Palataan pari vuotta taaksepäin. Heidi kysyy edellisestä bändistään tuttua Jukka Nurmelaa mukaan uuteen projektiinsa. Tarkoitus on vaihtaa jazz-musiikista popimmalle linjalle ja löytää laulajan ja basistin rinnalle vielä muutama taitava muusikko. Puolitutun Mikko Pennasen yleinen vankkumattomuus tekee Heidiin vaikutuksen ja viimein hän uskaltautuu kysymään, lähtisikö tämä bändiin mukaan rumpaliksi. Mikko suostuu. Muutaman kuukauden jälkeen Jaska Stenroth tulee Heidin puheille kuin tilauksesta kysyäkseen, voisiko hän tulla kokeilemaan kitaristin paikkaa. Palapelin palat löytävät toisensa ja kesän 2011 alkuun mennessä on palapeli valmis.

Alusta lähtien oli selkeää, että Heidi on bändin moottori. Nimikirjoitusta oli harjoiteltu 9-vuotiaasta lähtien ja samaan aikaan syntyivät myös ensimmäiset biisit ja designit levynkansiin. Musiikkibisnes oli siis iskostunut luihin ja ytimiin vuosien varrella, mutta minkäänlaista julkaisua ei oltu vielä tehty. Vuoden 2012 yhtye keikkaili nimellä Heidimarianne, mutta vuoden 2013 EP toi myös uuden nimen mukanaan: The Recipes. Omakustanteinen julkaisu oli haaveiden kiteytymä ja ensimmäinen konkreettinen näyttö yhtyeeltä. Kappaleet muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, muttei yksikään niistä tyydy noudattamaan valtavirran sanelemaa kaavaa, vaan jokainen on kirjoitettu kertomaan omaa tarinaansa. Soundimaailma on maalailevan kaunis ja melodiat etenevät sujuvasti tekstin ehdoilla. Teksti on aina kappaleiden synnyn alku. Heidin omien sanojen mukaan hänen kirjoittamansa kappaleet kertovat useimmiten epävarmuuden tunteen sietämisestä elämässä, hulluksi tulemisen pelosta ja saavuttamattomasta rakkaudesta. Kaiken kaikkiaan tuntuu, että musiikki, jota The Recipes soittaa, on yhtyeen itsensä kuuloista: Indie-kokonaisuus on hiottu alusta loppuun toimivaksi.

Lähes jokaisen haastattelun kysymyksen kohdalla vastaus kuuluu: “No, se mikä tuntuu hyvältä.” Tämä sopii niin yhtyeen brändäykseen, tulevaisuuskuviin kuin keikkatyyliinkin. Tämän ohjenuoran lisäksi Heidi painottaa kuitenkin, että myös ulkoinen kauneus on valttia ja antaa yhtyeelle energiaa esiintymiseen. “Mä haluaisin, että me oltais sellaisia vanhanajan kartanonherroja, kulkureita kauniissa vaatteissa”, Heidi analysoi. Bändin tarkoitus ei ole kehittää täysin luonnollisesta poikkeavaa ulkoista tyyliä, vaan korostaa jo olemassaolevaa. Keikalle pukeudutaan aina vähän rohkeammin: Meikkiä voi lisätä, hiukset voivat olla mahtailevammat ja värien kuuluu olla voimakkaita ja uhoavia. “Asun pitää kantaa artistia. Artistin on kuitenkin aina oltava vaatteitaan vahvempi, sillä vaatteen on aina tuotava jotain enemmän kuin vietävä jotain.” Bändin ainoana tyttönä Heidi uskaltaa vielä paljastaa, että myös pojat peilaavat. Joskus jopa enemmän kuin hän itse.

Puhetulvasta huomaa, että bändin alkuunpanija tietää missä mennään. Hänellä on vastaukset kaikkiin kysymyksiin ja hän on kartalla niin itsensä kuin yhtyeen taiteellisista ja musiikillisista ambitioista. Ei ole vaikea kuvitella karismaattista naista mikrofonin ääreen. Kotioloista kysyttäessä Heidi kuitenkin paljastaa myös hölläävänsä välillä: tunnelmallisten pukujen, rimpsujen ja tyttömäisten hörsylöiden tilalle vaihdetaan äidin vanha vaatimaton flanellipaita, joka hajoaa pian liitoksistaan. Rankan ja dramaattiseksi kuvaillun EP:n äänitysjakson aikana tarvittiin myös tätä “superpaitaa”. Silloin bändin liidaajan ajatukset menivät vuoristorataa bändikavereiden rauhoitteluista huolimatta. Prosessin jälkeiset tunteet on kuitenkin vertaansa vailla, sillä panostus mahdollisti ensimmäisen virallisen esiintulon ja nyt EP on täynnä maailman dramatiikkaa ja kaunista, akustista melankoliaa.The Recipes, ystävänpäivänä 14.2. Lavaklubi –Kansallisteatterin näyttömö (vapaa pääsy)
EDIT: peruttu sairastapauksen vuoksi.

www.facebook.com/therecipesband

kuvat: Jaeseong Pk
levyn kannet: Sonja Sarsa