_%22.jpg)
HUH, miten paljon kysymyksiä viime juttuun! Kaikki varmaan on jo aivan jännityksen partaalla kuulemassa, tykkäänkö delfiineistä vai en. Ja minkäväristä tiskiharjaa käytän. Kysymyksiä on tullut niin hurjasti, että vastaan useammassa osassa, enkä vielä tänään. Täytyy hengittää teidän nerokkaiden ja ilahduttavien, kiperien kysymysten äärellä ja rehellisesti sanottuna miettiä monta asiaa, mitä en ole koskaan ennen ajatellut. Tulee oikein syväluotaavaa itsetutkiskelua.
Mutta huomasinhan minä, ketä teillä on eniten ollut ikävä. Tietysti Jannea. Varmaan puolet kysymyksistä koski ”häntä ja meitä”. Senkin romantikot, vaalenpunaiset sydänleivokset. Kaipuuseenne kuitenkin vastataan rautatieasemilla, joissa on tarjolla VR:n omaa Matkaan-lehteä. VR oli tyytyväinen reiliblogiimme ja nostikin blogivinkkimme pieneksi uutiseksi lehteensä.
Hehhe, nauran aina postauksiasi lukiessa! :DD
Hhahah. Hyvä niin. Mä voin paljastaa sellaisen salaisuuden, että mä en usein naura, kun kirjoitan. Oon väsynyt ja nälkäinen. Mun sisko aina pilkkaa mua siitä, kuinka voin kirjoittaa niin iloista tekstiä niin vakavalla naamalla.
Henriikka, olet aivan loistavan ihana ♥ kiitos tästä loistavasta blogista ja erityisesti tästä viljelemästäsi liian hyvästä huumorista!
Sydämiä suuresti takaisin. On niin suuri kunnia olla sulle iloksi.
Haha :) Leikkisin mielelläni teidän näköisillä paperinukeilla. Voisin samalla opettaa lapsilleni ikuisesta rakkaudesta, jos ja kun isin ja äidin näkeminen pariskuntana on lapsille vielä hivenen vaikeaa.
Ei oo totta, mikä kommentti! Niin liikuttava kommentti.
Olisi niin hienoa saada tämä pesti, johon voisi napata vaikka ruotsin kuninkaalliset.
Ehdottomasti! Keijupölyä ei voi olla koskaan liikaa. <3
hih paperinukkesarja <3 Sun postauksia on aina niin ihana ja hauska lukee :)
Odota vaan. Kohta tulee koko sarja, jota sitten aloitan myymään kiskurihinnoilla.
Kiitos!
Hei, bongasin sut edellispäivänä hakaniemen UFFista! Oli jotenkin jännä kuulla (salakavalasti) sun äänes livenä ja sen kuinka pikkuruinen nainen oikein oletkaan!..mikä on siis vain ja ainoastaan hyvä juttu, sillä itsekin edustan tätä kuuluista ’pikkunais-kansaa’. Rohkeutta ei kuitenkaan löytynyt niin paljoa, että olisin tullut millään ilveellä moikkaamaan..ehkä sitten seuraavalla kerralla rohkenen!
ps. ja tämähän oli siinä mielessä aika sattuma, kun olen kuitenkin aivan toiselta paikkakunnalta ja vaan täällä Helsingissä vain parin päivän kyläilyreissulla niin saanen kysyä millä todennäköisyydellä törmää bloggaajaan jota on seurannut niin tiiviisti läpi vuoden päivät että..?
VOI ETTÄ, miten hauska viesti tämä olikaan. (Joskin tietysti alan miettiä, että miksi mun piti olla siellä niin väsynyt ja miksi mun piti alati valittaa, miten huono ilma siellä kaupassa oli).
Ja hih, miten hauskaa on, että ihmiset yleensä blogin vuoksi kuvittelevat mut jotenkin pidemmäksi, suuremmaksi, näyttävämmäksi. Ja sitten olen vain tällainen taapero.
Pidetään me pikkunaiset yhtä. Ensi törmäyksellä lupaan olla vähän vähemmän ärsyttävä, jos sinä lupaat tulla moikkaamaan ihan oikeasti?
Noo, jos totta puhutaan, en mäkään yleensä tykkää UFF:ien siitä ilmankierrosta. Jotenkin kehnot, varsinkin siellä Hakaniemen. Mutta minkäs teet, niissä on silti aina pakko käyä makoisien löytöjen toivossa !
Ja joo, no jos sitten seuraavalla kerralla tulen nykäisemään teikän hihasta, tämän lupaan !..mutta en lupaa olla ujostelematta. Tai nolaamatta itseäni muuten vain. Hehe.
Sulla ei oo varmaan mitään palautusoikeutta noihin blogikirppiksen vaatteisiin? :D Muutama kivan näköinen juttu löytyi mutta olis melkeen pakko päästä sovittamaan ennen ostopäätöstä.. Sääli!
Heippa Hanna. Sinänsä palautusoikeus on, mutta postimaksut pitäisi maksaa molempiin suuntiin sitten itse, joten aika kalliiksi saattaa tulla.
Mutta sähän asut Helsingissä? Tuu kokeilemaan meille? Laita mulle mailia, niin mietitään.
Hei kiva! Tällä hetkellä ei oo oikeen rahaa ylimääräisyyksiin mutta katson asiaa uudestaan kun seuraava palkka saapuu tililleni! :)