Täällä me nyt asustellaan, pahvilaatikoiden keskellä. Olen suoraan sanoen väsynyt. En onneksi kielteisellä tavalla väsynyt, että tekisi mieli raivota tai purskahtaa itkuun. Vaan sellaisella hömpsähtäneen onnellisella, mutta hitusen turhautuneella tavalla. Naurattaa, kun juustohöylän metsästämiseen kaiken tavaran keskeltä menee useampi tunti, ja ovikellon soidessa pujottelu-esterata koituu usein kovaksi ponnistukseksi. Pahin oli kuitenkin aamuinen etsintä, kun kymmenen euron kahvinkeittimestämme oli kaikki muut osat löydetty, mutta kansi puuttui. Ja kannessa on tietenkin se tippalukko-systeemi, eikä kahvi valu ilman sitä. Harkitsin hetken tuuraavani kantta kädelläni, mutta luovutin ja odottelin työpaikan kahvimasiinaa.
Muutto on väsyttävää, puhdistavaa ja kuitenkin kaiken raatamisen jälkeen kivaa. Alkuviikosta oli mustat silmänaluset ja likainen tukka. Kylpyhuone oli täynnä kampetta pulkasta krokettimailoihin ja talvikengistä hyllykköihin, eikä hiustenpesu ollut sen kaiken keskellä mikään sormiennapautus. Onneksi keltainen piponi peitti parhaat päivänsä nähneen hiustentyven ja silmänalusista huomion vei aurinko ja räiskyvän iloinen kukkatakkini.
oih, laitilan limsa, leipäjuusto ja lakkahillo <3 ihan tulee kesä mieleen<3
Eikö olekin aivan täydellinen kombo? Oi kyllä.
Kaikkien pitäisi muuttaa tasaisin väliajoin! Vaikka se saattaa vähän stressata jossain vaiheessa, niin on se silti virkistävää!
Ja heti kun saa musiikin soimaan, tuntee olevansa kotona.
Se on totta tosiaan puhdistavaa, ja niinkuin sanoit: virkistävää.
Meillä ei vielä musiikit soi, mutta hiljaisuus onkin mulle kaikki kaikessa.
whoa mikä kaunotar!
Sanoo itse upeus. Kiitos!
Onnea uuteen kotiin! :)
Samoja sanoja lähtee rakkaudella sinnekin päin.
Voisko tota kutsua hipsterisisustustyyliksi?
Tätä pahvilaatikkomerta, josta ei kahvipannun kansi löydy? Mahdollisesti, mahdollisesti… Josko jättäisin sen näin?
Mä suosittelisin tavaroiden purkamiseen kertarykäisyä :) Itse sain ainakin vajaan 30 neliön yksiön päivässä aika lailla täytettyä, kun purin aina vähän ja sitten tein vähän muuta kun alkoi väsyttää ja sitten taas purin pari laatikkoa. Pikkuhiljaa purkaminen ois muuten hyvä, mutta nimenomaan se kaikkien tavaroiden hukassa oleminen alkoi nyppiä liikaa… Toisaalta jos olisi pakannut järjestelmällisemmin ja vaikka kirjoittanut pahvilaatikoihin, mitä niissä on sisällä, ongelma ois ollut huomattavasti pienempi :)
Tsemppiä uuteen kotiin asettumiseen!
Hyviä pointteja lentelee sieltä, toden totta. Mutta ehkäpä ongelma ehdotuksesi kanssa onkin se, ettei meillä yksinkertaisesti ole muutamaa tuntia enempää per päivä, jos on sitäkään. Hiljalleen hyvä tulee..
Kiitos kovasti, eiköhän tomu ala laskeutua.
Hei Kahvi-Henriikka, tervetuloa Arabianrantaan! :) Tämä on kyllä ihanaa aluetta, varmasti viihdytte. Ja kyllä se kevät näköjään alkaa tulla Arabianrantaankin :) Ja sitä paitsi tuo ranta on kyllä ihana talvisenakin. Nyt aurinkoisina aamupäivinä valon määrä on ihan uskomaton lumen keskellä rannassa.
Tsemppiä muuttolaatikkojen keskelle!
Terveisin, Arabianrannan Tee-Laura :)
P.S. Ei suinkaan olla vihollisia :) (Ja mun on kyllä tunnustettava, etten ole henkeen ja vereen teeleiriä, vaan välillä kahviakin kuluu kuppikaupalla,joten kannatan molempia :))
Sinäkin brutukseni siis olet täällä. Ehkäpä törmäämme joskus jossain kauniissa kadunkulmassa, täällä kun niitä riittää. Arabianranta tosiaan kohtelee hyvin, en voisi parempaa paikkaa toivoa.
Ps. Hyvä kuulla. Ehkä sinut vielä saadaan käännytetyksi täysin. Njähä.
Heh, sopii yrittää :) Luulen pysyväni uskollisena kummallekin, en oikein voisi kuvitella luopumista kummastakaan. Useimmiten aamu alkaakin niin, että ensin kuppi lempeää teetä ja hetken päästä piristävät aamupäiväkahvit.
Kenties tosiaan jonain päivänä törmäämme kauniissa Arabiassa. Mut saattaa bongata ulkoilemassa pienen ketunnäköisen koiran kanssa tai hölkkäämässä naama punaisena pitkin rantoja.
Haha, eivaan ei tarvitse takkia kääntää. Tai tehdä radikaaleja valintoja. Sitä paitsi myönnettäköön, että välillä nappaan itsekin toisinaan kupillisen teetä.
Bongaan siis kettuja ja hikisiä tyyppejä.
Oot luonnollisen kaunis tossa viimeisessä kuvassa! Ja ihanasti sanottu toi ”hömpsähtäneen onnellinen”. :)
Voi kiitos kovasti! Oon siinä kuvassa juurikin varmaan sellainen hömpsähtäneen onnellinen.
hei pakko kysyä, ootko fazerin purkkamainoksessa:D
VOU! Kumpa olisinkin, mutta en ole. Mistä voin nähdä sen?
siis siinä on ihan sinun näkönen tyttö, kaunis ja vaalee! se missä se tyttö antaa miehelle hedelmäkorin ja mies purkkakorin ja ajaa kivalla autolla:D en tiiä mistä sen näkis, se pyörii telkussa aina joskus:)
NO VOI! Kuulostaa kivalta. Yritän metsästää sen videon, jotta pääsen näkemään tämän näköiseni tytön.
Voi ei, osanottoni muutonjälkeiseen tilaan :) Viimeisen vuoden aikana itselläni takana 2 oman kodin muuttoa ja 4 toimiston, kääks. Nyt toivon rauhaa hetkeksi.
Hieno koti teille tulee varmasti!
http://haaveharrastaja.blogspot.fi/
Kiitos, osanottoja otetaan vastaan vaikka tsemppi onkin hyvä. Mutta huh, onneksi meillä ei sentäs sun muuttotahtias ole tässä elämässä ollut. Kyllä tästä hyvä tulee, olen varma.
Näytät jotenkin tosi ihanalta näissä kuvissa. Tuo pipo+ kiharat yhdistelmä toimii :) Tsemppiä muuttopuuhiin, uudessa kodissa parasta on just se kun tavarat alkavat löytää paikkansa.
Kiitos kovasti paljon. Joskus huonon hiuspäivän pipovalinta osoittautuukin jonkun päivän tyylin kulmakiveksi. Kiitos tsemppailuista, yritän motivoida itseäni laatikkopuuhiin.
Mun mielestä on sinänsä huvittavaa, että kerkeet ottaa kuvia ja poseerata ja blogata uudesta asunnosta ennenku on muutto edes valmis.
No uskon. Onhan tämä koko bloggailu sinänsä toisinaan hyvin huvittavaa :-) Poseeraamiseen ja kuviin kuitenkin meni noin kolme minuuttia ja muokkaamisen ja kirjoittamisen hoidin bussimatkoilla ja koulun tauoilla, joten niinä hetkinä en kuitenkaan olisi pystynyt laatikoita purkamaan. Sitä paitsi on kiva kertoa keskeneräisyydestäkin, eikä aina hiotusta lopputuloksesta. Muutto on varmaan ”valmis” vasta joskus kesällä, kun löytyy kunnon vapaapäiviä.
[…] blogikirjoituksen linkkiin tuli merkintä ”tasohyppelypeli-2”. Näköjään olin julkaissut kirjoituksen 2,5 vuotta sitten samalla otsikolla. Silloinkin oli sattumalta kiharat hiukset ja […]