ONNEA AAMUKAHVILLA! Hooray, hooray!
Olin varannut blogini 2-vuotisjuhlan kunniaksi tämän ylläolevan kauniin kuvan. Ja kuinka kävikään, unohdin heinäkuun blogisynttärit. Päätin juhlia 2 vuotta ja kuukautta, mutta kuinka kävikään. Unohdin. Ja kai minulla nyt on oikeus juhlistaa alati pitenevää blogitaivalta? Siksi julkaisen onnittelut ja hurraukset nyt, kun vielä muistan. Ja kun kaksi vuotta on kuitenkin vielä lähempänä kuin kolme.
Muistan ensimmäiset jutut ja kuinka parin ensimmäisen viikon jälkeen löysin kävijämäärätilastot. Kävijöitä oli silloin päivässä noin 300. Haukoin henkeä: kuinka ihmeessä minun kirjoittelut saattaa niin monta henkilöä kiinnostaa? Kuvittelin ne ihmiset samaan tilaan, enkä uskaltanut kuvitellakaan kuinka jännittävältä niin iso joukko tuntuisi livenä.
Nyt ovat päivälukemat reilusti kymmenkertaistuneet, mutta edelleen löydän itseni ihmettelemästä. Koko blogitouhu lähti tunteesta. Sellaisesta tunteesta, että pakahdun, ellen saa jakaa ja purkaa inspiraatiopuuskiani muille samanhenkisille. Että räjähdän, jos en pysty tuomaan maailman kauneutta esille millään keinolla.
Ja täytyy sanoa, että samalla linjalla olen edelleen. Mitkään cocktail- kemut tai ilmaiset kosmetiikkanäytteet eivät ole heiluttaneet perimmäisiä, alkuperäisiä motiiveja. Kävijämäärät tekevät oman osuutensa, mutta sisältö on edelleen visuaalista räjähtelyä ja elämän fiilistelyä. Tällä hetkellä Suomen blogiskene myllää ja kapinoi kuin Rosa Barks, mutta en ole oikeastaan siitä osallinen. Minulla on hyvä olo tässä ja nyt, en ole uupumassa, enkä ole menettänyt lapsenmielistä alkuihastusta bloggaamiseen. Tulevaisuus näyttää, millaiseksi blogi rakentuu. Sen tiedän, ettei hehkutus ja fiilailu katoa. Siinä missä moni vääntää blogistaan kakkua jauhopohjasta lähtien, niin minä keskityn vain kuorrutukseen: täydellisen kypsiin kirsikoihin ja kermavaahtoon.
Kiva, että ootte mukana. I’m glad.
Always be yourself.
Unless you can be a unicorn.
-Henriikka, se sama vanha maailmasta pakahtuja
Ps. Muistattehan, että lauantaina loppuu DIY-kilpa!
Kuva: We heart it
Hieno peruste pitää blogia. Ekoja oot, mitä aloin fiilailla ja suosikkiblogini vieläkin.
-Veera
No vitsi miten kivasti sanottu. Kiitos. Mä toivon lujasti, että sama linja jatkuu, jos vuodetkin jatkuu.
Onnea 2-vuotta yksi kk ja 10 päivää vanhalle! Oot huikee!
Kiitos Rimma. Samoja suuria sanoja sinullekin. Fiilistelylle suuria sanoja.
On älyttömän hienoo, miten saat pidettyä bloggaamisen aidon ilon yllä.Blogisi on Upea, niinkuin sinäkin. Ihan isolla uulla.
Kiva, jos se huokuu myös ruudun sille puolelle. Ehkä en ole vielä niin suurissa ympyröissä, että tarvisi suotta stressata ammattimaisuudesta ymsyms. Kiitos kovasti.
Ihana Henriikka! :–) Just näin.
Kultaisia teitä sinne päin myös. Kiitos!
Painan kuvitteellista tykkäysnappia! :)
Ja minä tykkään siitä, että sinä tykkäät. Deal.
:)
:—-)
Mahtavaa. Kaikilla ei ole yhtä hyviä bloggaamismotiiveja kuin sulla. Ja niin moni blogi muuttuu tylsäksi ja ärsyttäväksi, kun sen aihepiiri kulkeutuu pelkkiin blogin kautta saatuihin lahjoituksiin. Aamukahvilla ei kuitenkaan sellaisiin blogeihin kuulu, pidä siitä kiinni. (:
Ja myöhästyneet onnittelut tietty synttärisankarille! ;D
Tai ehkä kaikilla ei palkkojen ja yhteistöiden lisääntyessä vain ole mahdollisuutta enää siihen? Tiedä häntä, mutta minä olen iloinen näin. Paljon kiitoksia kivasta kommentista. Pidän kynsin hampain kiinni tästä.
Onnea kaksivuotiaalle :)
DANKE SCHÖN!
tämä blogi on niin täynnä aitoa iloa, hyväntahtoisuutta ja kirjoittamisen riemua. Hurraa Henriikka, hurraa Aamukahvilla -blogi, ja muutamat kuvitteelliset onnentoivotuskiljahdukset tähän perään!
Valkoisia lankkulattioita, suuria kirjapinoja, leveitä ikkunalautoja, tummapaahtoista kahvia, typeriä ironisia vitsejä ja kirppislöytöjä.. Aitoa iloa on monenlaista. Kiitos sinulle, Sannero, että jaksat aina kommentoida. Jaksan aina uudestaan ja uudestaan ilahtua.
suuret onnittelut :) sopiiko samaan hengenvetoon esittää postaustoive? olisin kiinnostunut kuulemaan suhteestasi uskontoon ja uskoon. vai onko aihe liian henkilökohtainen?
Suurkiitokset Anonyymille :—) Sopii esittää, mutten valitettavasti toivetta aio toteuttaa. Olen kyllä kristitty, mutten siitä oikeastaan osaisi mitään julkista kirjoittaa. Se on kaiken pohja, muttei sellainen asia, josta osaisin erillisesti mitään selostaa. Puhukoot kaikki tekstit puolestaan, olettaakseni ihminen ei erillään uskonnostaan voi esittäytyä loppujen lopuksi. Olen erittäin vähän teologinen ihminen, hih, pahoittelut siitä.
kiitos vastauksestasi! hyvin puhuttu :)
Onnea! :)
xxx
E
http://dragonflyelisabeth.blogspot.fi/
Kiitos kovin paljon!