Hei kaverit. Viimeistä paikkaa viedään. Istumme Budapestin lentokentällä, kohtalaisen väsyneinä, suhteellisen nuhjuisina. Eilinen kotimatka alkoi yöjunalla Splitistä Zagrebiin, jossa vaihdoimme aamulla Budapestin päiväjunaan (Hytissämme matkustanut mahtava, kovaääninen mies puhui ja vitsaili tauotta koko matkan, yli 6 tuntia! En muista koska olisin viimeksi nauranut niin tiiviissä kippurassa). Sitten vielä sisäinen metrometrobussi, niin perillä oltiin.
Lento lähtee kohti Suomea klo 21.25, joten puolen yön jälkeen olemme takaisin kotimaassa. Nyt istumme kämäkahvilassa ja mutustamme aamulla viimeisillä Kroatian Kunilla ostettuja sämpylöitä.
Yksi reilaamisen parhaita juttuja on, kun pitää tuhlata kunkin maan viimeiset lantit.
MITOOO. jannen parta on kasvanut !!! jo kolme tummaa karvaa kahden sijaan.
…… Nyt ne ovat taas tipotiessään, kun vahingossa puhalsin sinne päin.
Henriikka, omistat ihanat hiukset!
Kovasti paljon kiitoksia. Kovaa vauhtia ne ainakin ovat kasvaneet.