Kuhmo, oi Kuhmo. Neljän päivä mökkiloma jäi taakse, ja juna kuljettaa kohti etelää ja kotia.
Vanhempani huvittuneesti väittävät minua citykaniksi aina, kun astelen Vogue kainalossa, puiset aurinkolasit nenällä mökkitontillemme. Mutta ihan ihka oikeasti voin sanoa, että on minussa kunnon metsäjänistäkin. Se on jonnekkin sisään iskostettu lapsuuden metsälomilla, kanoottiretkillä ja vaelluksilla. Suo tuntuu tutulta ja karussa mäntymetsikössä katse lepää. Karhuun en ole vielä törmännyt, mutta virveli pysyy kädessä ja tikkupulla on kaveri.
Tuntuu, että elämä ylipäänsä on sellaista tasapainottelua. Ollako kaupunkilainen korkkarit jalassa vai reipas metsäntallaaja, eräpirkko? Luojan kiitos ei tarvitse valita toista.
Lakkakausi on ihmisten parasta aikaa. Lähisuolta sai helposti kerättyä litran jos toisenkin. Tropiikin vuoksi kala ei syönyt, mutta savustettuja ahvenia saatiin onneksi edes kerran. Rakennushommaa olisi riittänyt, mutta itse keskityin lähinnä uiskentelemaan kumipatjalla. Kun kiinnittää narun toisen pään rantaan ja toisen pään kumipatjaan, pystyy helposti kampeamaan itsensä laiturille kylmän juoman luo. (Voi olla, että se citykani kuitenkin vie voiton.)
Olin varannut mukaan miljoona kirjaa, lehtiä, tekemistä ja hirveän määrän vaatteita. Taisin käyttää paria paitaa ja mekkoa, muuten hiihtelin pellavahousuissa ja muissa hiutuloissa. Pieni turistikierros Kuhmon kamarimusiikki -festivaaleille pakotti pistämään päälle muutakin kuin bikinit.
On se onnellista. Saa veneillä puhtailla vesillä ja kiskoa metsästä marjoja niin paljon kuin jaksaa. Nauratti, kun matkalla näkyi erään metsän reunassa kyltti: ”Yksityisalue, marjastaminen kielletty”. Koin suurta voitonriemua tietäessäni, ettei moinen kirjoittaja voi marjastamistani kieltää. Siitäkin huolimatta, ettei minulla ollut hänen tärkeille tiluksilleen tarvetta mennä.
Vahvin tunne mökkeillessä on se, että kumpa kaikki maailmankansalaiset saisivat kokea tämän rauhan ja nämä maisemat. Voi olla, että ryhdyn tulevaisuudessa kulttuurimatkailu-yrittäjäksi.
Kiitos mökkielämä, tervetuloa stadi.
– Henriikka
Ah mökkielämä on parasta.
Sitä luonnon rauhaa ja kalaruokia.
Nytkin viimeisin postaukseni on mökkikuvia :DD
-Maija
Noniin on! Tai no, parasta ainakin hetkittäin. En voi sanoa muuttavani metsään loppuelämäkseni. Oikein kivoja mökkikuvia olit itsekin napannut.
Oi apua, miten ihanan tunnelmallisia kuvia! Itse olen viettänyt lapsuuden intiaanikesäni serkkujen kanssa mummolassa Kuhmon Hirvelänkylällä, ja näistä kuvista voi tuntea sen saman hillantuoksun, joka niihin muistoihin liittyy.
Suotuoksu, ihana tuoksu. Karhua en ole koskaan nähnyt, siitä pieni miinus. Hirvenkylä ei olekaan mulle (tietääkseni) tuttu paikka, Kuhmossa riittää sitä hehtaaria aika moneen suuntaan.
Kuhmosta voi lähteä, mutta Kuhmo ei lähde sinusta!
t. Helsingissä asuva kuhmolainen
Ka mittee! Kuhmo ei lähde vaikka kuinka ravistaisi. Vaikka ei olisi koskaan edes asunut siellä.
Todella kaunis kuva miehestä veneessä.
Kiitos Laura. Hovikuvaajani on onnistunut jälleen kerran. Aplodeja.
Herran pieksut miten kaunis tuo kuva, jossa seisot pyörän kanssa. Siis BÖÖNA!
NO mutta kukas se siellä huutelee! Itse ykkösbööna. Kiitos kaunis Emmi.
Tää on just se asia mitä rakastan, voi olla sekä kaupunkilainen, että ihan täys lande! Parhautta. Ihania kuvia ja sun isä on ehkä maailman sympaattisimman näköinen <3
Voi olla molempia ihan sata lasissa. Se on hyvä. Kaupunkilaiselle metsä tekee enemmän kuin hyvää, ei toista ilman toista.
Ja tiedäks, meidän isä on maailman sympaattisin. Ihan varmasti. Olen tiennyt sen aina.
Oih, Kuhmo!Meilläkin on mökki Kuhmossa, ja sinne on ikävä!
Toivottavasti pääset pian paarmojen syötäväksi. <3
Ihana mekko. Ja mökki <3
Kiitos kovasti!
On ihanaa kun sinulla on ”jalat maassa” :)
Voi kiitos. En ole vielä keksinyt syytä, miksi ne saattaisivat irrota maan pinnalta.
Upeita kesäkuvia. :)
Kiitos Marie. Ja ihanat juustohyrrät blogissa.
Niin ihana mekko toi mustavalkonen! Saaks kysyä, mistä oot moisen löytänyt? Kuvista välittyy myös just oikeenlainen fiilis, vähän lomaa ja landea meille muillekin kaupunkilaisille :)
Kiitos Vilmi. Itse asiassa se on ihan kirppismekko. Siitä on kaikki lappuset ja lippuset leikattu irti, joten en yhtään osaa sanoa mistä se on alunperin. Ja hei kiitos, kiva kuulla että lomafiilis välittyy juuri oikein.
Mitä kuvia! Mitä maisemia! Tuollaisessa mestassa sielu lepää.
Sielu ja mieli ja ruumis ja kaikki. Varmasti.