Tämä on taas niitä päiviä, kun ei ole paljon sanottavaa. Katson tätä ruutua ja sushirullia, ja syvin ymmärrykseni tästä hetkestä on tunne, että kalarullat kelpaisivat kyllä tänäänkin. Olen hiihdellyt syksyn ennätyksellisen hyvissä tuulissa läpeensä, mutta tänään väsyttää. Ja nälättää. Ja kiukuttaa. Poljen jalkaa ja tajuan miltä tuntuu lapsesta, joka ei oikein saa tunteitaan ulos.

(Janne tuli olan taakse nauramaan mun tekstille. Sanoi, että olen kyllä nähnyt parempiakin päiviä)

Pidän sushista äärimmäisen paljon. Syön sitä siitäkin huolimatta harvoin. Jotain (etenkin näin kalliita) juttuja kannattaa säästellä juhlapäiville. Eilisen synttärijuhlan kunniaksi lounastimme Tampereen Sweet Sushi & Cafe -nimisessä pikkuravintolassa, Koskikeskuksen vieressä. Ruoka oli hyvää ja vihreä tee tyynnytti mieltä. Paikan japanilaiset pitäjät sulattivat vieraanvaraisuudellaan kylmän helsinkiläisen sydämen.

 Selviän tästäkin aivottomasta päivästä sen voimalla, että jossain sijaitsee ravintola, jonka vaaleanpunaiset seinät ja niihin käsinmaalatut sushipalaset luovat lakkaamatta euforiaa.

– Henriikka

Ps. Kiitos kaikista kommenteista koskien blogin ulkoasua ja muutoksia. Pyrimme huoltamaan kaiken ja kaikkea mitä pikimmiten.