Taas sitä ollaan kirpputorilla oltu skarppina: kävin kokeilemassa Vantaan uuden jättikirppiksen, Suomen suurimman itsepalvelukirpputorin. Täytyypä kuitenkin surukseni todeta, että eipä ollut ihmeellinen. Voi olla, että kyseessä on alun kivinen polku, mutta minua Ikean kyljessä tönöttävä halli ei vakuuttanut. Pöydät olivat täynnä jälleenmyyntituotteita (mikä on kirppiksien suurin agression aiheuttaja), eivätkä lukuisat lastenvaatepöydätkään kosketa itseäni tässä elämäntilanteessa. Äideille sellainen huomio, että lastenvaatteita kyllä löytyi. Ehkä kirpputori onkin suunnattu niille perheellisille, jotka suuntaavat Ikeaan huonekaluostoksille ja samalla poikkeavat Lanttilan halliin. Seuraavan Valtterin ennusteet ovat kyllä menneet metsään. Aion kyllä tulevaisuudessa käydä uudestaan, jos ensimmäisten kuukausien taantuman jälkeen olisi havaittavissa parempaa.
Tyhjän kangaskassin kanssa en kuitenkaan poistunut. Joskus kehnonkin kirpputorikokemuksenkin jälkeen voi lähteä kivojen löytöjen kanssa pois. Sinänsä ristiriitaista, mutta totta.
Ensimmäiset 1×6 löytöä olivat retrot kahvikupit ja -asetit (Apua! Onko se sana asetti?). Astioiden alkuperää en tiedä, mutta minulla oli jo ennestään yksittäinen tällainen samanlainen muki muutaman desin suurempana. Tietääkö joku näistä enemmän? Norjassa taitavat olla valmistettu. Nämä ovat huomattavan pieniä perinteisiin arkikäyttööni, mutta nämä ovatkin teddy karhun -teekestejä varten: santsikuppi on aina santsikuppi. Pulitin yhteensä 10 euroa.
Toiset kuusi astialöytöjä oliva lasit, joiden yhteishinta oli 6 euroa. Kristallihenkiset juomalasit olivat itsellenikin yllätys, sillä en usein innostu laseista. Mukeihin minulla on suuri rakkas, mutta laseja pidän kertakaikkisen tylsinä. Ehkä takkini on taas kerran alkanut kääntyä hiljalleen.
Nyt taidan jatkaa iltapäivääni ja piipahtaa Itiksen Onlyn ja uuden ALL FOUND Storen avajaisissa. Pikkuisen viihdettä tämän kokopäiväisen pänttäämisen ja työnteon väliin. Viihde on hyvästä, muistakaa se. Melkein yhtä hyvästä kuin kirpputorit.
Henriikka
Anonyymista astiapoliisista päivää! Arvon Henriikka, kirjoitit maanantaina 25. päivä viime kuuta ettet tarvitse enää yhtäkään astiaa, mutta nyt sitten, mitäs mitäs? :O
Täten määrään kyseisen serviisin menetetyksi viranomaisille eli minulle! Kiitos :)
(Ellei asianosainen sitten pysty todistamaan, että ostotapahtuma on tapahtunut ennen kyseisen ”En tarvitse ainuttakaan astiaa.” lausunnon antoa)
UPSSSSSS. Olen tuhoontuomittu, nolattu, kiipelissä, nilkissä, ansassa, rysän päällä. Entä jos pidänkin näitä ykkösenä ”aarteina” ja kakkosena ”astioina”. Tai jos nämä laskettaisiin ylimalkaisesti vain sisustustuotteiksi? Enkö sitten ole oikeutettu pitämään nämä?
AAMEN.
Mitäs se sisar ylistää? Taitaa yrittää kompata ylemmän kommentoija mielipidettä.
voi kun tulee ihan mummola mieleen noista astioista!
Meidän koti on yks mummola kyllä. jos tämä retroastia-innostukseni jatkuu.
Ah! Mä löysin viikko sitten melkein samanlaisia kahvikuppeja. En niitä sitten ostanut ja nyt noita sun ostamia katsellessa, alkoi kaduttaa. :D Ihanat on ja noi lasit on mielettömät! Onnee omistajalle. ^^
Aijaijai, olis kannattanut hamstraa.
Eivaan, pidän sitä aina hyvänä päätöksenä, että pystyy vastustamaan ostokiusausta. Teit hyvät kaupat, kun et tehnyt.
ihania astioita! vau.
Kiitos Roosa. Täytyy olla samaa mieltä. :–)
Sillon kun olin vielä Ikealla töissä niin monta kertaa piti tuolla käydä, vaan eipä tullut kertaakaan astuttua ovista sisään. Ehkä passaan, jos siellä ei toistaiseksi mitään löydettävää ole ollut. Nuo kahvikupposet on kyllä niin söpöjä!
Kiitti vielä blogikirpparilöydöistä! Ja kiva oli nähdä! :-)
Ikealla töissä. jei! saa käyttää keltasinisiä vaatteita. Ei kannata välttämättä mennä käymään vielä, ehkä myöhemmin, jos se vaikka sitten yllättäis.
Kiitos ja oli kyllä kiva nähdä silloin iltamyöhällä.
Hei tiedätkö hyviä itsepalvelukirppiksiä pääkaupunki seudulta? :)
Hmmmmm aika paha on mennä tällä tavalla muistelemaan. Kaivarin Kanuunasta tykkään ja Hermannissa on Metka-kirppis, joka on tosi random, mutta välillä tekee löytöjä. Tää olikin vaikea kysymys.
Oii meijän mummolassa on tuo lasisarja <3
Mä itketän porukkaa täällä mummoastioideni kanssa. Ehkä on hyvä vähä ravisuttaa paatuneita nuoria sydämiä.
Tuleekohan mukitytöistä vanhemmiten lasityttöjä? Minäkin olen alkanut kallistua hiljalleen lasien puoleen. : ) Mutta kyllä ne mukit vielä voittavat, ja voi mitä ihanuuksia sinä olet taas bongaillut!
Se on hyvin mahdollista, vaikkakin pelottaa. Vaikka veikkaan kyllä, että pysyn lopunikääni pienesti enemmän mukien puolella, mutta esimerkiksi sukat makkaralla marimekolta on ruvennut kiehtomaan. IIK!