arkisto:

maaliskuu 2014

31.3.2014

Pellavaputiikki junanradan varressa.

–

Niin kuin tiedätte, vapaapäivinäni haahuilen. Haahuilen vaan, sinne tänne. Yleensä suunnitelmitta, mutta toisinaan olen ennalta määrännyt haahuilun suunnan. Ja kun moinen päivä taas osui kalenteriin, otin suunnaksi Espoon keskuksen ja sen juna-aseman liepeillä nököttävän keltaisen puutalon. Olin jo aikaa sitten lisännyt to do -listalleni visiteerata By Pia’sin liikkeessä, joka sijaitsee sympaattisessa, vanhassa makasiinirakennuksessa radan varrella.

Pellavavaatteisiin ja pellavaisiin kodintuotteisiin keskittynyt brändi on jotenkin jännällä tavalla koukuttanut minut. Monet tuotteista eivät ole yhtään omaa tyyliäni, mutta sitten joukosta löytyy juttuja, jotka ovat just eikä melkein. Sydämeni pamppaa kodintekstiileistä melkein kaikelle, mutta myös vaatemallistosta on löytynyt mieleisiä juttuja. Laadukas pellava se vaan toimii. Se on vähän kuin nahka: aito, rouhea, hyväntuoksuinen ja paranee vanhetessaan.

Kylpytakkeja, lakanoita, pellavapaitoja ja -housuja, tyynyliinoja, pyyhkeitä… mmm.
Käsityötä, lähituotantoa, luonnonmateriaaleja… mmm.
On kiva löytää kotimaisia, haaveilla ja sisulla maailmalle tuotuja merkkejä, jotka ovat vielä viherpesunsa ansainneet. Jätän tähtitunikat huoletta muille ja keskityn malliston omiin suosikkeihin.

Ja eritoten keskityn haahuiluun, vapaapäiviin ja keltaisiin puumökkeihin.

-Henriikka

30.3.2014

Ei mitenkään erityisen ihmeellinen viikonloppu.

–

elämä, Helsinki, kahvilla, oma tyyli

Nahkatakkikelit. Siihen sanaan liittyy niin paljon, että se tuntuu riittävältä yksinään kirjoitettuna. (Joku miettii tässä vaiheessa, että älä sitten kirjoita, mutta kirjoitanpas, koska höpöttäminen on mun juttu. Joku kommentoikin viime viikolla blogini sisältöä ”sopivan haksahtaneiksi löpinöiksi”.)

Nahkatakin tuoksu, rennosti kaulaan heitetty huivi, nenäonteloissa ja aivoissa saakka tuntuva katupöly. Mukaan napattu kahvi, kuiva asvaltti ja hymy, joka on niin herkässä. Niin herkässä. Tämä viikonloppu on ollut hyvän mielen viikonloppu, vaikka se ei ole ollut mitenkään erityisen ihmeellinen. Ehkä siinä onkin se juju. Elämä alkaa siitä, kun lakkaa haluamasta jotain parempaa.

Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille.
Terveisin sopivan haksahtanut, ei mitenkään erityisen ihmeellinen Henriikka.

Ps. Kuinka moni luki nahkatakkikelit väärin ja hihitti? Janne ainakin oikolukiessaan.

28.3.2014

Kenkien hoidon ABC

–

kengät, vinkit

Kevät tuli, ja niin koitti myös terapeuttinen kenkienhoitopäivä. Ymmärsin kenkien huolenpidon tärkeyden vasta lukioaikojen jälkeen ja nyt pidennän kenkieni ikää muutamilla supersessioilla vuodessa. Pyrin näiden sessioiden aikana katsastamaan kenkieni kunnon, tekemään itse voitavani ja viemään itselle ylivoimaiset ongelmat suutarille. Huollan kenkiä kuitenkin viikottain pienillä teoilla, jotta kenkien elinikä kymmenkertaistuu, eikä pilallemenneiden nahkakenkien perään tarvitse itkeskellä.

Olen koonnut tähän juttuun vinkkejä siihen, miten kengät kestävät kauniina ja laadukkaina pitkään.

Nahkakenkien hoito ja lankkaus:

1. Puhdista lika kuivalla kangaspalalla tai kenkäharjalla
2. Lankkaa kenkä
– Itse käytän purkkilankkia, jonka päässä on sieni. Sienellä levitys on helppoa.
– Lankkeja on värillisiä ja värittömiä. Jos kenkiin löytyy omanväristä lankkia, suosittelen sitä (esim. mustat kengät). Murrettujen ja monivärisempien kenkien kanssa voidaan käyttää väritöntä lankkia tai mehiläisvahaa.
– Muista levittää lankkia tarkasti, etenkin pohjan ja nahkaosan reunasta ja kuluneimmista kohdista.
– Yksi kerros riittää. Anna lankin kuivahtaa kunnolla.
3. Kiillota pinta
– Käytän rättiä, mutta pehmeä kenkäharja on kuulemma vielä parempi. Kiillotuksessa lankki imeytyy nahkaan ja jämähtää paikalleen.
4. Suojaa kosteudelta
– Kosteussuojaa taa perusmarketista tai suutarilta. Kuivata suoja hyvin. Älä suihkuta sisätiloissa.

Lankkaa kengät ainakin kerran kuussa ja harjaa kengät vähintään viikon välein lankkauskertojen välissä. Lankkaa ennen kuin nahka ehtii kulua ”puhki”, sillä reikiä ei lankilla korjata. Säännöllinen vahaus tai rasvaus estää nahkaa kovettumasta. Nahkakengillä ei kannata syöksyä kovimpaan vesisateeseen.

Mokkakenkien hoito kompaktisti:

1. Harjaa vaahtomuovisienellä tai mokkaharjalla.
2. Kuivata märät ja harjaa kuivat kengät.
3. Poista tahrat mokkakumilla tai -shampoolla.
4. Suojaa kengät säännöllisesti mokalle tarkoitetulla hoitoaineella.

Käytä mokkakenkiä ainoastaan kuivalla kelillä. Mokkakengät kannattaa puhdistaa muovisella mokkaharjalla tai -sienellä ja suojata värillisellä suihkeella.

Yleisvinkkejä kengille:

– Tarkista kenkien korkolappujen kunto ja uusi kuluneet korkolaput suutarilla. Ole ajoissa, jotta itse kenkä ei kulu (mikään ei ole pahempaa, kuin kuulla kopina kengistä, joiden korkolaput ovat kuluneet pois).
– Imurilla saa kenkien sisältä hiekat pois.
– Käytä pohjallisia, ne säästävät kenkiä ja lisäävät käyttömukavuutta.
– Käytä kenkälusikkaa.
– Hoida kenkiäsi materiaalin mukaan: Käsittele uudet kengät materiaaliin sopivalla hoitoaineella. Kysy kenkiä ostaessasi, mikä hoitoaine sopii kengille parhaiten.
– Anna kastuneiden kenkien kuivua luonnollisesti, laita halutessasi sanomalehteä sisään. Missä voi sulaa, siellä nahka palaa. Älä siis missään tapauksessa kuivaa nahkaa patterilla tai muussa kuumassa paikassa.
– Kenkiä kannattaa käyttää vain joka toinen päivä ja antaa niiden kuivua kosteudesta vuoropäivinä.
– Muoviset tekonahkakengät kannattaa jättää kauppaan. Muovikenkiä ei kannata lankata, koska lankki ei imeydy tekonahkaiseen pintaan. Jos varoituksista huolimatta tartut tekonahkaisiin, puhdista kengät saippualla ja nihkeällä rätillä.

– Kun laitat kengät säilytykseen, sujauta niiden sisään lestit, jotta kengät pysyvät muodossaan. Saappaita varten on omia varsilestejä, mutta saman asian ajaa myös lehtirullat varsien sisällä. Älä säilytä kenkiä muovipussissa. Varsikengissä kannattaa pitää lestejä tai lehtirullia aina, kun kengät eivät ole käytössä, jotta varsi pysyy muodossaan.
– Nahka venyy! Suutari voi venyttää hivenen puristavia kenkiä suuremmiksi.
– Nahkamaali on rumanväristen kenkien pelastus. Nahkamaalia saa suutarilta.
– Suolaraidat pois: Harjaa lika ja kura heti pois. Hiero tuoreita suolajälkiä laimealla saippualiuoksella tai kokeilla etikka-vesiliuosta. Pyyhi kenkää nihkeällä liinalla. Anna kenkien kuivua. Levitä sienellä tai liinalla puhtaalle, kuivalle pinnalle kengänväristä kenkävoidetta pyörivin liikkein. Anna kuivahtaa. Kiillota lopuksi pinta pehmeällä liinalla tai harjalla.
– Kangaskenkien pesukonepesua kannttaa harkita. Harva pari kestää sellaista kyytiä. Käsinpesu ja paikallinen tahranpoisto ovat kaksi kovaa kangaskenkien kanssa. Myös kankaisia kenkiä voi hoitaa kosteussuijasuihkein.
– Hajuongelmiin auttavat kengille tarkoitetut desifiointiaineet, tuuletus ja etikka. Myös pohjalliset estävät varsinaisen kengän hajustumiselta.

Ennaltaehkäisy on usein paras tapa suojata kenkiä. Käytä märällä kelillä kumppareita tai kalosseja, äläkä lähde piikkikoroilla mukulakiville. Anna kenkien levätä, hoida hyvin ja käytä suloisten suutarien palveluita riittävän usein. Suutarikäynnin kustannukset saattavat siinä hetkessä tuntua maltailta, mutta laadukkaiden kenkien hoito maksaa itsensä takaisin moninkertaisesti.

Huh. Miten paljon asiaa. Pointtina oli vain kehottaa rakastamaan kenkiään.

– Henriikka

Lähteet: Martat, Lily-toimitus

27.3.2014

Uus fleda.

–

muoti, oma tyyli

Leikkasin ja värjäsin hiukset kotikonstein. Hetken mielijohteesta. Ruskea polkka.

Joojoo, aprillia. Ennakko-aprillia. En jaksa edes aloittaa puijaamista, jätän mainiot pilat muihin blogeihin ja paljastan, että se on peruukki. Olisitte sen varmasi huomanneetkin, sen verran kauniisti ja kiiltävästi kaartuvat nuo hiussuorat alaspäin. Ja ylöspäin, kun tuosta ylemmästä kuvasta puhutaan.

Näissä kuvissa on paljon sellaista, josta en pidä ollenkaan ja toisaalta paljon sellaista, mikä miellyttää. Valokuvaajan kameran edessä kaikesta ei saa päättää itse ja muokkauksen läpi kulkevat kuvaajan lempparit. Tulee opittua itsestään ja huomattua, että itselle niin kovin merkitykselliset asiat saattavat toiselle olla mitättömiä.

Sitä keskittyy itsessä niin naurettaviin seikkoihin. Tuijotin ensimmäistä kuvaa ja mietin, miten minulla on tuollainen huvittava pieni kaksoisleuka (huutakaa ”hep”, jos kiinnititte siihen huomiota ennen mainitsemista). Ja nyt Aleksanderin valitsemana ja muokkaamana kuvahan on mitä hilpein. Siitä tulee hyvälle mielelle. Ja on se jo pätevä syy julkaisuun. Toivottavasti joku toinenkin tavoittaa saman hilpeyden.

Väsyttää, väsyttää, väsyttää. Äsken olin ystävien luona iltaa viettämässä ja nukahdin kesken hauskanpidon. Nukahdin vaan, vihaisesti sohvalle. Ja meinaan nukahtaa nytkin, siispä kauniita unia ja oman kullan kuvia.

– Henriikka

Kuvat: Aleksander Lazarevski

26.3.2014

Ja taas huomaan takkini kääntyvän.

–

kahvilla, random, sisustus

Rakastin ala- ja yläasteikäisenä sinistä. Halusin kaiken olevan sinistä, sinistä, sinistä aina vaan. Kun huoneeni remontoitiin, en suostunut edes harkitsemaan muita värejä, vaan porskutin suunnitelmaani eteenpäin sinisin unelmin. Yläasteen loppupuolella tuli eteen totaalinen kyllästyminen, ähky koko värille ja kaikille sen sävyille. Väri katosi sisustuksesta, vaatteista, ja mielellään olisin poistanut sen mielestänikin.

Mutta nyt. Vuosikymmenen jälkeen kapinani alkaa murtua, ja takkini on alkanut kääntyä. Olen alkanut pikkuhiljaa ujuttaa huomaamattani sinisen sävyjä kodin sisustukseen ja käyttöesineisiin. Jopa vaatehuoneen rekillä lepää muutama uusi sininen asia.

Pinterestiä ja fyysistä leikekirjaa kootessa huomaa hyvin oman mielensä muutokset. Pidän leikekirjaa mielenkiintoisista mainoksista ja muista kuvista, ja pyrkyrisininen on ängennyt myös sinne. Viimeksi nappasin FRENN:in lookbookista vihreä-sinipaitaisen partasuun kuvan. Myös Pinterestin sähköiset kuvakansiot ovat alkaneet lepsua värirajoissaan.

Harmaalle sohvalle on ilmestynyt kaksi uutta elementtiä, jotka myös jatkavat kapinalinjaa. Lapuan kankureiden kolmioviltti on ihana kirppislöytö, ja Saanan ja Ollin kuosit tämän talouden kestosuosikkeja.

Nespresson Inissia-keitin on blogin kautta saatu espresso-kapselikone, jonka vuoksi söpöille espressokupeilleni on vihdoin käyttöä (munakuppien korvikkeen lisäksi). Yllätyksekseni väristä kysyessä ilmoitin toiveekseni vaaleansinisen. Taitaa nuttu olla puettu jo täysin nurinpäin.

Viimeisin kuvan iloiseen veikkoon on hyvä päättää. Luulen että elämä on sitä parempaa, mitä vähemmän on turhia estoja (en nyt tarkoita, että kaikkien tarvitsisi viuhahdella). Ehkä sinisen sävyt on otettava avosylin vastaan ja nautittava yhtä lailla kaikista maailman väreistä.

Hurraa väreille.
Paitsi ruskealle, joka alkaa kyllästyttää.
Vaikka se oli niin pitkään lempparini.
Elämän karu oravanpyörä.

– Henriikka

25.3.2014

STAR WARS -DRAAMAA.

–

kirpputori, ostokset

Näyttökuva 2014-03-25 kohteessa 19.28.52

Kirjoitin tänään pitkän jutun kenkien hoidosta, kuinka kaikki nahkakengät ja muut kaunokit laitetaan kevätkuntoon. Sitten leivoin lakritsimutakakun, laitoin sen uuniin ja palasin koneelle. Kenkäjuttu oli kadonnut. Wups. Ilmeisesti mokasin jotain huomaamattani.

Tyydyn siis erihienoon keskusteluun Star Wars -paidasta. Kävimme Kallio kierrättää -yhteisössä kovaa taistoa Pauliinan kanssa, kummasta tulee paidan uusi omistaja. Draamaa ei siis elämästäni puuttuu, sykkeeni oli korkeampi kuin moneen viikkoon.

Mutta mutakakuista ja kenkien hoidosta vielä sen verran, että voisin kirjoittaa molemmista vielä tällä viikolla. Olen ollut viime aikoina aikamoinen leipuri, eestiläistä sitruunapiirasta, Tarte Tatinia ja nyt vielä lakritsisuklaameingit. Ei mitään rajaa. Jos jollain on heittää hyviä salmiakkileivonnaisten reseptejä, niin niitä vielä kaipaisin.

Sellaista vielä kysyisin, että tarvitseeko ihminen munakuppeja? Tai tekeekö ne elämästä parempaa? Keitin äsken yhden egg soldierin ja söin sen espressokupista. Oli hitusen hankalaa, mutta olen aina pitänyt munakuppeja totaalisen turhina. Toisaalta, on minulla kananmunanleikkurikin. Ja nimi on jo niin älytön, että huh huh.

– Henriikka

Ps. Hei, olen monilta ystäviltä kuullut, että on nykyisin hankala seurata kun siirryin Bloggerista pois. Huomhuom! Blogin pystyy siirtämään Bloggeriin seurantaan näiden ohjeiden mukaisesti (tietysti käyttäen minun blogini osoitetta https://aamukahvilla.fi/).

21.3.2014

Lampaita laskemassa.

–

muoti, oma tyyli

Tanssituulella, tanssituulella. On perjantai, hyvä mieli ja pian ystävän syntymäpäiväkekkerit. Lisäksi tutustuin aamulla mahtaviin tyyppeihin, nimittäin naapurin lammaslaumaan. Otimme aamulla kuvia viereisessä rapussa, ja kaverit olivat lähdössä aamulenkille. Tajusin heti, että näiden kavereiden kanssa on saatava muutama poseeraus. Hyvin ne hoitivat hommansa ja pääsivät palkinnoksi pissalle. Niin kuin minäkin aina.

Joukon vaatetettuun kaveriin minulla on selkeästi henkinen yhteys, sillä kuin sanattomasta sopimuksesta molemmilla oli päällä vihreää.

Niin kuin kuvista näkee, iloiset ja innokkaat ystävät eivät aivan olleet täydessä kontrollissani. Mutta kukapa olisi, kun kevättä ja perjantaita puskee ovista ja ikkunoista? Vedän salmiakkilakritsia ja espressoa ja epäilen vahvasti kevään saapuneen pysyvästi.

Aamun vesisadetta karkoittaakseni valitsin kenkähyllyltä kirkkaankeltaiset Niket. Hississä tuntematon nainen kertoi piristyneensä niistä. Hyvä valinta siis.

Kesällä kun ilmat lämpenee, aion ottaa samanlaisia kuvia.
Mutta koirien sijasta miehiä.
Luonnollisesti lampaan näköisiä miehiä.

– Henriikka

takki & mekko/Minimum, kengät/Nike, pipo/Stadium

20.3.2014

Moderni kreikkalaine naine.

–

muoti, oma tyyli

Tuntuu, että jotkut kuvat voi vain pilata kirjoittamalla. Mutta kun epämääräisellä otsikolla aloitettiin, niin ei pidä laittaa jarruja pohjaan tässä vaiheessa. Kuvat ovat taas kerran Aalon käsialaa. Olen hänen kuvauskoekaniininaan aina toisinaan, ja tällä kertaa päädyimme nahkarotsiin, hempeän vaaleanpunaiseen mekkoon ja oksaan hiuksissa. Loogista, ainoastaan loogista.

Tiedättekö ilmiön, kun kameran läpi kaikki omituisimmatkin asukokonaisuudet näyttävät oikeastaan aika tavallisilta? Kun yhdistää viisi kuosia ja näyttää sirkuspelleltä, niin jälkeen päin valokuvissa kokonaisuus on aika perus. Mystistä. Samanlainen olo tulee näiden kuvien vaatekombosta.

Pitäisi pukeutua laakerinlehtiin useamminkin.

– Henriikka

Kuvat: Aleksander Lazarevski / Aalo Photo

19.3.2014

Ensimmäisiä askeleita luonnonkosmetiikan maailmaan.

–

kosmetiikka

Kerroin muutama viikko sitten hiustottumuksistani ja jo silloin kirjoitin kokemattomuudestani, mutta suuresta kiinnostuksestani luonnonkosmetiikan suuntaan. Kommenttipoksi täyttyikin kivoista vinkeistä. Viimeisen kuun aikana olen ottanut ensiaskeleitani kyseiseen maailmaan, ihotuotteiden muodossa. Luonnonkosmetiikan tukku aloitti tässä kuussa NAFHA-tuotesarjan tuomisen Suomeen ja sain kokeiltavaksi muutamia tuotteita.

NAFHA on ranskalainen sertifioitu luonnonkosmetiikkasarja, jonka tuotteet valmistetaan harvinaisista ja laadukkaista raaka-aineista. Itse en näistä jutuista VIELÄ kovinkaan paljon ymmärrä, mutta ehkä se kertoo jotain, että NAFHAn kaikki tuotteet ovat palkittuja vuoden 2013-2014 parhainten kosmetiikkatuotteiden oppaassa. Olisi kai minunkin aika ottaa vähän suurempia harppauksia luonnonkosmetiikan puoleen.

Itse olen testannut nyt kolmea sarjan tuotetta: Arganöljyä, kuorintavoidetta ja kosteuttavaa päivävoidetta. Kuorintavoide on ollut ehdoton. Olen laiska ihonhoitaja ja menen pitkälti perustuotteilla. Kuorinnan on oltava mielekästä ja tuotteen helppo ja laadukas. Tällä tökötillä aion jatkaa tulevaisuudessakin. Voide puhdistaa, poistaa epäpuhtauksia, syväpuhdistaa ja hoitaa.

Arganöljyn käyttö on ollut tottumattomalle öljyjen käyttäjälle vähän vierasta, mutta toimivalta on tuntunut sekin. Etenkin käsissä ja jaloissa öljy on tuntunut ihanalta. Kosteuttava päivävoide on ollut pelastava tekijä nyt, kun olen nyt talven joutunut jonkun verran kärsimään kaiken maailman iho-ongelmista. Epämääräiset iho-oireet ovat tuntuneet rauhoittuvan kasvoilta voiteen avulla. Luonnonkosmetiikka-lumetta tai ei, olo on parempi, vaikka iho kiukkuileekin.

Idan blogissa on vähä tuhdimpi raportti tuotteista. Amatööriltä pieni stoori, ammattilaiselta ammattinaiselta kunnon selonteko. Näin se homma etenee. Pari vuotta, niin täältäkin pesee oikeita romaaneja.

Edelleen saa jättää vinkkejä luonnonkosmetiikan aloittelijalle.

– Henriikka

NAFHAn tuotteet saatu

18.3.2014

Toisaalta tekee mieli avautua.

–

astiat, kahvilla

Olen istunut tässä jonkun aikaa miettien mitä kirjoitan. Voisin kirjoittaa, että söin tänään taas kerran pitkän aamupalan. Siitä tilanteesta ovat myös nämä kuvat. Voisin kirjoittaa, että laitoin vaaleanpunaista huulipunaa, mutta kyllähän te sen näette jo kuvista. Voisin kirjoittaa keltaisista astioista, jotka rimmaavat mehuun ja tyhjyyttään ammottavasta, valkoisesta seinästä, jota vasten makaavat siihen kuuluvat taulut. Ostin taulut Tansaniasta.

Voisin kirjoittaa kauhistellen, kuinka paljon inhoan muovimattoamme. Voisin kirjoittaa sohvan alta nolosti kurkistavasta vieraspatjasta tai ihmetellä sitä, miksi ihoni näyttää näissä kuvissa niin kovin hikiseltä. Tai voisin käyttää sanaa ”kuulas”, joka ehkä ohjaisi ajatuksianne myönteisempiin mielikuviin.

Pääni lyö tyhjää, tyhjää, tyhjää vain. Tänään on ollut hyvä päivä, mutta huono hiuspäivä. Hiukseni todella kaipaavat jotain, ne ovat epämääräiset ja -miellyttävät. Mutta ehkä nyt ei ole sopiva hetki avautua hiuksistakaan, tämä kun ei ole mikään avautumisblogi.

Toisaalta tekee mieli avautua. Kertoa kaikille, kuinka inhoan hashtageilla tarinoiden kertomista ja niiden turhakäyttöä. Kertoa koko kansalle, että littaan tallatut kengät pilaavat jalat ja ne silmien alle tulevat oudot valkoiset ”kivifinnit” saa halutessaan neulalla pois. Tekee mieli toivoa teinejä kiroilemaan vähemmän ja vähentämään äänenvolyymia 80 prosentilla.

Mutta eihän muiden finnit tai hashtag-tarinat ole minulta pois. Ja voin hyvin laittaa kuulokkeet päähän, kun 15-kesäisten voimakkaat tarinat kohtaavat tärykalvoni. Minä se vasta teininä olinkin tapaus. Ja isoveljet häpesivät.

Harmittaa, ettei Kjell Westön Kangastus 38 kuitenkaan imaissut minua mukaansa. Mutta aina voin mennä kirjastoon, lainata leivontakirjan ja luottaa, että amerikkalaisen juustokakun valmistus saa minut pauloihinsa koska tahansa. Saati lakritsimutakakun.

Olisi pitänyt vain kirjoittaa keltaisista astioista ja vaaleanpunaisista huulista. Mutta saitte ainakin retken ajatusratoihini. Jos ette pitäneet siitä, niin laittakaa kuulokkeet korville ja jamitelkaa.

– Henriikka

17.3.2014

Old blossom in a new born flow.

–

muoti, oma tyyli, random

A-a-a-a-auuuuuu a-a-a-a-a-auuuuuuu, täytyy huutaa, kun aurinkolasit ovat löytyneet päähän pitkän tauon jälkeen. Aloinkin jo hiljalleen tarvita laseja jo sen takia, että naamani hohtaa valkoisuudellaan kuin kuu konsanaan.

Ostin viime vuoden lopussa Mahongin puiset pokat (kyllä, harhauduin omasta blogiyhteistyöstä ja panostin palkkapäivänä Mahonkeihin). En ole niitä hahmoja, jotka hiihtävät latuja arskat päässä ja siksi sain korkata lasit kunnolla vasta nyt kevätauringon alkaessa paistaa.

Korkatessa meni pitkälle muutenkin, nimittäin loppuviikkoisista Minimumin ystävämyynneistä löytyi sekä sininen kauluspaita että harmaa takki. Aina puhun vaatekaapin perusvaatteiden puolesta, mutta nyt niitä oikeasti löytyi.

Asun ainoa ahdistava puoli, ettei second handia ole mukana lainkaan. Pitää pysyä tulevaisuudessa kaidalla polulla.

Tämä maanantai on ollut suopea. Pyörällä kouluun ja sitä rataa. Aurinko paljastaa ikävästi olohuoneen ikkunoiden saastan, mutta ehtiihän sitä pesuhommiinkin sitten joskus.

Tekisi mieli kirjoittaa, että kuuntelen kaikkia ihania uusia artisteja, luonnonlahjakkuuksia jotka olen vasta löytänyt, ja joilla on niiiin oma saundi ja sopivan huoleton hiuskuontalo. Mutta kuuntelen Robinia. Ei selityksiä. Paitsi se, että sillähän oli myös nahkahousut Emma-gaalassa.

– Henriikka

aurinkolasit/Mahonki, korvikset/Uhana Design (saatu), kauluspaita ja takki/Minimum, nahkahousut/Mango, kengät/Bianco

16.3.2014

Pizzan syömisen voittaa vain sen syöminen luistimet jalassa.

–

random, yhteistyö

Yhteistyössä Bellablogit ja Dr Oetker

Tiedän, että moni lukee tätä tekstiä ajatellen, ettei sitten kuitenkaan ehtinyt luistelemaan tänä talvena. Mutta voin kertoa, että vielä ehtii. Olin viettämässä perjantai-iltaa Rautatientorin jääpuistossa mahtavien muijien kanssa, Dr Oetkerin pop up -pizzabaarin avajaisissa. Pizzabaari on avoinna jääpuistossa koko ensi viikon, mikä on vallan hyvä syy vetää luistimet jalkaan.

Itse en suinkaan ollut jäällä ensimmäistä kertaa tänä talvena. Löysin luistelun riemun pari vuotta sitten uudestaan ja ehdin tämänvuotisen talvipätkän aikana kuluttaa teriä muutamaan otteeseen. Ilo loppui lyhyeen, mutta perjantaina oli taas ihanaa viipottaa ystävien kanssa luistimilla. Olimme kuin pienet penskat, kun nauraa käkätimme jäällä. Fiilis, täysi kymppi.

Pop up -baari tarjoilee viikon ajan uutta Rustica-pizzaa. Meidän neljän hengen sakki tuli kylläiseksi jo kahdesta pizzasta ja parhaat arvosanat sai neljän juuston pyörylä kera valkkarin. Talvi jäi tänä vuonna niin lyhyenlännäksi, että parasta oli kuitenkin vain istua talvipäivää ystävien kanssa luistimet jalassa huopiin kääriytyneenä, kun italialainen musiikki soi ja ilta pimeni. Tuntui kerrankin talvelta, joskin hämmentävän italialaiselta sellaiselta.

Pizzabaari on auki tulevan viikon, 15.-23.maaliskuuta. Aion itse päättää luistelukauden jääpuistossa vielä kertapyrähdyksellä.

Ma-Pe klo 11-21 (huom! perjantaina DJ soittaa klo 18-21)
La klo 10-21
Su klo 10-18 (pizzeria auki klo 19)

Pizzaa saa toki tulla syömään ilman luisteluakin, mutta jäälle tahtoville lysti kustantaa 6 euroa aikuisilta ja 4 euroa alle 18-vuotiaat ja aleryhmäläisiltä (opiskelijat sun muut). Oman pizzahetken jääpuistossa tai muualla ikuistaneet voivat myös kuitata kuvallaan matkan Italiaan.

Mites tämä viimeinen kuva? Kuvatekstinä ”kaikki lysti loppuu aikanaan”. Olen nauraa hekottanut kuvalle niin paljon ja etenkin sille, että kuvan ottohetkellä taisimme kaikki yliarvioida taitomme yrittäessämme epämääräistä yhden jalan poseerausta.

Haastan kaikki luistelemaan sen mahdollisesti talven ensimmäisen ja ehkä viimeisen kerran pizzan parissa ensi viikolla. Helsingin kahvilakerho, teidät on haastettu eritoten. Pizzan syömisen voittaa vain sen syöminen luistimet jalassa.

– Henriikka

Kuvat lisäkseni: Minttu, Elsa, Mimmi ja siskoni Roosaliina.

14.3.2014

Minne katosi silmät?

–

kosmetiikka

Olen vaaleahapsinen (talvella enemmän ja vähemmän harmaahapsinen) ja siksi olen aina ajatellut, että ripsiväri on ehdoton paha jokaiselle päivälle. Talvituuli ja epämääräiset sääolot ovat tehneet tänä vuonna silmilleni hallaa, eikä ripsaria ole tehnyt mieli levittää joka päivä. Niinpä muutama päivä sitten kokeilin jättää silmämeikin kokonaan pois.

Tätä tyyliähän on näkynyt jo pidemmän aikaa, mutta niihin kuviin verrattuna omissa silmissäni on vissi ero: muotikuvien ”meikkaamattomat ripset” näyttävät omiltani niinä hetkinä, kun olen onnistunut levittämään ripsivärin täydellisesti. Ripseni ovat ihan oikeasti värittömät, lyhyet ja mitättömät. Näissä kuvissa niitä on vaikea edes erottaa.

Meikki tuntui kivalta. Raikkaalta ja huomattavan paljon vähemmän silmiä allergisoivalta. Fuksian sävy huulissa ja kulmakarvat toivat ilmettä naamaan. Näin jälkeen päin katsottuna kulmat olisivat voineet olla vaaleammatkin, vaikka sävy on aika lailla hiusjuuren mukainen.

Mutta nyt mielipiteitä sieltä suunnalta: näyttääkö tämä hyvältä vai ei? Millainen fiilis tulee moisesta naamasta? Olisi kyllä hyvä ryhdistäytyä meikkien kanssa, olen niiden kanssa aikamoinen tunari.

Perjaantaaaii, perjantaii, pitsaperjantai. Vinkkinä illalla ja huomiselle kerrottakoon, että Lauttasaaressa on käynnissä Minimumin ystävämyynnit. Tosi kivoja vaatteita, löysin eilen pari helmeä.

– Henriikka

Ps. Kaksi silmä-otsikkoa putkeen, rajua.

13.3.2014

Kun pitää vähintään silmänsä auki.

–

valokuvat

Tikkurilan mainos kolahti eilen postiluukusta. Olen nähnyt saman mainoksen ennenkin ja silti tartuin siihen taas ja aloin selata. Kuvissa olevat sommitelmat ovat upeita. Koska maalimainoksista tuli tällaisia? Mitä ihmeen aikoja me oikein elämme?

Yrityksenäni on tässä kirjoittaa, että kun pitää vähintään silmänsä auki, arjessa tulee vastaan yllättävää, ylitsevuotavaa kauneutta. Sitten kun vielä avaa kuulo-, haju-, tunto- ja muut aistinsa ympäristölle, niin tulee yllättymään moninkertaisesti. Laput pois silmiltä, ja niin kuin isäni aina opasti minua ajokoulussa, pää kääntyy kuin pöllöllä.

Kuvista on tosi vaikea valita lemppareita. Olen sitä paitsi huomannut tämän kevään tuoneen itselleni värikarttaan ihan ennenkuulumattomia suosikkeja. Retrovärit jäävät syksyyn, nyt saa tulla raikkautta ja elämää tuutin täydeltä.

– Henriikka

Kuvat: Tikkurila / Kaunis koti

12.3.2014

To better and brighter things.

–

muoti, oma tyyli, random

Voiko olla totta, että aamulla herätessä on valoa! Valo tulee valkoisista verhoista läpi, herättelee kevyesti ja toimii päivän ensimmäisenä kahvikuppina. Ihana, ihana valo. Kirkkaat aamut tuovat trenssipäivät, ja hameenhelma lyhenee lyhenemistään. Toisaalta sängynpohjalla tekee mieli lölliä pidempään ja laiskuuden puuskissa sama nuttura on ollut päälaella jo vajaa viikon. Kuvottavaa jonkun mielestä, minun mielestä helppoudessaan mahtavaa.

Nahka tuntuu pitävän pintansa tyylissäni. Aina samat, konjakinväriset nilkkurit ja nahkalaukkuja olalla. Välillä hairahdun muihin materiaaleihin jolloin tajuan, kuinka mikään ei vedä vertoja nahkalle. Hyvälaatuinen nahka kestää ja paranee käytössä koko ajan.

Samoin säilyvät kukkakuviot, jotka tulevat naistenlehtien mukaan muotiin jokaikinen kevät uudestaan. Helpompi kun jatkaa samalla linjalla kesät talvet, niin ei tarvitse laittaa vaatteita kiertoon.

Turha tässä nyt on höpistä. Kuuluu hyvää ja välillä kehnoa. Elämä ei ole aina pelkkää paistattelua, mutta aurinko antaa armoa. Minussa on varmaan nähtävillä jotkut keväthormonit, kun tulee kutsuja ”koko perheen tapahtumiin”. Sitten menen tilaisuuksiin, jossa pörräävät lisäkseni äidit ja isit lapsineen. Mikä on tämä salaliittoteoria?

– Henriikka

Ps. Tämän asukokonaisuuden ensimmäinen kuva on myös mukana LUMI:n äänestyksessä. Jos haluatte, voitte käydä tykkäämässä asustani täällä ja voittaa samalla laukkuja ja sellaista.

11.3.2014

DIY: Villakangastakista liivi.

–

DIY

Liivit on jees, kun niitä oppii käyttämään. Niissä on aluksi tökerö olo ja etenkin nilkkamittaiset liivit saavat olon tuntemaan epäilyttäväksi. Nämä ovat kuitenkin niitä tottumiskysymyksiä ja tällainen lyhyenläinenkin on päässyt viime vuosina kunnolla liivien ihmeelliseen maailmaan. Yksi parhaista, helpoista väsäysvinkeistä on villaliivin ohje. Kirppikset pursuavat vanhoja, hyvälaatuisia villakangastakkeja, joista saa muutamalla saksen napsautuksella näpäkän liivin.

– Osta villakangastakki: huomioi takin muoto, pituus, koko yms. Parhaita ovat takit, joissa liivin muoto on hyvä, kun hihat leikkaa saumaa pitkin pois. Näin vältät hihojen rispaantumisen, niin kuin yllä.
– Leikkaa hihat irti. Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Irrota myös halutessasi mahdolliset olkatoppaukset ja muut härpäkkeet.
– Helpoimmalla pääset, kun ostat takin, jossa ei ole vuorta. Vuoren kanssa on aina mietittävä, kuinka hihojen leikkaaminen vaikuttaa vuoreen. Vuoritakkien kanssa toimiminen on kuitenkin myös mahdollista ja yleensä muutama kiinnittävä lisäommel riittää.

Siinä se oikeastaan olikin. Ohjetta voi soveltaa myös keväisempään, kevyempään liiviin.

Nips naps, sanoi Fiskarsit. Tuli uusi vaate.

– Henriikka

10.3.2014

Rakas päiväkirja, kesä alkoi 8.3.2014.

–

elämä, Helsinki, kahvilla, kaverit

Kesä alkoi tänä vuonna 8.maaliskuuta. Alkamiseen ei tarvita sen kummempaa, kuin vankka päätös ja juhlallinen hetki. Jälkimmäisenkin voi unohtaa, jos tahto on luja. Lauantaina paistoi aurinko niin kauniisti ja viime kuukausiin verrattuna korkealta, että oli aika korkata kesä. Soittelin parille ystävälle, ja he olivat samaa mieltä. Ja mikä olisikaan osuvampi paikka kuin kaupungin sykkeeltä sivussa sijaitseva Cafe Regatta.

Jonoa riitti pitkälle, sillä muutama muukin oli hoksannut kauniin kelin (Oli vähän samanlainen fiilis, kun saadessani kuningasidean Pariisissa: ”Menenpä tsekkaamaan katakombit sadepäivänä”). Tuuli oli meren rannassa niin kova, että kahvia odotellessa meinasi kääntyä puhurin johdosta vaakatasoon, mutta fiilis oli hyvä. Sitruunapiirasta ja kahvia sopivan tavallisista valkoisista kupeista. Sitten kuppien kippistely ja tadaa, kesä on täällä!

On kyllä olemassa yksi miettimisen arvoinen seikka. Miksi Helsingin ulkopuolella ihmisvilinä ja yhteen paikkaan kerääntyneet ihmiset ilahduttavat, mutta Helsingissä aloitan ruuhka-aikana heti lievän ahdistuksen? Rakastan kesälomalla ajaa autolla pienemmille paikkakunnille, joissa paikallinen jäätelökioski tai kirkonkylä on kaiken keskiö, jossa ihmiset tapaavat sattumalta toisiaan ja jäävät juttelemaan. Helsingissä toivon salaa, ettei kahvilassa olisi ruuhkaa tai ettei vuoroaan tarvitsisi liikaa odottaa. Regatan oloiset paikathan ovat niitä pääkaupunkiseudun helmiä, joissa voi oikeasti nähdä kulmakunnan tuttuja ja jäädä tunneiksi höpöttelemään. Asenteenmuutos paikallaan. Henriikka, ryhdistäydy!

Kun tällaisten pusuhassejen kanssa saa elää, on elämä aika kepeää. Kesän lämpötilat tulevat kun tulevat, mielessä saan muuttaa vuodenaikoja milloin haluan. Tällaista se on olla individualistisen yhteiskunnan ylpeä kakara.

-Henriikka

8.3.2014

Without.

kommentoi

–

random

Kesästä tuntuu olevan aika kauan aikaa. Tänään palasin toukokuuhun, kun katsoin erään videon päivältä, jolloin Anna oli ostanut uuden kameran ja halusi kokeilla kuvausjuttuja. Koska asumme samassa talossa, lähdin hänen koekaniinikseen. Niin syntyi ylläoleva pätkä.

Tänään olen nauttinut auringosta. Herännyt myöhään ja syönyt siskon kanssa croissantteja. Olen jonottanut kahvia Cafe Regatasta ja kilistänyt kahvimukeja alkaneen kesän kunniaksi. Olen istunut kahden ihanan ystävän kanssa kahvilassa ja jutellut sinnikkäistä vanhuksista, yksinäistä vanhuksista ja vanhuksista, jotka ovat liikuttavalla tavalla saaneet elämästä kylläkseen. Olen kiertänyt Stockmannin mekkovalikoimat haaveillen kesästä ja kiiruhtanut Gloriaan katsomaan Kaksitvån viimeistä muotinäytöstä. Käynyt kaupassa ostamassa pitsatarpeet ja videovuokraamossa hakemassa leffan ja tullut ystävälle yökylään.

Ja täällä sitä nyt ollaan. Eikä kukaan hyvä ystävä nyt näppistele ystävän luona, joten lopetan. Eläköön naiset, eläköön naistenpäivä. Olkoon tulevaisuus kaikille hyvä, ja jokaisen naisen luottamus itseensä huipussaan. Ai että me ollaan upeita. Ihan oikeesti.

– Henriikka

7.3.2014

Voi Arabia, vien sinut vielä vihille.

–

elämä, random

Olin eilen kävelyllä kotiseuduilla. Tentti oli ohi ja olin käynyt ostamassa parin korttelin päästä itselleni oranssin paistinpannun. Olin huomannut keittiökokoelmani puuttuvan palasen: pannun, jonka voi laittaa uuniin. Niin minä hypin rantakiviä oranssi pannu kädessäni ja mieli keveänä. Ihminen on niin tyhmä ja unohtavainen, ja se on hyvä. Jokainen kevät tuntuu upealta ja uudelta, ihan kuin sitä ei olisi koskaan ennen kokenut.

Rakastan näitä teitä, näitä katuja. Kotimme ei ole upea, mutta sen ympäröimät laitumet, talot ja tantereet ovat. Ja etenkin meri. Kotikin on aina koti, rakas ja turvallinen.

Niin ne jäät vaan lähtee, vaikka en ehtinyt luistella tänä talvena kuin kolmesti. Tekee mieli sulattaa viimeisetkin lumenrippeet ja hakea kanahäkistä kevättakit. Kevät kuorii minusta nolon runoilijan, kaihomielen. Toisaalta oranssi paistinpannu kourassa syntyy muutenkin parhaat lyyriset lauserakenteet.

Kunpa saisin lopunelämääni asua meren rannalla. Voisin perustaa pienen kaupan ja tuotolla ostaisin Jannelle höyrylaivan. Kuivattaisin pellavalakanoita laivan kannella ja Janne soittaisi sumutorvea.

-Henriikka

5.3.2014

Universumin yksinkertaisin herkku.

–

random, ruoka ja juoma

On joitain niin yksinkertaisia asioita, että kun ne itse hoksaa, tuntuu tyhmältä alkaa kirjoittaa niistä. Ehkä tämäkin vinkki menee siihen kategoriaan, mutta jaan sen kuitenkin siltä varalta, että jollain aivot ovat raksuttaneet yhtä hitaasti kuin minulla.

Olen löytänyt maailman parhaan aamu-, ilta- tai välipalan yhdistämällä kaksi rakasta raaka-ainetta, granaattiomenan ja raejuuston. Siinä oli päivän sanomani. Lyhyesti ja ytimekkäästi.

Mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Kuinka granaattiomenan voi kuoria, ilman että se mehu sotkee vaatteita ja keittiötä? Kerran jo näin unen, jossa juttelimme Idan kanssa asiasta ja ratkaisimme ongelman, mutta valitettavasti uni loppui ennen kuin ehdimme kertoa kuningaskeksinnöstämme mitään ääneen.

Voin kertoa, että tämä simppeli snäkki tuo arkeeni sellaista juhlaa että huh huh. Joka kerta kun granaattiomenan siemenet poksuvat suussa, olen hurmiossa.

– Henriikka

1 2 seuraavat →