En koskaan ostanut kuusta, vaikka niin kovasti uumoilin. En edes pientä huonekuusta, vaikka haaveilin. En saanut aikaiseksi ja päätin, että neljä muuta koristettamme riittävät (valopallot, olkipukki, joulumaatuska ja afrikkalainen, banaaninlehdistä tehty seimi).
Ystävämme ovat kuitenkin saaneet aikaan meitä enemmän ja siksi keräännyimme ystäväporukalla heidän luokseen glögittelemään ja toivottamaan joulua tervetulleeksi. Mikään ei voita aitoja joulukuusenkynttilöitä ja ystäviä yhdessä ruokapöydän ympärillä.
Olimme arponeet kaveriporukan kesken, kuka ostaa kenellekin lahjan. Niitä vaihdettiin ja höpöteltiin joulusta. Janne vatkasi lannetta Mariah Careyn joululevyn tahtiin, ja me muut peitimme siveellisesti silmämme ja nauroimme partaamme.
Olen vuosien varrella oppinut rakastamaan jouluruokaa. Laatikoita, lohta ja kinkkua. Olen selättänyt jopa rosollin (joka vieläkin niin kovasti kirpaisee, kun se jättää epäesteettiset läiskät lautaselle). Eilen oli juhlat suussa, kun sinne päätyivät porkkanalaatikko, nimikoidut piparit ja muut herkut. Jouluaattona sitten vielä tuplasti parempaa, kun laatikotkin tehdään käsin. Ainoa asia, joka ei kerta kaikkiaan uppoa, on sillit. Vielä joku päivä, näytän kieltäni koko maailmankaikkeudelle silli suussani.
Rakastan joulua. En liikaa jouluhömpötystä, mutta itse keskiötä ja rauhaa. Ja joulua vanhempien luona. Sitä kuinka alkuruokia tankataan kolmesti, eikä kinkulle jää sijaa. Sitä kuinka lahjat avataan vuorotellen ja kuinka saunassa tuoksuu terva.
Joulu (ja ystävät ja suklaa ja sen semmoinen) pelastaa vuoden pimeimmät viikot.
-Henriikka
Suloiset nimikoidut possut. :D
Maailman paras Sauli ne ihan itse teki hih.
Minä taas melkeimpä toivon, että en tykkäisi sillistä! Muutoin olen vuosien ajan ollut kasvissyöjä, mutta jouluna kalapöytä vie voiton _kaikesta_. Olin lapsena se, jolle vitsikkäät sukulaissedän tarjosivat silliä ja yllättyivät kun söinkin hyvillä mielin.
Haha, mua naurattaa niin kovasti, kun mietin pientä sillifania. Voitais mielellään vaihtaa osia, niin ei olis tuollaista ammoista aukkoa sivistyksessäni.
mitäs sait lahjaksi? :)))
Sain lahjani Tuomakselta, tuolta huipulta rastapäältä. Paketista löytyi Carcassonen lisäosa (sen lautapelin), meillä on siitä aina suuret taistot.
hihii, meillä on kotona noita samoja olkikäpyjä kuusenkoristeina, ovat tulleet isopapalta perintönä ja niissä on mun mielestä ihan superjouluinen fiilis :) ja ah, enää viikko ja saa vetää ne koko vuoden odotetut perunalaatikkoähkyt, mmmmm…..
Olkikoristeet tuovat joulun. Ne ovat aivan mahtavia. Pienenä tietysti halusi kaiken maailman glitteriä, mutta nyt on ihana palata noihin nostalgisiin ja kauniisiin olkisiin.
Ennakkojoulu kuulostaa ihanalta. JA ystävilläsi on eri-kaunis kuusi, juuri ihania koristeita :)
Luin tänään C.S. Lewisin kirjan ”Neljä rakkautta” ja tässä tuli mieleen että kun hän käsittelee ystävyyttä yhtenä rakkautena niin sinun ja ystäviesi ystävyys näin blogin välityksellä vaikuttaa olevan juuri Lewisin kuvaamaa :) Suosittelen sitä luettavaksi, minkä vuoden käännöstä tahansa tai englanniksi, se on suhteellisen helppolukuista! Rauhallista joulua!
Mua liikutti tämä viesti niin kovasti. Kirjankin olen joskus lukenut, mutta toivottavasti saan sen uudestaan luettua alkuvuodesta, tämän kommentin inspiroimana.
Oi ihanat noi kuusenkynttilät. Mummolassa oli samanlaiset kun oltiin pieniä <3
Pelottavia, mutta niin ihania ja tunnelmallisia. <3
Kiitos Henriikka! kadonnut joulufiilikseni tuli tämän postauksen ansiosta takaisin :) ihanaa ja rauhallista joulua sinulle ja Jannelle!
Voi ihanaa! Kiitos siis eritoten Miralla ja Tuomakselle, jotka antoivat kotinsa meidän pientä joulua varten. Hyvää joulua.