Sinä olet minä, enemmän kuin kukaan
kun sä lähdet maailmasta
tulen silloin mukaan.
Sinutta on tyhjyys
sinutta oon vaan
lintu siivetön tai kala kuivan maan
sinä olet minä.
Sinä olet minä on minun ja siskoni biisi. Joku voisi kuvitella sen olevan rakastavaisten laulu, mutta hän on väärässä, nimittäin se kertoo sisaruudesta ja ikuisesta ystävyydestä. Tästä ystävyyssuhteesta kertoo myös sormus, jonka annoin Roosaliinalle joululahjaksi. Itselläni on sormessani samanlainen ja se tuntuu hyvältä ja turvalliselta.
Sormukset ovat Sari Isosompin käsialaa ja saatu yhteistyön kautta. Sari Isosomppi on suunnittelija, joka suosii yksinkertaisia, puhtaita linjoja. Koruille tunnusomaista on ajattomuus, selkeät muodot ja oivaltavat yksityiskohdat. Sormusten lisäksi tuotantoon kuuluu muun muassa korviksia, rannekoruja ja riipuksia. Päämateriaalina toimii hopea. Nämä Omin sanoin -malliston korut ovat omia suosikkejani, sillä koruihin saa tilattua tahtomansa tekstin.
Sari Isosompin koruja saa tilattua nettikaupasta, mutta jälleenmyyjiäkin löytyy muun muassa Helsingistä, Lahdesta, Oulusta ja Kuopiosta. Olen itse kyllästynyt antamaan lahjoja, joiden käyttötarve tai -tarkoitus on epäselvä. Oli ihana huomata, että tämä lahja osui ja upposi yhtä lailla lahjanantajaan kuin saajaankin.
Meillä on siskoni kanssa harvinaislaatuinen suhde. Iloitaan, nautitaan, riidellään, sovitaan. Vielä ei ole tullut eteen riitaa, joka ei olisi loppupeleissä vain vahvistanut. Eikä toivottavasti tulekaan.
Sillä ilman sinua olen lintu siivetön tai kuivan maan kala.
-Henriikka
Voi teitä. Kuvat on jälleen kerran ihan mielettömiä… ja niinhän se on. En tiedä mitä itsekään olisin ilman siskoja.
Kiitos Iduska. Näistä kuvista tuli kyllä tosi kauniista, kiitos Jannen.
Se on lintu siivetön tai kala kuivan maan ;) Mut ihana teksti, voih! :´) Me oman siskon kanssa oltiin aina liian lähellä toisiamme (samassa huoneessa siihen asti kun muutin kotoa pois), emmekä ole vielä tähänkään päivään mennessä kovin läheisiksi tulleet.
Hih, taisin tietääkin sen, kunhan vääntelin ja kääntelin sanoja.
Harmi, että liika läheisyys lopulta vähän karkotti toisen luota. Ehk vielä joskus lähennytte?
Tai karhu talviuneton. Tai kissa kynnetön. Tai koira kuonotukkoinen. Tai ilves tapparaniskainen. Tai lehmä stressaavainen. Tai hepo tallihiirilöinen. Tai sika hienohelmainen. Tai kukko enhän-mie-mittäänen. Tai kana erakkoinen. Tai hämähäkki peukalo keskellä kämmentä.
<3
mieletöntä.
mun oli ihan pakko tallentaa toi eka kuva ku on nii upee! :-) sulosia kaikki!
Voi kiitos. Nämä kuvat herkistävät kyllä joka kerta itsenikin, niin rakas on tuo pikkukaveri.
Sisko, ihana aarteeni myös mun. <3 Terkkuja Ellusabriinalle, jos sattuu siellä jossain lukemaan tämän!
Kiitos lämpöisestä jutusta Henriikka!
Ellusabriina, toivottavasti näet siskosi terveiset. Mua alkoi hymyilyttää, kun mietin, että teidän oikeat nimet olisi Ellusabriina ja Lumihiutaleinen.
Ole hyvä, ilo oli minun.
Sisko, ihana aarteeni myös mun. <3 Terkkuja Ellusabriinalle, jos sattuu siellä jossain lukemaan tämän!
Kiitos lämpöisestä jutusta Henriikka! :)
Ihanat sormukset ja kuvat ja te! Tekisi mieli tilata omallekkin maailman rakkaimmalle siskolle ja minulle omanlaiset. Ehkä ensi jouluksi tai sitten ihan muuten vaan :)
Voi kuule, tilaa. Menee rahat suomalaiselle suunnittelijalle ja aitoon hopeaan. Ja ennen kaikkea aitoihin ajatuksiin, ajatuksella annettuun lahjaan.
Mitä kuvia! <3
Kiitos Essi. Ja eritoten kiitos Janne, joka rohkeasti alkaa kuvaamaan mun älyttömiä visioita.
millä muokkaat sun ihania kuvia? :)
Heippahei, muokkaan photoshopilla. Mutta teen aika vähän mitään muutoksia, tykkään säilyttää kuvien alkuperäisen tunnelman.
kun olen oikeasi aikuinen, toivon, että saan kaksi tyttölasta, joista tulee noin suloisia siskoksia toisilleen.
Voi! Sitä itsekin toivon. Tai no, suoraan sanottuna en toivo kaltaistani temperamenttipakettia, mutta siskokset joilla olisi näin hyvät välit. Kyllä kiitos.
Ja miten kauniisti sanottu, kiitos.
Hoi kuule! Olisi ihana kuulla uskostasi. ”Kuinka” uskot ja erityisiä voimanlähteitä, jos sulla on sellaisia ”omia”, henkilökohtaisia käsityksiä ja ajatuksia Jumalasta. Intiimi aihe, ja vaikket blogissasi siitä ilmeisesti ole aikonutkaan kertoa, niin pyydän nyt kuitenkin ;)
Vaikkei suoraa tekstiä (jonka seurauksena ihmisten on usein helpompi työntää herne nenuliin/pillastua ja jota on mukavampi pilkata tai halveksia), niin edes kuvia, runoja, lauluja? K I I T O S
Voi hitsi. Tämä on vaikea aihe käsitellä ja oon ajatellut niin, että kun se joskus tuntuu luonnolliselta, niin kerron. Mutta vielä ainakaan en. Mitä henkilökohtaisempia asioita julkisesti kirjoittaa, sitä enemmän ihmiset alkaa oikeasti tuntea. Tällä hetkellä oon pitäytynyt tosi pinnallisissa asioissa, vaikka lukijoista saattaa tuntua, että oikeasti kerron ”elämästäni”.
Yritän tuoda tapaani elää kaikissa kirjoituksissani esille, mutta sen rajaaminen erilliseksi on vaikeaa. Kiitos kommentistasi, sai ajattelemaan ja rohkaisi.
Apua miten ihana postaus! Tulee ikävä omaa siskoa, jota en enää hirveän usein näe. Tästä inspiroituneena taidankin laittaa hänelle viestiä, kiitoksia sinulle Henriikka :)
Siskot kannattaa pitää lähellä, vaikka he olisivatkin kaukana. Kiitos kovasti.
Olipas kaunis postaus. Samanlainen suhde on myös omaan siskooni, jonka kanssa muutamme pian saman katon alle. :-)
Noniin minä luin ja WOH millaiseen kämppään. Onnea kämpästä, onnea ihanasta siskosta.
Aivan upeat kuvat! Ja niin ihana biisi, yksi ikisuosikeista.
Aloin heti miettiä, mitä omassa sormuksessani lukisi… :)
Kaunista uutta vuotta!
Ihan mieletön biisi. Jannen mielestä se kertoo minusta ja hänestä, mun mielestä musta ja Roosaliinasta. Haha.
Ja voi, kerro mitä omassa sormuksessasi lukisi.
Haha, voihan se kertoa monesta ihmisestä yhtä aikaa? Tuo on kyllä myös täydellinen hääitketys-biisi. :’)
Jos antaisin sormuksen parhaalle ystävälleni, siinä lukisi ainakin odotetusti: Kultasiskoni. :) Se on semmonen juttu. Ja Astrid Lindgrenin satu.
Pus Henriikka!
Voi miten herkkiä kuvia.. :’) Mulla tulee sisko mieleen aina Laura Närhen Siskoni-biisistä. Teini-iässä olimme kaikkea muuta kuin läheisiä, mutta nykyään hän on yksi parhaimpia ystäviäni<3
Minusta on hauska huomata, miten tuo Närhen biisi jakaa mielipiteitä. Toisiin se kolahtaa täysin ja esimerkiksi itse en ymmärrä, miten sen tarinaan voisi samaistua. Ihana biisi tosin ja huippua, että ootte taas läheisiä. Veri on aina veri.
Voi mieletön miten ihana postaus kuvineen!
Thanks Miija. Aika tällainen henkilökohtainen juttu, kaiken vaatehöpinän ja muun keskelle.
Voi ei, ja mä kun keksin kanssa tuon hiuksistaan-kiinni-olevat-tytöt -idean muutama vuosi sitten ja odottelin vaan sopivia malleja, mutta kaikki ideat taitaa olla sitten jo käytettyjä. No mutta hienoja kuvia silti ja hauska toteutus!
No voi harmi, jos tuntuu että omat visiot murentuvat. MUTTA tiedätkö, mä uskon että tästäkin ideasta voi tehdä niin monenlaisia versioita erihenkisillä toteutuksilla. Eikun malleja etsimään.
Aaivan ihania kuvia, ootte todellatodella kauniita siskoksia :) itselläni ja siskollani on niin monenmonta vuotta (lähes kymmenen) ikäeroa, ettei suhde ole hyvin läheinen (tai siis tottakai läheinen, mutta ei niin läheinen mitä saattaisi olla jos ikäero olisi pienempi), mutta serkkuni on muodostunut lähes siskoksi, olemme samanikäisiä jopa. Näissä(kin) asioissa huomaa että suku on paras <3
Voi suurkiitokset sanoistasi. Voin ymmärtää, että vajaa 10 vuotta saattaa tuntua aika suurelta, kun tuntui että tämä melkein kolmekin tuntui ennen melkein ylitsepääsemättömän suurelta. Mutta serkku siskona, mikä ihana juttu. Hyvä niin. Pidä hänestä kiinni.
Oih. Niin ihana postaus, että sait minut melkein kyynelehtimään. Nuo kuvat ♥
Voi Noora, minä kiitän. Tässä oli kyllä muutamilla lauseilla paljon henkilökohtaista.
Ihanat siskokset, huomaa kuinka toisistanne välitätte. Näistä henkii sellainen omanlainen tunnelma, tuli heti hymy kasvoille kun kuvat näki!
Kiia, kiitos! Olipa kauniisti kirjoitettu.