Kotiin on palattu, hyvillä mielin tartuttu alkavaan arkeen ja ilolla mietitty mennyttä reiliä. Kaikki meni niin nappiin. Kaiholla ollaan myös muisteltu vuoden 2010 reiliä. Tämän vinkkijutun kuvina toimiikin ensimmäisen reilimme kuvat, jotka otimme kertakäyttökameralla. Järkkärimme varastettiin silloin Milanossa, ja kun aika on kullannut kaiken, on oikeastaan aika hauskaa, että nämä ovat sen reilin ainoat reissukuvat.

Mutta nyt vinkkailuun! Päätimme kerätä ihan vain muutamia huomionarvoisia pointteja, jos lähitulevaisuudessa on reili suunnitelmissa.

Hei kaverit. Viimeistä paikkaa viedään. Istumme Budapestin lentokentällä, kohtalaisen väsyneinä, suhteellisen nuhjuisina. Eilinen kotimatka alkoi yöjunalla Splitistä Zagrebiin, jossa vaihdoimme aamulla Budapestin päiväjunaan (Hytissämme matkustanut mahtava, kovaääninen mies puhui ja vitsaili tauotta koko matkan, yli 6 tuntia! En muista koska olisin viimeksi nauranut niin tiiviissä kippurassa). Sitten vielä sisäinen metrometrobussi, niin perillä oltiin. 

Olen niin iloinen, että päätimme lisätä matkaamme 10 tuntia lisää junailu-aikaa ja 9 tuntia bussi-aikaa, ja käydä Bosnian ja Hertsegovinan pääkaupungissa Sarajevossa. Arvoimme asiaa pitkään, aikataulu kun on ollut tiivis, ja Sloveniassa ollessamme teki usein jo mieli lopettaa reissu vain neljän päivän makoiluun Kroatian rannikolla. Mutta ei, sen sijaan päätimme istua junaan, viettää 12 tuntia kämäisessä yhteisvaunussa, ja saapua monia elämänvaiheita nähneeseen Sarajevoon.

Lue loput jutusta reiliblogista.

Ensin päivitän bikiniuutisia: tänä aamuna tajusin, että olin unohtanut Sveitsin jäljiltä märät bikinit muovipussiin. Nyt ne taitavat olla homeessa. Milloin tämä kuolemanketju katkeaa?

Sitten itse aiheeseen, Sloveniaan. Slovenia on tuntunut olevan kovassa huudossa viime vuodet. Tai ainakin kasvavassa määrin. Tuntuu, että kaikki siellä käyneet hehkuttavat maata ja jokaista sen kaupunkia erikseen. Päätimme mennä selvittää, mikä saa aikaan nämä riemunkiljahdukset Slovenialle, mikä saa aikaan Ljubljana-hehkutuksen.

Tänään tahtoisin kertoa teille muutaman päivän takaisesta seikkailustamme alppitorvien ja linkkuveitsien maahan. Nimittäin, kun alppikuume iskee, siihen on vastattava. Siihen kaipuusen meille vastauksen tällä reissulla antoi Interlaken Sveitsin sydämessä.

Interlaken on kaunis, alppien ympäröimä kaupunki. Se on paikoin melkoinen turistirysä, mutta erityisen suosittu nimenomaan ulkoilma- ja extreme-lajien harrastajien keskuudessa. Saavuttuamme kaupunkiin säikähdimme itse ihmismäärää ja hintatasoa, mutta löysimme melko edullisen ja erittäin mukavan paikan majoittua Balmer’s -nimisen hostellin ylläpitämässä telttakylässä. Kun yölämpötila Sveitsissä on suht kolea, saattaa ajatus teltasta tuntua hieman vastenmieliseltä. Me emme olisi kuitenkaan voineet olla enemmän tyytyväisiä: kuuden hengen dormitelttojen sängyt olivat mukavat ja peittoja oli tarjolla tarpeeksi monta pitämään kylmän kaukana. Paikan työntekijät olivat äärimmäisen avuliaita ja tunnelma muutenkin laid back. Lisäksi keskellä pihaa oli pari riippumattoa ja poreallas, jotka sopivat hyvin kuumiin päiviin ja alppi-ilmaston iltoihin. Hintaa tälle lystille tuli per naama vain n. 22 euroa yö, mikä on kyllä Sveitsissä oikeasti hyvin edullista.

Lue loput jutusta reiliblogista.

Helou maailmanmatkaajat. Istumme juuri rättiväsyneinä Ljublianan hostellissamme, aamupalapöydässä. Yöjuna toi meidät Sveitsistä Itävallan kauta turvallisesti perille Sloveniaan klo 06.30, mutta valitettavasti yöunet jäivät aika katkonaisiksi. Raahustimme hostellille ja nukahdin aulaan. Heräsin äsken sopivasti, kun aamupala oli katettu.

Viime viikolla vietettiin muutama sateinen ja yksi ihanan aurinkoinen päivä Pariisissa. Tämä ei ollut ensikertamme Pariisissa, mutta siltä se melkein tuntui, sillä tällä kertaa keskittymisen sai kohdistaa tunnetuimpien nähtävyyksien sijaan ”todelliseen Pariisiin”: tunnelmaan, ihmisiin, maisemiin, kieleen, kulttuuriin… Onko todellista Pariisia edes olemassa? Onko Pariisia olemassa ilman turisteja? Väitän että on. Väitän kuitenkin myös, ettei todellista Pariisia voi löytää. Se koetaan pienissä paloissa, mutta koko kakkua ei saa kukaan.

Heräsimme ensimmäisenä yönä kaatosateeseen. Hymyilin hiljaa peittoni alla, sillä parempi tehdä romanttista siitä, mikä muuten saattaisi ärsyttää. ”Rainy days in Paris” kuulostaa oikeastaan aika täydelliseltä.

Lue loput jutusta reiliblogista.

JA HEI, täällä kotikentällä nyt kysäisisin, että joko alkaa riittää matkajutut ja perus-lifestylehömppää kaivattaisiin? Vai luetteko reissuhöpinöitä mieluusti? One week to go.

Onhan se klisee: punaviini, patonki, lempeä auringonpaiste ja viileä nurmi yhdessä Pariisin kymmenistä puistoista. Ei sille voi mitään, että tämä klisee on hyvin todenmukainen. Elämästä nauttiminen puistoissa on todella, niin kuin vinkkinnekin kertoi, yksi parhaista tavoista kokea Pariisi.

Me emme luonnollisestikaan muutaman päivän vierailullamme Ranskan pääkaupunkiin halunneet käyttää kaikkea aikaamme puistoissa. Se olisi tuntunut ajan tuhlaamiselta Pariisin kaltaisessa suurkaupungissa. Ajattelen kuitenkin, että ajanhukkaa on myös puistojen jättäminen väliin, jotain aitoa niissä todella on. Lisäksi olemme siinä mielessä etuoikeutettuja Pariisinkävijöitä, että olimme nähneet ”tärkeimmät” nähtävyydet jo viime vierailullamme, Eiffelin, Riemukaaren ja Moulin Rougen ynnä muut ja saatoimme keskittyä etsimään muutakin tekemistä.

Totuus oli, että Belgiaan saavuttuamme olimme väsyneitä. Emme ainoastaan alkureilistä, sitähän nyt oli kulunut vasta muutama hassu päivä, vaan myös matkaa edeltäneestä duuniputkesta ja kaikesta kesähäsästä. Bryssel vaikutti kiinnostavalta, mutta sen verran vaikeasti hahmotettavalta, ettei siitä saisi kaikkea irti kahdessa päivässä. Niinpä päätimme suosiolla jättää osan näkemättä ja tehdä päiväretken myös toisaalle, Belgian sisällä.

Kokoaikaisen reililipun hyötypuolena on ehdottomasti se, että pieniä päiväretkiä pystyy taittamaan helposti eri maiden sisällä. Viime reilillä olimme matkassa lipuilla, joissa 22 päivän sisään sai käyttää 10 matkustuspäivää. Se oli enemmän kuin riittävä kaikkiin pitkiin siirtymisiin, mutta päiväretket jäi tekemättä, ettei matkustuspäiviä ”kuluisi”. Nyt meillä on 30 päivän liput, jotka toimivat non-stoppina ensimmäisestä päivästä viimeiseen. Oli siis yksinkertaista ja helppoa hypätä Brysselistä Antwerpeniin kuljettavaan Intercityyn. Matkakin taittui vain tunnissa.

Lue loput jutusta reiliblogista (ja tsekkaa myös uusin fiilisvideo).

Woah, mistähän sitä nyt aloittaisi. Voisin aloittaa sanomalla, että paraikaa olemme Pariisissa, jossa sade on koetellut turistien taistelutahtoa lähes täydellä arsenaalilla. Meille se on varsin ok, sillä Brysselin metropolin ja Antwerpenin muotikierroksen jäliltä olemmekin ehkä hieman levon tarpeessa. Syy on toki meissä, sillä emme suostuneet katsomaan Belgiaa vain keskustojen aukioilta, vaan halusimme muutakin. Luulen, että onnistuimme murtamaan mukaamme edes pienen palasen, tosin meille se tarkoitti hyvin intensiivistä kaksipäiväistä Brysselin ja Antwerpenin kaduilla.

Tartumme ensin Brysseliin, Belgian pääkaupunkiin, Euroopan Unionin keskukseen ja suureen monikulttuuriseen sekasotkuun. Tiesimme, ettei kaikkea ehdi kahdessa vuorokaudessa nähdä, joten emme yrittäneetkään. Jätimme EU-alueen ja monta muuta kiinnostavaa paikkaa väliin, ja sen sijaan kävelimme muutamaa aluetta läpi, sekä teimme puolen päivän seikkailun Antwerpeniin. Suuri kiitos siitä suuresta vinkkimäärästä, jonka olitte meille kirjoittaneet, niistä oli hyötyä. Tässä kaikki se, mitä me koimme.