaunaa ystäväporukalla. Tulkoon joulu.

Mistähän saisin sellaisen pienen soman kuusen?

-Henriikka

6.12.2013

Breakfast at Tiffany’s 2010-luvulla

–

elämä, juhlat, kaverit

Eilen oli parhaita koolla. Kutsuin rakkaimpia ystäviäni juhlistamaan syntymäpäiviäni kuohuvan ja kakun ääreen (sanoinhan, että otan juhlista aina kaiken ilon irti). Tarkoitus oli ilman minkäänlaisia paineita tulla nauttimaan maailman kivoimpien ihmisten seurasta ja tuoda Breakfast at Tiffany’s 2010-luvulle.

Lähetin etanapostilla kutsut edellisviikolla ja eilen puin mustan lainamekon päälle ja ripustin korvikset korvaan. Kerrankin juhlat, joissa jokainen kutsuttu on itselleen läheinen. Eläköön.

Lakattiin kynsiä, höpistiin ~~tyttöjen~~ ~~naisten~~ tyttöjen juttuja ja jaettiin maailmaa. Juotiin kahvia pikkusormet pystyssä somista posliinikupeista ja kerrattiin elämän viisauksia. Ja sitten oli tietysti kakut ja cupcaket, croissantit ja muut leivokset.

Ja tietenkin katsottiin se leffa, sitten illan kruunuksi. Pakahduin taas kerran ja koin myötähäpeää sen vihaisen naapurin roolisuorituksesta.

Pari tuntia puolen yön jälkeen oli jäljellä enää korut.

Kiitos ystävistä. Etenkin sellaisista, joille voi avoimesti tunnustaa, että on juuri ennen juhlia nyyhkinyt epäonnistuneelle kakulle.

-Henriikka

Ps. On ollut vähän hankaluuksia tämän uuden pohjan kanssa näiden kuvasuhteiden ja kuvavälien kanssa. Yritän opetella, antakaa armoa, jos kuvat ovat epämääräisiä. Bugi päivässä pitää virkeänä.

1 2 3 4 … 15 seuraavat →