Valkoiset pinnatuolit vihdoin meillä jee. Kun jotain oikein toivoo, niin kyllä se usein toteutuu. Ainakin jos jaksaa sinnikkäästi laulattaa kaiken maailman kirppissivustoja, huuto.nettiä ja muita kavereita. Ja kertoo kaikille etsivänsä juuri sellaisia tuoleja pyöreän pöydän ympärille. Eriparituolit muuttivat vintille, tutuille ja tuntemattomille, valkeus tuli taloon. 20 euroa, neljä tuolia. Mä olen pahoillani, kun satun välillä löytämään tällaisia unelmajuttuja.
Ja kun luukusta kolahtaa uusin Frankie, ei voi kun käydä ostamassa vähän suklaata ja inkiväärilimsaa ja istua uusilla tuolilla vuorotellen ja ihastella.
Aina meillä on noita neilikoita. Ykkössuosikkeja ei noin vain hyllytetä, niin kuin vanhat tuolit. Kaikilla hehkutetaan nyt pioneja, mutta en ole vielä ehtinyt apajoille.
Mutta parsakausi on lujassa muistissa ja tälläkin hetkellä uunissa tirisee parsaa. Meinasin kirjoittaa parsaa ja parmankinkkua, mutta se olisi silkkaa valetta. Uunissa pötköttää parsaa ja pekonia, eikä mitään sitä hienompaa. Mielikuvitukseni laukkaa kulinaristien reviireille.
Nyt soi munakello ja askel käy kohti uunia. Hyvää ruokahalua minulle.
-Henriikka
Kiva värimaailma kuvissa – hempee ja rento! :)
Kiitos kovasti. Oon usein niin räikeä värien kanssa, että oon haastaa kokeilla mitään muuta. Nyt taisi onnistua.
kateus.
Eikun metsästys käyntiin. Mullakin meni vuosi hahah..
Ah, aivan uskomattoman ihana löytö!!! Todella hyvin sopivat teille. Hippusen kateelliset onnittelut! :D
Noniin oli! Ja arvaa olinkin fiiliksissäni, kun sain ne vihdoin pöydän ääreen. Ai että onnea.
En käsitä kuinka kerta toisensa jälkeen samaistun sun juttuihin ihan täysin. Muutenkin tuntuu, että tässä on selvästi se blogi, joka viljelelee samanlaista ajatusmaailmaa kuin itsekin. Puet vähän niin kuin sanoiksi minunkin ajatukset. Kiitos siitä ;)
Olipa niin ihana kommentti jotenkin. Koska just tuolta mä toivoisin lukijoista tuntuvan. Että ne että paljon pinnallisesti, mutta vähän myös terapeuttisesti pystyisi jakamaan näitä ajatuksia ja tuntemaan omia tunteita mun juttujen kautta. Kiitos tosi paljon.
Mitä. Myikö Pieti meän (eli Marian ja Leenan) tuolit selkäni takana. Onse bisnesmies.
Mitäs reissaat niin paljon!
Miten asiaan liittymättömästi halusin vaan sanoa, että oottepa Jannen kanssa söpöjä siinä Valion mainoksessa. Katoin ensin että olitko se sä, Jannea en aluksi hoksannut, mutta loppu toi vastauksen kysymykseeni. :)
No mutta joku tarkkanäköinen siellä. Itsekin näin mainoksen vasta ensi kerran eilen. Kiitos! Jannea ei meinaa ihan tunnistaakaan, kun ne halusi sille alanutturan heh.
Itselläni on myös pyöränpöydäntuolit ( olen nimennyt ne sillä nimellä). Ovat olleet noin 10 vuotta, enkä ikinä niihin kyllästy.
Pyöränpöyräntuolit, mikä ihana nimi. Miksi sitä hyvästä ja laadukkaasta luopuisikaan?