Hassuin asia josta minulle ollaan kateellisia, on se, että rakastan kettukarkkeja. Olen elämässäni kuullut niin koomisen monesti, minäkin tahtoisin pitää kettukarkeista, ne on niin kauniita. Olen aina ollut sokerihiiri, niin kuin vaarikin aina sanoi. Herkkupeppu, killivatsa. Ja kettukarkit menee todellakin, mmmmm, ne ihanat suloiset sokeriklöntit. Jotka maistuu hyvin vähän pihlajalle, hyvin paljon sokeripalalle ja jotka rapisevat joka puraisulla hampaissa. Ja jotka sulavat suloisesti koristeina kermakakun päällä.
Tämä maanantai kaipasi kettukarkkeja. Kaipasi todella. Ja suloisen ryppyisiä, harmaita lakanoita. Ja sympatiaa. Sitä kaikkein eniten. Mutta missä kettunamuja, siellä sympatiaa.
Listaihminen rentoutui kirjansa ääressä, karkkia mussuttaen: 642 things to write about. Punainen puuvärikynä käteen ja vastaamaan…
”Describe heaven.”
”5 things you wish you had asked your grandmother or grandfather?”
”Write a script to give telemarketers to solocit donations for starving children in Africa.”
Write 10 new cheers for a high-school cheerleading squad.”
”You are living in Atlanta in 1864. Atlanta is burning. What do you do?”
…
-Henriikka
Minä voisin ottaa kettukarkkilakanat (nämä: http://divaaniblogit.fi/kettukarkki/2014/03/21/toinen-lastenhuone-vierashuoneeksi/), mutta ne karkit on kyllä äklöjä. Säästä paperit ja tee niistä blogiin joku DIY-ohje, jooko joo? :)
Oijoi, kettukarkkilakanat. Kuinka ihanaa niissä olisikaan nukkua.
Vihkoja olen kyllä päällystänyt karamellipapereille, mutta ehkäpä sitä voisi keksiä jotain vähän innovatiivisempaa. Kiitos vinkistä :-)
ootko kuullut, että ennen, kun oltiin pieniä, kettukarkkeihin laitettiin oikeaa pihlajanmarjauutetta, muttei ennää nykyää. sen takia ne maistu pienenä vähän paremmalle kuin nyt ei niin pienenä. vaikka parhaita ne on edelleen. halvan salmiakin rinnalla!
Ohoh, no en ollut kyllä kuullut! Mutta nytpä tiedän senkin. Salmiakki ja kettukarkit namnamnam.
Aah kuinka ihanaa että joku toinenkin tykkää kettukarkeista! :3
Jep, meitä on siis ainakin kaksi!
Mäkin ostin tänään kettukarkkeja ja tarjosin Mummokerhossa. ;)
Blogisynttäreilläni on muuten FDS-arvonta menossa. Tervetuloa katsastamaan!
http://www.mintunmustaa.blogspot.fi/2014/04/blogisynttariarvonta-finnish-design.html
Mummokerholaiset olivat varmaan innoissaan. Minä ainakin olisin.
Pitääpä käydä katsastamassa arvonta. Vielä ehdin mukaan kilpaan! Kiva, että kommentoit.
Mikä ja mistä on tuo kirja? Ihana! Tahdon. Ps. Kettukarkit <3
New Yorkin tuliainen, mutta varmasti näitä saa vaikka mistä. Ainakin tilattua netistä. Kiitos.
oi että, kun rakastan sun blogiasi. saat aina hymyn huulille, kiitos siitä!
Sun kommenttis sai hymyn mun huulille. Ihanaa siis, että jätit sen.
Mistä tuollasen vihkosen/kirjasen saa!? Aivan ihana! :)
Hoi Linda. Kiitos! Tuo kirjanen on ostettu New Yorkista, mutta samoja kirjoja on saanut Suomesta mm. joistan Rosebudin myymälöistä (Kiasman kauppa, Kaapelitehtaan kauppa yms.) ja varmaan netistäkin saisi tilattua.
Kettukarkit! Ne on parhaita. Ja tuo kirja, mistä se on hankittu? Ihanan näkönen
NIIN ON. Parempaa kuin elämä. Tsekkaa lisätiedot kirjasta edellisestä kommentista.
Nams, kettukarkkeja! Suunnittelen tässä juuri kesän syntymäpäiväjuhlia ja ajattelin että ainakin kettukarkkeja on tarjoilupöytään hankittava. Omia lapsuudenaikaisia ns. ”mummolakarkkeja” ja niin hyviä.
NIIN HYVIÄ TOSIAAN. Voiko parempia ollakaan.
[…] rakkaudestani joku aika sitten ja eräs lukija vinkkasi Kettukarkkilakanoista (hitsi vie, mä pidän vinkeistä!). Ajattelin […]
En ole siis ainoa, joka rakastaa kettukarkkeja, namii :)
Et ole et. Meitä on monta! Tai en nyt tiedä monta, mutta ainakin minä ja sinä.
Voi, kunpa voisi nyt saada pari.