Olen ollut tammikuun herkkulakossa. Uskokaa tai älkää. Olen ollut huono siinä, sen ainakin uskotte. Mutta en alun alkaen pyrkinytkään ehdottomuuteen, vaan pääsemään irti naurettavasta sokerikoukusta, joka saa minut kiipeilemään tikkailla kurkottelemaan keittiönhyllyjen takanurkkiin makean löytämisen toivossa. Ja se koukku on täysin turha ja naurettava. Saatan popsia kuivattuja hedelmiä, mysliä tai vanhoja joulukonvehteja. Kerran söin kaakaojauhetta lusikalla suoraan purkista, toisella kerralla hilloa. Siskoni totesi joskus, että käyttäydyn joka ilta sokeritarpeen partaalla kuin raskaana oleva nainen.
En ole mikään mättäjä, raja tulee nopeasti vastaan ja siksi turhauttaakin sellainen pieni napostelu. Se kun tuntuu olevan naisten suurin synti. Herkuttelun haluan kuitenkin itselleni sallia. Ruoka ja kaikki makea kun ovat yksi tämän maailman parhaita juttuja.
Olen ottanut muutaman askeleen lähemmäs ongelmien ratkaisua: raakasuklaa.
Raakaruoastahan vouhotetaan nyt joka tuutissa aikamoisella volyymilla. On raakakakut, raakapitsat ja raa’at suklaat. Itsekin löysin noin vuosi sitten omaksi yllätykseksenikin kiinnostuksen koko hommaan. Etenkin sokerijauholeivonnaisten korvaaminen terveellisemmillä vaihtoehdoilla kuulosti houkuttelevalta, sillä vaikka pidänkin tavallisista kakuista, ei niiden leipomista tee mieli harrastaa useasti viikossa.
Sokerin tilalta hunajaa, voin sijasta raakakaakaovoita, Oboen sijasta raakakaakaojauhetta. Aina astetta parempaa. Ja silti niin hyvää. Ai että.
Raakasuklaa on makumaailmaltaan aika erilainen kuin normaali suklaa ja muutama maistelukerta meni totuttautuessa uuteen makuun. Nyt nostan raakasuklaan kuitenkin maultaan ehdottomasti normaalia suklaata paremmaksi. Tietysti erojakin eri suklaiden väleillä löytyy, eikä kaikki ole mitään taivaspaloja.
Viime viikolla tein Taatelisuklaata Karita Tykän uuden raakaleivontakirjan ohjeella. Temperointi ei vielä luonnistu, sillä en omista ruokalämpömittaria, mutta muuten suklaat valmistuivat nopeasti ja helposti. Taateli sopi suklaaseen kuin nenä naamaan.
Näiden ruokatrendien kanssa pitää osata säilyttää järki. Raakasuklaa tuntuu kuitenkin itselläni olevan ratkaisu makeakoukkuun, joka vie herkuilta nautinnon ja kypsästä käytöksestä viimeisetkin rippeet.
Hyviä raakasuklaareseptejä? Vaikka jännittää laittaa tällainen kysymys, sillä viimeksi kun kysyin putkisuosituksia, niin niitä tuli nolot nolla kappaletta! Jäin kuin nalli kalliolle kyselemään.
-Henriikka
Jos maksan, tuutko tekee miulle suklaata? voisit olla miun oma suklaaleipuri.
Tuo herkkujen napostelu on liiankin tuttua tällekin ihmiselle. Ja availen kaappeja vaikka tiedän ettei niistä herkkuja löydy.
Hahaha, en usko että sun kannattaa maksaa mun suklaaleipomuksista. Näitä on niin helppo tehdä itsekin.
Voi pojat, näyttää herkulliselta! Superia ja herkullista raakasuklaakakkua kerran jo teinkin (viime äitienpäivinä), mutta uskaltaisiko sitä lähteä konvehtilinjallekin koekeittiössä? Jään pohtimaan.
Ja sitä paitsi, Oboe? Ihihihi, ihana. :) Eikös se ole O’boy?
Voi kokeile. On helppoa ja ihanaa.
JA hahahah! Se todellakin on Oboy! Minä taidan olla jossain ihan muissa kerroksissa, musiikin sfääreissä.
Moi! Tuntuu että tosi moneen raakakakkuun menee kauheena aineksi mutta tässä yksi ohje, jota kokeilin ekana raakakakkuna ja on niiiiiiin hyvää ettei mitään:
http://syotava.blogspot.fi/2013/08/ihan-paras-vadelmainen-raakajuustokakku.html
Tämän jälkeen kyllä oon kokenut etten enää koskaan tee ”perinteisiä” kakkuja. Miten voikaan olla niin ihanaa
Itken, sillä pähkinäallergia. Miten kaikki raakakakut perustuvatkin pitkälti pähkinään?
Ouhhhhh. Tätä tuskaa. Toivon, että moni muu nappaa tämän vinkin tästä hyppysiinsä.
Hei katsoppas ihanan ja inspiroivan (kylläkin jo lopettaneen) Kiitos Hyvää -blogin ohjeet! Linkitän sulle suklaareseptit mutta kannattaa ehdottomasti vilkaista vähän kaikkea muutakin ;) http://www.lily.fi/blogit/kiitos-hyvaa?tag=291
Kiitos hyvää oli paras, sieltä löytyy tosiaan raakasuklaareseptien aarreaitta. :)
Kantsii ehdottomasti kokeilla minttuöljyä (esim. http://fitnessfirst.fi/piparminttuoljy.html), se sopii raakasuklaaseen superhyvin!
Hei kiitos kovasti vinkeistä. Kiitos hyvää:llä oonkin joskus vieraillut, mutta en ole ennen tajunnut millainen aarreaitta se todella on. Superjuttu, että blogi jätettiin arkistoineen paikalleen, lopettamisesta huolimatta.
Ai että, pakko nyt vinkata parin päivän takaisesta megaherkusta, joka koostui kaikeassa kauneudessaan perus raakasuklaasulasta sekä hieman suolatuista popcorneista- taivas suussani! Kaikki vain iloisesti sekaisin, ja hetkeksi pakkaseen. Ei ehkä niin hienostunutta kuin reseptien suklaaunelmat, mutta voi miten hyvää!
Testattiin poppari, kiitos vinkistä. Oli jotenkin tosi hyvää ja tosi sellaista ilmavaa. Vähän suolan ja makean kontrastia, mmmm.
Minun raakasuklaastani ei tullut ollenkaan noin silkkistä ja sileää, ei tainnut olla ihan riittävän hienoa se blenderillä kaakaopavuista surautettu jauhe. Jospa sitä saisi vaikka nyt viikonloppuna kokeiltua uudestaan, kiitokset ihanan inspiroivasta jutusta – ja kuvista!
No mutta luultavasti maultaan oli vieläkin minun omaani parempaa. Oleppa hyvä vain, ilo oli täysin omani.
Oioioi niin hyvää! Pitää itelläkin tehtä tuota taateliversiota. Eilen tein tosta kirjasta nimittäin sitä superhelppoa ja nopeaa fudgea enkä pettynyt. Nam, nam ja vielä kerran NAM!
Fudge on vielä minulla kokeilematta. Ja moni muu. Pähkinäallergisena murisen kaikille pähkinäohjeille, joita on kirjassa about puolet.
mielenkiintoista, vaikka en oo vieläkään oikein hiffannut mitä ne ”raakatuotteet” on käytännössä. ja pakko vielä sanoa, että tän postauksen ehdottomasti paras ilmaus oli: ”Aina astetta parempaa. Ja silti niin hyvää.”
raakaruoka on mitä vaan, mitä ei oo missään vaiheessa kuumennettu yli 46(?) asteen! ajatuksena ilmeisesti se, että kuumuus ei oo päässy tuhoamaan arvokkaita ravintoaineita :)
Jep, juuri tuosta on kysymys. Että raaka-aineet eivät menetä terveellisiä ainesosiaan kuumennusprosessissa. Joskin itseäni kiinnostaa usein vielä enemmän se, että raaka-aineet ovat lähtökohtaisesti huomattavasti parempia ja puhtaampia.