”Saadapa hiukset kuin siskollani”, ajattelen usein. Onkin aika pyhittää tälle ja muille hiustoiveille kokonainen juttu. Omat hiuksenihan ovat vaaleat, puolipitkät ja suhteellisen paksut. Jokainen hius on kuitenkin erikseen ohuenlainen ja hiukseni sähköttyvät helposti, eikä ilman mömmöjä suostu luikertelemaan kuin päässä liimattuna. Jotain epämääräistä taipuisuutta on, joka on kiharoista kaukana. Olen kokeillut välillä hiustenvärjäämistä, mutta viimeisen noin vuoden ajan olen taas totutellut olemaan tavallinen, vaalea itseni. Pituudet on koettu lyhyestä kasaripiiskan kautta takaisin pitkään. Hiushistoriasta kirjoitinkin jo aikaisemmin.
Siinä missä minulla on ollut epämääräisen kihartuvat ja haperot hiukset, on siskollani ollut aina piikkisuorat ja vahvat. Kaikki hiusvärit (6.luokan epämääräistä vaihetta lukuun ottamatta) ovat näyttäneet hyvältä. Ja nyt kun hiukset ovat vielä kasvaneet pituutta, niin niihin ei tarvitse edes käyttää erityisemmin aineita. Siinä missä minä väännän hiuksiani loputtomiin, päätyen lopulta nutturaan, niin Roosaliina heilauttaa hiuksensa silmien edestä ja that’s it. Niin väärin!
Toisaalta, asioillahan on tapana olla kaksi puolta. Kun minä ihailen siskoani luonnollisen kaunista ja oletuksena liukuvärjätyn näköistä kuontaloa, niin hän pohtii, miksei itse saanut vaaleita hiuksia. Siinä missä minulla on suihkun jälkeen latvat laineilla, niin hän vääntää suoria ja liukkaita hiuksiaan kiharalle tuntikausia. Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.
Nuorempana kuuluin henkeen ja vereen siihen klaaniin, joka piti hiuksia uusiutuvana luonnonvarana ja muunteli tyyliä ahkerasti. Harkitsin kaljuakin pitkään, kunnes totesin vaaleiden kulmakarvojen toimivan kaljun kaverina hivelen liian paljon sairas-vaikutelmana. Vuosien myötä minusta on kuitenkin tullut yhä enemmän nössö. Pohdiskelen ja mietin, mutta harvemmin tartun toimeen. Enkä oikeastaan edes pohdikaan niin lujasti. Muutamia haaveita minulla kuitenkin vielä on, jotka mitä luultavammin toteutan ennen kuolemaa:
– permanentti. KYLLÄ, tuo vaiettu salaisuus, 80-luvun hitti ja samaisen vuosikymmenen myötä koomisia fiboja saanut hiussysteemi (ei ei, ei lyhyisiin etuhiuksiin kiharoita, jos minulla on silloin sellaiset)
– skarppi, tasapitkä polkkatukka: ilman otsatukkaa, ilman hämäriä eripituisia hiuksia.
– luonnollisen oranssi väri. Tämä on haaveista pitkäaikaisin, josta en vaan pääse yli enkä ympäri.
Tosi hienoja noi sun kuvat ja näyttää kivalta kuvissa noi sun hiukset :)
http://twentywayss.blogspot.fi/
Helou Ninni. Mun on valitettavasti kerrottava että kuvissa on siskoni. Kiitos kuitenkin hihi, sisko ottaa varmasti kehut ilolla vastaan.
oranssikaipuu täälläkin. yksi ystävä on sanonut ääneen sen mitä pelkään ” se näyttää hirveälle sun naamassas” mutta silti. silti haaveilen. ehkä menen kampaajalle enkä kokeile ensimmäistä prisman hyllyn oranssinsävyä. tai ehkä sittenkin…
Haaveilla saa ja haaveita kannattaa toteuttaakin. En usko että näyttää hirveältä. Kampaajalle kannattaa kuitenkin suunnata, siellä osataan neuvoja oikeansävyisiä oransseja yms.
Tuo mekko on todella upea! :)
Lumoan-merkkinen ja minustakin näyttää eri hyvältä!
Ihanat ovat kyllä siskosi hiukset! Mutta niin ovat sinunkin! Ainakin tämä ruudun tältäpuolelta töllistelijä on usein hyvinkin hullaantunut sinun hiuskuontalostasi ja niistä ihanaisista kampauksista, jotka olet kotiuttanut tyyliisi (sivuletti, pikkumyy, niskanutturat…yms)!
Ja ette ole yksin asianne kanssa! Täälläkin päässä sisaret painivat samaisten ongelmien kanssa: toisella suora ja tumma, toisella kihara ja vaalea, voi kumpa olisi toisinpäin!
Ihanaa viikonloppua! :)
Niinhän se taitaa aina olla, että toisella on muka aina asiat paremmin. Kiitos kuitenkin lohdutuksesta hiuskriiseihini, ehkä ne mun hiukset ei sittenkään ole niin pahat.
Pakko oli kurkkaa toi em hiuspostaus, ja miten saatatkin näyttää niissä ”kyseenalaisemmisakin” kampauksissa oikein edustavalta:) Hienoa! Kiitos kivasta blogista, oot cool. :)
Kiitos kovasti. Joo, hiusjuttuja on kyllä tultu kokeiltu laidasta laitaan. Nyt oon tyytyväisempi vähän vähemmän kyseenalaiseen ja hyvä niin.
minä olen aivan erimieltä! Sinun hiuksesi on paljon kivemmat kuin siskosi! En ole koskaan tykännyt ”liian” suorista hiuksista, ei! Itselläni on tylsä, suora hius, vaikka aika paksu ja muuten kiva onkin. Olisin niin onnellinen, jos minulla olisi samanlaiset ”eloisat” hiukset kuin sinulla!=)
No olipa ainakin rehellinen kommentti, kiitos siitä. Niin se vaan, että toinen tykkää muhkummasta. Täytyisi kai vain todeta, etten hiuksilleni varsinaisesti mitään voi ja käyttää aika siihen, että ehostaa sitten sitä omaa hiustaan haaveilematta sen koommin muista.
Mulla on ollut permis jo kaksi vuotta, suosittelen!
Hei mahtavaa, täytyy tosin kysyä, että miten se suora juuri sitten? Kuinka usein tarvitsee uusia?
Kauniita kuvia! :)
Kiitos kovasti!
Hei samiksia ollaan :) Mää haluisin kans sellaset hiukset et aina yks hius on aika paksu :) Ja tummat ja suorat. Nyt mulla on sellaset oudot toosi taipuisat hiukset (suoristamisen jälkeen latva taipuu välittömästi :s), jotka näyttää valosta riippuen harmaalta/vaaleenruskeelta/tummanpunaruskeelta, mut värjääminen ei oo vaihtoehto :P Aina saa haaveilla :))
Juurikin sellaiset oudon taipuisat hiukset on niin kovin hankalat. Mutta ehkäpä pitää vain tottua tykkäämään siitä omastaan, varmasti jokaisella on kauniit omalla tavallaan. Haaveilla tietenkin saa, mutta masentua ei.
vau sun hiukset on tosi kauniin luonnolliset!
http://just-add-imagination.blogspot.fi/
No voe kiitos. Paitsi tietenkin kiitos siskoni puolesta siinä tapauksessa, että tarkoitit näitä kuvia tässä jutussa.
Permanentti all the way! Nykyään kampaajat osaa tehdä häävejä permiksiä. Tried and tested. Tukkaan tulee rakennetta pitkiksi ajoiksi, joka kestää kon fan, vaikkei kikkaraa sikses enää olisikaan!
Oranssista kuontalosta myös haaveilen. Mutta muistelen myös lämmöllä sen oranssin uloskasvattamista.
Mahtava kirjallinen ulosanti. Ei voi muuta kuin ihailla, kertakaikkisesti.
Itse pointitkin havaitsin, mutta haukon happea nyt tämän leikkisän tekstin takia. VAU.
Voi vitsi tuo viimeinen kuva, siskosi voisi laittaa tuollaisenaan johonkin Sormusten herraan esittämään haltiaa, eikä kukaan huomaisi eroa.
NIIN VOISI. upea tuollainen herttainen ja herkkä, kuitenkin kaunis. Kovin erilainen ulkoinen habitus kuin itselläni.
Hämmentävää ja hauskaa: meillä on ihan samanlaiset tukkaunelmat! Jos en enää kauaa pyörittelisi vaihtoehtoja(ne 25 senttiä pituudesta pois houkuttelee eniten). Kyllähän ne aina kasvaa takas.
Oijoi! Miten pitkä tukka sulla onkaan. Ne on aina jänniä päätöksiä, mutta kyllähän ne hiukset kasvaa. Joten go for it!