Laitoin tänään jalkaani valkoiset Converset. Aivan puhtoiset ja uutta kesää hohtavat. Riemuitsin suuresti, kuinka ne valaisivat jaloissani katua askelteni alla. Hohkasin itsekin tulevaa kesää ja jatkunutta työsuhdetta. Jälkimmäisen kunniaksi kävelin Sokokseen ostamaan vihdoin Marc Jacobsilta vähän kukkaistuoksua iholleni. Ale-päivät menossa, sekin vielä kaiken kukkuraksi. Asetun hajuveden kanssa jonottamaan ja päästän hymyillen mummelin eteeni jonossa. En edes kohteliaista, söpöä mummoa, vaan ärtyneen kiilailijan.
Ja sieltä se tulee. Musta nahkabuutsi. Uhmakkaasti ja voimakkaasti. Ja aivan suoraan oikean kenkäni päälle. Valkoisen, puhtaan kenkäni päälle. Rynnivä nainen nostaa katseensa ja tokaisee nopeat pahoittelut. Jään toljottamaan. En häntä, vaan kenkääni. Joka vielä hetki sitten oli valkoinen ja episodin jälkeen lähinnä musta. Toljotan vaan ja mietin, miten moinen rynniminen on edes mahdollista keskellä kauppaa, kassajonon poikittaissuunnassa.
Ostin uuden iloni, joka jysähti hetkeksi ulkoisen murheeni alle. Kokeilin varovasti puhdistaa kenkää, mutta huomasin nopeasti ettei kyse ollut mistään tavallisesti pölystä. Bootsinainen oli jysäyttänyt kangaskengän pintaan viimeisen kahdeksan vuoden mustat kenkälankit (oli ainakin pitänyt huolta kengistään, hyvä niin). Ei auttanut kuin kulkea shakkikengissä loppupäivä.
Joojoo, tämä on pieni ykkösmaailman ongelma. Yritin hokea itselleni edellistä ja ajatella positiivisesti: ”Nyt minulla on jyrääjämuijasta mukava muisto. Voin aina kengän nähdessäni hihitellä ja muistella häntä.”
Pieni porsaanreikä jäi jäljelle. Tämä toimi silloin, kun juhannuskokosta jäi nokea anorakkiin tai kun nahkalaukkuun kaatui kanakastiketta ulkomaan reissulla. Mutta ne ovatkin muistoja mukavista hetkistä. Mutta miksi haluaisin muistaa tämän typeräntöykeän tallaajan?
– Henriikka
kaikki piposta puhuttuihin Converseihin / second hand
Osoitat ihailtavaa tyyneyttä katkeralla hetkellä. Jos ei muuta, niin tämä olkoon meille muille opetuksena sopivasta ostoskäyttäytymisestä.
(Koitin keksiä jotain osuvaa, mutta oikeasti piti kertoa, miten vetäviltä repalefarkkureitesi näyttävät ekassa kuvassa)
Näin on. Ja kiitoskiitos, repalefarkut on vetävät! Suosittelen.
Oi kun tuota zen henkeä olisi maailmassa vähän useammalla ihmisellä. Ja itsekin oppisin sitä mieluusti lisää. Etenkin harmistuksessa vellominen aiheuttaa vaan pahan mielen itselle ja huonossa tapauksessa myös jollekin läheiselle, joka on saanut kunnian toimia kuuntelijana. Mutta pikkukiukku taasen (tai joskus isompikin) voi puhdistaa mukavasti ilmaa ja ystävänä kuuntelen mieluusti välillä hölmöjäkin ärsyyntymispurkauksia. Ihan parastahan on jos saa vielä ystävän nauramaan sattumuksille. Mutta turha valitus on kyllä vaan ihan, noh turhaa.
Vinkkinä vielä loppuun jos haluat kokeilla deletoida tätä mustaa muistoa: Ihmesieni on ihmeidentekijä conssien kumiosien kanssa. Ja kloride valkaisee kaiken (Myös kädet, niin ja aivotkin jos höyryjä hengittää. Voi deletoitua muutama muukin muisto eli varovaisuutta!).
Puhut kuule aivan todella fiksuja. Turha valitus sikseen ja nautitaan tästä elämästä.
Kiitos kommentista ja erityisesti vinkistä! Pitääpä muistaa olla hengittämättä noita myrkkyjä…
Joo kannattaa koittaa valkasta kloorilla! Ruokasooda voi kans olla ihan jees. Ja hammastahna. Ja hammasharja :)
Joo! Kokeiluun.
Entisenä kenkämyyjänä täytyy vinkata, että jos kyseessä oli nahkaiset conssit, käy ostamassa Wolyn puhdistusvaahtoa ja valkoista (ei neutraalia) lankkia. Saatat saada kengät taas uuden näköisiksi!
Ja jos ne oli kankaiset, niin voi. :(
Kankaiset kankaiset… Mutta jääpähän muisto!
Voi ei. :/ Ei tainnut täti aavistaa millaisen mielipahan aiheuttaisi. Jos puhdistus- ja valkaisuyritykset tai muut pelastustoimenpiteet ei auta, niin sitten voi tietysti laittaa kengät pesukoneajelulle väriaineen kanssa. Ei sitten ainakaan mene hukkaan hyvät popot.
Ei tainnut ei. Mun täytyykin nyt ryhdistäytyä ja katsoa mitä on vielä tehtävissä. Kiitos, että kommentoit :-)
Ihana harmonia vaatteiden ja meikin sekä kynsien kanssa. Kaikki värit kulkevat todella hyvin yhdessä! Tykkään tästä lookista paljon.
Oijoi, kiitos ihanasta kommentista!
Not coo…at all. Toivottavasti saat kengät pelastettua. Ps. Ihailen soljuvaa kirjoitustyyliäsi. : )
Hihhii, KIITOS kovasti. Minäkin toivon kenkieni pelastumista.