arkisto:

tammikuu 2014

Tammikuun viimeinen ja vuoden kalenteri

Tänään olisi tammikuun viimeinen päivä. Kuinka voi olla mahdollista, että siirrytään jo helmikuuhun vaikka talvi vasta alkoi? Toivottelen ihmisille vieläkin hyvää uutta vuotta, onko se enää edes ajankohtaista?

Kalentereitakaan en ole vielä ehtinyt esitellä. Minulla on totuttuun tapaan Frankien seinäkalenteri, Moleskinen “Planner” ja sitten on yksi, joka kuvissakin esitellään: söpö pupuaiheinen seinäkalenteri alkaneelle vuodelle.

kalenteri2014-4kalenteri2014-2

Lukijani eivät ole ainoastaan kivoja ja sympaattisia, vaan myös lahjakkaita. Sen huomasin, kun eksyin loppuvuodesta Vimmun sivuille. 20-vuotias arkkitehtiopiskelija, esteetikko Oulusta oli kyhännyt kaikkien iloksi maailman suloisimman pupukalenterin. Ja tällaista täytyy tietenkin tukea.

On niin monia, jotka miettivät, että pitäisi suunnitella kalenteri, pitäisi suunnitella postereita ja postikortteja tai painaa t-paitoihin printtejä. Harva niistä ajatuksista kuitenkaan saa konkreettista lopputulosta. Tämä sai ja se on aina aplodien arvoista.

kalenteri2014-3

 

Pupuja kaikille koko vuoteen.
Nyt oli taas erittäin surkea lopetus.

-Henriikka

Ps. Ensi viikolla tulossa ainakin seuraava osa kysymysjuttua. Jääkää langoille roikkumaan.

Huivii kenkää ja sen semmosta.

Koko ajan olen tuputtamassa teille ostoksistani. Hyi hyi. Mutta alkuvuodesta on kohdalleni osunut sellaisia kauppoja, että oksat sikseen. Ensin bongasin huuto.netistä Designer Remixin jättikokoisen villahuivin. Mintunvihreä huivi oli ovh:ltaan 120 euroa ja huusin sen päälle 20 eurolla. Tiedän, tiedän, ainahan huuto.netissä on löytöjä, joita voisi huudella kotiinsa päivittäin. Mutta kun. Mutta kun.

bob3

Toinen löytö oli Arabiaranta kierrättää -yhteisön kautta, ihan naapurista. Femmalla irtosivat mustat Dr Martensit. Kaipaavat tosin uudet nauhat, rumien ruskeiden tilalle, mutta silti! Vitosen!

Ja nyt on se hetki, kun voitte uskotella, että elämäni on yhtä kirpputoreilla käymistä ja juhlaa. Ja nyt on se hetki, kun paljastan, että sitähän se juuri onkin.

bob2bob6

Ainiin! Pssst! Taka-alalla komeileva Month of Sundaysin pärereppu ei kuulu vastaostettujen ihanuuksien listalle. Mutta ikiaikaisten ihanuuksien listalle ehdottomasti. Tiedän, että se kuuluisi napata palavasta talosta turvaan.

Olen ollut tänään kaikin puolin aika sekaisin. Onneksi näin ystävää kesken päivän ja sain taas jotain tolkkua ajatuksiini. Antaa anteeksi levottomat lauseet. Huomenna on onneksi perjantai.

– Henriikka

Marjapuuronvärinen nainen.

monkitakki2

Elämä on yhtä kohtaloa. Ostan ennen joulua 150 euron vaaleanpunaisen takin Zarasta. Rakastan sitä, mutta tiedostan sen olevan polyesteria. Ja Zarasta. Iskee morkkis. Harkitsen joululoman yli. Harkitsen pitkään, tammikuun alkupuolelle. Palautan takin. Kaivan sydämeeni vaaleanpunaisen takin menevän kolon, joka jää nyt tyhjyyttä ammolleen. Vakuuttelen itselleni, sinä löydät kyllä vaaleanpunaisen takin kirppikseltä. Villaisen vielä.

Koittaa tammikuun puoliväli ja eräs pakkasenpurema viikonloppu. Saan kutsun kotikirppikselle eräältä Kalliossa asustavan neidolta, johon olen tutustunut kaupankassalla. Rohkenen mennä kirppistelemään ja seinällä roikkuu vaalenpunainen takki. Saan takin ja noin kymmenen muuta asiaa hintaan 35 euroa. Ammottava tyhjyys poistuu, tilalle tulee marjapuuroa ja hattaraa. Lämpöö ja lempee.

monkitakki4monkitakki1monkitakki3

Kun kohtalo iskee ja valot välkkyy vaaleanpunaista, ei auta muu kuin lisätä samansävyistä huulipunaa ja nauttia. Marjapuuro-Henriikaksikin kutsui eräs Vihreän Talon Annika viikonloppuna, kun viiletin kylpytakin näköinen vaate hulmuten Teurastamon talosta toiseen.

monkitakki6monkitakki5

Maailman helpoin nuttura niskassa, sniikkerit jalkaan. Koska tästä elämästä tuli tällaista rentoilua?

-Henriikka

kengät/Nike, laukku/Lumi, housut/Mango, takki, paita, viitta, korvikset/second hand

Samujilta uutta ja kaunista.

samuji1 samuji2 samuji6 samuji7 samuji8samuji9

Samuji on saanut minut koukkuunsa. Ei totaaliseen koukkuun, niin että rakastaisin jokaikistä vaatetta. Mutta sellaiseen koukkuun, että joka kerta uusien mallistokuvien ilmestyessä löydän muutaman ehdottoman suosikin ja palan halusta päästä jakamaan niitä tänne. Pre-fall 2014 -kuvat julkaistiin tänään ja olin kärppänä paikalla.

Mustavalkokuvat kolahtivat eritoten. Vaatteiden kanssa tapahtuu karkea jako: toisia voisin kuvitella käyttäväni päivittäin, toiset (esimerkiksi valkoinen hapsumekko) eivät ole lainkaan oma juttuni. Jakkuhenki, kolmanneksi viimeisen kuvan kiiltopaita ja pitkä tumma mekko laajensivat pupillit.

Kuvien malli on uskomattoman kaunis. Huomasin kuitenkin pitkästä aikaa ajattelevani, etten pysty erilaisten vartalotyyppien vuoksi yhtään kuvittelemaan, miltä vaatteet näyttäsivät päälläni. Hänen päällään ainakin erihyvältä.

-Henriikka

Kuvat: Samuji pre-fall 2014 / Niko Mutrunen

Teurastamo, tulevaisuuden toivo.

Tiedättehän Teurastamon? Kaupunkilaisten valloittama nostalginen alue lähellä Sörnäistä.

“JATKUVASTI RAKENTUVA, PYSYVÄSTI KESKENERÄINEN, VALMISTAKIN PAREMPI JA ENEMMÄN KUIN OSIENSA SUMMA!

Sitä on Teurastamo. Teurastamo rakennettiin vuonna 1933 Helsingin kaupungin teurastuslaitokseksi. Viime vuosina tukkukaupan käytössä olleet rakennukset muodostavat uniikin kokonaisuuden, joka vallataan vaiheittain kaupunkilaisten käyttöön. Historiallisia tiloja remontoidaan vähitellen uutta elämää varten ja spontaani kaupunkikulttuuri elää tukkukaupan kuhinan keskellä vielä usean vuoden ajan.

Ensimmäiset ravintolat ja myymälät ovat jo aloittaneet toimintansa ja paratiisiomenapuiden katveessa on järjestetty paljon iloisia ja omintakeisia tapahtumia.”

IMG_2186 (kopio) IMG_2192 (kopio)IMG_2189 (kopio)IMG_2237 (kopio)

Kävin lauantaina paikan päällä, sillä siellä vietettiin “Teurastamon parhaat” -tapahtumaa. Alueen vallanneet yrittäjät esittelivät tuotteitaan, tilojaan ja toimintaansa ja ruokakiskoista sai halvalla kokeiluannoksia. Lapset luisteli pihan jäällä ja meininki oli hyvä.

Jotenkin tuli sellainen olo, että Teurastamolla on vahva tulevaisuus. Jo nyt alue on saatu hyvään kondikseen ja silti vielä kaksi kolmasosaa kaikesta potentiaalisesta tilasta on tyhjillään. Mitä kaikkea voi vielä tapahtuakaan, damdidamdamm. Hyvä kansa,  ottakaa   otetaan tila haltuun.

IMG_2199 (kopio) IMG_2206 (kopio) IMG_2210 (kopio) IMG_2214 (kopio) IMG_2219 (kopio) IMG_2220 (kopio) IMG_2227 (kopio)IMG_2230 (kopio)

Teurastamolle rantautuneita toimijoita ovat muun muassa kiinalaista ruokaa valmistava Ho’s Food, tuorepastan asiantuntija Pasta Factory Finland ja luomuruokaa myyvä Makumaku. Itse menetin sydämeni pienelle Jädelinö-jäätelötehtaalle, jonka antimia aion nauttia ensi kesänä runsaasti.

Toimitilansa saaneiden yrityksen lisäksi Teurastamolla järjestetään myös paljon tapahtumia (toivottavasti tulevaisuudessa vielä enemmän) muun muassa Maalaisten joulutori ja Helsinki Night Market. Omat tuottajansormet alkoivat syyhytä (hyi, mikä sana), kun mietin kuinka hyvin tila sopisi kesäisiin pihakirpputoreihin kera pienten bändien ja katusoittohengen.

IMG_2243 (kopio)IMG_2253 (kopio) teurastamo7IMG_2275 (kopio) IMG_2278 (kopio) teurastamo1 teurastamo2teurastamo4 teurastamo5 teurastamo6

Olin aiemmin vieraillut Teurastamon keskiössä, Kellohallin ravintolassa, ja viettänyt siellä eräitä pikkujoulujakin. Toivoisin kuitenkin ihmisten löytävän myös ympärillä olevat toimijat. Jos täyttäisin lähivuosina pyöreitä, viettäisin syntymäpäiväkekkerini jossain alueen pienemmistä toimitiloista.

Kiva paikka, hyvät kehitysnäkymät. Ei liikaa yritystä, vaan aitoa tekemisen meininkiä.

– Henriikka

Maailman parhaat kengät.

timberland1

Olen aika varma, että olen viime päivät kävellyt maailman parhaissa kengissä. Kyseessä ovat blogiyhteistyön kautta saadut Timberlandin Yellow Bootsit, jotka ovat 40v-juhlavuoden kunniaksi valmistetusta pienestä kenkäerästä, jotka on valmistettu erikoiskäsitellystä nahkasta. How cool is that.

En usko, että kukaan teistä on välttynyt Timberlandin legendaarisilta kengiltä. Veikkaan kuitenkin, että harvempi tietää kenkien tuotannosta. Itsekin olin hehkuttanut kenkiä pitkälti ulkonäön ja nostalgisuuden vuoksi, mutta taustalla myllääkin aikamoisen ekologiset arvot.

timberland3timberland2

Timberland on yksi kestävän kehityksen edelläkävijöitä ja yksi maailman vastuullisimmista vaatevalmistajista. Suuri osa kengistä tehdään edelleen käsityönä ja materiaalina käytetään muuan muassa kierrätettyjä muovipulloja. Valmistuksessa käytetty Renet™-kuitu valmistetaan vanhoista kalastusverkoista ja siimoista. Timberlandeihin käytetään aina parhaita nahkalaatuja, jotka tuotetaan vastuullisilla nahankäsittelylaitoksilla. Nämä ovat sellaisia asioita, joista oikeasti on ihan vilpittömän iloinen.

Timmyt valmistettiin aluksi vedenpitäviksi nahkakengiksi työmiehille. Aikamoinen matka on siis kuljettu Rihannan, Pharrell Williamsin ja Va$htie Kolan jalkoihin. Ja minun. Lapsuudesta asti tutut kengät ovat vihdoin oikeasti tutut.

timberland4

Suosittelen tsekkaamaan ja selailemaan kunnon nostalgiakuvia Yellow Bootseista. Kummasti se historia vaikuttaa siihen, miten mihinkin asiaan suhtautuu nykypäivänä. Oma lempparikuvani on tämä. Ja hei, uskokaa tai älkää, käytän näitä kenkiä sekä lököfarkkujen että sirojen mekkojen kanssa.

Jok’ikiselle levollista sunnuntai-iltaa. Lähden hiphop-jameihin (yleisöksi, ohi ovat kulta-ajat).

– Henriikka

Ps. Timberlandeja myy Suomessa Kampin kauppakeskuksen liike ja Espoon Ainoan liike.

PUUMANAINEN.

Mitäs me puumanaiset, iloiset ja ketterät. Aurinko paistaa helottaa ja puumat paidassa kimaltavat komeasti. Nyt kun tarkemmin katson, niin voi olla etteivät eläinkuviot olekaan puumia, vaan panttereita. No, oli miten oli, puumiahan naiset ovat loppujen lopuksi kaikki.

Pujotin kultaiset korvarenkaat korviini pitkästä aikaa. Tuntui, että olisin juhlinut päivän läpeensä. Aina kun katsoin peiliin, aivoni lähettivät virheellisiä signaaleja luullessaan kultakorvisten olevan juhlaverme. Joskus virheelliset aivosignaalit ovat vain ja ainoastaan hyvästä, ja saavat tavallisistakin askeleista tanssia.

pumashirt2

Kultaa ja mustaa, eri materiaaleja ja hiukset juuri sellaisena, kuin ne suihkun jälkeen itsekseen kuivahtivat. Helppoa, rentoa, mutta kuitenkin sellaista pukeutumista, ettei unohda omaa olemassaoloaan.

Pohdin aluksi, onko ongelma kun lyhyt paita peittää juuri vyötärön ja kroppani näyttää tasapaksulta pötköltä. Mutta koska tuntui hyvältä, en antanut asian häiritä.

pumashirt

Ja nyt perjantai ja perjantaisauna. Sisko yökylässä ja mies matkoilla. Ideaalitilanne herkkukaakaolle kermavaahdolla.

– Henriikka

kengät, takki, paita, hame, korvikset/second hand

Raakasuklaata, oi raakasuklaata!

raakasuklaa1

Olen ollut tammikuun herkkulakossa. Uskokaa tai älkää. Olen ollut huono siinä, sen ainakin uskotte. Mutta en alun alkaen pyrkinytkään ehdottomuuteen, vaan pääsemään irti naurettavasta sokerikoukusta, joka saa minut kiipeilemään tikkailla kurkottelemaan keittiönhyllyjen takanurkkiin makean löytämisen toivossa. Ja se koukku on täysin turha ja naurettava. Saatan popsia kuivattuja hedelmiä, mysliä tai vanhoja joulukonvehteja. Kerran söin kaakaojauhetta lusikalla suoraan purkista, toisella kerralla hilloa. Siskoni totesi joskus, että käyttäydyn joka ilta sokeritarpeen partaalla kuin raskaana oleva nainen.

En ole mikään mättäjä, raja tulee nopeasti vastaan ja siksi turhauttaakin sellainen pieni napostelu. Se kun tuntuu olevan naisten suurin synti. Herkuttelun haluan kuitenkin itselleni sallia. Ruoka ja kaikki makea kun ovat yksi tämän maailman parhaita juttuja.

Olen ottanut muutaman askeleen lähemmäs ongelmien ratkaisua: raakasuklaa.

raakasuklaa2 raakasuklaa3 raakasuklaa4

Raakaruoastahan vouhotetaan nyt joka tuutissa aikamoisella volyymilla. On raakakakut, raakapitsat ja raa’at suklaat. Itsekin löysin noin vuosi sitten omaksi yllätykseksenikin kiinnostuksen koko hommaan. Etenkin sokerijauholeivonnaisten korvaaminen terveellisemmillä vaihtoehdoilla kuulosti houkuttelevalta, sillä vaikka pidänkin tavallisista kakuista, ei niiden leipomista tee mieli harrastaa useasti viikossa.

Sokerin tilalta hunajaa, voin sijasta raakakaakaovoita, Oboen sijasta raakakaakaojauhetta. Aina astetta parempaa. Ja silti niin hyvää. Ai että.

raakasuklaa5 raakasuklaa6

Raakasuklaa on makumaailmaltaan aika erilainen kuin normaali suklaa ja muutama maistelukerta meni totuttautuessa uuteen makuun. Nyt nostan raakasuklaan kuitenkin maultaan ehdottomasti normaalia suklaata paremmaksi. Tietysti erojakin eri suklaiden väleillä löytyy, eikä kaikki ole mitään taivaspaloja.

Viime viikolla tein Taatelisuklaata Karita Tykän uuden raakaleivontakirjan ohjeella. Temperointi ei vielä luonnistu, sillä en omista ruokalämpömittaria, mutta muuten suklaat valmistuivat nopeasti ja helposti. Taateli sopi suklaaseen kuin nenä naamaan.

raakasuklaa7 raakasuklaa8

Näiden ruokatrendien kanssa pitää osata säilyttää järki. Raakasuklaa tuntuu kuitenkin itselläni olevan ratkaisu makeakoukkuun, joka vie herkuilta nautinnon ja kypsästä käytöksestä viimeisetkin rippeet.

Hyviä raakasuklaareseptejä? Vaikka jännittää laittaa tällainen kysymys, sillä viimeksi kun kysyin putkisuosituksia, niin niitä tuli nolot nolla kappaletta! Jäin kuin nalli kalliolle kyselemään.

-Henriikka

Onnellisesti untuvan ympäroimä.

joutsentakki4

Minusta on tullut iän myötä järkevämpi. Vihdoin voin sanoa näin! Edes jostain asiasta. Nimittäin tänä myöhästyneenä talvikautena olen pukeutunut lämpimästi. Olen käyttänyt kauniiden, mutta hyytävänkylmien villakangastakkien sijasta mustaa untuvatakkiani. Enkä ole palellut sen alla kertaakaan.

Tosin täydelliseen järkevyyteen on vielä matkaa. Jalassahan on usein sniikkerit ja sukkahousuillakin hypin menemään harvase päivä. Inhoan pitkiä kalsareita, tai pitkiksiä, niin kuin tyttöjen niitä kuuluisi kutsua. Korvat on paljaana ja korvanlehdet kirkuvanpunaiset. Mutta on sentään se takki.

joutsentakki1 joutsentakki2

Aurinkoa olen nähnyt vain vilaukselta. Kuinka kokonaisvaltaisen tärkeä voikaan olla yksi möllöttävä taivaankappale ihmiselle ja koko maamöllykälle? Kirkasvalolamput jäävät rannalle ruikuttamaan, kun tuo mahtava lämmin pallo nousee taivaalle ja pysyy siellä jo vähän kauemmin kuin vielä muutama viikko sitten. Lämmin untuvatakki ja lämmin aurinko, täydellinen kombo.

joutsentakki3

Kuluneiden päivien iloja jaettavaksi:

– Eilinen spontaani keikkapyrähdys Mascotin tiistaiklubille The Recipesiä kuuntelemaan.
– Iittalan kuukauden kanta-asiakasetu (yhdestä tuotteesta -30%), jonka vuoksi pohdin päivittäin, millaisen tarpeen itselleni kehittäisin.
KeepCupit ja niiden vuoksi saadut alennukset.
– Ystävät. Kaakao. Kermavaahto. Yhdessä ja erikseen.
– Aurinko. Vaikka sitten minimaalisen pienissä erissä.

Peace,
Henriikka

takki/Joutsen, kengät/Nike, huivi/Balmuir, reppu/Fjällräven
Kuvat: Siskoni Roosaliina

Mukaan Adidasheimoon!

aamukahvillaadidasheimo

Yes, sir. I’m in. Olen mukana Adidaksen 30 hengen juoksutiimissä, tavoitteena kesäkuussa juostava puolimaraton. Miten tähän päädyttiin? Siitä en ole aivan varma. Miltä nyt tuntuu? Jännittävältä, mutta erittäin hyvältä.

En todellakaan ole mikään fitness-muija. Enkä elämäntapaherkkulakkoilija. Tai urheilupyllyposettaja. Tai salihullu. Tai mikään vastaava. Mutta juoksemisesta pidän ja rakastan luontoa. Haluan pitää itseni “hyvinvoivana” tavalla tai toisella, ja tällä hetkellä juoksu on tuntunut itselleni parhaalta vaihtoehdolta. Millään aikatavoitteilla en ole ravannut, enkä ymmärrä kaloreista tai sykkeistä juuri mitään. Juoksen, koska se tuntuu hyvältä.

Urheilin koko lapsuuteni ja nuoruuteni. Pelasin 8 vuotta koripalloa, teline- ja joukkuevoimistelin, tanssin, kävin kuntosalilla ja lenkkeilin. Se oli elämäntapa ja enemmän. Lukion viimeisen vuoden aikana jossain napsahti ja tajusin haluavani jotain muuta: “huippu-urheilun” tilalle terveyttä ja hyvinvointia, ja erityisesti kaiken höökiliikunnan tilalle vähän aikaa. Sen jälkeen olenkin pieni kapina päällä etsinyt omia polkujani liikunnan saralla.

Täytyy vähän kapinoida, jotta löytää taas rakkaiden asioiden pariin. Minun ja urheilun suhde on lähivuodet ollut vähän samanlaiset, kuin teini-ikäisen ja vanhempien. Ilman ei tule toimeen, mutta hirveä tarve irvistellä. Toivon, että heimon kautta saan taas tuntea kunnon liikunnanriemua ja onnistumista. Tavoitteena olisi saada liikunnasta taas rutiini elämään. Eikä olla tällainen maailman ailahtelevin urheilija.

– Henriikka

Kesä untuvatakin alla.

Mikä täydellinen talvipäivä, ei voi muuta sanoa. Sunnuntaisin olen yleensä maailmankaikkeuden laiskin nainen, mutta tänään olin jo kymmenen jälkeen luistelemassa. Maailman suuria ihmeitä. Viikonloppukirpputoreille herääminen on aina asia erikseen, sillä sinnehän lähdetään materian perässä, mutta luistelu! Vau.

(Aplodeja tähän väliin)

flowerdress1 flowerdress2

En ole koskaan lukeutunut siihen sakkiin, jotka keskisormet sojottaen inhoavat talvea ja pakkaspäiviä. Jotka sentterit pystyssä kulkevat lumipyryn keskellä ja haikailevat kesää elokuun lopusta lähtien. Nautin lumesta ja siitä tunteesta, kun pääsee pakkasesta sisälle.

Ulkonäölle talvi tekee usein kuitenkin hallaa. En ole värjännyt hiuksiani pariin vuoteen ja pidän siitä, kuinka aurinko paahtaa ne vaaleiksi. Talvella sävy alkaa kuitenkin muistuttaa harmaata. Lisäksi ihon epäpuhtauden näkyvät kymmenen kertaa pahemmin ja hiusten lisäksi myös naama alkaa harmaantua. Korvat punottavat kuin pahimmalla juoppolallilla ja koko olemus huutaa aurinkoa.

flowerdress6flowerdress3

Asioilla on usein monia puolia, talven hyvät puolet jyräävät kuitenkin pinnalliset ulkonäkömarinat. Aina voi pukea untuvatakin alle kukkamekon ja keltaisen bleiserin ja kuulla työkavereiden lempeää kettuilua siitä, että talvea on vielä monta kuukautta jäljellä.

-Henriikka

bleiseri/second hand, mekko/Zara, kengät/Nike

Hämärähommia nämä ostoshommat.

Mitä ostoksiin tulee, olen tunnelinjalla. Saatan olla pidemmän aikaa ostamatta mitään ja sitten yhtäkkiä laittaa rahaa moneen asiaan. En enää osta puoliksikaan yhtä paljon, kuin vielä muutama vuosi sitten, mutta en voi kutsua itseäni tässä suhteessa hillityksi. Onneksi aarreaittojani ovat kirpputorit ja kaiken maailman kierrätyssivustot, joten harvemmin puhutaan myöskään elämää suuremmista summista. Ja jos pidemmällä aikavälillä pohtii, niin osaan laittaa jotain säästöönkin. Vähän. Joskus.

Viimeisimmät tunnehankinnat top kolme, olkaa hyvä.

Swedish Hasbeens -puupohjaiset nilkkurit
66 euroa, Huuto.net

Huuto.net on aina yhtä jännittävä. Pupillit suurina tuijotin kuvissa harmaita, kauniita kenkiä ja toivoin jo olevan kevät. Huusin kengät itselleni eilen ja hain ne naapurikaupunginosasta samana iltana. A-a-a-au miten ihanat!

arabiaterttu

Arabian Terttu-posliinipurkki
25 euroa, Kumpula Kierrättää -facebook yhteisö

Mutta kun se on niin kaunis, mietin ja kipaisin ostamassa purkin itselleni. Arabianrannassa asustavalle on se hyöty, että myös Hermannin, Kallion, Kumpulan ja Käpylän kierrätysyhteisöt ovat pyörämatkan päässä (facebook-yhteisöt, jossa eri kaupunginosien asukkaat kierrättävät vaatteita, tavaraa ja huonekaluja). En tiennyt Terttu-purkista mitään, mutta myöhemmin googlatessani huomasin sen olevan yllättävässä arvossa.

kynttilänjalat

Vaaleanpunaiset lintu-kynttilänjalat
5 euroa, Arabianranta kierrättää -yhteisö

En ehkä koskaan ole maksanut yhtä montaa euroa jostain näin epämääräisestä. Posliiniset linnut huusivat nimeäni kymmeniä kertoja ja kaikkien torjuntojen jälkeen annoin niille periksi. Erittäin epämääräiset, koomisetkin. Hämärähommia, tosiaan.

Tunnelinjalla jatketaan perjantai-iltaan ja viikonloppuun. Sydän mukana, se on hyvä. Ja järkikin. Vähän. Joskus.

-Henriikka

Syvällistä neroutta by Sophie Sälekari

IMG_1467_2

Olen todistetusti nähnyt auringon kolmena päivänä peräkkäin. Se on jo jotain. Ehkä tämän putken vuoksi myös kuosit ja väriloiste on ollut ajatuksissa voimakkaasti. Pitkästä aikaa törmäsin kuitenkin tänään johonkin, jota spontaanisti kutsuin “syvälliseksi neroudeksi”. Tähän epämääräiseen kohteliaisuuteen johti tilaisuus tavata näiden kuvien vaatteiden suunnittelija, Sophie Sälekari.

henkkamaukka_2

H&M Design Award -kilpailu lanseerattiin vuonna 2012 tavoitteenaan tukea nuorten suunnittelijoiden luovuutta ja rohkaista heitä rakentamaan ura muodin parissa. Tänä vuonna kilpailussa on 32 muotoilukoulua Euroopasta ja USA:sta. Suomi on mukana ensimmäistä kertaa ja meidän edustajamme on ylemmissä kuvassa hymyilevä, 22-vuotias Sophie.

Vaatteiden slaavihenkisyys, värit ja rohkea yhdistely saavat minulta täydet pisteet. Tiedän, etteivät kaikki malliston vaatteet pukisivat minua, mutta se ei olekaan jutun pointti. Materiaalivalinnat, hapsut ja erityisesti sametti teki vaikutuksen ja kokonaisuus on eheä. Olisi upeaa, jos Sophie veisi koko kisan.

IMG_1456_2 IMG_1460_2

Minuun puri täysin, entä teihin? Mennäänkö perinteisillä kommenteilla:
“Itselleni en osaisi kuvitella yhtään, mutta sun päällä kyllä“?

Ja oli minulla malliston lempparikin, se on tuo ensimmäisen catwalk-kuvan valkoinen kuviomekko.

-Henriikka

Catwalk-kuvat: H&M

Janne kertoo: Kameroista ja kuvista.

406570_10151409154522166_1153143986_n

Hei, Janne tässä. Bloggaajan mies ja hovikuvaaja. Yhteinen ystävämme Henriikka on ehkä noin puolen vuoden ajan yrittänyt saada minua kirjoittamaan käyttämästämme kuvauskalustosta vastaukseksi kaikille niille, jotka ovat kameroista kommenttilootassa tiedustelleet. Tämä postaus on nyt vihdoin reaktio tähän huutoon.

Aluksi on kuitenkin pakko sanoa, että on ollut ilo lukea kommentteja, joissa todetaan kuvien olevan onnistuneita ja tunnelmallisia. Kiitos. Ne ovat minustakin yllättävän usein hyviä. En minä toki niitä kaikkia ole ottanut (ja Henriikka muokkaa aina kaikki), mutta melko usein olen saanut olla kameran varressa. Tämä blogi on itse asiassa antanut minulle sysäyksen koko kuvaamisen opettelulle, mikä on näin jälkikäteen ajateltuna ollut erittäin mielenkiintoinen ja hyödyllinen taito. Paljon on tietysti opittavaa, enkä pidä itseäni kovinkaan ammattimaisena kuvaajana, mutta ihan kelpona kuitenkin!

IMG_1451 (kopio)

No nyt niihin kamoihin:

Suurin osa kuvista kuvataan Canonin järjestelmäkamerarungolla mallia 550D. Kamera oli Henriikalla omistuksessa jo vanhasta takaa, minä olen sitten hiljalleen ottanut sen eri ominaisuuksia haltuuni (pari vuotta sitten olin aivan täysin kokematon). Ja hyvä runkohan se on, sillä ei onnistunieita kuvia varten ole pakko investoida tuhansia markkoja. Mielestäni paljon on kiinni myös siitä, oppiiko tietämään mitä mikäkin nappula tekee, ja tuntemaan erilaiset valot, taustat ja kuvakulmat. Lisäksi Henriikka ei ole kuvauskohteena koskaan ollut vaikeimmasta päästä.

IMG_1443 (kopio)

Objektiiveja meillä on kaksin kappalein: kittiputki sekä Canonin oma 50 mm 1.8. Huomattavan enemmistön ajasta rungossa on kiinni hyvin edullinen ja hinta/laatu -suhteeltaan erinomainen kiinteä viisikymppinen. Oman kokemukseni perusteella putki ei ole ainoastaan mukavan valovoimainen, vaan se sopii erinomaisesti nimenomaan perus asukuvaukseen. Putkella saa luotua tarvittaessa mukavan kapean tarkennusalueen, jolloin taustaan ja etualalle saa mukavaa blurria. Lisäksi tämä obektiivi piirtää kohteensa tarkasti ja on kevyt kantaa mukana. Sisätiloissa putki on myös kätevä valovoimaisuutensa vuoksi, ja vaikka se onkin sisäkuvaukseen melko kapea, saa sillä mainiosti napsittua tunnelmallisia yksityiskohtakuvia.

Kittiputkellakin otamme toki kuvia, ja itse pidän siitä yllättävän paljon. Kitillä saa silloin tällöin oikein tyydyttäviä kuvia, ja etenkin ulkona hyvässä valossa kuvatessa, taustan ollessa simppeli, olen kuviin usein hyvin tyytyväinen. Tämä saattaa tietysti johtua vain paremman kokemuksen puutteesta, ja jokin edullinen mutta valovoimaltaan tehokas laajempi putki onkin koko ajan hakusessa (Saa suositella!).

sony2

Toinen kamera, jolla olemme ottaneet viime syksynä ja alkuvuodesta kuvia blogiin on Sonyn NEX 3-N minijärjestelmäkamera (saatu blogin kautta). Tämä kamera on tarttunut reissuun mukaan, kun ei ole millään jaksanut kantaa mukana ylimääräistä painoa. Kamera on kevyt ja pieni kuin pokkari, mutta yllättävän tehokas paketti, johon on myös mahdollista vaihtaa objektiiveja. Meillä ei tähän kameraan kuitenkaan lisäputkia ole hankittu, sillä tämä on vain varakamera Canonille. Peruskuvaukseen tämä Sony on pienellä kokemuksella sanottuna oikein hyvä, mutta selkeästi kameran fokus on kuitenkin helppoudessa, jolloin tuntuu, että ominaisuuksista ja kuvanlaadustakin on välillä tingitty.

Sitten on tietenkin vielä ne pahamaineisen iPhonet. Ironian huippuhan on se, että kameroista kertova juttu on kuvitettu kehnoilla kuvilla. Ja kameroista paras on ikuistettu vieläpä omenaluurilla. Me yritämme kuitenkin vastakin kuvittaa tätä blogia ihan oikeita kameroita käyttäen, Instagram on sitten juttu erikseen.

Toivottavasti tämä juttu vastasi tiedonjanoonne.
Nyt on aika antaa niitä putkisuosituksia!

– Janne

Ensimmäinen kuva: Tuomas Tulenheimo

Vaikuttava ja piinaava Her

Her-Movie-siri-operating-system-ftr

En muista koska viimeksi olisin kirjoittanut elokuvista. Tai sivulauseissa totta kai, mutta elokuvat “pääaiheenani”. Tänään aloitin kuitenkin päiväni elokuvalla, joka sai ajatukset rullaamaan ja pääni sopivalla tavalla sekaisin. Kyseessä oli helmikuussa ensi-iltansa Suomessa saava “Her”.

her-movie-poster

Her porautuu mieleen ja kroppaan. Se liimaa katsojansa leffapenkkiin piinaavasti ja tökkii aivosoluja ärsyttävästi. Her herättää pelkoa, ahdistusta, suurta hilpeyttä ja hämmennystä.

Elokuvan tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, aikaan jossa koneet ja elektroniikka ovat vallanneet yhä enemmän sijaa ihmisiltä ja aidoilta kohtaamisilta. Elokuvan päähenkilö painiskelee elämän ja ihmissuhteittensa kanssa. Samalla hän luo syvän suhteen käyttöjärjestelmäänsä.

spike-jonzes-her-movie-review

Her oli ainoita elokuvia, jonka jälkeen totesin leffan olleen hyvä, vaikka halusin poistua leffateatterista vähän väliä. Mietin tätä teemaa koko päivän ja unelmoin metsään muuttamisesta. Mihin tämä maailma on menossa?

Naurua aiheutti etenkin puvustus. Ei ole helppoa ennustaa tulevaisuuden trendejä. Tämän leffan mukaan kaikki näyttävät pian tanskalaisilta elämäntapahipstereitä.

Hyvä, piinaava leffa. Suosittelen.

-Henriikka

Kuvat: X, X, X, X

Dodiin, vihdoin lunta.

zara4

Hei kuomat, nyt sitä tuli! Lunta. Iloitsen ensilumesta, joka vihdoin laskeutui Helsinkiin ja valkeudesta kaikkialla. Sain pukea tänään untuvatakin, mutta eilen olin astetta tyhmempi. Pakkasennusteet unohtuivat (olen ennenkin kertonut, etten seuraa säätiedotteita) ja päälle pistetty välikausitakki oli surkea valinta pakkaseen.

zara1zara6

Jos kylmyyttä ei lasketa, on munanmallinen takki on joka pennin arvoinen. XL-kokoinen leopardipalttoo lyhentää minua noin puolella, mutta kun alunperinkin olen tällainen tappi, ei se loppujen lopuksi tee montaa senttiä.

Joudun ehkä joitain vaatteita siirtämään nyt talven tieltä kanahäkkiin, mutta lenkkareiden kanssa yritän pyristellä. Kunnon sniikkerit tuntuvat pitävän myös kohtalaisesti lämpöä.

zara5zara2

Naama on valkea kuin lumi ja pian sitä ei erota maisemasta.
Parempi sekin kuin oranssi.

– Henriikka

huivi/Balmuir, laukku/Lumi (saatu), farkut & takki/Zara, kengät/second hand,

Teretulemast Tallinkille!

IMG_1100 kopio

Spontaani mieli vei eilen päiväretkelle Tallinnaan. Edelleen tuntuu hassulta, että Tallinnan reissu on yhtä helppo heittää kuin retki Kouvolaan. Kaksi tuntia laivassa ja perillä ollaan. Aikaa jää päivän aikana vaikka mihin.

Meillä oli ostoslistalla Roosaliinan talvikengät, juoksutakki ja miljoona muuta asiaa. On aina rennompaa, kun itsellä ei ole minkäänlaisia tavoitteita. Itse sain vain kuljeskella ja hymähdellä salaa viron kielelle.

IMG_1030 kopioIMG_1015 kopioIMG_1051 kopioIMG_1066 kopioIMG_1018 kopio

Ostoslistalta ruksittiin vain yksi juttu, ehkä Helsingin valikoimat kuitenkin pieksevät naapuripääkaupungin tarjonnan. Alennukset olivat kuitenkin Virossa paremmat. Shoppailuista viis, sillä saimme lounaaksi mielettömän hyvää punajuuri-vuohenjuustokeittoa ja mascarpone-pavlovaa. Hymy herkässä, jalat kävelystä kipeät ja sitä rataa.

IMG_1088 kopioIMG_1033 kopioIMG_1108 kopioIMG_1094 kopioIMG_1102 kopio

Kun pari kuukautta sitten jätin työpaikkani taidegallerialla, jätin monta ihanaa asiaa taakse. Sain kuitenkin tilalle jotain uskomatonta: vapaita viikonloppuja! Olen nauttinut lauantaista täynnä yllätyksiä ja sunnuntai-aamujen pitkistä kahveista.

Tarkoitus oli tänäänkin herätä kirpputorille, mutta muutaman torkun jälkeen jäin lämpimiin lakanoihin. Teki vain ja ainoastaan hyvää.

-Henriikka

Keltainen toukokuu.

Joskus läppäriltä tekee nostalgisia löytöjä lähihistoriasta. Tänään törmäsin kansioon nimeltä “ilmapallokuvat”. Ilmapallo jos mikä on sana, joka on klikkaamisen arvoinen.

Ja mitä kansiosta paljastuikaan! Keltainen kevät, toukokuun seitsemäs päivä. Hetki, jolloin työprojekti oli vihdoin saatu koko kansalle esiteltäväksi ja kuvataidenäyttely avasi ovensa vieraille. Olin väsynyt ja nuhjuisen onnellinen.

ilmapallo2ilmapallo1

Kesä oli aluillaan ja kuvittelin taas muutaman kuukauden aikana saavuttavani jokaikisen unelmani. Illat oli viileitä, mutta ilma selvästi lämpenemässä. Kotimatkalla tarkeni takki auki.

Siihen missä seisoin vihreiden pallojeni kanssa, on jo noussut ylväs kerrostalo. Palloista valui energia ulos kauan sitten ja toukokuukin tuntuu jo aika kaukaiselta.

ilmapallo4ilmapallo5

Lumeton Helsinki saa pään sekaisin. Viime yönä oli vaikea saada unta, kun kaatosade tamppasi peltikattoa. Ensi kuun jälkeen on maaliskuu, joka on jo melkein toukokuu. Ehkä talvea ei tänä vuonna tulekaan. Tuntuuko kevätkään sitten miltään?

– Henriikka

Tyylikkäitä pariskuntia, u-u-uu.

Harmaina päivinä on hyvä tuijottaa vähemmän harmaita nettisivuja. Yksi parhaista on Two Kools. Two Kools on katumuotisivusto, joka ikuistaa kameralle tyylikkäitä pariskuntia. Rakastan katumuotisivustoja ylipäänsä, mutta tämä matchmatch-aspekti tuo selailuun paljon lisäväriä.

Two Kools tukee teoriaa, että toisensa löytäneet alkavat kuukausien mittaan kasvamaan yhteen myös ulkoisesti. Elleivät sitä ole jo valmiiksi olleet. Piristävimpiä ovat kuitenkin parit, jotka hämmentävällä tavalla ovat kuin eri maailmoista. Sydän pakahtuu joka kuvan kohdalla.

6768826011_0608031786_o 6783100888_46c32c015e_o 6826638009_ec37f45354_o6889796427_880bed60a9_o7174996685_e36c4ea210_o 7291013438_45a3746fc7_o 7779266690_575897e4f9_o8045148417_e22fe17647_o8467228896_f7d69b266a_o 8531798953_f7d10f54b5_o8849630044_04f6d51da6_o9287812569_a1e1c5f7e0_o9684873090_955b06b382_o 9776416714_a9653e1bc2_o 9786049463_3f9ef05eed_o11577706706_0e27e0c98a_o

Ai että! Viimeisen kuvan Timberlandit ovat piste i:n päälle.

Fiilistelijä-Henriikka kuittaa ja kysyy: pitäisiköhän minun perustaa vastaavanlainen blogi suomalaisista tyylikaksikoista? For real.

– Henriikka

Kuvat: Two Kools

Aina kaikkea muuta kuin mustaa.

IMG_0951 (kopio)IMG_0925 (kopio)IMG_0971 (kopio)

Näen haavekuvissa itseni tyylikkäänä, mustiin pukeutuvana leidinä, joka rennon tyylikkäästi juoksee mustissa nahkabootseissaan, cashmir-huivi kaulassaan kepein askelin ratikkaan. Ja ehtii aina. Toiveajatuksissani minusta kuoriutuu ajan saatossa neutraaleihin, tarkkaan harkittuihin väreihin sonnustautunut naishenkilö, jolla on geelilla taakse vedetty lyhyt tukka ja ranskalainen manikyyri.

Sitten näen vaatekaappini. Kokeilen mustia farkkujani. Kokeilen farkkujen kanssa mustaa silkkipaitaani ja mustaa villakangastakkiani (kuvitteellista sellaista, sorrun aina muihin väreihin). Kampaan hiukset siististi ja kuvittelen olalleni klassikkolaukun. Olen jossain muualla kuin kotona. Vähemmän kuin koskaan elossa.

Ei hätää, kuomat. Niin kauan kuin itse olen tolpillani, ei tämä kotimaamme ole peittymässä mustaan ja harmaan sävyihin.

-Henriikka

takki/Dagmar, kengät/Bianco, housut/Zara, villapaita/H&M