Siinä missä tyyliasioissa toimin aika vikkelästi, on sisustuksen kanssa asian laita vähän toisin. Saatan suunnitella vaikka minkälaisia juttuja kotiimme, mutta toteutuksissa venyy useampi kuukausi. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, nimittäin toisaalta hitaus turhauttaa ja lamauttaa, ja ainakin omalla kohdallani venyneet suunnitelmat vain saavat ahdistumaan ja ärsyyntymään. Toisaalta sisustusratkaisuja ei vaihdeta sormia näpäyttämällä, niin kuin ahdistamaan alkanutta paitaa.
Mutta itse asiaan. Meidän keittiössä on vihdoin lautahyllyt kaikille peltipurkeille. Makaronit, riisit, kahvinpavut, suolat, sokerit ja puurohiutaleet ovat viimein kauniissa järjestyksessä.
Sisustus on minulle visuaalisuuden hehkutusta, mutta myös paljon muistojen tallettamista arjen keskelle. Olennaisena osana asuntoamme ovat esimerkiksi eri matkoilta tuodut esineet ja asiat. Uusien keittiönhyllyjen takaakin löytyy tarina: laudat ovat häistämme, opastekylteistä. Toisessa lukee Henriikka ja toisessa Janne.
Laudat kiinnitettiin Ikeasta aikoinaan hankittuihin valkoisiin hyllynpidikkeisiin. Laudan reunot jätettiin tahallisesti huolimattomaksi, ja kaikki laudoissa olleet naulat jätettiin paikalleen.
Miltäs näyttää? Varmaan tulee ainakin selväksi, että peltipurkit ovat heikkouteni. Onneksi eivät sentään lasilinnut, purkkeja kun voi myös johonkin käyttää.
Nyt sukellan vapaan lauantain ja Ravintolapäivän viettoon. Jihuu!
-Henriikka
Ihanat.
Kiitos. Niin minustakin.
Oi mikä purkkikokoelma!!! <3
Niitä on ehkä muutama liikaakin… Saan niistä vähän ystäviltäni kuittia.
Ne voi täyttää esimerkiksi kahden euron kolikoilla.
Mitä kummaa? Hahha.
Ihana ajatus tuon kaiken takana. Ettei lintuja vaan sisältöä. Ettei mitä tahansa lautaa, vaan merkityksellisiä puunpalasia. Voi rakkaus! :)
Joskus on mukavampi, kun on ympärillä muistoja silkkojen tavaroiden sijaan.
Vaikuttava peltipurkkikokoelma! Suloisesti passaavat yksiin hyllyjen kanssa.
Juuri kuulin, että eräskin Jemina oli kuullut lempeää kettuilua poikaystävältään purkkikokoelmastaan. Oli poju kuulemma hiljentynyt, kun Jemina oli näyttänyt kuvan näistä notkuvista hyllyistä. Hih. Kiitos.