Lapsena halusin ympärilleni kolmea asiaa: rakkautta, Nalle Puh -roinaa ja sinistä. Viimeistä halusin vaatteisiin, kalusteisiin, huoneen seiniin ja tapettiin. Meni muutama vuosi, tuli ähky. Sininen heitettiin sen kummempia säälimättä perimmäiseen nurkkaan odottamaan uutta tuloaan. Odotusta kesti noin 10 vuotta.
Sininen hiipi sydämeeni, teki sinne sopivan kokoisen pesän. Ei liian suurta, mutta pienen ja kutkuttavan. Että tekee mieli ostaa sinisävyisiä viinilaseja, sininen rusetti hiuksiin ja vaalensininen T-paita Arelan alennusmyynnistä.
Voi voi, minkä teki tuo väri. Arela ainakin tekee kaunista, hyvää, laadukasta.
– Henriikka
Ps. Haaveilin aiemmin kesällä mintunvirheästä efektiseinästä. Siinä se nyt on. Ihan itse maalasimme.
Sininen ja Nalle Puh oli myös mun lapsuuden suosikkeja. Sitten ne jäi, eikä ne palaa. Ainakaan Puh.
Mikä siinä Puhissa niin viehätti? Aivan turha hahmo.
Samoja asioita halusin itsekin lapsena ympärilleni -ja haluan oikeastaan edelleen! Nalle Puh -tavaran määrä on viime vuosina onneksi kuitenkin vähentynyt.
Rakkauden määrä kasvaa, Puhien määrä vähenee. Niin minullakin onneksi.
Saako udella, mitä maalia? :)
Saa toki. Tikkurilan sisäseinämaalia, jos en aivan väärin muista niin sekoitettu sävy oli nimeltään ”capri”.
hahah mulla oli myös sininen nalle puh-huone! mikähän niissä kahdessa silloin kiehtoi :-)
Sanopa muuta. Joku kummallinen veto niiden kombossa oli. Joskin se Nalle Puhin veto katosi kyllä aika pian.
Tuommosille vaaleille sinisilmäisille se sopiikin niin hyvin, korostaa jotenkin sitä silmien sinisyyttä :)
Hei oot oikeassa. Sen kyllä huomaa, että silmätkin saavat vahvemman sävyn sinisen rinnalla. Kiitos.