Riian retkiä (3 ja viimeinen)

Kolmas ja viimeinen reissujuttu Riian matkasta. Että raivostuttaa, että Riika taivutetaan kuin siika. Riikahan on erisnimi ja kylläpä on tyhmän kuuloista kirjoittaa Riian retkiä, kun kaikki loogiset ajatusmallini tyrkyttävät aivoistani muotoa Riikan. Mennään nyt sitten siikojen perässä, kalakaverin mallin mukaisesti. Kahden kilon Riika.

Kiitollisena sai olla koko spontaanista ulkomaan pyrähdyksestämme, mutta erityisesti siitä, että saimme vielä paikallista seuraakin näin lyhyellä varoitusajalla. Alina ja Juuso-Jesperi olivat pari vuotta sitten sohvasurffaamassa juuri Riiassa ja sitä kautta tutustuivat muutamaan mukavaan kaveriin. Näin sitä vaan uidaan latvialaisiin piireihin, u-u-uuu.

IMG_4073 kopio IMG_4072 kopio IMG_4051 kopio IMG_4062 kopioIMG_4050 kopioIMG_4082 kopioIMG_4066 kopio

Kaunis oli mintunvihreä koti ja ihmiset iloisia. Pitäisiköhän meidänkin maalata seinä mintuksi? Vai olisiko se ohimenevä hullutus? Onhan tuo nyt aikamoinen Pinterest-väri. Voisiko kaunis väri alkaa yhtäkkiä kyllästyttää? Tulihan Jeffrey Campbelin tolppakorkokengistäkin yhtäkkiä jokaisen blogikirppiksen vakiokalustoa.

Mutta ihmiset ovat kyllä kaikkialla lopulta ihan samanlaisia. Latviassa ehkä vähän suorapuheisempia, vahvempihiuksisia ja sosiaalisempia kuin meillä Suomessa. Mutta kuitenkin ihan samanlaisia.

IMG_3719 kopioIMG_4000 kopioIMG_4004 kopioIMG_3651 kopio IMG_3661 kopio IMG_3644 kopio IMG_4016 kopioIMG_4034 kopioIMG_4255 kopio

Kaiken hauskanpidon oheen oli meillä eräs hiljainen ja surullinen pari tuntia. Riika on vuoden kulttuuripääkaupunki ja sen ”kunniaksi” kaupungissa avattiin kaikkien nähtäväksi KGB-talo. Neuvostoliiton salaisen poliisin sairas vangitsemis- ja kidutus-päämaja. Tässäkin talossa on ihmisiä teloitettu ja lähetetty jatkokäsittelyyn Moskovaan tai suoraan Siperiaan täysin käsittämättömistä syistä. Veti hiljaiseksi ja mietteliääksi.

Pahinta on ehkä tajuta, että samanlainen jatkuu maapallolla nykyäänkin. Ja minä siemailen kahvia ja iloitsen. Se ei ole täysin okei. Se ei ole yhtään okei. Mutta mitä ihmettä voin tehdä?

IMG_4244 kopioIMG_4238 kopioIMG_4246 kopio

 Paluu Suomeen. Ja jo muutama työpäivä takana. En malta odottaa lomaa. En ole koskaan odottanut lomaa yhtä lailla. Toivottavasti voin taas jättää Helsingin hetkeksi ja päästä metsään, mättäälle makaamaan. Sopivasti kypsyneiden mustikoiden viereen.

Kiitos Latvia. Tavataan taas.

– Henriikka

6 kommenttia

  1. Mirjami 27.6.2014

    Hei, mua ärsyttää kans toi Riian – siksi taivutan sen rohkeasti aina, että ”Riikan”/”Riikaan”. Ruohonjuuri tason anarkiaa, muutosta kieleen!

    Vastaa
    • Henriikka 27.6.2014

      NO todellakin! Mutta ruohonjuuritason anarkiassa on aina se ongelma, että porukka pitää sua tyhmänä.

      Vastaa
      • Mirjami 27.6.2014

        Melko todennäköisesti jollain tapaa olet tyhmä tai toimit tyhmästi. Kuten myös minä, ja kaikki ne, jotka osaa/haluaa taivuttaa sanat oikein ja nekin, jotka ei osaa. Mutta onko sillä väliä? Vaikka tiedän tunteen, mua vähän nolottaa, että kirjoitin ruohonjuuritason erikseen ja luulen, et kaikki pitää urpona siksi(kin).

        Vastaa
        • Henriikka 27.6.2014

          Khihihih. Ruohon juuri taso. Mitä pienistä! Ollaan tyhmiä kaikki.

          Vastaa
  2. Hosuli 29.6.2014

    Mintunvihreä seinä ei voi olla huono idea! Minun minttuinnostukseni on kestänyt jo useamman vuoden, eikä loppu anäy. Ihan hyvin olisin voinut sen ajan katsella ihanan väristä seinää. Saisihan sen sitten maalattua uusiksi, jos/kun alkaa kyllästyttää.

    Vastaa
    • Henriikka 21.7.2014

      Minttu on ihana!

      Ja niimpä. Kyllähän ne seinät voi aina maalata uudestaan, jos alkaa kyllästyttää.

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.