Kesästä tuntuu olevan aika kauan aikaa. Tänään palasin toukokuuhun, kun katsoin erään videon päivältä, jolloin Anna oli ostanut uuden kameran ja halusi kokeilla kuvausjuttuja. Koska asumme samassa talossa, lähdin hänen koekaniinikseen. Niin syntyi ylläoleva pätkä.

Tänään olen nauttinut auringosta. Herännyt myöhään ja syönyt siskon kanssa croissantteja. Olen jonottanut kahvia Cafe Regatasta ja kilistänyt kahvimukeja alkaneen kesän kunniaksi. Olen istunut kahden ihanan ystävän kanssa kahvilassa ja jutellut sinnikkäistä vanhuksista, yksinäistä vanhuksista ja vanhuksista, jotka ovat liikuttavalla tavalla saaneet elämästä kylläkseen. Olen kiertänyt Stockmannin mekkovalikoimat haaveillen kesästä ja kiiruhtanut Gloriaan katsomaan Kaksitvån viimeistä muotinäytöstä. Käynyt kaupassa ostamassa pitsatarpeet ja videovuokraamossa hakemassa leffan ja tullut ystävälle yökylään.

Ja täällä sitä nyt ollaan. Eikä kukaan hyvä ystävä nyt näppistele ystävän luona, joten lopetan. Eläköön naiset, eläköön naistenpäivä. Olkoon tulevaisuus kaikille hyvä, ja jokaisen naisen luottamus itseensä huipussaan. Ai että me ollaan upeita. Ihan oikeesti.

– Henriikka