Syksy on tullut, ja trenssi ja huopahattu. Beigen hatun ostin pari vuotta sitten alehyllystä kolmella eurolla. Kukaan muu ei ollut sitä huolinut. Aina kun käytän tätä hattua, saan kuulla näyttäväni majakanvartijalta. Onko se kehu vai ei? Voisi sitä huonomminkin kai asiat olla.
Sitä paitsi syksy on ollut niin armollinen. Tuntuu, etten koskaan ennen ole kuullut yhtä monelta ystävältä tätä lausetta: ”Kerrankin olen oikeesti nauttinut syksystä!”
Syksy on tuonut myös selkeää herpaantumista. Sinänsä olen kyllä pysynyt hyvin elämän reunassa kiinni, mutta herpaantuminen on kohdistunut asukuviin ja poseeraamiseen, sekä muuhun ulkoiseen habitukseen. Nauran lakkaamatta. Tanssin, laulan, kiljun ja nauran. Häärin, pyörin ja nauran lisää. Koko olemukseni on tätä nykyä sellaista jatkuvan tasaista hekottelua.
Katsoessani jälkeen päin kuvia, mietin miksi taas olen niin kamalan iloinen? Voisiko ne legot välillä pitää piilossa? Muissa blogeissa vaatimalla vaaditaan hammashymyä uskottavien poseerausten väliin, ja täällä toivotaan pikkuhiljaa rauhoittumista.
Luultavasti kaamos taltuttaa minutkin jossain vaiheessa ja kaadun lamaantuneena sänkyyn,
kotiloidun ja herään taas keväällä rauhoittuneena ja astetta ihanampana.
Siihen asti saatte kestää tätä hervottomuutta.
– Henriikka
takki/Filippa K, paita/Samuji, hattu/H&M, farkut/Nudie Jeans, kengät/Bianco
no nyt oli kyllä tyylikäs asu! tykkään!!
Minustakin tuntui, että oli pitkästä aikaa päällä jotain, mikä tuntui tosi omalta. Kiitos.
todellakin tämä syksyn on ollut maagisen hyvä, ylioppilaskirjotuksista ja muusta koulukiireistä huolimatta! epäilen sen johtuvan auringosta, joka on ainaki mun mielestä paistanu enemmän kuin toisina syksyinä. ja ehkä on myös satanut vähemmän? kumppareita en nimittäin ole joutunut vielä kertaakaan tänä syksynä kiskaisemaan jalkaan varaston perukoilta.
elämä on siis hyvää. ja siksihän kannattaa nauraa :)
Totta! Sadetta ei ole tullut kuin muutaman hassun kerran. Tämä syksy on ollut täynnä naurua ja energiaa. Toivottavasti jatketaan samoilla linjoilla ainakin jouluun.
Aivan ihanat kengät! rakastuin <3
Suurkiitokset Linda. Alkavat tosin jo vähän menettää väriään, mutta ehkä se ei haittaa.
Vaadimme lisää hervottomuutta! Ei olla niin totisia, ollaan hörhöjä!
Khih. Olet ehkä oikeassa, hörhöily kunniaan.
trenssi heilumaan !
Roussu… tiedän että se olet sinä. Anonyymiys ei pelasta sinua.
I h a n a t kenkulit!<3
K i i t o s ! <3
Ethän sää oo unohtanu vastauspostausten muita osia, ethän?!
En en, ei hätää- Ja vielä olis ainakin yksi setti tulossa.
No musta tämmöset asupostaukset on paljon kivempia kuin sellaset, missä on monta monta melkeen samallaista kuvaa missä bloggaaja seisoo vähän eri asennossa just silleen tosi ”uskottavan” näkösenä.. eikä iloisuutta voi koskaan levittää liikaa :)
Kiitos Hanna. Jos iloisuus vie uskottavuuden, niin valitsen kuitenkin mieluummin iloisuuden.
Hattu ja koko asu näyttää mukavan tuntuiselta, ihanan rennolta mutta tyylikkältä!
Tuo oli kyllä juuri sellainen asu, jollaiseksi sen kuvailitkin. Oli hyvä olla, mutta tuntui silti riittävän elegantilta hah.
Miten joku voi pyytää sua rauhottuun, oot ihana! Oon melkoisesti kyllästyny monen vuoden lukemisen jälkeen yleisesti perusblogeihin. Kunnes löysin kuukausi takaperin sun blogisi <3 Tää sopii niiiin omaan luonteeseeni ja saan hurjasti lisää energiaa tätä lukemalla :) *hervoton hymy*
VITSIT miten kiva kommentti. Viikon paras. Tervetuloa joukkoon iloiseen, vastaanotan sut suurella lämpimällä halauksella.
Kiiiiitos! ^_^
Ihana, kaunis hymy vikassa kuvassa! :)
Ja ainakin on aito. Kiitos.