Sain tänään Aalolta viimeiset kuvat, joita kuvasimme viime kesän aikana. Onhan se aina haikeaa, kun jättää kesän taakse ja tuijottaa lämminsävyisiä kuvia, kun aurinko laskee jo luvattoman aikaisin. Kun on elänyt luulossa, ettei ole tehnyt kesällä mitään, ja kuvien kautta huomaa kaikki miljoonat muistot. Voin onneksi siirtää kesämuistoja myös talvikaudelle: Tuo Kirsi Nisosen samettiturbaani voi hyvin palvella pikkujoulukaudella. Aprikoosinvärinen turbaani on niin kaunis. Kangas on riittävän paksua kannattelemaan rusettia näyttävästi, muttei kuitenkaan yhtään liian tiptop, jotta vältytään täti-lookilta.
Kesämuistot on rakkaita. Niissä voi sopivissa määrin kieriskellä, jos on jo kasvanut yli syksyisistä kuralammikkoleikeistä. Tällä viikolla on tuntunut, että muistoissa vellominen riittää tyytyväisyyteen. Etenkin jos ajatusten kanssa tarjotaan kahvia.
Tule kahvihuoneeseen
minä istun täällä tauolla
tänään jo kolmatta tuntia
ja koitan lähettää sinulle näitä ajatuksia
(Regina)
Syksy osaa olla vaativa. Muistattehan olla itsellenne armollisia.
Joskus riittää vähemmänkin kuin kaikki.
-Henriikka
Aivan ihana tuo turbaani – ja muutenkin kiva tunnelma kuvissa! :)
Itse olen oikeastaan vasta tänä syksynä tajunnut, kuinka mukava syyskuu voi olla. Joinakin päivinä saa vielä nauttia kesän viimeisistä auringonsäteistä (kuten tänään), mutta iltaisin tuntuu jo kivalta vetää villasukat jalkaan ja tunnustella syksyn tuoksua… Voi vähän niinkuin elää kahdessa vuodenajassa yhtä aikaa.
Sinun blogi on myös yksi syksyn piristäjistä, kiitos siitä!
Tuo turbaani on aivan helmi. Sopii arkeen ja juhlaan ja on niin mukava päässä.
Syyskuulle pitäisi antaa enemmän arvoa. On omenat ja mukavan lämpimät päivät, mutta viileät illat. Loppujen lopuksi ihminen pystyy aika pitkälle päättämään, millä tuulella on.
Kiitos kovasti kehuistakin. Ilo kirjoittaa.
miksi oot noin upea?
God gave me style. God gave me grace. God put a smile on my face.
KIITOS.
Oletpa kaunis! Ja kiva turbaani! :)
Kiitos kovasti. Ja Kirsi Nisonen osaa kyllä hommansa.
Oot upeeeeeee!
No kiiiiiiitos! :–)
Ihastelen aina noita turbaaneja, mutta en oiekin osaa käyttää. Näyttää mielettömän hyvältä :) Myös mekko! Itselläkin ollut pitkään juuri tuollainen perusversio hakusessa, mutta ei löytynyt tänä kesänä.
No kiitos Diy-mestarille. Turbaanit on kyllä sellaisia korkean kynnyksen asusteita, mutta pitkälti sitten tottumiskysymyksiä.
– Toivotaan, että mekko löytyy!
Ooh, sulla on ihan uskomaton kroppa! En oo jotenki koskaan ennen tajunnu. Oon käsittänyt ettet hirveesti urheile, niin pysytkö tollasena, vaikka söisit miljoona kiloo karkkia? :D Siis kun jotkut vaan pysyy… Mä en valitettavasti lukeudu niihin…
Voi että miten ihana kuulla tällaista palautetta, kun en itse koe olevani erityisen hyvässä kunnossa. Ennen urheilin paljonkin, nyt hyvin satunnaisesti, tarkoitus on löytää taas urheilun pariin kun tanssikuviotkin loppuivat keväällä.
En todella lukeudu niihin, jotka eivät liho. Herkuttelen kyllä usein, mutta kohtuudella ja olen aika tarkka sen kanssa, ettei paino lähde ihan lentelemään minne sattuu.
Oot niin kaunis ja blogisi ihana!
En voi sanoa, kuin että samaa sinulle suloinen Hanna.
Mahtavia kuvia! Oot upea.
Suurkiitokset Millalle. Itsekin pidin näistä tosi kovasti. Se on aina hauska huomata, että kun on uusi valokuvaaja, niin kuvistakin tulee aina fressejä.
Nää on kyllä yksiä parhaista kuvista tässä blogissa! Upeeta taiteellista, kuvaaja ja malli toimii yhteen hiileen!
No huh, kiitos. Meistä on Aalon kanssa näiden blogikuvausten myötä tullut kyllä varsin hyvä kuvauspari.
Onpa kauniita kuvia!
Voi paljon paljon kiitoksia :–)
Voi kuinka osaatkaan sanoa noi neuvot elämään just sillon kun niitä tarvitsen!
Ehkä meillä kulkee jossain joku henkinen yhteys, näkymättömiä liikeratoja. Oli ilo olla neuvoksi.
Voi vitsi miten upeita kuvia!Tosi kivasti muuten sopii toi turbaani sulle :)
Kovin paljon kiitoksia Annika. Yllättävän hyvin se kyllä heti istui päähäni, kun sen keväällä ostin.