Kävelimme keskiviikko-iltana Helsingin katuja kuin turistit konsanaan. Olen ennenkin kuuluttanut sen perään, että joskus avaa silmiä esittää tyhmempää kuin on. Hypätä hop-on-hop-off-bussiin ja nostaa katse kävellessä mukulakivistä katonrajaan. Arkkitehtuuri avautuu, mieli lepää ja tulee nähtyä asioita uudesta näkökulmasta. Jos näin helposti voi huijata itselleen uusia kokemuksia ja ajatuksia, ei mahdollisuutta kannata hukata.

Käytin hyväkseni myös toisen mukavan mahdollisuuden: puin päälleni hääpäivänämme yhden lempimekoistani. Musta kellohameinen pikkumekko on huuto.netin löytöjä. Joku myi käsinommeltua, Samuji-henkistä mekkoa koossani hintaan 20 euroa. Ostin löydön samantien. Parasta mekossa on rajusti levenevä, vähän epälooginen helma ja sen päättelemättömyys. Mekko muuntuu juhlaan, mutta se ei näyttänyt kotikulmilla kävellessä liian pröystäilevältäkään.

Juhlavuutta vastaan heitin päähän kirkkaanpunaisen lätsän, josta tulikin asun kiintopiste. Uskollinen lätsä on ollut monen liian virallisen asun pelastaja.

Mun amorin nuolet ei harhaile, mä vilautan vain parhaille.
Helsingin turisti kuittaa ja kysyy, iskikö asukokonaisuus?

Rentouttavaa, mahtavaa viikonloppua kaikille, etenkin festaririehujille. Olen vihdoin päättänyt, mille festareille minä tänä vuonna suunnistan tanssimaan. Jazz, jazz.

– Henriikka

mekko, lätsä / second hand, kengät /Bronx