On hyvä kirjoittaa, kun ulkona merellä laulelee lokit. Ne tuo samankaltaista turvaa, kuin aurinko päivisin. Kevättakissa tarkenee jo, kunhan kaulaliina on muhkea. New Yorkista kirpputorilta löytynyt karvakaulus on omiaan Marimekon pitkän mustan takin kanssa. Kaiken alla on pystyraitainen Burberryn vintagekauluspaita, joka on tämän kevään trendien mukainen aivan vahingossa. Ei sentään pelkistetyn mustavalkoinen, sillä enhän minä mikään muodinorja ole. Erään lukijan sanoja lainaten: ”Voisit ehkä jättää tuollaisten vaatteiden kanssa tuon muoti-tunnisteen pois”. Mutta sen minä vain sanon, että muotia se on katumuotikin. Niin vaatteissa kuin sisustuksessa pätee hyvä sääntö: kun yhdistelee uutta ja vanhaa, tulee lopputuloksesta paras.
On ollut sellainen tavallinen päivä. Ja kuitenkin, kun tämänkin tiistain sisältöä lähtee tarkemmin tutkailemaan, huomaa että ’tavallisuus’ voi olla käsitteenä suhteellinen. Poljin aamulla pyörällä kouluun ja pidin puheviestinnän kursilla 3-minuutin vaikuttavan puheen. Lounaaksi pyyhälsin duuniin ja järjestelin näyttelyä ja sen avajaisia viiteen saakka. Jatkoin siitä ratikalla Mbariin, jossa tykitin sähköpostia suuntaan jos toiseen ja join kahvia koulukaverini kanssa koulutehtävien ohella. Tarkoituksenani oli soittaa kahvisession päätteeksi ystävälleni, josko saisin tulla kylään, mutta akkuni loppui. Päätin kuitenkin lähteä soittamaan ovikelloa. Asuntoon minut päästi kiinalainen kämppis, keski-ikäinen mieshenkilö, joka hataralla yhteisellä kielellä kertoi ystäväni olevan poissa. Jäin asuntoon odottamaan. Metsästin läppäri sylissäni naapurien salaista, avointa langatonta verkkoa, jonka kautta voisin tavoittaa ystäväni. Säälittävät puuhani huomannut kämppis tuli ihmettelemään, ja sain etevällä elekielelellä pyydettyä lainaksi puhelimen laturia. Hurraa, tavoitin ystäväni ja kerroin nököttäväni hänen keittiössään. Kotvan kuluttua hän saapui croisantteja paperipussissa ja vuodatimme elämäämme aikamme siinä, kunnes puolisen tuntia sitten ajelin turvallisesti ratikalla takaisin kotiin.
– Toistan. Tavallisuus on suhteellista.
Tänään oli kirjan ja ruusun päivä, jota unohdin juhlistaa. Sinänsä naurettava päivä, sillä koko keskiössä olevan idean diili on surkea: miehet antavat naisille ruusuja, naiset miehille kirjoja. Vaikka rakastan perinteitä (ja ruusujakin… vaikka neilikoita enemmän), niin tänä päivänä olisin voinut kapinoida ja käydä ostamassa itselleni jonkun kunnon tiiliskiven. Olen jo merkannut kalenteriini muutaman viikon päähän kahden päivän lukuloman: kaunokirjallisuutta ja halloumi-salaattia, samalla kun kynsilakka kuivuu.
-Henriikka
takki/Marimekko-second hand, farkut/Levi’s-second hand, kauluspaita/Burberry-second hand, turkiskaulus/second hand, kengät/Bianco footwear
Hah, vai että muoti-tunniste pois :D Muoti ja trendit on sinällään minusta muutenkin ihan liian yliarvostettuja, paljon mielenkiintoisempaa on nähdä persoonallista pukeutumista. Toki aikamme muoti sanelee pitkälti valtaväestön pukeutumista tarjonnan myötä, mutta kukapa sitä orjallisesti voikaan noudattaa? Lisäksi trendien seuraaminen ei ole järin ekologista tahi eettistäkään, jos joka kauteen pitää saada ne ”just nyt IN” -tuotteet, harvemmin sitä kuluvalla hetkellä huippumuodikasta vaatetta second handina löytää, koska vaikka ideat vuosikymmenittäin sykleissä tuntuu kiertävänkin, ei se koskaan samaa ole. Onnea on, että tuunaus ja DIY on alkanut siivittämään mainetta ja on ihan ”trendikästäkin” nykyään. Katumuoti kunniaan!
”Muoti” sanana käsitetään välillä jotenkin todella kapeakatseisesti. Sellaisena catwalk-muotina. Se on tosin itselleni yhtä lailla rakasta ja fiilistelen juuri sitä, että voi sekoittaa uusia kauniita laadukkaita vaatteita (Weekday, Monki, Selected!) ja sitten sitä kirpputoripuolta.
Ja se on kyllä ilo, että kirppiksiä ei nähdä enää kirppukasoina vaan potentiaalisina aarremajoina. Hyviä pointteja.
Niin, muodin voi ymmärtää monella tavalla. Itse näen muodin eniten juurikin sinä ehkä kapeakatseisena catwalk-muotina ja myös ketjukauppojen tarjontana, enkä kovin välitäkään pukeutumisesta ”viimeisen muodin mukaan”, vaikka muotilehtiä ja -blogeja on hauska selaillakin. Mutta kun siihen muotiin yhdistää persoonallista otetta, ollaan mun mielestä menty oikeaan osoitteeseen, se on tosiaan paljon mielenkiintoisempaa :)
Kerronpa myös, että itsehän ihastuin ja ostin esim. pillifarkut vasta tänä vuonna, kun ne ovat jo varmaan sou lääst siison :D Trendikkyys on asia, jota mun ulkonäköön ja persoonaan ei oo kyllä ikinä voinut liittää…
Mutta jokainen kulkekoon omaa tietään, se on paras vaihtoehto. Jos pillit tuntuu vasta nyt hyvältä idealta, niin sitten nyt on sopiva aika. Minä mixaan catwalkkia, ketjuliikkeitä ja second handia ja nautin siitä.
sulla on ehottoman oikea asenne pukeutumiseen! ite sain just tädiltä synttärirahaa, jolla hän käski ostaa ”uusia vaatteita, KAUPASTA”, koska hän jostain syystä ei pidä minun kirppistyylistä. noh, en aio kirppistyylistäni luopua, sillä mistään en ole löytäny yhtä kivoja ja omannäkösiä vaatteita ku kirppiksiltä (itse asiassa just kirjotin postauksen kirppistelystä, ku haluaisin kovasti, että muutki löytäis second handin ihanuudet).
Kiitos Tiina! Hauskaa huomata, kuinka pitkään säkin oot jaksanut tällä saitilla pyöriä. Tulee sellainen olo, että lukijoihin on luonut sellaisia hämäriä etäsuhteita.
Kuonoon tätiäs ja kirppiksille. Ehkä voit hänen mielikseen ostaa sitten vaikka yhdet puhtaat sukat. Khih.
Ihmeellistä kommentointia tuon muotitunnisteen osalta. Eikös muoti ole sitä mitä luomme päällemme ja näemme ympärillämme? Ei sitä voi niin jyrkästi kategorisoida, että jos menee vähän ohi sen mitä on tällä hetkellä in, niin se ei olisi ajankohtaista. Huvittavinta tässä on se, että kaikki tuotteet kirppiksillä ja kaappiemme kätköissä ovat olleet ”muotia”, oman aikakautensa muotia :)
Niin, itsekin näen muodin osana kulttuuria, juuri sinä minä luomme itse ja pidämme päällämme. Tottakai joku on trendikästä, mutta trendi ei ole sama kuin muoti. Toki tykkään trendeistäkin ja haluan pysyä ajan tasalla ja muokkaamaan niitä omaan pukeutumiseeni- Katumuotia en kuitenkaan halua unohtaa.
Voi että, oot niin piristävä ihminen! :) Sulla on ihanan omalaatuinen tyyli, semmonen että se vetää naaman hymyyn. Siis positiivisessa merkityksessä. Mukavaa loppukevättä Henriikka!
Kiitos sinulle Reetta. Kiva kuulla, että voin tuoda jollekin virnettä vähän naamalle. Sitä tämä maailma usein kaipaakin.
Ja kuin myös itsellesi mitä parahinta kevättä!
Paidan voi lahjoittaa mulle koska tahansa.
Anonyymi-LAURA
No hei anonyymi-LAURA. Pidän sut mielessä ja huutelen sitten kotona ääneen anonyymilauraa, kun tulee luopumisen aika.