arkisto:

huhtikuu 2014

29.4.2014

Eestiläinen sitruunapiirakka

–

Vappu tulee, oletko valmis? Vappuun kuuluu hyvä, vähä kämäne ruoka. Nakit, perunasalaatti ja nuhjuiset servetit. Jos kuitenkin haluaa tehdä asiat vähän nätimmin, olisi minulla laittaa jakoon teille toisesta Safkaa-kirjasta aikamoinen resepti. Nyt kun pihameiningit näyttävät kovasti vaihtuvan sisäpiknikiksi, kannattaa laittaa panostusta kehiin. Tällaisen piiraan leipaisee hetkessä ja ai että on täydellistä. Olen leiponut viimeisien kuukausien aikana tällaisia vaikka kuinka monta ja ehkä vappurientoihin taas yhden. Tai kaksi.

Eestiläinen sitruunapiirakka

kymmenelle

150 g pehmeää voita
1/2 dl sokeria
1 kananmunankeltuainen
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
voita vuoan voiteluun

Täyte:
3 dl kermaviiliä
2 kananmunankeltuaista
2 dl sokeria
1/2 dl sitruunan mehua
1 luomusitruunan kuoriraaste
2 kananmunanvalkuaista
himpun verran suolaa

1. Paloittele voi kulhoon, sekoita voin joukkoon sokeri ja keltuainen. Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe toisessa kulhossa, lisää kuivat aineet voiseokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
2. Painele taikina voidellun (halkaisija 24cm) vuoan pohjalle siten, että se nousee kolmisen senttiä reunoja pitkin.
3. Sekoita kermaviili, keltuainen, sokeri ja sitruunamehu kulhossa. Raasta mukaan sitruunankuori.
4. Vispaa toisessa kulhossa valkuaiset ja suola kovaksi vaahdoksi. Kääntele vaahto lastan avulla kermaviiliseokseen ja kaada massa piirakkapohjan päälle vuokaan.
5. Paista piirakka 180-asteisessa uuunissa noin 30 minuuttia, kunnes täyte ei enää tytise holtittomasti. Anna kakun levätä huoneenlämmmössä puoli tuntia ennen tarjoilua.

“Let’s just say you may regret that second piece of cake.’
Oh my God. Regret cake? Whatever was about to happen must be truly evil.”
― Rachel Hawkins, Hex Hall

– Henriikka

Ps. Tiedän ettei resepteihin päde tekijänoikeusjutut, mutta kun joku kuitenkin pohtii, niin kyllä kyllä kysyin luvan reseptin julkaisuun.

28.4.2014

Pihakirppiskauden avaus!

–

elämä, Helsinki, kaverit, kirpputori, sisko, tapahtumat

Sunnuntaina aukesi aurinkoisesti kevään pihakirppiskarkelot. Metrolla Siilitielle ja suunta vanhan Herttoniemen pihakirpputorille. Viime syksynä Helsinkiin muuttanut siskokin menetti kyläjuhlaneitsyytensä, kun talsimme porukalla pölyisiä katuja. Kirpputoripöytiä oli sadoittain ja sokkeloiseen kaupunginosaan sai kulumaan monta tuntia. Välillä hodaria, välillä kahvia ja välillä simaa. Ilmakin oli morsian. Erityisablodeja kaikille, jotka kunnon talkoohengellä olivat nostaneet kahviloita pystyyn, ja leveitä hammashymyjä katusoittobändeille, joiden tahtiin kojujen välissä oli hyvä tanssia.

Tiukka ~~keskisormen~~ etusormen heristys niille, jotka pyrkivät toiminnallaan bisnekseen. Tällaiset kyläjuhlat tulisi syntyä omasta ilosta tehdä muille hyvää. Kolmen euron grillimakkarat ovat ankeaa katseltavaa. Ptyi!

Kirpputoriostokseni eivät tällä kertaa olleet kovin kummoiset. Yksi kauluspaita, muutama korni ikonitaulu ja värikäs hiusdonitsi. Parasta ei sunnuntaina ollutkaan shoppailu, vaan kevät kevät kevät. Oli kesämekkokeli ja ihmisiä oli sadoittain liikkeellä. Allergikoille miljöö oli aikamoinen, siitepölyallergiasta kärsineet ystäväni ovat edelleen kirpputorikiekasta aivan tukossa. Muuten kaikki natsasi ja suunta on sama ensi vuonna.

Lempimyyjän tapasin ihan ensimmäisellä myyntipöydällä, johon kävelin. Viimeisiä elinvuosiaan nauttiva mummo myi laatikoittain silkkipaitoja. Mielettömän hyvässä kunnossa, täydellistä silkkiä. Puhe ei meinannut enää kulkea ja askelkin oli raskas, mutta ajatukset kulkivat vinhaa ja muisti pelasi erityisen virkeästi, kun oli puhe vaatteista.

Muita samanlaisia supertapahtumia odotellessa. Rauhaa ja rakkautta tähänkin viikkoon.

– Henriikka

27.4.2014

Apteekkikosmetiikkaa

–

random, yhteistyö

yhteistyössä L300 ja Bella-blogit

Aloitin viime maanantaina kolmen viikon haasteen L300-kosmetiikkasarjan kanssa nimeltä. Niin kuin olen kirjoittanut, en ymmärrä kosmetiikasta ja kaiken maailman purnukoista juuri mitään. Tänä keväänä, pian puolen vuoden ajan, olen kuitenkin kärsinyt tosi paljon iho-ongelmista, mikä on laittanut ensi kertaa elämässä tutkimaan käyttämääni kosmetiikkaa tarkemmin. Olen syynännyt tiedotteita, nettiä, luonnonkosmetiikkavalikoimaa ja kauppojen hyllyjä huolella ja kokeillut enemmän tuotteita kuin koskaan. Koska iho on ollut aivan sekaisin, on ollu tärkeää löytää tehokkaita mutta allergisoimattomia tuotteita. Niinpä ensimmäistä kertaa olen huolella tsekannut myös apteekkien tarjonnan.

Itse iho-ongelmista, sen syistä ja tuottamista tuntemuksista olen kirjoittamassa juttua myöhemmin, nyt esittelen kolmen viikon haasteen tuotteet. Haasteen tuloksista ja tuotteiden käytöstä raportoin sitten parin viikon päästä.

L300 on yksi Ruotsin suosituimmista kosmetiikkasarjoista, joka on vasta saapunut Suomen hyllyille. Sarja on siitä epätavallinen apteekkisarja, että sitä on saatavilla myös normikaupoista (Sokos, Citymarket yms.). Tuotteista en vielä parin päivän kokeilun jälkeen voi sanoa juuta enkä jaata, mutta seuraavat putelit ovat nyt testissä normaali-/sekaihon tuoteryhmästä: kasvovesi, puhdistusgeeli ja kasvovoide. Kaksi muuta tuoteryhmää ovat Anti-Age ja Kuiva iho. Hinnat vaihtelevat 7,90-11,90 € välillä, joten tällaiseen opiskelijabudjettiin tipahtavat hintansa puolesta ainakin hyvin.

Yleensä Ruotsissa osataan, siksi reilu luottamus on myös tähän sarjaan. Toisaalta siinä missä monet löytävät sarjoista suuri eroja, olen usein tyytyväinen aika moniin. Mutta palaan raportoimaan myöhemmin, sillä aikaa nauttikaa auringosta ja vaaleanpunaisista neilikoista. Ja etenkin siitä, jos olette löytäneet itsellenne sopivaa kosmetiikkaa. Itse vielä kamppailen, mutta hiljaa hyvä tulee.

Ihanaa sunnuntai-iltaa.

– Henriikka

25.4.2014

Pihakirppis- ja kyläjuhlakalenteri / Kevät 2014

–

Helsinki, kirpputori, random, taide, tapahtumat, vinkit

Lupasin viime vuoden tapaan kasata Helsingin kevään pihakirpputorit ja kyläjuhlat saman artikkelin alle. Olkaa hyvä! Suosittelen kaupunkilaisia aktivoitumaan ja tutustumaan lähialueisiin tarkemmin. Muualla asuville suosittelen reissua pääkaupunkiseudulle näiden tapahtumien mukaan suunniteltuna.

su 27.4.
Vanhan Herttoniemen pihakirppis

Vanha Herttoniemi muuttuu sunnuntaina 27.4.2014 jo viidettä kertaa suureksi pihakirpputoriksi. Myyntipöytiä nousee ainakin 109 talon pihalle!

Kirppisalueen tulostettava kartta löytyy täältä.
Lisätietoa tapahtumasta täältä.

su 4.5.
Mosa Herää -Tapanilan kyläjuhla

Tapanila herää keväällä talviunestaan Mosa herää -tapahtumassa. Ohjelmaa on monenmoista, musiikkia, leikkejä, makkaraa, puheita ja tuttuja ja tuntemattomia kyläläisiä. Pihoilla järjestetään kirpputoreja.

la 17.5.
Arabianrannan Katufestivaalit

Katufestivaali on kaupunkitapahtuma Hämeentien varrella Arabiassa, joka tarjoaa laajalla kirjolla taidetta, designia, musiikki- ja tanssiesityksiä, performansseja, kirppari- ja kierrätysmeininkiä, työpajoja yms. Kaikille avoin katutaide- ja kierrätystapahtuma on houkutellut jo kuusi vuotta tuhansia taiteesta, kirppiksistä ja kierrätyksestä kiinnostuneita kävijöitä.

Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Puu-Vallilan pihakirppis (huom! jatkuu su 18.5.)

Puu-Vallila on sympaattinen puutaloalue keskellä kaupungin sykettä. Alue on näkemisen arvoinen muutenkin, mutta tapahtumapäivänä pihat täyttyvät kaiken lisäksi vaaterekeistä, huonekaluista, astioita ynnä muusta.

Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Huom! 17.5. järjestetään myös Ravintolapäivä, maailman paras ruokafestivaali. Hyödynnä ympäri ämpäri kaupunkia nousevat ravintolat ja kahvilat. Lisätietoa tapahtumasta täältä.

la 24.5.
Kumpulan Kyläjuhlat

Helsingin vanhin kaupunginosafestari järjestetään jälleen toukokuussa, vehreän Kumpulan kaduilla, kentillä, tantereilla ja takapihoilla. Kylä kutsuu kylään jo kymmenennen kerran.

Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Siivouspäivä

Järjestyksessä viidettä siivouspäivää pidetään myös samaisena lauantaina. Siivouspäivä muuttaa kaupungit ja naapurustot isoiksi kirpputoreiksi ja markkinoiksi. Kuka tahansa voi kaupata tavaroitaan kaduilla, pihoilla tai kodeissa.

Lisätietoa tapahtumasta täältä.

Olihan siinä jo vaikka mitä. Itse pyrin pääsemään kaikkialle, kyläjuhlat ja pihakirpputorit ovat kevään parasta antia. Väki on hyväntuulista ja tunnelma kepeä.

Listaa päivitetään sitä mukaa, kun saan tietooni muita kaupunginosajuhlia. Käpylän kyläjuhlien huhutaan olevan myös tulevana kesänä, vaan en löytänyt informaatiota. Joka tapauksessa kyläjuhlilla tavataan!

– Henriikka

Kuva: Sightseeing Helsinki

24.4.2014

Uudet kengät dippadappadaa

–

muoti, oma tyyli

Yritän kirjoittaa jotain järkevää. Aina aloitan ja pyyhin pois, kun tulen lopputulokseen, että eihän tällainen ketään kiinnosta. Pitäisi jättää järkeily, sillä eihän ketään oikeasti kiinnosta mikään. Päässä pyörii pahaisin korvamato: ”Risella, Risella, Suomen suosituin riisi on Risella”. On soinut aamusta asti, vaikka välillä Reckless Love yritti väliin kipalellaan Hot. It’s getting hot, hot, hotter than….”

Pääsiäisen jälkeinen elämä on ollut hyvää vaikka vähän levotonta. Sellaista tassuttelua ympäri ja ämpäri ja vapun odottelua. Kaupunki on herännyt eloon, terassit on täynnä ja koriskentille virtaa sortsiväkeä. Takapihalta kuuluu pallon pompotusta vähintään iltakymmeneen. Onneksi itse pidän siitä kuminasta, naapurinmummoille lähetän myötätuntoisia ajatuksia.

Eilen eräs työkaverini johti minut pahoille teille. Hän tiesi mistä naruista vetää: ”Henriikka, sulla on varmaan noin 37-kokoinen kenkä?” Ja niin kävelimme lounastauolla putiikkiin nimeltä Korkkari 37. Helsingin Vallilassa sijaitsevassa kivijalkaliikkeessä myydään malli- ja näytepareja, mikä unelma. Ja niin siinä pääsi käymään, että viininpunaiset Vagabondit kulkivat kassissa kauppojen ovesta ulos minun kantaminani. Hinta oli 45 euroa, joka oli minusta erittäin hyvä hinta kauniista nahkakengistä.

Hyvän ostoksen tunnistaa usein siitä, että sen haluaa heti käyttöön. Tänään askeleet olivat kevyet uusissa popoissa.

Onko kevät levinnyt muualle Suomeen? Suuri prosentuaalinen osa lukijoistani on Oulusta. Miten Oulu? Kevättä rinnassa?

Tänään oli myös Vaatevallankumous. Jotenkin unohdin hehkuttaa sitä, yksinkertaisesti unohdin vaan. Käänsin kuitenkin paitani nurinpäin ja huomasin kirppispaitani olevan Tanskassa valmistettu. Vaatevallankumousta saisi jatkua tämän päivän jälkeenkin, jatkuvana projektina maailman täystuhoon saakka.

Positiiviselle kirjoitukselle positiivinen loppu.
– Henriikka

kukkapaita/second hand, bleiseri/GT, kengät/Vagabond, farkut/Levi’s

23.4.2014

Pilkkitraumoja purkaessa

–

elämä, juhlapyhät, perhe, sisko

”Tänään on legendaarinen päivä. Aion julkaista pilkkijutun blogissa. Käykää siis noin tunnin päästä tsekkaamassa.”
”The Day. Aloitan uuden ajanlaskun tästä päivästä. Huomenna on 1jPp, jälkeen pilkkipostauksen.”

On yksi ainoa blogikirjoitus, jota perheeni on odottanut palavammin kuin kukaan teini taas kerran tulevaa rakkaudenkesää. Kyseessä on viime pääsiäisen pilkkijuttu. Meillä on perheessä perinteenä pitää pääsiäisenä pilkkikisat. Perinne on aika lyhyt, kertoja on ollut kaksi. Tänä vuonna perinne katkesi, sillä pilkkireikiä oli vaikea kairata avoveteen.

Ensimmäiset pilkkikisat päättyivät onnellisesti. Voitin, kisan ainoalla kalalla, ja sain koko vuodeksi glooriaa. Vuoden 2012 stoori löytyy täältä, ja eräs äikänmaikan opintojeni luokkatoveri pyysi jopa lupaa käyttää sitä harjoittelussaan esimerkkinä raportista (naurattaa ajatus, että jotkut koululaiset lukevat analysoivasti pilkkikertomusta läpi). Saatoin kalapihvikuvien vuoksi menettää muutaman eläinystävän lukijoista, mutta joka tapauksessa sain kultaisen kruunun ja voittajan hymyn.

Mutta kuinka kävi viime vuonna? Traumojen purkamiseen meni vuoden päivät.

Alku oli lupaava. Aurinko paistoi, kledjut olivat törkeät ja pilkkivehkeet vanhat. Madot möyrivät purkeissaan ja kaira porautui jäähän. Olin aivan varma, että vien kotiin suurimman saaliin. Myhäilin tyytyväisenä ja huutelin tasaisin väliajoin lannistavia kommentteja, nasevia nöyryytyksiä kilpatovereille. Perheenjäsenet ovat perheenjäseniä vain kisakentän ulkopuolella.

Ja sitten pilkki nappasi. Vaan ei minulla. Meni tunti jos toinenkin ja kalaa nousi jään pinnalle kymmenittäin. Vaan yksikään ei ollut minun pilkistäni. WHY GOD, WHY? Syytin pilkkiä, vaihdoin reikää ja solvasin kahta kauheammin. En enää vain pilkkitaitoja, vaan äitin rumaa haalaria ja isoveljen liian pitkäksi päässyttä partaa. Kun joku nykäisi jostain kalan, kipitin paikalle salamana. Vaan ei napannut, ei kertaakaan.

Loppujen lopuksi kaikilla muilla oli saalista, tulevan illan kalapihvit. Minä istuin pakkini päällä ja pilkin viimeiseen hetkeen saakka sinnikkäästi. Muista otettiin ryhmäkuvia kalojensa kanssa, vaan minä istuin lasittunein silmin pilkki kourassa. Lopulta lannistuin.

On mennyt vuosi ja olen päässyt kieltovaiheesta tapahtumien oikeaan ymmärtämiseen. Syytän edelleen huonoina hetkinä välineitä, rumaa toppatakkia ja kalojen huonoa makua.

Mutta raskasta muistoa kevensi, kun uusi pääsiäinen koitti. Vaikka emme pääseetkään kisailemaan, olen varma, että olisin voittanut. Olen nimittäin ihan älyttömän hyvä voittamaan. Enkä ihan niin hyvä häviämään.

– Henriikka

22.4.2014

Juhla armain juhlittu.

–

elämä, juhlapyhät, juhlat

Pääsiäinen, juhla armain. Ilolla juhlittu ja hippasen haparoiden aloitettu uusi työviikko. Pidennetty viikonloppu oli rauhallinen, ja vaikka suklaamunia en syönytkään kuin muutaman, tuntui loma lomalta. Maalasin munia, höpötin perheiden kanssa ja ilahduin ikihyväksi yllättäen ilmestyneestä auringosta. Olisiko ollut parempaa aikaa korkata irtojäätelökausi? Valkosuklaa-kirsikka toimi. Hillitsin itseni ja otin ainoastaan yhden pallon.

Saatoin syödäkin aika runsaasti, mutten raskaasti. Lammasta, salaattia, pashaa, kananmunaa, avokadoa, porkkanakakkua ja parsaa. Nam nam. Ja äidin kasvattamista herneenversoista katosi vähintään puolet parempiin suihin.

Parasta oli, kun sanoi ääneen olevansa väsynyt ja vastaukseksi sai: ”No, mene ottamaan päiväunet. Kerrankin voit.” Ja vaikka oikeasti voin ottaa nokosia oikeastaan aika usein, käytin nuo tilaisuudet hyödyksi. Ja saunan, kotiteatterin ja jääkaapin, jonka joku toinen oli täyttänyt.

Kohti vappua, kohti kesää. Toivottavasti nautitte juhlasta yhtä lailla kuin minäkin.

-Henriikka

19.4.2014

Poikkeuksellisen kaunista pääsiäistä

–

random

Pääsiäinen on itselleni todella tärkeä juhla. Siinä missä joulua stressataan (kröhöm, olen kuullut monien stressaavan), niin pääsiäinen tuntuu vain saapuvan joka vuosi yllätyksenä kevään keskelle. Sitä ei ehdi liioin stressata, liioin valmistella, mutta siinä piileekin sen hienous: osaa keskittyä olennaiseen. Itselleni se tarkoittaa läheisten kanssa oloa, rauhoittumista ja hiljentymistä, kevään kauneuden ihailua ja lupausta tulevasta kesästä. Pääsiäinen on niin seesteinen ja riemukas samaan aikaan.

Pääsiäiseen kuuluu pajunkissat, itsekasvatettu ruoho, munat ja kukat. Juhlaan kuuluu myös pääsiäisyön messu ja sunnuntain juhlaruoka. Kahvia juodaan etenkin omien vanhempieni luona vähän väliä ja mämmilaatikko nostetaan kerman kanssa pöytään. Itse en ole suuri perinteisten pääsiäisruokien ystävä, mutta vähän vapaarajaisempaan pöytään huolitaankin kokeilevampia herkkuja: sitruunapiirasta, kinder-juustokakkua ja pinaatti-raejuusto-kokkelia.

Illalla lapsuudenkotiin, isän syliin istumaan ja kahvia juomaan. Ehkä innostumme maalailemaan keitettyjä muniakin. Kuvien kaltaiseen panostukseen en ole tänä vuonna ennattänyt, mutta enpä ole yrittänytkään.

Nauttikaa, niin kuin aina sanon. Rauhaa ja rakkautta, niin kuin aina sanon.

– Henriikka

Kuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6

18.4.2014

Vintage Polka Dot

–

muoti, oma tyyli

Pitkäperjantai. Ei parane laittaa hymykuvia. Mutta musta, valkopalloinen mekko varmaan sopii päivään. Kirpputorilta löydetty vanha mekko on harvoja tyköistuvia mekkojani. Helma laskeutuu hieman pussimaisesti sopivalle korkeudelle ja hameosan taskut kruunaavat. Mekon pienet kaulukset ja etuosan napit ovat kauniita yksityiskohtia.

Viinirypälekorvikset ovat Thaimaan matkalta. Niistä ovat innostuneet niin monet yllättävät ihmiset. On hassua, että täysin mustiinpukeutunut, tuimakasvoinen matkustaja kääntyy yhtäkkiä bussissa kohti ja kertoo, kuinka paljon pitää oudoista korviksistani. Ei voi kun hymyillä. Vaikka olisikin pitkäperjantai.

Pääsiäisloma menee visusti turvassa muulta maailmalta. Ensin anoppilassa ja sitten omien vanhempien luona. Perinteinen pääsiäisen pilkkikisa taitaa jäädä haaveeksi, mutta onneksi olen vihdoin päässyt yli viime kisan tuottamista traumoista ja voin julkaista tulokset ja kuvat vuodelta 2013.

Pääsiäistunnelmiin myöhemmin. Toivottavasti isoveikat ovat ostaneet mulle My Little Pony -munia.

– Henriikka

kengät, mekko/second hand, korvikset Thaimaasta ja nalle anopin lapsuuden aarre

16.4.2014

Sillä aikaa Paimiossa.

–

elämä, kahvilla, kaverit, matkustus, random, sisustus

Joskus sitä joku saattaa kutsua kotiinsa yökylään, vaikka ei olisi koskaan nähnyt toista. Joskus se koti sijaitsee Paimiossa. Sellaiseen kutsuun on paras vastata myöntävästi (huom! selvitä kuitenkin vähän taustoja). Onhan seikkailu aina seikkailu ja junassa istumessa aina oma viehätyksensä.

Harvoin se koti on täydellisen ihana, tunnelmallinen ja täynnä rakkautta, mutta toisinaan niinkin. Sitä saattaa huomata istuvansa tunteja keittiönpöydän ääressä puhuen yllättävän syvästi siihen nähden, että on tosiaan se tuntematon muukalainen. Nauttien siitä, että pöydässä on juuri niitä ykkösherkkuja: croisantteja, avokadoa, mozzarellaa, kahvia ja kananmunaa.

Paimiosta ja Taulusta ja Tapetista lisää tulevaisuudessa. Sen verran kerron, että majailin siis ihanan Birgiten ja hänen perheensä luona. Yhden lauseen painoin eritoten mieleen. Perheen kolme mainiota muksua odotti tuloani aivan jännityksestä kihisten. Tämä jännite oli saavuttanut huippunsa, kun 3-vuotias kuopus astuu sisälle paistavaan auringonsäteeseen ja toteaa: ”Henrika on jumala.”

Ainakin olin tervetullut.

-Henriikka

15.4.2014

Muotibrunssilla

kommentoi

–

Helsinki, ruoka ja juoma, tapahtumat

Klaus K -hotellissa on järjestetty fashionbrunsseja jo jonkun aikaa, mutta itse tajusin osallistua kyseiseen muotiruokahulinaan vasta viime lauantaina. Järjestäjänä oli URBAN A (uijui, ihan suosikki). Olemme käyneet pari kertaa Klausin brunssilla juhlan kunniaksi ja ruoka on ollut ihan mielettömän hyvää. Mietin, että jos muotia tulee vielä kaupan päälle, niin konsepti varmaan hyrrää hyvin.

Ja hyrräsihän se, vaikka aika maltillisesti. Jotenkin oletin muodin olevan vielä kokonaisvaltaisempi osa brunssia, mutta se näyttäytyikin vain pöytien välissä kulkevan muotinäytöksen ja kynsienlakkauksen puitteissa. Ja tällä en siis tarkoita, etteikö se olisi ollut ihanaa ja piristävää. Ennakko-oletukseni olivat vain olleet erilaiset. Toisaalta fashionbrunssi oli vain kolme euroa tavallaista viikonloppubrunssia hintavampi (38€/35€) ja muutama hassu euro on kyllä pieni hinta muotinäytöksestä ja kauniista, kirkkaanturkooseista kynsistä.

Kyllä kukkaroni on vielä sen verran pieni, että Klaus K säästyy edelleen juhlahetkiin. Mutta fashionbrunssi oli hengähdyshetki, josta nautti kunnolla. Ruoka oli taas kerran liian hyvää. Aika lensi ystäväni Lauran kanssa ja huomasimme lopulta, että olimme istuneet nojatuoleissamme yli kolme tuntia, tappiin asti.

Elämää parhaimmillaan. Ja täydellisiä viikunoita.

-Henriikka

14.4.2014

Kettukarkkityttö

–

ruoka ja juoma, sisustus

Hassuin asia josta minulle ollaan kateellisia, on se, että rakastan kettukarkkeja. Olen elämässäni kuullut niin koomisen monesti, minäkin tahtoisin pitää kettukarkeista, ne on niin kauniita. Olen aina ollut sokerihiiri, niin kuin vaarikin aina sanoi. Herkkupeppu, killivatsa. Ja kettukarkit menee todellakin, mmmmm, ne ihanat suloiset sokeriklöntit. Jotka maistuu hyvin vähän pihlajalle, hyvin paljon sokeripalalle ja jotka rapisevat joka puraisulla hampaissa. Ja jotka sulavat suloisesti koristeina kermakakun päällä.

Tämä maanantai kaipasi kettukarkkeja. Kaipasi todella. Ja suloisen ryppyisiä, harmaita lakanoita. Ja sympatiaa. Sitä kaikkein eniten. Mutta missä kettunamuja, siellä sympatiaa.

Listaihminen rentoutui kirjansa ääressä, karkkia mussuttaen: 642 things to write about. Punainen puuvärikynä käteen ja vastaamaan…

”Describe heaven.”
”5 things you wish you had asked your grandmother or grandfather?”
”Write a script to give telemarketers to solocit donations for starving children in Africa.”
Write 10 new cheers for a high-school cheerleading squad.”
”You are living in Atlanta in 1864. Atlanta is burning. What do you do?”

…

-Henriikka

13.4.2014

Kun on kerran kekkerit, niin juhlitaan sitten kunnolla

–

blogit, elämä, Helsinki, kosmetiikka, muoti, tapahtumat

Blogigaalat ovat aika huvittavia. Siellä sitä pönötetään skumpat kädessä juhlaväen keskellä. Ollaan pynttäydytty päivätolkulla ja mietitty asuvalintoja pitkään. Musiikki soi ja juhlakansa ilakoi. Ainoastaan bloggaajat ja blogien lukijat tietävät, että jossain on tällaiset karkelot. Hihittelen usein astuessani tällaisiin tilaisuuksiin. Mietin, miten koomiselta koko tilanne saattaa jonkun silmissä vaikuttaa. Toivoisin olevani objektiivisesti analysoiden kärpäsenä katossa.

En kuitenkaan väitä, etten yhtä lailla hyppäisi tällaiseen juhlahurmokseen mukaan. Kunnon juhlia on harvoin, saati sellaisia, joihin saa pukeutua ihan niin hienosti kuin haluaa. Kun on kerran kekkerit, niin juhlitaan sitten kunnolla. Halusin kauniin mekon, kampauksen ja meikin ja niiden myötä oikein hemmottelupäivän. Kun kerran voi. Sitä paitsi ihmisiä palkitaan liian harvoin. On harrastus tai ammatti ihan mikä tahansa, niin muistutus hyvintehdystä duunista ilahduttaa aina.

Pitkän aamun jälkeen suuntasin Tähkäpää-tavoitteeni kanssa Yrjönkadun NAPS:iin. Asuessani muutama vuosi sitten Jyväskylässä, tanssin puljussa työskentelevän Elinan kanssa samassa tiimissä ja voitimmepa silloin SM-hopeaakin aikuisten hip hopin muodostelmassa (oi, mitä aikoja!). Elina on helmi ja kysyin häneltä gaalakutsun kolahtaessa postiluukusta, haluaisiko hän vääntää hiukseni jotenkin kauniisti. Ja halusihan hän! Myös Minttu istui naapurituoliin ja NAPS:in Nelli loihti hänellekin lettikampauksen.

Sanoin Elinalle, että kerrankin saa vähän irrotella, eikä hiusten tarvitse olla niin korrektisti. Ja vitsit olin tyytyväinen. Niin tyytyväinen, että varasin jo kesälle yhden kampausajan saman naisen tuoliin.

Seuraavaksi oli suunta Helsinginkadun Make Up For Everin studiolle. Jo pitkään harkittu meikkikoulutus ajoittui täydellisesti perjantaihin ja hemmottelu jatkui sutien, purkkien ja purnukoiden merkeissä. Studiolla Mufen kouluttaja haastoi meidät harjoittelemaan oman naaman ehostusta niin, että hän meikkasi puolet kasvoistamme ja toisen puolen hoidimme ihan itse. Olin kuin tarhaikäinen ensi kertaa pensseli kädessä. Ihan oikeasti.

Alla näette ennen- ja jälkeen-kuvat. Hui, kasvoillani ei ole ehkä koskaan ollut yhtä paljon meikkiä. Ja vaikka viihdyinkin ihan luonnonläheisissä meikeissä, uusi kokemus oli päräyttävä. Meikki oli näyttävä, kestävä ja hyvin tehty (jopa se minun puoleni, jota kouluttaja vähän fiksaili jälkikäteen).

Ja ilta menikin juhliessa. Paljon ihmisiä pienessä tilassa, ihanan paljon ilmapalloja ja ääni käheänä kuulumisten vaihtamisesta. Eritoten iloitsin siitä, kun Janne viipotti kameran kanssa menemään kuin vanha tekijä ja vaikutti nauttivan siitä kovasti. Ja sain myös vihdoin tavata kunnolla Viken, Mikon ja muita veikeitä. Ei ollut turhat karkelot.

Voittajat julkaistiin ja aplodit menivät ansaitusti perille. Itse en ollut edes ehdolla, joten sen puoleen ei tarvinnut jännittää. Pohdin kyllä päässäni mahdollista ehdokkuuttani: Vuoden fiilistelijä? Vuoden itseironisin blogi? Vuoden laveimmat ja leveimmät löpinät? Parhaiten blogiin koukutettu hovikuvaaja? Prosentuaalisesti eniten hammashymykuvia?

Ideoita? Kiitos tästä, näistä juhlista. Nautin kovasti.

– Henriikka

(kampaus, meikki ja asu toteutettu yhteistyössä)

12.4.2014

Humua humua ja gaalaillan tyylinäytteet

–

random

Aussie Blog Awards on juhlittu, mutta ei suinkaan kuopattu. Oli niin hauska ilta. Ei niinkään itse tapahtuman vuoksi, vaan ystävien ja uusien tuttavuuksien, keiden kanssa sai höpötellä melun yli. Ja ei voi mitään, kyllä minä vain rakastan kekkereitä, joita varten voi vähän hurahtaa ja laittautua. Huomenna seuraa varsinainen juhlajuttu ja kuvia päivän tapahtumista, mutta näin alkuun juhlatyyliä ja studiohumua. Otimme ennen gaalaa muutamia kuvia Republic Showroomilla. Viimeisestä tulee tietysti Jannen uusi CV-kuva.

Mitä sanotte? Iloisia ihmisiä ainakin.
Risut ja ruusut voi heittää tiskiin. Risut voi asetella sillä tavalla nätisti.

– Henriikka

Minä:
hiukset / Elina, NAPS (Yrjönkatu, Helsinki) *
meikki / Make Up For Ever *
mekko, laukku / Piia Hänninen *
kengät / Bianco Footwear

Janne:
paita / Frenn Company *
puku / Oliver
kengät / second hand

Minttu:
hiukset / Nelli, NAPS (Yrjönkatu, Helsinki) *
meikki / Make Up For Ever *
paita / R/H, Vaatelainaamo
hame / Antti Asplund, Vaatelainaamo
kengät / Minna Parikka, Vaatelainaamo

* yhteistyössä tai lainassa blogin kautta

10.4.2014

Gaalamekko huomiselle: PIIA HÄNNINEN

–

muoti, oma tyyli, random, tapahtumat

yhteistyössä Piia Hänninen

Huomenna koittaa perjantai ja Aussie Blog Awards, jonne olen ilokseni saanut kutsun. Tuollaiset gaalaillat ovat aina hyviä mahdollisuuksia tuoda kotimaista laatudesignia näyttämölle. Huominen asu on upean Piia Hännisen tuotantoa. Kirkkaanturkoosi mekko on viime kesän mallistosta ja tykästyin siihen heti. Pussihelmainen mekko ja vyötärön kiristysnauha tuovat rentoutta, kun taas laadukas, pienesti hohtava kangas rakentaa riittävän juhlavuuden mekkoon.

Juhliin on tultava luonnollisesti pieni pilke silmäkulmassa, ja siksi clutchikseni olen valinnut valkoisen susi-kukkaron. Päräyttävä printti ja juuri sopivan kokoinen puhelimelle ja puuterille.

PIIA HÄNNINEN on Helsingissä asuva vaate-ja asustesuunnittelija, joka perusti omaa nimeään kantavan vaatemerkin vuonna 2006 asuessaan Roomassa. Hän on valmistunut London College of Fashion –koulusta ja työskennellyt vaatesuunnittelijan assistenttina mm. Fendillä, Betty Jacksonilla ja Grimaldi Giardinalla sekä toimii myös freelance suunnittelijana suomalaisella Globe Hopella. Nice job.

Itse olen ihastunut mallistojen ristiriitaisuuksiin ja kontrasteihin. Suunnittelussa yhdistyy feminiinisyys, leikittelevä konservatiisivuus sekä minimalistiset leikkaukset. Malliston printit suunnitellaan yhteistyössä eri taiteilijoiden kuten Nicola Morrisonin, Roosa Tulvion ja Teemu Keisterin kanssa. Ja erittäin korkea hatunnosto siksi, että malliston suunnittelu ja lähituotanto perustuvat eettisiin ja ympäristöystävällisiin valintoihin.

Piian tuotantoa on tällä hetkellä myynnissä seuraavissa liikkeissä: Nudge (Helsinki), Piia Hänninen Shop (Kruununhaka, Helsinki), One Man Band (Tampere), Non Boutique (Oulu), Saara´s (Zurich) sekä asusteita myyvät Helsingissä Design Museum Shop ja Rosebud book stores (Kaapeli-ja Kiasma shop).

Näiden lisäksi tuotteita myydään nettikaupassa sekä erillisissä tapahtumissa. 15.4.-31.5. uutta ”BARBARY LION” mallistoa tulee myyntiin Pop-up shoppiin Helsingin Sokokselle -Naisten osastolle. Siitä laitoinkin jo flyerin blogini facebook-seinälle. Lisäksi Piia nähdään monen muun suosikkini kanssa Fair Made Finland -tapahtumassa.

Nyt vain jännittämään, mitä muut laittavat päälle. Ja toimiiko turkoosi mekkoni. Toivottakaa onnea!

-Henriikka

PIIA HÄNNINEN SHOP & SHOWROOM
Meritullinkatu 26 LH 9 (Kruununhaka, Helsinki)
Ma-Ke 11-19, To 11-18, Pe 11-19 ja La 11-16.
www.piiahanninen.com/shop

9.4.2014

Kotiunelma toteen: Uudet kirjahyllyt!

–

ostokset, sisustus

Tattadadaadadaaa! Uudet kirjahyllyt. Niin ne ääneenlausutut, lyhyen tähtäimen unelmat vaan tuppaavat toisinaan toteutumaan. Ei mennytkään kuin kolmisen kuukautta, että sain siskolle myydyn kirjahyllyn tilalle uudet. Olin ollut nokkela ja miettinyt, että jos myyn vanhani pois, löydän varmasti motivaation hankkia nopeasti uudet. Vaan kuinka kävikään, kirjat seisoivat pinoissaan lattialla ympäri taloa useamman kuukauden.

Mutta nyt ne ovat vihdoin paikallaan. Visioni valkoisista, täysin pelkistetyistä ja metallisista varastohyllyistä tuli toteen. Entinen kirjahylly oli kaunis, mutta raskasrakenteinen ja tummaa puuta. Olohuonetta kirkastaaksemme halusimme jotain kevyempää, raikkaampaa. Puu on elementtinä käytössä oikeastaan kaikissa muissa huonekaluissa, ja siksi metalli oli enemmän kuin tervetullut. Ja mikä säkä! Kirjoitin huuto.netin hakuun ”valkoinen varastohylly”, ja joku myi kahta tarpeettomana 19 euron lähtöhintaan. Kukaan muu ei huutanut hyllyjä, ja niinpä saimme ne parilla hassulla kympillä. Silkkaa onnea.

Ehdin tupata tavarat ja kirjat nopeasti hyllyilleen, eivätkä kaikki ole varmasti vielä löytäneet lopullista paikkaansa. Mielestäni kokonaisuus näyttää kuitenkin hyvältä. Niin kuin kuvistakin huomaa, valo lankeaa hyllykköön eri tavalla eri kellonaikoina. Se on avohyllyjen parhaita puolia. Vetolaatikkoihin tottuneena jouduin muutamille vähän vähemmän visuaalisille mapeille ja tavaroille löytämään uudet paikat huushollistamme, mutta se on pieni vika kaiken hyvän rinnalla.

Olen itse henkilö, joka rakastaa kiertää katsellaan tiloja ja asuntoja. Kiinnitän huomioita yksityiskohtiin ja pieniin, mielenkiintoisiin esineisiin. Ehkä tästä hyllystä tulee sellainen katseenkiinnittäjä niille vieraillemme, ketkä tapaavat tehdä samaa.

Ai että, on ollut niin hyvä päivä. Hirveästi hommaa ja kokoustamista, mutta vain kivaa sellaista. Ja arvatkaa minne olen nyt matkalla? Paimioon! Ensi kertaa elämässäni. Intercity puksuttaa kohti Turkua, mutta etevä veturinkuljettajan tytär osaa hypätä Salossa pois.

– Henriikka

8.4.2014

Kivoin aikoihin: Finnish Design Yearbook 2014-2015

–

kirjat

Parasta lukemista aikoihin on ollut vuosikatsaus kotimaiseen designiin. Liisa Jokisen toimittama mötkäle on saanut minulta niin selailu- kuin uppoutumishetkiä, sillä kauniiden kuvien lisäksi opus on täynnä tujua informaatiota ja mielenkiintoisia persoonia.

Finnish Design Yearbook on suomalaisen nykymuotoilun tunnetuin kansainvälinen vuosikatsaus, jota on viety yli 40 maahan. Tätä ennen on julkaistu neljä vuosikirjaa Design Forum Finlandin kustantamana. Artikkeleita tämänkertaiseen opukseen ovat kirjoittaneet Design Forum Finlandin toimitusjohtaja Mikko Kalhama, toimittaja Katja Lindroos, brittiläinen muotoilija ja professori Dan Hill, muotoilukirjoittaja Jenna Sutela, arkkitehti ja muotoilija Hella Hernberg ja New Yorkin MoMAn kuraattori Juliet Kinchin.

Kirja avaa monipuolisesti ja mielenkiintoisesti muotoilun kenttää. Juuri nuo näkökulmat kiinnostivat itseäni eniten. Finnish Design Yearbook 2014-15 tutkii sitä, miten muotoilu voi tehdä hyvää ihmiselle, ympäristölle ja yhteisölle.

”Muotoilu tuo ihmisiä yhteen, parantaa kommunikaatiota ja vahvistaa yhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta. Hyvä muotoilu parantaa myös arkea – monet ajankohtaiset muotoilutuotteet ovat pieniä oivalluksia arjen helpottamiseksi ja sujuvoittamiseksi. Muotoilun avulla voidaan myös edistää hyvinvointia monin eri tavoin: hyvä muotoilu voi kannustaa liikkumaan tai parempiin elintapoihin. Lisäksi muotoilu tuo iloa ja auttaa näkemään kauneutta ympärillämme.”

Huh, ollaan syvien asioiden äärellä. Minä pysyn vastedeskin lujasti kotimaisen designin äärellä ja sen ihailijana.

– Henriikka

7.4.2014

5 tapaa käyttää huivia hiuksissa.

–

asusteet, hiukset, vinkit

Huivit ovat suosionsa ansainneet. Kaulassa parhaita, mutta päässäkin melko nokkelia. Kokeilin maanantain ratoksi huivia hiuksissa viidellä eri tavalla. Silkkinen huivi on materiaalinsa vuoksi hiuksiin ideaali, sillä se pysyy paikoillaan, mutta ei ole kuitenkaan karkea tai liian jämäkkä. Kuvien huivi on Becksöndergaardilta (saatu blogin kautta).

Näiden viiden vinkin lisäksi huivihan taipuu vaikka mihin. Omat ideat jakoon kommenttilootaan!

Rusettihuivi

Ponnarin ympärille sidottu huivi tuo poninhäntään volyymia ja rusetille sidottu huivi on leikkisä ja näyttävä.

We can do it

Perinteinen siivojahuivi syntyy, kun huivin päät sitoo otsalle solmuun. Päät voi halutessaan piilottaa huivin alle, jotta eteen jää vain solmuke.

Vanha kunnon hippi

Hippihenkiseen lookkiin kuuluu huivin sidonta niskaan. Huivin päät voi jättää vapaasti roikkumaan tai piilottaa huivin sisään.

Pyykkärimuija

Etenkin kauneimmat kuosit pääsevät huiveissa esille, kun huivin taittaa kolmionmalliseksi ja sitoo takaraivolta kiinni. Kolmion kärjen voi pujottaa piiloon, jotta vältytään liialliselta alakoulu-fiilikseltä. Huom, aurinkosuojaetu!

Kieputettu pötkylä

Yksi uusimmista kokeiluistani on osoittautunut erihyväksi huiviratkaisuksi. Huivi kieputetaan kierteelle ja solmitaan pään ympärille ohueksi rullaksi.

Mitä tuumitte? Oliko käyttökelpoisia ideoita? Suuremmalla huivilla voisi loihtia jotain vielä muhkeampaa, ja jollain sirolla huivilla taas saa kevyempää ja vähemmän huomiotaherättävää. Huiveja on ihana pujotella myös lettien sekaan. Taivas rajana, sisaret.

– Henriikka

6.4.2014

Birds birds birds

–

muoti, oma tyyli, random

Tekis mieli rullata ikkuna auki ja huutaa koko maailmalle: ”Keväääääääääät!” Ollaan Jannen kanssa kevätretkellä, aurinko porottaa ja linnut laulaa melkein sisälle autoon saakka. 1990-vuoden Ukin vanhasta Nissanista on moneksi, ja vanhan c-kasetin kautta saa kuulumaan kauittimista The Bird and the Bee. Sopivalla rähinällä, tietysti. Ei pidä nosta volyymia liian korkealle tai sanoista ei saa tätäkään vähää selvää.

Odotan kesää, kun voi huristella hiljaa maanteitä ja kiertää Suomea. Menolippu Mombasaan -tyylillä. Voi poiketa pikkukylien kirpputoreilla ja syödä jokaiselta kiskalta jäätelöä. Suomen kesä on niin mystisen ihana, koska se on niin surullisen lyhyt. Paras aloittaa haaveilu.

Kirkkaanoranssi bleiseri on yksi kesävaatteistani. Keskellä synkeää talvea se tuntui vaikealta kaivaa vaatekaapista, mutta huomasin kaipaavani sitä heti auringon palattua tonteille. Poola Katarynan puinen lintukoru ja sininen mekko loivat takin kanssa kunnon kesäkombon. Ainoat hyvin-vähän-kesäiset asiat rajoittuvat hiuksiin ja ihoon. Ne vaikuttavat kilpailevan siitä, miten syvän harmaan sävyn voi saavuttaa. Oi aurinko, tule ja tuo edes muutama pisama.

Olen aivan kevään vietävissä nyt. Suunnittelen tulevan kesän kaupunkikierroksia ja paikkoja, joissa haluan käydä. On konsertteja, festareita, taidenäyttelyitä ja kahviloita. Ja vähintään kerran kesässä kesäteatteri. Ja sinne hirveästi eväitä ja termarikahvia.

Pian saapuvat myös kaupunginosatapahtumat, kun pihakirppikset ja kyläjuhlat valtaavat kaupungin. Pitääkin laatia kalenteri tänne viime vuoden tapaan. Peace and Love.

– Henriikka

mekko, kengät/second hand, bleiseri/GT, koru/Poola Kataryna

3.4.2014

Ohjausta raakasuklaan maailmaan.

–

Helsinki, ruoka ja juoma, vinkit

Good evening ladies and (a few) gentlemen! Tänä myöhäis-iltana tahdon mainita muutaman sanan lisää syttyvästä rakkaudestani, josta olen aiemminkin teille ryöpyttänyt ylistyksen sanoja: raakaruoasta ja tarkemmin sanottuna raakasuklaasta. Miten voikaan olla olemassa asia, joka on niin herkullinen, mutta kätkee niin hyviä raaka-aineita sisäänsä. Rakkauden kaakaopapuja.

Viime lauantaina osallistuin GreenStreetin järjestämään raakasuklaa-workshopiin (Greenstreet sponsoroi workshopin). Iltapäivän aikana kertautui tiiviisti tieto raaakasuklaasta ja etenkin sen valmistamisesta. Ohessa väännettiin luonnollisesti kasaan muutama levyllinen tuota herkkua.

En ole koskaan ollut mikään suklaan suurin fani, ja siksi raakasuklaan tuoma aivan uusi makumaailma on osunut kohdallani hämmentävästi johonkin todella herkkään makuhermoon. Lakritsin ja salmiakin suurena ystävänä olen niin mielissäni tästä suht tuoreesta tuttavuudesta, ja kiinnostavan aiheen parissa viettää mielellään tunnin jos toisenkin.

GreenStreet järjestää kurssejaan Helsingin kantakaupungissa useamman kerran kuussa. Worshoppeja on lisäksi Jyväskylässä ja satunnaisina vierailuina muissa kaupungeissa. Etenkin Tampereen ja Turun kannattaa ilmaista kiinnostuksensa kurssille osallistumisesta, sillä vetäjät vaikuttivat pohtivansa toimintansa laajentamista näihin paikkoihin. Workshop oli rento mutta informatiivinen, ja pidin erityisesti siitä, että sai itse tehdä ja kokeilla vapaasti. Vaikka olen tehnyt raakasuklaata aika paljonkin, esimerkiksi raaka-aineista ja niiden vaikutuksista tuli paljon uutta tietoa. Myös osallistujien kirjo oli ilahduttavan monipuolinen, kun joukkoon mahtui omanikäiseni sakin lisäksi myös erimerkiksi äiti lapsineen sekä pariskuntia, jotka olivat tulleet paikalle lastensa ostamien lahjakorttien vuoksi.

Greenstreetin verkkokaupasta löytyy skaala tuotteista elintarvikkeista ja superfoodiin ja kokkaustarvikkeisiin sekä raakasuklaa- ja raakakakkuworkshop. Suklaakokeiluihin voin lauantain perusteella suositella etenkin inka- ja mulperimarjoja.

Uuden kotona tehdyn satsin viimeiset suklaat loppuivat juuri, teille en nyt valitettavasti jättänyt mitään. Puss och kram.

Nyt unten maahan. Kauniita unia.

-Henriikka

1 2 seuraavat →