On omituista, että jollain hämmentävällä levelillä kaipaan häiden suunnittelua. Kun menimme kihloihin kesäkuussa 2010, alkoi vuoden mittainen suunnittelukausi. En stressannut lainkaan, ihan oikeasti lainkaan, ja pidin asioiden järkkäämisestä kovasti. En kuitenkaan ole koskaan ollut ihminen, joka suunnittelee häitään tai häämekkoaan. En missään maailman tapauksessa ole mikään häähullu, tai no, oikeastaan hääihminen muutenkaan. Oikeastaan olen pitänyt hääihmisiä aina vähän pimahtaneina. Ja kuitenkin toisinaan tekisi mieli järjestää uudet häät, uusilla visioilla. Uudella miehellä. No läppä, samalla vanhalla nyt kuitenkin.
Jotain maagista kuvavirtaa seuratessani vastaan tuli upea kuvasarja. Ja jos nyt järjestäisimme häät, ne olisivat farkkuhäät.
Voi olla, että hääjutut pongahtivat viikonloppuna mieleen kahtien tulevien läheisten häiden vuoksi. Olin viime yön yötä juuri kihlautuneella serkullani, ja tänään maistelimme ja arvostelimme hääkakkuja hyvien ystäviemme luona. On niin pakahduttavaa seurata muiden hääjärjestelyjä sivusta (ja erityisen mieluisaa on maistella kakkuja).
Ideaaliahan on tietysti (ainakin mielestäni), että häät ovat kerran elämässä. Omamme olivat tähänastisen elämäni täydellisin päivä, mutta kyllä kutkuttelisi hankkia kaasoille farkkumekot ja Jannelle joku upea denimpuku. Itse voisin sitoa hiukseni isolle alanutturalle ja kiinnittää hunnun sijasta ison farkkurusetin. Kukkakimpun ympärillä olisi farkusta tehty nauha ja samasta kankaasta olisivat myös kaitaliinat.
Siskon häitä odotellessa, dippadappadaa.
Niistä tulee vielä miljoonasti meidän häitä paremmat.
Polttareista puhumattakaan.
– Henriikka
Kuvat: Oncewed
Itsekään en oo mikään hääihminen, mutta tälläsiä postauksia lukiessa tekee mieli alkaa haaveilemaan omista häistä, joita tuskin on edes tulossa moniin vuosiin :DD Löysin sun blogin eilen ja luin varmaan yli 15 sivua putkeen, jäi koukkuun heheee
Oi että, miten kivaa oli sinut koukuttaa. Toivottavasti jaksat pysyä remmissä tulevaisuudessakin.
Nämä kuvat ovat NIIN upeita.
kirjastopoika vois jo kosia et saisin järjestää häät.
en mä niin siitä avioliitosta vielä mutta häät.
Häät ovat pieni karmea kärpäsenkakka avioliiton rinnalla. Ja häät ovat upeita.
Että siitä voit sitten tehdä laskelmia.
mä myönnän olevani vähän häähullu! niistä on niin ihana haaveilla ja niitä suunnitella ja ja ja. mun poikaystävä ei oo ihan niin innoissaan. yritän pitää matalaa profiilia :-(
Hihah. Ehkä voit vähän salassa rustailla leikekirjaa ja muistiinpanoja. Kyllä se poitsukin siitä varmaan vähitellen lämpenee.
Tuo kukkakimppu oli kyllä hieno, muute jättäsin farkkuhäät muille.
Jep, ne farkkuhäät on varattu mulle, sä voit pitää kukat.
Myönnän kanssa vähän häähulluilevani välillä! Enkä edes oikein tiedä miks, koska tarkkoja suunnitelmia en oo tehnyt enkä nyt ihan superinnolla kosintaakaan oo odotellut… Toisaalta hääohjelmat, -kuvat, -koriste ja -ohjelmaideat ym. – ne on vaan ah niin ihania :) Tajusinkin sitten, että ehkä mussa ei ole niinkään suoraan häähullun vikaa, vaan pikemminkin on projektityttö ja tykkään ylipäänsä järjestää juttuja! Esimerkiks niitä juhlia ja mitkäs sen ihanempia kuin häät ;) Pikaiseen häähulluuteen voiskin siis ehkä tepsiä ottaa kontolleen jotkut ihan muut kekkerit järjestettäväks? Ite ainakin ajattelin kohdistaa tarmoni niihin, tässä suurempia juhlia rauhallisesti odotellessa :)
Ihanan elämänmyönteinen blogi ja kirjotustyyli sulla kaikenkaikkiaan! :)
Hei, ehkä mulla on juuri tuo sama projektihenkisyys sisäänrakennettuna. Etten oikeastaan häitä fiilistellyt niinkään häinä, vaan sellaisena koko elämän täyttävänä projektina. Että sai jotenkin laittaa oman osaamisensa johonkin juttuun tietyn ajanjakson ajan.
Hmmhmmm. Kekkereitä on onneksi joka lähtöön, niitä saa väsätä aina.
Kiitos ihanista sanoistasi.
No mullekaan ei niin väliä ainakaan tällä hetkellä ollako naimisissa vai ei, mutta kuitenkin se sormus olisi superihana (no kihlasormus kävisi kyllä vallan mainiosti myös) ja sitten tietysti häät ja niiden järjestely. Tai voishan sitä järjestää vaikka suuret ja kauniit kihlajaisjuhlat, silleen jos ei aijo naimisiin mennä vaan kihlat riittää (sellaista olen tai ollaan joskus pyöritelty mielessä). Mutta jos nyt vaikka vieraaksi pääsisi ensin niin sekin riittäisi, häissä on aina niin nastaa.
Meille on ensi kesälle tulossa kahdet häät, se on mukavaa. Ja sellainen kohtuullinen määrä, jonka jaksaa hyvin kesässä juhlia.
Suuret kihlajaisjuhlat kuulostaa aika ihanalta. Ja arvaa, mikä näytti ihanalta? No sun makuuhuone. Olin haltioissani, kun luin jutun.
Kiitos! Siihen oon itsekin aika tyytyväinen. Muut huoneet kaipaakin vielä vähän enemmän hiomista. Kiva kun kävit kurkkaamassa :)
Ehkä voi järjestää toiset häät? Vihkivalojen uusimisen? Senhän voisi tehdä just noin vähän kepeämmin… :) Rakkautta voi aina juhlia eikös vaan…
No se on kyllä totta. Mutta jotenkin sitäkin mun mielestä pitäisi odottaa sitten parikymmentä vuotta. Muuten se kuulostaa jo vähän itsekkäältä, juhlia nyt ”omaa” rakkauttaan joka toinen vuosi hih.
Rakkauden juhlat noin niinkuin yleisesti olisi ihanaa.
Oijoi, tässähän rupeaa tosissaan haaveilemaan omista häistä, kuvittelen mielessäni millaisen tunnelman haluaisin ja pohdin josko sen mekon voisikin tehdä ihan itse… Iskee niin kovin suuri malttamattomuus, että voi miksei mun mies voisi olla mun kanssa tämmönen hätähousu (ei kai se nuoresta iästä huolimatta olisi niin tuomittavaa hätäilyä kun on kuitenkin jo vuosia seurustellut), niin saisin jo suunnitella häitä enkä vain haaveilisi, enkä tuntisi itseäni hölmöksi silloinkaan kun höpötän miten pehmeältä mun nimi kuulostaisi hänen sukunimensä kanssa. Eksyin ensimmäistä kertaa lukemaan tuon teidän oman hääpostauksen, se oli ihana ja aito se tunnelma minkä kuvat ja teksti onnistuivat välittämään. Niin kaunista.
Hei ihan ensiksi, onpa söpö blogi sinulla ja kiva DIY-juttu heti alkuun.
Ja sitten häihin. Itsehän en ole paras arvioimaan, mikä on paras aika mennä naimisiin kullekin. Me kun seurustelimme vain kaksi vuotta ja menimme naimisiin. Eikä ikääkään niin kovasti ollut. Mutta suunnitella voi, vaikka ei se päivä olisikaan tiedossa. Suunnittelussakin on jo niin paljon hohtoa itsessään.
Ja kiitos. Kyllä itseänikin joka kerta itkettää, kun eksyn omaan hääjuuttuun. Elämän paras ratkaisu.
Voi kiitos! Niinhän se on, onneksi voi suunnitella vaikkei mitään olisikaan vielä päätetty. :)