Heippa, täällä kirjoittaa syntymäpäiväsankari, jonka mielestä syntyminen joitain vuosia sitten on varsin pätevä syy keskipisteeksi heittäytymiselle ja kunnon juhlimiselle. Olen nauttinut päivästä suuresti ja vielä olisi edessä ystäviä ja rauhallinen junamatka takaisin Helsinkiin. Sain valmiin aamupalan pöytään, syntymäpäivälaulun moniäänisenä appiperheen miesväeltä, Tampereen kaupunkikiertelyä, sushia ja vohvelia ja vuoden ensimmäisen joulutortun.
Perinteistä ikäkriisiä minulla ei ole, täytänhän vasta 23 vuotta, mutta nurinkurinen ikäkriisi kyllä. Olen lähiaikoina ollut niin paljon tilanteissa, joissa ikä olisi tuonut uskottavuutta, että täyttäisin jo mielelläni 27. Olen kyllästynyt kuulemaan, että parikymppisten pitäisi olla baareissa pyörimässä tai etsimässä elämää Aasiassa pilveä polttaen. Olen kyllästynyt kuulemaan, että alle 25-vuotiaat eivät voi tehdä tärkeitä päätöksiä elämässään tai että he ovat hukassa vielä jokaisen elämän osa-alueen kanssa. Oma kasvimaakin kannattaa perustaa vasta kun ikä alkaa kolmosella ja duuniinkin pääsisit kokemuksesi puolesta, mutta kun olet vasta niin nuori.
Olen tyytyväinen 23-vuotias, kuulostaahan se jo huomattavasti kakskakkosta paremmalta, haha.
ihana Henriikka<3 pusut ja onnet!! :-*
ihana ida <3 lämpimät pusut mäjähtivät poskelle, kiitos.
Kuulostaa niin tutulta! Itsekin sitä välillä toivoisi olevan vanhempi, jotta ihmiset ottasi tosissaan.
Ja PALJON ONNEA JA PUSUJA
Niinhän se menee. Mutta toki sitä varmasti huomaa vanhempana, että oli huomattavasti epäkypsempi. Niin se kai aina menee.
Kiitos kovasti!
Hyvää syntymättömyyspäivää mulle, muttei sulle! Elikkäs hyvät synttärit Henriiikka :)
Mikä ihmeen tapa ilmoittaa onnittelut? Hihi. Kiitos!
Paljon paljon onnea!
muuten, blogisi mobiilinäkymä oli bloggerissa tosi kiva, saisikohan sen kuntoon tänne bellaankin? :)
No voe vitsi, toivottavasti saadaan! Voisitkohan kertoa, mikä siinä bloggerin versiossa oli hyvää ja mikä tässä nykyisessä huonoa? Näin olis helpompi jotenkin suunnitella.
Ainiin ja kiitos kovasti. :–)
Se oli bloggerissa jees, että kuvat ja koko näkymä oli vain näytön levyinen, nyt oikealle hipaisemalla puhelimessa saa näkyviin laajat alueet ruutupaperitaustaa. Tykkäsin kanssa siitä, että bloggerissa näkyi etusivulla otsikko, yksi kuva ja vähän tekstiä per postaus ja postauksen sai itse klikata auki. Vanhoihin skrollailu oli siis helppoa. Kiitos että jaksat kuunnella ja kysellä lukijoiden mielipiteitä näissä hommissa!! <3
Ja myös fb-tykkäysnappi tulee koko ajan ärsyttävästi mukana eikä pysy paikallaan,menee tekstin taakse ja tekee lukemisesta hankalaa
Heippa! Me yritetään tätä koko ajan fiksaa, toivottavasti ainakin fb-nappi on nyt mobiiliversiosta kadonnut.
En tiiä onko toi rusetti mahtava vai mahtava. ps. onnea !
Mä epäilen molempia vaihtoehtoja. Se on huikaiseva. Kiitos!
Iiihana rusetti! mistä tuollaisia löytää, vai oletko kenties loihtinut sen itse omin pikku kätösin? :-)
Rusetin taustalla on aivan ihana tarina. Näin lauantaina sellaisia Lahdessa, Trion näyteikkunassa Onlyn liikkeessä. Menin etsimään rusettia ja kysyin myyjältä, hän kertoi että ne on vaan somisteita. Olin että ”nouuuuuu!” ja sitä nauratti ja se kävi hakemassa mulle yhden ylimääräisen, jonka sain aivan ilmaiseksi. Kiitos sille naiselle!
Paljon onnea :) Täällä yksi parin viikon päästä 26 vuotta täyttävä, jonka mielestä kolmekymppiset huokuu kadehdittavaa rauhaa. Sitä kohti iloisin ja odottavin mielin!
No mutta tuohan on hyvä, että on muitakin joilla ei sitä perinteistä ikäkriisiä löydy. Hyvä näin.
Oikein ihanaa synttäriä! :-) ja ehkä joku söpöin tuo rusetti :3
Voi kiitos kaunis <3
Ite oon kyllä juurikin samoissa ongelmissa, mutta piru vie kun satun olemaan vielä kaikenlisäks 20-vuotias! Ehkä en vaan jaksa välittää. Saan kuitenkin tehä elämälleni mitä haluan. Ja hillua baareissa vaikka 30-vuotiaana, jos siltä tuntuu!
Pikkuhiljaa se numero siitä kasvaa…. Onneksi olet siinä oikeassa, että omalla elämällään saa onneksi (ja valitettavasti) tehdä aivan mitä huvittaa.
Höpöhöpö! Itse saan jatkuvasti kuulla olevani teiniäiti tämän katraani kanssa, vaikka ikää onkin jo ”uskottavat” 28 :D Ikä on vaan nukmero!
Hyvää synttäria! Onnea vanhenemisestasi :)
”Ikä on vaan numero” on niin klisee, mutta kliseet on kliseitä, koska ne on totta.
Otan onnittelut vastaan ja lopetan kriiseilyn.
Onnea Henriikka, uusi lukija ilmoittautuu! 23-vuotiaana tuntui elo melkoisen seesteiseltä, kunnes 25-vuotiaana pärähti sellaiset kriisit päälle, että ehkä juuri sen takia ohitin kolmenkympin rajapyykin lähes huomaamatta. :D.
Ai että, hei Maria! Ilmeisesti saan siis odotella tulevaa kriisiä vielä pari vuotta hymyillen.
Ja tervetuloa, uusi lukija. Toivottavasti pysytkin lukijana, täällä on rento meno ja aina kakkua.
Paljon onnea! Voi kun omakin kriisi menisi noin päin :) onneksi sekin on pieni ja mitätön. numeroitahan ne vain, enkä ole numeroiden päälle oikein missään suhteessa koskaan ymmärtänytkään. kakkujen päälle sitten senkin edestä!
Kakkujen päälle on paljon olennaisempaa ymmärtää kuin numeroiden. Muistan tämän ohjeen, kun jatkan tähän viikkoon.
Onnea! (Sua sitten saa onnitella harva se päivä :P)
Jokainen eläköön omalla tahdillaan, olen sitä mieltä. Toiset on kaksikymppisinä kolmekymppisiä, toiset kymmenen korvilla. Itse taidan olla 19.
Koko ajan on onniteltavaa, elämä on juhlaa! (joku vois ajatella, että teen itsestäni numeron… haha)
Hyvin lauoit totuuksia, onnittelen siis vuorostaan sinua.
Onnea! Mä oon jotenki luullu, et oot vanhempi. Hassua verrata 23-vuotiasta veljeä suhun, ku ei se tunnu yhtään niin aikuiselta ku sä ;)
mut onneks ikä on vaan numero, terveisin 19-vuotias tosi tylsä ”aikuinen”…:)
Ei pidä vertailla, hahhaa. Voihan se olla, että sun veljes on livenä hyvinkin paljon kypsempi kuin meikämanne.
Kiitos!
Onnea! (sulla ja mun pojalla on ilmeisesti sama synkkäripäivä, hih).
Mutta siis been there done that. Vielä sun ikäsenä ootin oikeen, että koska ikää tulee lisää ja ”sovin” työhöni sitten paremmin. Nyt vanhempana (25) oon jo huomattavasti paremmalla tolalla. Nyt ei enää saa kuulla olevansa niiiiin nuori.
Paras muisto on, kun kerran kerroin yhdelle asiakkaalle ikäni hän tokasi ”en mä edes tiennyt että täällä saa olla töissä noin nuoria” :D
Hauskaa kuulla tuollaisia juttuja. Juuri samoja lauseita, joita itsekin kuulee. Eikä kukaan niitä tietenkään sano pahalla.
Onnea pojallesi myös! Toivotaan molemmille meille onnellisia vuosia.
Onnea onnea! :)
Kiitos ja kumarrus. On ollut erihyvä synttäripäivä.
onnellista synttäripäivää! :)
Kiitos kaunis Riikka. Olispa jo kiva nähdä kasvotusten.
Ähäkutti, ehdinpäs vielä tämän päivän aikana! Hurjan paljon onnea Henriikka!
On tosi mahtavaa huomata aina kun sulta on tullu uus postaus, piristät päivää ihan mielettömästi!
Ja kun tässä on ikää vatvottu, niin sanonpahan vaan että meikäläinen on vasta 15. Haha, sinne meni viimesetkin uskottavuuden rippeet!
Uijui, ehdit juuri ja juuri. Olisin kyllä pettynyt, jos olisit myöhästynyt. NOOOT.
Haha, no 15-vuotiaalla tuo ongelma saattaa olla vielä hitusen suurempi. Mutta äkkiä ne vuodet vierii, tiedä se.
Oikein paljon onnea! :—–)
Ja myötätuntoa! Mä olen nimittäin kriiseillyt omaa ikääni aivan samoin ja kuullut juurikin tuota samaa iästäni, joka muuten on sama kuin sinulla! 23 on hyvä ikä, vaikka kyllä sitä välillä toivoisi olevansa juurikin vaikka tuon 27v. ;—–)
Kiitos Essi. Ehk me voidaan olla toinen toistemme tukena näissä hassuissa nurinkurisissa ikäkriiseissä. Hassuja kriisejä tosin, noin kaiken kaikkiaan.
Heippa.
Oon nyt syksyn lukenut ja seurannut blogiasi. Näin miehenä voin sanoa että hyvä onkin. Kovasti pidän.
Ja asiaan. Lämpimät onnittelut. 23-vuotta on hyvä ikä. Mielestäni aikuinen-kriteeri täyttyy kun 20-vuotta tulee täyteen. 18-19vuodet ovat suurimmalla osalla varmasti juuri tuota juhlimista tai maailman kolkkia drinkit kädessä koluamista.
Myönnettävä on että olen joka vuosi kokenut järjettömät kriisit iästäni. Turhaan. Ja nyt kun 27-vuotta tulee keväällä täyteen, suorastaan odotan sitä.
Ei ikä saisi olla esteenä millekkään. Tai no juuri siinä tyyliin että ”no olet mielenkiintoinen persoona meidän työtoveriksi, mutta muutama vuosi vielä lisää niin olet valmis ja kypsä” hassua. Koska mielestäni jo parikymppinen osaa tehdä elämässä päätöksiä. Suuriakin. Tälläkin hetkellä minua 5v nuoremmat ostavat jo omaa asuntoa tai perustavat yritystä/toiminimeä. Hyvä. Suuret aplodit. Niin kuuluukin. Näin ”vanhana” huomaan että omalla kohdallani on suorastaan ollutkin ihme että olen voinut tehdä monia asoita ilman ikääni sen kummemmin katsastelelmatta. Joten ei hätää :)
toivottavasti sait kiinni edes jotain mun sekavasta ajatuksesta joka oli päässäni parempi.
Onnea vielä kerran. Ensi vuonna asteen taas ”viisaampi ja fiksumpi ja entist valmiimpi kasvimaalle” :D
Jussi
Heippa Jussi.
Olipa mielenkiintoinen ja pitkä kommentti. Kiitos, että nyt puolen vuoden jälkeen avasit arkkusi ja kirjoitit hyviä pointteja ylös.
Oli kyllä monta juttua mitä jäi miettimään, osasit pukea sanasi jotenkin fiksusti. Ja kyllä, 24-vuotiaana saan sitten jo ehk ostaa sellaiset puutarhasakset. Haha. Kivaa joulunodotusta!
Onneksi olkoon rusettipäälle! En taida edes muistaa, mutta samanlaisia ajattelin minäkin tuossa ” nuoruusiässä” voi kun tulis vanhemmaksi…ja nyt kun olen oikeasti vanha, niin voivottelen ajan juoksua. Sellaista se on tämä ihmisen elämä. Nuorena on nätti olla, keveästi keinutella, ihmetellä ihmemaassa..ONNEA ONNEA!
Niinhän sitä taitaa moni ajatella. Mutta niitä minä ihmettelen, jotka kokevat sellaista oikeaa ikäkriisiä ja kokevat olevansa liian vanhoja. Ehkä parempi, että on vain tyytyväinen siihen mitä on, eikä haikaile muuta.
Minusta on aika hassua jos 23-vuotiaana olisit liian nuori, mutta kokemusta ja ymmärtämistä olisi (ehkäpä enemmän kuin tuplaikäisellä). Sitäpaitsi lähempänä 30 vuotta naisen oletetaan jäävän äitiyslomalle tms. ja monia vanhempia ja siinä mielessä kunnioitettavan ikäisiä ja pitkän työhistorian tehneitä ei toisaalta välttämättä kelpuuteta työhön – vääryys. Suomessa on logiikka heittänyt ihan kuperkeikkaa. Tässä voisimme tulla siihen päätökseen, että on aivan sama minkä ikäinen olet, tärkeintä on henkinen pääoma :) Onnea paljon, 23 kuulostaa mun korviin hyvältä!
Suomessa on kyllä ihmeellisiä ikäkomplekseja ja ikärasismia todella mystisissä paikoissa. Outo Suomi ja outo maailma. Kai jokainen saa toteuttaa itseään sellaisena kuin on, ilman että tarvitsee sen pidemmälle miettiä, mitä numero kertoo. Kiitos ihanasta kommentista ja onniteluistakin.
Suloinen rusetti!
Kiitos kovasti! Niin minustakin. Tosin ei aivan sellainen jokapäiväinen asuste.
suuresti onnea! (näin valitettavan myöhässä tosin…) ja aivan hölmöä tuommoinen liian nuori-löpinä, ihminen voi olla ihan yhtä hukassa parikymppisenä tai viisikymppisenä. tai vastaavasti yhtä harmoniaa ja vakautta. sanoisin, että turha haikailla, 23 on just hyvä (itsekin kohta sinne pääsen hih!) ja kyllä se 27 sieltä ajallaan tulee :-*
WORD, sinä ihana Roosa.
Ehkä olen hukassa sitten kymmenen tai parinkymmenen vuoden päästä, kun muut elävät ainaisessa Zen-tilassa.