arkisto:

toukokuu 2014

After party looks! !!

vihreatakki

Vihdoin eilen tajusin yhden elämäni faktan. Tyylini on parhaimmillaan juhlien jälkeen. Siinä taas maailman yksinkertaisin tosiasia aukikirjoitettuna. Pidän kyllä siitä hetkestä, kun peilin edessä laittaudutaan, laitetaan huulipunaa huuliin, sukkahousut jalkaan ja valmistaudutaan kunnon juhliin. Parhaimmillani olen kuitenkin kekkereiden jälkeen. Kun saan vaihtaa tiukan tulppaanimekon boyfriend-farkkuihin ja heittää liian suuren bleiserin päälle. Tukka on kerrankin vähän laitettu ja huulipuna on jäänyt suulle.

Monelle “after party look” tuo varmaan erilaisia mielikuvia, mutta minulle ne ovat ehdottomasti parhaimpia tyylihetkiäni.

IMG_2346vihreätakki2IMG_2302

 

vihreätakki3

Kesäjuhlien jatkot, kotiseutumatkat vanhalla autolla kesähäiden jälkeen. Pysähdykset hiljentyneille huoltoasemille ja junanradan varteen, jonne ei enää pysähdy nopeimmat junat. Heinäkuun lyhtyjuhlat, juhannustanssit ja karkelot elokuun viileiden öiden kunniaksi.

Aistin, että ollaan tyylini kultakauden äärellä.

– Henriikka

takki, kengät / second hand, farkut / Twist & Tango, laukku / Lumi (saatu)

Kyläjuhlien kermaa

IMG_1584 (kopio)

Kumpula. Ei ole vastaan tullut vielä parempia kyläkekkereitä. Tunnelma on kohdallaan, ihmisiä kuin rikkaruohoa konsanaan ja Limingantie täynnä kirppisaarteita ja katukeittiöiden herkkuja. Viime lauantaiset riennot olivat itselleni kolmannet Kumpulassa, ja meno on parantunut joka vuosi. Itseäni sykähdyttää aina vapaaehtoisten voima: miten hienoja tapahtumia voikin syntyä vain ihmisten sinnikkyydestä ja hyvästä tahdosta ja mielestä?

Mieleen jäi mainioita hetkiä, vatsaan kunnon katukeittoa ja hummusleipää. Kangaskassiin kertyi vaatetta, parit kengät ja se puuhevonen. Ja vieläpä parasta lauantaiseuraa. Ei taaskaan mikä turha reissu.

IMG_1424 (kopio) IMG_1434 (kopio) IMG_1444 (kopio) IMG_1437 (kopio)IMG_1459 (kopio) IMG_1470 (kopio) IMG_1503 (kopio) IMG_1513 (kopio) IMG_1522 (kopio)IMG_1583 (kopio) IMG_1600 (kopio) IMG_1658 (kopio) IMG_1639 (kopio)

A friend in need is a friend indeed. Katsokaa nyt viimeisen kuvan urhoollista ostosjuhtaa. Miehen työ se on nutturapäisenkin miehen työ.

Jäämme odottamaan ensi vuoden juhlia. Hyvä Kumpula.

– Henriikka

Tää on kai sitä rentoa casualia

IMG_9866 (kopio) IMG_9965 (kopio)IMG_9914 (kopio) IMG_9981 (kopio)IMG_9947 (kopio)IMG_9993 (kopio)

On se kumma, pihalla vaan sataa. Sataa ropisee menemään ja kaikki entinen aurinko on täysin unohdettu. Nämä kuvatkin ovat ennen näitä lannistavia ilmastohyökkäyksiä. Tänään ei tehnyt mieli laittaa vaaleanpunaista päälle, vaan nappasin naulakosta talvitakin ja lykin sen alla turvallisesti. Unohdin pipon ja hanskat, mutta muuten olin turvassa.

Kuvien asu oli kuitenkin hyvien kelien asu. Puukorot ja trenssi, pystyi kiertämään kaupunkia kunnon vauhdilla. Vaaleanpunainen paita (vai onko tuo tunika? inhoan sanaa tunika) ja kukkakuosinen, karkkivärinen huivi ovat eräältä lempimerkiltäni Twist & Tangolta. Juuri siltä samalta merkiltä, jolta hankin alkukeväästä super-alennuksesta maailman kauneimman nahkatakin. Oikeastaan en ole koskaan aiemmin omistanut tuollaista t-paitahihaista mekkopaitaa, mutta se näyttää ihan veikeältä. Toiset tohtii käyttää tuollaisia ihan paljain säärin, itse turvaudun farkkuihin.

Sataa, sataa. On se kumma. Oikeastaan siitä tulee myös energinen fiilis. Näkee, kun luonto vihertyy vihertymistään ja allergikot pääsevät vihdoin viimein pälkähästä. Huomenna vapaata, mikä taitaa tarkoittaa nyt vaaleanpunaisen valkkarin korkkaamista.

– Henriikka

paitamekko & huivi/Twist & Tango (saatu), trenssi/Filippa K., farkut & kengät/second hand

Kirpputori-dialogia parhaimmillaan

IMG_2050 (kopio)

Kevään ja alkukesän pihakirpputorit ovat olleet tarjonnaltaan hyviä, mutta mitä omaan ostoaktiivisuuteeni tulee, olen ollut luuseri. En ole löytänyt juuri mistään juuri mitään ja oikeastaan koko kierrätys on tursunnut korvista ulos. Tuntuu, että kirppistely menee usein omantunnon puhdistamiseksi. Surkeaa lumppua myydään eteen päin parin kerran käytön jälkeen: pois silmistä, pois mielestä. Olen iloinnut kotiseutumatkailusta, mutta jättänyt second hand -aarteet ahkerammille.

Viime viikonloppu käänsi kuitenkin tuulen suunnan. Pääsin Kumpulan Kyläjuhlien ja koko kansan Siivouspäivän myötä kunnolla vauhtiin, ja ilmeisesti siskoni on veistetty samasta puusta.

10313624_10152138102002308_9184131091432017108_n (kopio) 2 IMG_2058 (kopio)

Kumpula, klo 10:05, Roosaliina & Henriikka

“Hei, joko on peli pistetty käyntiin?”
“Juuri hoidin ensimmäiset kaupat. Ostin oudon, vihaisen puuhevosen. 3 euroa.”
“Miksi?”
“En tiedä. Se tuntui hyvältä ajatukselta. Entä sä?”
“Peli vihelletty käyntiin. Ostin minimölkyn.”
“Minimölkyn! Mitä vitsiä? Miksi?”
“No, se näytti niin söpöltä. 2 euroa.”

10351229_10152138101947308_1552652921200016021_n (kopio) 2

Että niin, puisia asioita on hankittu nyt molemmille siskoille. Tämä kesä meneekin sitten minimölkyn parissa, puuheppa kainalossa. Mikäs sen parempaa.

Kuka tunnustaa tehneensä vielä parempia löytöjä viikonloppuna? Vaikea uskoa.

– Henriikka

yksittäisiä ajatuksia 
jotka yksinäisinä katkeilevat

IMG_1401 (kopio)

UUTTA ALKUA 

huomaatko nämä rauhattomat kasvoni
kuin olemassa olon väreilevä pinta
yksittäisiä ajatuksia

jotka yksinäisinä katkeilevat 

näillä järvillä joita suru verhoaa
rantakivet ovat öisin liukkaita

täällä minuus piirtyy hetkittäin

ja itsensä kadottaminen on uutta alkua

-Hermanni Turkki
IMG_1410 (kopio) IMG_1419 (kopio)

Kesän saapuessa saapuu myös alakulo. Tiedän, ettei monille muille muuten iloisille käy samoin, mutta minut kesä vie melankolian maailmaan. Saatan istua parvekkeella kahvia juoden ja vuodattaa naurettavia krokotiilinkyyneleitä kahvikuppiin. Luulen, että tämä tunne valtaa monet elo-syyskuun vaihteessa, minä sen sijaan ryntään tuonneryöppyihin jo toukokuussa. Kyse ei ole siitä, etteikö kaikki olisi aivan hyvin. Jotenkin valoisat yöt, pitkät illat, kaunis luonto ja vanhan kaupungin sillat saavat minut niiskuttamaan. Moni kokee tarvetta lähteä duunipäivän jälkeen terassille. Minua kutsuu koti ja pellavalakanamaja. Sinne sitten suklaata ja sitä kesään kuuluvaa alakuloista sympatiaa.

Nyt alkaa kuulostaa siltä, että olisin epätoivoinen ja maan pintaa läheltelevän masentunut. Ei sentään, nautin kyllä kaikesta. Jotenkin tämä kesäaika on sellaista liukumaa, ettei tiedä koska mikäkin vuodenaika alkaa ja loppuu. Ja yhtäkkiä tajuaa, ettei ole hakenut vielä kesäkenkiä kanahäkistä ja talvitakit roikkuvat vielä henkareissaan. Ja niiskuttaa salaa puseronhelmaan vähän lisää, kun pienet, vilpittomän iloiset koululaiset hyppivät todistukset kädessä kevätjuhlasta kotiin.

IMG_1417 (kopio)

Kesäkauden alku on uusi uusi vuosi. Sitä pohdiskelee kaikenlaista ja asioiden joka kantilta. Tulkaa ystävät hakemaan minut välillä pellavamajastani, että säilytän järkeni ja sydämeni.

– Henriikka

mekko, aurinkolasit, sortsit, kengät / second hand, laukku / Lumi (saatu)

Ihonhoitokuurin tuloksia

yhteistyössä Bella-blogit ja L300

IMG_1867 (kopio)

Oi tätä autuutta, kun saa yksin datailla koko muun maailman ollessa television ja jääkiekon MM-finaalin äärellä. Olen surkean isänmaallinen, mitä lätkään tulee. En jaksa yhtään. Niinpä jäin yksin kotiin kököttämään kylpytakkissani ja lähetin paremman puoliskon paremman kisakatsomon sohvalle. Tämän jutun kirjoittamisen jälkeen valtaan viereisen katukoriskentän, kun kerrankin ammottavat tyhjyyttään, eikä ole 15-kesäisiä pojuja huutelemassa huonosta sihdistäni.

Tämä juttu pureutuu L300-ihonhoitosarjan testijaksoon ja sen tuloksiin. Olen käyttänyt nyt vajaa kuukauden seka-/normaali-ihon hoitotuotteita kyseiseltä sarjalta, joista kirjoitin jo aiemmin. Kosmetiikan kanssa saadaan tietysti aina parempia tuloksia, mitä pidempään tuotteita kokeillaan. Tässä vaiheessa voin kuitenkin jo kertoa jonkun verran vaikutuksista ja ensifiiliksistä. Loput voitte sitten selvittää itse.

IMG_1853 (kopio)IMG_1971 (kopio)IMG_1871 (kopio)

Sarjan tuotteet ovat hyvällä tavalla arkisia. Ne hoitavat hommansa ja ovat pienen hintansa väärtejä. Mitään mieletöntä rakastumista en kokenut, enkä ole syrjäyttämässä parhaiksi todettuja ihonhoitotuotteita kosmetiikkakaapistani. Tuotteet jättävät kuitenkin jälkeensä puhtaan ihon ja toimivat moitteettomasti.

Puhdistusaine vaahtoaa reilusti ja hajusteettomuus häiritsee hivenen tuoksufiilistelijää. Tuubista tulee myös aikamoinen kasa kerrallaan. Iho kuitenkin puhdistuu, ja aine edustaa “edullista, hyvää peruspuhdistajaa”. Silmämeikinpoistoaineen kanssa ystävystyin vähiten, sillä arille silmilleni sopivat paremmin vaahtomaiset tuotteet. Kasvovesi on kuningas! Kasvovesien ystävänä haluan vedeltä oikeasti kunnon tuntua ja toimivuutta. L300-vedessä riittää ytyä ja se tuntuu hyvältä iholla. Kasvovoiteen kanssa meistä voisi tulla myös kaverit, vaikka vähän mietin, olisko tuoksullisuus rasvankin kanssa plussaa.

IMG_1892 (kopio)IMG_1990 (kopio)

Viimeinen kuva se vasta on koominen. Voi olla, että kuvasta huomaa totuuden: en pese todellisuudessa naamaani olohuoneessamme, valkoista seinää vasten. Lavastettu kuva, paras kuva. Tämän sarjan testikausi on nyt päättynyt ja yksimielinen raati laittaa jatkokaudelle kasvoveden ja antaa mahdollisuuden vielä kasvovoiteellekin.

Ja niin, Naisten Kymppi juostiin iloisissa ja tukalan helteisissä merkeissä tänään. Oma aikani oli maalissa 58 minuuttia, johon olin vallan tyytyväinen, vaikka olisin pystynyt parempaankin. Ilo oli ainoa tavoite ja se oli messissä koko kierroksen (vaikka välillä hetkellisesti piilossa).

En taida päästä pakoon jääkiekkoa. Äsken tuli olettaakseni Suomelle maali, sillä parvekkeen ovelta kantautui riemunkohaus koko kaupungin yli. Nyt sitä korista, kaikki kentät tyhjinä!

– Henriikka

Rintasyövästä selviytyneet uimapukumallit: Who says you need two?

Jo toinen näyttelvinkki samaan viikonloppuun: kesän aikana kannattaa vierailla Suomen valokuvataiteen museossa Monokini 2.0-näyttelyssä. Monokini 2.0 on yhteisöllinen taideprojekti, jonka tarkoituksena on laajentaa vallitsevaa, kapekatseista ajattelua naisen ihannevartalosta. Asut on valmistanut joukko muotisuunnittelijoita, jotka kutsuttiin mukaan Tärähtäneiden ämmien, taiteilijaduo Katriina Haikalan ja Vilma Metterin projektiin. Tuloksena oli mallisto, joka on suunniteltu rinnanpoiston kokeneille naisille.

Oma ensireaktioni kuvat nähdessäni oli vain nopea läpiselaus. En tajunnut yhtään, että kuvissa poseeraavat yksirintaiset naiset. Ymmärsin koko projektin idean vasta uudemman kerran katsoessani. Upeita, rohkeita naisia.

Elina Katja_monokini2 Kristiina_monokini2 Marjaana_monokini2

Olen seurannut projektin ympärillä käytyä keskustelua. Monet mediat ovat nostaneet projektia ylistävässä valossa esille. Tänä aamuna huomasin Bored Panda -sivuston jakaneen kuvat 689 tuhannelle seuraajalleen. Eräs seuraajan kommentti nousi silmille tsemppihuutojen keskeltä:

“Interesting concept, but the suits are not at all attractive and not wearable. I’m also not sure I understand the need to expose the removed breast/scars.”

Ei ole kommentoija tainnut päästä ihan projektin tarkoitukseen kiinni. Harva meistä menisi uimaan palmu olkapäällä tai juhlamekon näköisessä gladiaattoriasussa. Mutta kuvat saavat ajattelemaan, ja yksirintaiset naiset ovat niissä kauniita ja huokuvat itsevarmuutta. Pystyisinkö itse samaan? En tiedä. Mutta tämän projektin nähdessäni toivon, että pystyisin.

Milsse_monokini2 Sirpa_monokini2 Solja_monokini2

Pukuja ovat suunnitelleet muun muassa Tyra Therman, Mert Otsamo ja Kaksitvå. Jään seuraamaan, lähteekö projekti kiertämään puskaradion ja netin kautta ja saako se kaiken ansaitsemansa huomion. Erityisablodit tietysti kuvan naisille. Kiitos ja kumarrus.

Mukavaa sunnuntaita kaikille. Lähden pian hilpaisemaan Naisten Kympin naisten kunniaksi. Olkoon juoksuaskeleeni erityisesti tälle projektille omistetut. Sen jälkeen paljon, paljon jäätelöä.

– Henriikka

Kuvat: Monokini 2.0

Kevään paras taidenäyttely

IMG_2904 (kopio)

Puuhailen päivätöikseni kuvataiteen tuottamisen parissa. Rakastan sitä. Saan nähdä kuinka näyttelyt valmistuvat ja taiteilijat saavat työnsä valmiiksi ja yleisön nähtäville. Ihailen koko prosessia, sen hiljalleen kiihtyvää vauhtia ja jälkeen päin jopa viimeisiä juoksupäiviä. Valmiit näyttelyt kuitenkin kruunaavat kaiken, kun katsoo teoksia ja duunin päätökseen saaneita taiteilijoita. Sitten nostetaan maljaa ja hengähdetään. Ennen kuin seuraava näyttely koittaa.

Olen ollut kolme kevättä peräkkäin tuottamassa Kuvan Kevättä, Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyä. Tänäkin vuonna kokonaisuus on ilmiömäinen. 37 taiteilijaa, jotka tuovat kolmeen näyttelytilaan maalauksia, videoteoksia, valokuvaa, taidegrafiikkaa, veistoksia, installaatioita ja esimerkiksi performanssia.

10308320_567205806728883_1520354925666110567_n (kopio)1981941_559468757502588_5902745602831443392_n (kopio)

Näyttelypaikkoja on kolme, joista kaksi ensin kirjoitettua sijaitsevat vieretysten samassa Merikorttelin kiinteistössä:
Kuva/Tila, Merimiehenkatu 36 C (sisäpiha), 1. krs, 00150 Helsinki
Lisätila, Merimiehenkatu 36 B (sisäpiha), 3. krs, 00150 Helsinki
Galleria FAFA, Lönnrotinkatu 35, 00180 Helsinki

Näyttely on auki vielä tämän ja ensi viikon, 1.6. saakka, ti-su klo 11–18 (huomhuom! vapaa pääsy). Toki toivoisin, että mahdollisimman moni löytää paikalle, sillä näyttely on todella näkemisen arvoinen. Pyörällä pääsee helposti perille ja kahvipaussia kaipaaville tiedoksi, että Kaffa Roasteryn kahvipaahtimo ja Moko-kauppa ja -kahvila sijaitsevat sopivasti samassa korttelissa.

IMG_2873 (kopio)IMG_2889 (kopio)10305048_571839519598845_552785137247139929_n (kopio)

Tämä on projekti, josta on helppo olla ylpeä.
Onneksi olkoon kaikille näyttelyn taiteilijoille ja kiitos, kun saan olla taas mukana.

– Henriikka

Lisätiedot:
WWW.KUVANKEVAT.FI
2. ja 3. kuva: Kuvataideakatemia / Petri Summanen
Kuvien teokset: Karoliina Hellberg (1&5), Lotta Mattila (2), Klaus Kopu (6), Jaana Laakkonen (4), Sanna Brunila (6)

Minimalistisista koruista

IMG_9286 (kopio)

On jotenkin ärsyttävää huomata mielensä muuttuvan, takkinsa kääntyvän. Olen ikäni ollut suurien korujen ystävä ja pyöritellyt silmiä ohuille korurimpuloille. Olen kiertänyt kaukaa kaikki hopeaketjut, pienet sievät korvikset ja ohuet kultaiset rannerenkaat. Olisi helpompaa, jos mieli pysyisi tasaisena ikävuodesta toiseen. Silloin ei tarvitsisi ostaa uutta, eikä miettiä, pidänkö tästä vielä parin vuoden päästä. Voisi ostaa sen ainoan astiaston ja rakastaa sitä elämän loppuun saakka. Ja koskaan ei tarvitsi miettiä, haluisiko vihkisormuksen rinnalle hankkia jonkin vararenkaan vaihtelun vuoksi.

Mutta asiaan: olen tänä keväänä ihastunut minimalistisiin koruihin. Ihan yllättäen, täysin puskista. Viimeksi olen käyttänyt siroja koruja sitten alaluokkien ystäväkorun (hopeisessa ketjussa roikkuvan sydämenpuolikkaan). Ja nyt taas, aikuisiän kynnyksellä, olen ostanut muutaman parin sieviä, pieniä korviksia ja haaveilen jopa ohuesta kaulaketjusta.

On se ihminen heikko ja ailahtelevainen. Luja kädenpuristus niille, jotka oikeasti kulkevat läpi elämän rakkain Kalevakoru kaulassa. Se on nimittäin lujuutta se.

– Henriikka

Happy happy joy joy

IMG_9174 kopioIMG_9217 kopioIMG_9224 kopioIMG_9231 kopioIMG_9148 kopioIMG_9262 kopio

Tämä kevät-kesä-akseli on kyllä sellaista menoa, että meinaa hiukset lähteä. Yritän sumplia päiväduunin ja blogin, joiden rinnalla ehtiä juoksutreeneihin, kirpputoreille ja kyläjuhliin. Sitten on vielä ne taidenäyttelyt, terassit ja tuparit. Ainiin, ja ne ystävätkin ja perhe, kaikista tärkeimmät.

Säntäilyssä ei itsessään ole mitään vikaa. Kunhan säntäilee ilolla. Kun kiireestä tulee pomo, koko homma lässähtää kuin huonosti vaahdotettu sokerikakku. Kun ei minulla ole edes kiire, vain paljon tekemistä. Ja siinä lienee vissi ero.

Vauhdissa pysyvät kuitenkin paremmin käytännönkuteet. Talvella mekot ja sukkahousut olivat kovassa käytössä, nyt olen kiitänyt collegelinjalla. Leviksen 501:set, löysä kollaripaita. Snadisti huvittavaa, mutta nilkkureihin yhdistettynä oikeastaan aika skarppia.

Happy happy joy joy, you happy people. Nauttikaa.

– Henriikka

college, farkut / second hand, kengät / Bianco Footwear

Hyi kondomipipot!

Yh, inhoan tiukkoja pipoja. Ja koska pääni on suuri (ihan oikeasti, L-kokoa), suurin osa pipoista on minulle niitä inhokkeja. Metsästän löysiä pipoja, joiden alla hiukset pysyvät kauniina, ilman kummallisia kulmia ja jotka keikkuvat rennosti mukana. Ja niitä on kyllä harvassa. Kaikki pipot tuntuvat olevan kummallisia trikoosukkia tai muita epämääräisiä sukkuloita, jotka jäävät törröttämään päälaelle, jättäen kärkeensä tyhjän pussukan. Nämä inhokkini ovat niitä kuuluisia kondomipipoja, korostettuja talkkaripipoja. Hiiteen sellaiset.

Olen löytänyt täydellisiä pipoja urheilukaupoista, mutta on niiden perässä saanutkin juosta. Päästäni on tipahdellut varmaan täi jos toinenkin, kun olen kokeillut eri pipoja kaupoissa vuoron perään.

a024e2f2068e4f9c2a9b5e31dd2b34f06401eba2c91df354468338cd21cbc8f7030e3a266d474a19b35afdb2692d7164ac8f6ccce2e3c854f89b3d421e161a58

Houston, we had a problem! Vaan ei enää. Kiitos vanhan harrastukseni ja siitä jääneen muiston, kuluneen koripallon. Turhan tiukat pipot menettävät turhan kimmoisuuteensa, kun sujautan niihin tunniksi, päiväksi tai pariksi kokonaisen koripallon. Jäljelle jää muotonsa menettänyt, täydellisen löllyrä piponkutale. Ei mitään kohti taivaita kurkottavia piposuikuloita.

korisjee (kopio)

 Millaisia pipotovereita te olette? Löytyykö isopäisiä kohtalonkavereita?

On ehkä kyseenalaista analysoida pipoja, kun pihalla on hellettä. Toisaalta kiristävä vanne pään ympärillä on vielä pahempi kesäkuumalla. Rentoa viikkoa.

– Henriikka

Kuvat: www.theyallhateus.com

Kesäviikonlopun kotimaisia pellavavaatteita

yhteistyössä By Pia’s Design

IMG_0420 (kopio)

Yhteistyössä By Pia’s Design

Usein asiat kulkevat radoittain, dominopalikoiden kaatumisefektin lailla. Ensin tapahtuu joku asia, joka sitten johtaakin toiseen ja myöhemmin kolmanteen. Viime viikkojen aikana niin on käynyt kohdallani monesti (niin hyvässä kuin pahassa), mutta eräs kiva esimerkki on yhteistyö By Pia’s Designin kanssa. Ensin löysin heidän pellavalakanansa, sitten tajusin yrityksen tekevän myös vaatteita. Hetkeä myöhemmin vierailin jo Espoon idyllisessä puutalokaupassa ja nyt esittelen ylpeänä yrityksen tuotteita. Tuotteita, joiden takana voin kyllä vankasti seistä.

By Pia’s on kotimainen yritys. Niin vaatteiden kuin kotitekstiilien keskiössä on laadukas, rouhea pellava. Löysin pellavan itse pari vuotta sitten ja siitä on alkanut matka laadukkaiten tekstiilien etsintään. Pellavaa on niin monenlaista, monen paksuista ja laatuista. By Pia’sin tuotteita hypistellessä samantien tulee tuntu kunnon paksusta kankaasta ja pellava vain paranee käytössä. Ja siitä minä pidän: ajattomuudesta, laadusta, kauneudesta.

IMG_0398 (kopio)IMG_0654 (kopio)IMG_0441 (kopio)

Ensisilmäykseltä Pian tuotteet vaikuttivat makuuni aivan liian kypsiltä. Silmille pompsahtivat pellavaliivit, -jakut ja tähtitunikat. Materiaali oli kuitenkin sen verran lähellä sydäntä, että jatkoin nettikaupan selailua. Todelliset sydämenpamppailut saivat aikaan kodin mallisto ja sen tekstiilituotteet. Sen myötä löysin vaatteidenkin joukosta suuren läjän omaan tyyliin sopivia mekkoja, paitoja ja muita vaatteita. Kun pukeutuu muuten ennakkoluulottomasti ja kokeillen, on vaatekaappia tarpeellista täydentää klassisilla vaatekappaleilla. Valkoiset ja eri denimin sävyiset vaatteet takaavat sen, että sopeudun saumattomasti merelliseen kotiseutuumme. Antaa tulla tuulta ja aurinkoa, antaa pellavan rypistyä ja vaatteiden kestää.

Tuntuu hyvältä olla näissä vaatteissa. Yrityksessä arvostetaan käsityötä, lähituotantoa ja luonnonmateriaaleja. Mallistot ommellaan käsityönä, taitavien ompelijattarien voimin. Mallistoja ei ilmesty viittä kertaa vuodessa, vaan vaatteet on tarkoitettu vaatekaappeihin pysyviksi osiksi. Tähän väliin aplodeja.

IMG_0456 (kopio) IMG_0546 (kopio)IMG_0788 (kopio)
IMG_0799 (kopio)

Viimeisestä kuvasta ystäväni tokaisi osuvasti:
“Tässä kuvassa taitaa aika hyvin tulla esiin teidän persoonallisuuserot?”

Persoonallisuuseroja tai ei, näissä vaatteissa ainakin tykättiin viettää kesäpäivää. Pian vaatteisiin sujahtaa mielellään myös äitini, sitten ollaankin oikea pellavakolmikko. Äitin kun olisi saanut persoonansa kanssa vielä viimeiseen kuvaan, niin hän olisi varmaan liitänyt kuvan halki vaakatasossa kuin supermies.

– Henriikka

Kuvissa:
minä: Raidallinen Jenny-paita, valkoinen By Pia’s mekko
Roosaliina: Denim Maximekko, ohutraitainen valkosininen Butterflymekko

Uusi (ja täydellinen) läppäripussi

Nyt olisi se unelmien läppäripussi hyppysissä. Helmikuussa hajosi edellinen, jonka sijaisena on nyt uuden etsinnän ajan ollut epämääräinen Glope Hopen makuupussista tehty lötjäke. Kyselin teiltä vinkkejä uuden hankintaan, mutta eipä mennyt kuin päivä tai kaksi, kun löysinkin ehdottoman ykkössuosikin. Kauniin, hyvän, kestävän ja vieläpä kahta kotimaista muotoiluyritystä tukevan vaihtoehdon.

Kirjoitin jo aiemmin, että Coston läppärisuojiin luottaisin. Silloiset värivaihtoehdot eivät vain houkutelleet. Sitten kuin ihmeen kaupalla Tiensivu laittoi facebook-sivulleen kuvan upeasta Coston pussista, jonka he olivat tyylilleen uskollisena polttokuvioineet. Tiensivu on siis kahden suomalaisen taiteilijan designyritys, joiden valttikortteina ovat omaleimainen tyyli ja polttokuviointi nahkaan. Olin haaveillut Tiensivun koristamasta takista tai repusta, mutta läppäripussin nähdessäni laitoin heti viestiä kaksikolle ja sain kuulla, että moisen suojan tilaaminen on ihan mahdollista.

972627_530229480421098_1672993563_n (kopio)
IMG_1342 (kopio)

Vaikka päädyinkin nyt onnellisesti tähän pussiin, heitettiin viimeisen läppäripussi-keskustelun kommenttilootassa muitakin oivia ehdotuksia. Tästä kannattaa ottaa korvan taakse:

– http://www.herschelsupply.com
Kaunis, toimiva, löytyy monessa värissä ja koostumuksessa pussukkaa. Pitänyt kutinsa jo useamman vuoden.
– http://www.pack-smooch.com
Mää rakastan näitä! Tosi kestävä on myös ollut tuo läppärilaukku käytössä.
– http://shop.papsweden.se/en/laptop-covers/
Itselläni pap swedenin harmaa villainen ipad-suojus ja olen ollut supertyytyväinen. Ei nyppyynny, on tarpeeksi paksu ja tyylikäs. Nahkaiset on ohuempia.Mutta näiden suhteen pitää sitten sopia omaan silmään!
– http://galateia.weebly.com/
Hei, mulla on nahkaisia, vetoketjullisia läppäritaskuja. Värejä löytyy ja eri nahkamateriaaleja. Ja jos ei juuri haluamaasi väriä löydy, niin teen sen sinulle :) Kotisivuilta ei löydy kuin muutama malli, mutta tule käymään Punavuoressa työhuoneellani.
– http://www.onemanband.fi/
Moi, Meiltä löytyy onemanband-putiikilta coston nahkasuojia, ainakin yks tummemman vihreä ja ruskea nahka. Laita viestiä jos haluut kuvia, info@onemanband.fi.
– Hei, kannattaa kurkkaa Etsyn puolelta, sieltä itse valitsin minulle sopivan läppäripussin ja valinnanvaraa riitti!
DIY 

10339023_530229473754432_1228790613_n (kopio)

 UuuuuUuuu Uuuu kuinka kiva ja kaunis se onkaan. Haluan todellaki panostaa käyttötavaraan, joka näen joka ikinen päivä (no, en onneksi ihan joka ikinen…). Ja mitä kustannuksiin tulee, pulittaa sain kyllä yli 100 euroa, mutta se on kyllä tällaisesta käsityöstä tosi vähän. Sen lisäksi, että kuviointi tehtiin käsin, myös Costo ompeli toimitusongelmien vuoksi tämän pussin käsityönä.

Hyvää duunii, eri hyvää duunii. Hyvä hetki lähteä viikonlopun viettoon. Olisi tupareita, ystävän yökyläilyä, Puu-Vallilan pihakirppis, Arabian katufestarit, Ravintolapäivä ja sunnuntaina vielä takapuoleen keskittyvät juoksutreenit. Nappiviikonloppu.

Ja hei, kiitos että saan kirjoittaa. Kiitos, että luette. Tykkään tästä ihan tosi paljon.

– Henriikka

Valkoisten kenkien turmio

Laitoin tänään jalkaani valkoiset Converset. Aivan puhtoiset ja uutta kesää hohtavat. Riemuitsin suuresti, kuinka ne valaisivat jaloissani katua askelteni alla. Hohkasin itsekin tulevaa kesää ja jatkunutta työsuhdetta. Jälkimmäisen kunniaksi kävelin Sokokseen ostamaan vihdoin Marc Jacobsilta vähän kukkaistuoksua iholleni. Ale-päivät menossa, sekin vielä kaiken kukkuraksi. Asetun hajuveden kanssa jonottamaan ja päästän hymyillen mummelin eteeni jonossa. En edes kohteliaista, söpöä mummoa, vaan ärtyneen kiilailijan.

Ja sieltä se tulee. Musta nahkabuutsi. Uhmakkaasti ja voimakkaasti. Ja aivan suoraan oikean kenkäni päälle. Valkoisen, puhtaan kenkäni päälle. Rynnivä nainen nostaa katseensa ja tokaisee nopeat pahoittelut. Jään toljottamaan. En häntä, vaan kenkääni. Joka vielä hetki sitten oli valkoinen ja episodin jälkeen lähinnä musta. Toljotan vaan ja mietin, miten moinen rynniminen on edes mahdollista keskellä kauppaa, kassajonon poikittaissuunnassa.

IMG_1078 (kopio)IMG_1088 (kopio)

Ostin uuden iloni, joka jysähti hetkeksi ulkoisen murheeni alle. Kokeilin varovasti puhdistaa kenkää, mutta huomasin nopeasti ettei kyse ollut mistään tavallisesti pölystä. Bootsinainen oli jysäyttänyt kangaskengän pintaan viimeisen kahdeksan vuoden mustat kenkälankit (oli ainakin pitänyt huolta kengistään, hyvä niin). Ei auttanut kuin kulkea shakkikengissä loppupäivä.

IMG_1175 (kopio)

Joojoo, tämä on pieni ykkösmaailman ongelma. Yritin hokea itselleni edellistä ja ajatella positiivisesti: “Nyt minulla on jyrääjämuijasta mukava muisto. Voin aina kengän nähdessäni hihitellä ja muistella häntä.” 

Pieni porsaanreikä jäi jäljelle. Tämä toimi silloin, kun juhannuskokosta jäi nokea anorakkiin tai kun nahkalaukkuun kaatui kanakastiketta ulkomaan reissulla. Mutta ne ovatkin muistoja mukavista hetkistä. Mutta miksi haluaisin muistaa tämän typeräntöykeän tallaajan?

– Henriikka

kaikki piposta puhuttuihin Converseihin / second hand

Kesä filmille -kuvahaaste

kesäfilmille3

Sain tässä kevään mittaan idean filmikamerahaasteesta, johon tiesin tarvitsevani vähintään yhden bloggaajakaverin messiin. Minulla on täällä blogimaailmassa yksi aivan erityinen sydänystävä, jonka kanssa tuntuu ajatukset ja mielenkiinnonkohteet menevän saumattomasti yhteen. Ehkä joku päättelikin, että kyseessä on 365 days with Ida -blogin Ida. Niinpä pyysin Idaa mukaan ja kehittelimme tulevaksi kesäksi kunnon filmikamerahaasteen.

Haaste menee lyhykäisyydessään näin: minä kirjoitin hänelle 36 ohjetta filmikameralla kuvattavien kuvien ottamiseen. Ida kirjoittaa minulle takaisin samoin 36 ohjetta/kuvaustehtävää. Näiden ohjeiden mukaan tulee kesän aikana saada filmi täyteen ja syksyllä julkaisemme molemmat blogissa kaikki ottamamme kuvat ohjeitten kanssa.

Idan kirjoittamat ohjeet minulle ovat seuraavat:

1. Kesän paras jätskihetki
2. Soutuveneilyä
3. Talviturkin kastaminen
4. Kesän kivoin päivä
5. Terassifiilistely
6. Kesäpiknik
7. Spontaani kesäretki
8. Festareilla
9. Pyörän selässä
10. Kesäromanssi / Kesäromantiikkaa
11. Sadepäivä
12. Puistohengailu
13. Auringonlasku
14. Kivoimmat kesäkengät
15. Mahtava löytö
16. Juhannus
17. Metsäretki
18. Yllätys
19. Yökylässä
20. Kauneimmat kesävalot
21. Kotiseutumatkailu
22. Hauskin pihapeli
23. Katolla
24. Jotain pinkkiä
25. Yöllä
26. Hups!
27. Ystävien kesken
28. Perinne
29. Salakuva
30. Selfie!!
31. Tämän hetken haluan muistaa aina
32. Kesäjuhlat
33. Torilla
34. Mitä täällä tapahtuu!
35. Aamupalalla
36. Mieletön fiilis

Minun antamat ohjeeni voitte lukea Idan blogista. Nyt saatuani ohjeet tajuan, että taisin laittaa vähän liian killereitä sekaan…

Ida on filmikameramuija ihan tosissaan, sillä kaiken muun ohella hän pyörittää ystävänsä kanssa filmikamera ja
-tarvikekauppaa nimeltä Plastic Cameras. Plastic Cameras antoi minulle haastetta varten ihan älyttömän söpön, valkoisen Diana Minin. Sen lisäksi ostin itselleni näppärän, turkoosin Wide Slimmin. Näillä siis mennään läpi kesän. Pitää muistaa kantaa kameraa kotiseutumatkoilla ja pyöräretkillä, jotta hetket eivät karkaa kameralta. On ikuistettava talviturkin heitto ja joku yllätys kesältä. Ai että, tästä tulee niiiiin kivaa. Plastic Camerasin Laurakin lähti innoissaan mukaan juttuun, ja he kuvaavat Idan kanssa molemmat kaikki antamani kuvaustehtävät.

005 (kopio) 006 (kopio)

Mutta hei, kai lähdette mukaan tähän huvittavaan touhuun? Kaivatte filmipurkit ja kunnon kamerat esiin? Tarkoituksena on haastaa myös teidät mukaan ja kerätä kesän jälkeen kuvasaldoa blogiin nimellä/nimimerkillä/blogilla tai ihan vain nimettömänä. Tarkoituksena on, että voitte joko ottaa ohjeet kokonaisuudessaan vastaan tai valita niistä itsellenne mieluisimmat. Kunnianhimoisimmat kuvaavat sekä minun että Idan ohjeiden mukaan 2x 36 kuvaa. Vaihtoehtona on kuitenkin napata ihan vain yksi tai muutamakin kuva ja laittaa ne otsikoineen meille päin skannattuina tulemaan.

Hetkien ikuistaminen ja kuvien ottaminen alkaa heti ja jatkuu läpi kesän. Kuvat tulee lähettää syyskuun loppuun mennessä jomman kumman sähköpostiin: aamukahvilla (ät) gmail.com tai ida365blog (ät) gmail.com. Laitathan kuvatekstiksi kuvan ohjeen, jotta kuvat löytävät oikeiden otsikoiden alle. Kerrothan viestissä myös, millä nimellä/nimimerkillä haluat kuvan julkaistavan. Jos skannaaminen tuntuu koituvan ongelmaksi, voi kuvasta ottaa kuvan tai sen voi postittaa etanateitse. Kaikkien kuvan/kuvia lähettänäiden kesken minä ja Ida arvotaan molemmat kivoja palkintoja. Voitte luottaa meidän makuun kheh.

75377_462837933583_6789143_n (kopio)007 (kopio)

Hyvää duunii. Tällaista lisää. En ole pitkään aikaan onnistunut kehittelemään blogiin mitään kunnon tempausta (enkä kehittelemään filmejä, heehee puujalkavitsi) ja tämä tuntuu niin nastalta. Eikun filmi kameraan ja hykerrellen kuvaamaan.

Kuvarikasta kesää kaikille!
Sormet ristissä jään odottamaan innostustanne.
Nyt sais sitten hurrata.

– Henriikka

Kuvat: Kesän 2012 blogini kertakäyttökameratempaus & muut vanhat filmikuvat

Aikuisen naisen musta laukku ja neonpipo

IMG_0839 (kopio)

Kävin äsken elokuvissa katsomassa ystävien kanssa Hayao Miyazakin Tuuli Nousee. Yritän tässä miettiä, mitä mieltä olin siitä. En osaa sanoa. Odotin satuja ja fantasiaa ja tulikin kosolti kauneutta ja historiaa. Upeita kuvia ja lentokoneita. Mutta odotin ihan muuta.

Odotin myös näiden kuvien asulta jotain ihan muuta (oliko tämä hippasen kehno aasinsilta?). Aika paljon mustaa ja sitten yksi neonkeltainen pipo. En vieläkään syty mustalle, mutta kyllä siinä on jotain kiehtovaakin. Musta on niin vaikea väri. Siinä on vaikea näyttää hyvältä. Tosin kokonaisuus on loppujen lopuksi aika kevyt, kun vaalea tukka rentoilee alas olkapäiltä.

IMG_0900 (kopio) IMG_0923 (kopio)IMG_0931 (kopio)

Mutta entäs tuo laukku! Eikö ole aikuisen naisen laukku! Musta ja nahkainen, skarppi ja siisti. En tiedä, kuinka moinen ajelehti käsivarrelle, mutta aitonahkainen kaveri on sopivan selkeä, jos muu kokonaisuus on rento ja leikkisämpi. Minusta kasvaa hiljalleen aikuinen, onneksi olen sentään säästänyt pipon.

Mustan mekon leikkaus on tyttömäinen ja se oli asun parasta antia. Oikestaan koko helahoito oli mukavaa päällä, muttei liian löysää tai erikoista. Hyvä linja.

IMG_0968 (kopio)IMG_0935 (kopio)

Kyllä se leffa oli hyvä. Oli se. Leffa on harvoin huono, jos sitä jää oikein pohtimaan. Hampaankoloon jäi tältä päivältä siis vain se, etten ole juuri Justinin käsivarsilla. No, J kuin J.

– Henriikka

laukku/Sokos – Kaiio (saatu), laukku/Minimum, kengät/Vagabond, takki/JC, pipo/second hand

Aamuhetken tapasleivät

Yhteistyössä Bella-blogit ja K-Menu.

IMG_1200 (kopio)

Aamuhetken tapasleivät

Maalaisleipää ja jälkiuunileipää (tai oikeastaan mitä tahansa leipää)
oliiviöljyä
sormisuolaa
rucolaa
viikunoita
sinihomejuustoa
hunajaa
saksanpähkinöitä
mätiä
tilliä
kirsikkatomaatteja
sipuli
ja K-Menu goudaa, meetvurstia ja maksamakkaraa

Laita kerrankin aamulla ranttaliksi. Kata kauniisti, ota oikein servetit käyttöön. Kasaa lautasille monenmoisia herkkuja, toinen toistaan parempia. Lorauta maalaisleivälle oliiviöljyä ja ripottele sormisuolaa tai sipaise vähän hunajaa päälle. Levitä jälkiuuninappiin kunnolla voita. Taiteile kuin tapasravintolassa. Kokeile uusia makuyhdistelmiä, innostu ja ihastu. Ennen kaikkea nauti. Mitä pidempi aamuhetki, sitä enemmän lisukkeita. Mutta myös arkipäivistä saa nauttia: jääkaapin jämistä löytyy vaikka mitä! Ota toinen kuppi kahvia, mutustele. Kokoa uusi leipänen ja nappaa tiukka koppi aamusta ja samalla koko päivästä.

IMG_1224 (kopio)IMG_1235 (kopio)

Tämä resepti oli oma panokseni K-Menu-tuotesarjan tehostarttiin. Muissa Bella-blogeissa tullaan näkemään vielä päivän muut ateriat ja niihin sopivan kotireseptit. Kun minua pyydettiin mukaan jakamaan ruokajuttuja, sanoin tulevani sillä ehdolla, että saan omia aamupalan itselleni. Että saan taas kerran fiilistellä aamiaista koko Suomen kansalle.

K-Menu on juuri lanseerattu Ruokakeskon tuotesarja, K-ruokakauppojen uusi halpamerkki, josta löytyy joka kodin perustuotteita. Sarjaan ilmestyy koko ajan lisää tuotteita, tällä hetkellä kauppojen hyllyille on ilmestynyt esimerkiksi goudaa, jauhelihaa, maksamakkaraa ja kanaa. Voin kertoa, ettei yleensä kasvispitoiseksi totutun aamiaisen loihtiminen ollut helppoa K-menun tämänhetkisestä, suht tuhtilihaisesta tarjonnasta. Huhujen mukaan rinnalle on kuitenkin saapumassa reilusti muutakin kuin lihaa.

Monesta tuotteesta en vielä pysty sanomaan, mutta kolme kokeilemaani (gouda, meetvursti ja maksamakkara) maistui ainakin ihan tavallisen hyvältä. En ole nirso ruoan suhteen, mutta usein panostan lähiruokaan ja olen valmis laittamaan rahaa likoon. Aina en kuitenkaan taloudellisista syistä siihen kykene ja niihin hetkiin K-Menu voisi tarjota apua. Nähtäväksi jää, mitä tuotteita sarjaan saapuu ja voisiko niistä tulla ruokalisää arkeen.

Kokeilkaa hyvät ihmiset tapasleipäsiä. Älyttömän hyvää ja herkullista sunnuntai-iltaa.

                  – Henriikka

Paimion sukulaissielu

14132545451_d50b4076dd_o-1
Olin kuukausi takaperin Paimiossa. Jätin palan sydämestäni sinne ja otin vahingossa vihreän merinovillaisen neuletakin mukaan. Ajattelin kohteliaana pestä sen ennen palauttamista postipaketilla. Luin pesuohjeen väärin. Kutistin paidan. Panikoin. Odotin vastausta ja tuomiota siitä, kuinka mätämuna olen. Sain juuri tapaamaltani sukulaissielulta viestin, ettei se haittaa. Voihan hän antaa sen pienelle tyttärelleen.
Todellinen syy vierailulle oli, että Birgit halusi lainata minua ja erästä toista takkutukkaa kuvauspäivän ajaksi. Taululta ja Tapetilta saattaa tulevaisuudessa ilmestyä kortteja ja printtejä, joissa minäkin hassunkurisesti esiinnyn. Vähän sellaista aarteenetsintää ja luontoon sulautumista. Ihan tavallista arkeani siis.
13943129978_0f85887911_c 13949180657_e3374d226b_o-113949798069_1b68875691_c14129740035_279690cfca_c
Ja kuinka voi kyyneleiltä välttyä, jos kuvauspäivän tunnelmista lukee seuraavaa kuvaajan kirjoittamana:
“Sukellan lähes kuukauden takaisiin tunnelmiin. Sain vieraakseni kaksi upeaa nuorta naista. Kutsuin hänet ja erään toisen ihanan ja pörrötukkaisen tytön Paimioon kuvattavaksi.
Henriikkaa en ollut koskaan tavannut aikaisemmin kasvotusten. Häkellyttävää tavata sukulaissielu omassa kodissaan ekaa kertaa, hän tuli kotiimme yökylään ja valloitti meidät kaikki:) Tässä työssä upeaa on ihmisten kohtaaminen ja  taide on jännä laji, se on herkkää ja intuitiivista mutta myös humoristista ja vapauttavaa. Kun kuvaa ihmistä sekä kuvaaja että kuvattava ovat aika paljaana, pitää löytyä yhteys jos mielii vangita hetkiin jotain ikuista ja olennaista.Mutta meillä kolmella oli mukavaa. Kiipesimme Askalankosken maisemissa Paimiojokilaakson rinnettä ja tunsimme elävämme ja kuuluvamme luontoon.
14132618951_6ca53d31e2_c14126752492_2b64112098_c14133467611_be9fb43e9c_o 14136532705_9a2a435e54_o 14136807255_b8e4c47fc0_o

Täydellisen löysää lauantaita. Sellaista raikasta mutta löysää.
Vähän niin kuin hyvä sitruunapiiras.

– Henriikka

Kuvat: Birgit Paavola / Taulu ja Tapetti

Miehelle ansionsa mukaan

IMG_1038 (kopio)IMG_1018 (kopio)

Kyllähän te muistatte, kun Janne niin nätisti pukeutui viime kuun juhliin FRENN:in uuteen pellavapaitaan. Se oli lainattu paita se. Herätti hyvää mieltä mustanpuhuvan juhlakansan keskellä ja taisipa kantajansakin siitä aika lailla välittää.

Huomattavasti harvemmin meillä laitetaan budjetista miehen kuin vaimon kledjuihin. Se on luonnollista, jos toinen käyttää rahojaan vanhoihin Nintendo-peleihin. Mutta noin kivaan paitaan kannattaa laittaa penni ja pari. Tänään kiiruhdin Fashion Stock Sales -tapahtumaan Vanhalle Ylioppilastalolle toiveissani hankkia paita pienellä alennuksella yllätyslahjaksi. Tapahtumassa ei ollut oikeaa kokoa, mutta painelin Kiseleffin talolle FRENN:in omaan putiikkiin ja sain koiranpentukatseella -20 prosentin tapahtuma-alennuksen sieltäkin.

Ja jos on hieno paita, niin onhan sitä oltava rento krakakin. Tummaa farkkua.
Jos mentäisiin nyt naimisiin, Jannella olisi tuo.

– Henriikka

Valkoisia pinnatuoleja, origameja, suklaata ja mitä näitä nyt on

Valkoiset pinnatuolit vihdoin meillä jee. Kun jotain oikein toivoo, niin kyllä se usein toteutuu. Ainakin jos jaksaa sinnikkäästi laulattaa kaiken maailman kirppissivustoja, huuto.nettiä ja muita kavereita. Ja kertoo kaikille etsivänsä juuri sellaisia tuoleja pyöreän pöydän ympärille. Eriparituolit muuttivat vintille, tutuille ja tuntemattomille, valkeus tuli taloon. 20 euroa, neljä tuolia. Mä olen pahoillani, kun satun välillä löytämään tällaisia unelmajuttuja.

Ja kun luukusta kolahtaa uusin Frankie, ei voi kun käydä ostamassa vähän suklaata ja inkiväärilimsaa ja istua uusilla tuolilla vuorotellen ja ihastella.

IMG_8576 (kopio)IMG_8598 (kopio)IMG_8546 (kopio)IMG_8542 (kopio)IMG_8562 (kopio)

Aina meillä on noita neilikoita. Ykkössuosikkeja ei noin vain hyllytetä, niin kuin vanhat tuolit. Kaikilla hehkutetaan nyt pioneja, mutta en ole vielä ehtinyt apajoille.

Mutta parsakausi on lujassa muistissa ja tälläkin hetkellä uunissa tirisee parsaa. Meinasin kirjoittaa parsaa ja parmankinkkua, mutta se olisi silkkaa valetta. Uunissa pötköttää parsaa ja pekonia, eikä mitään sitä hienompaa. Mielikuvitukseni laukkaa kulinaristien reviireille.

Nyt soi munakello ja askel käy kohti uunia. Hyvää ruokahalua minulle.

-Henriikka