
Jotkut asiat vaan yhtäkkiä rantautuvat ja jäävät katukuvaan. Tässä tapauksessa todella rantautuvat, eivätkä oikeastaan ole kaduilla vaan vesireiteillä. Yhtäkkiä tuli SUP, suppaus, supping, supittelu ja villitsi kansan. Tiedättehän lajin, jossa porukka on vastoin kaikkia sääntöjä kääntynyt surffilaudalle seisomaan katse eteenpäin? Ja kaiken lisäksi mukana on mela. Se on SUP ja se on nyt POP, joten täytyihän sitä vihdoin itsekin nousta laudalle.
Muistan hyvin, kun ensi kerran näin suppaajan. Tyylikäs herra puku päällä lipui jokea pitkin ohitseni, kun istuin rauhassa rantakahvilassa. Puku päällä! Tekihän se vaikutuksen, vaikka näyttikin niin älyttömältä.



En oikeastaan ollut ajattelut kokeilla lajia. Viime viikolla sydänystäväni Bea kuitenkin sanoi, että on tahtonut kokeilla suppausta tänä kesänä. Hehkulamppu syttyi pääni viereen, kun muistin että minulla oli kahden tunnin sup-lahjakortti käyttämättä Arctic Surf Shopille. Ja niin ajauduin mukaan ja löysin itseni Hakaniemen rannasta, jossa palvelee tämän kesän Cafe Köketin konttikahvila. Köketin ohessa toimii myös tämä Arctic Surf Shopin vuokraus- ja myyntipiste.
Amatööreinä kun olimme liikkeellä, otimme kiitollisena vastaan tiiviin info- ja opetuspaketin heti alkuun. Loppujen lopuksi saimmekin personal trainerin pariksi tunniksi matkaan, mahtava palvelu.




Hurahdimme heti (hurahdamme aina kaikkeen sata lasissa, etenkin jos olemme kaksin liikkeellä). Tai minä viimeistään sen jälkeen, kun sain polvieni tutinan loppumaan. Jännitti kamalasti ja meinasin jopa kahlita itseni pelastusliiveihin kaiken varalta, hyvästä uimataidosta huolimatta. Mutta alun kankeuksista mestariksi, myöhemmin jo kisattiin ja puljattiin kunnolla.
Näin jälkeen päin kuvista katsottuna tekniikka on vielä aika sukka. Töpötän melalla menemään kädet koukussa ja pylly pystyssä. Ei saavuteta lajin SM-kultaa tuollaisella menolla. Tulkoon intiaanikesä, niin pääsen taas suikkimaan.



Lopuksi helle pehmitti päämme: hypimme laudalta uimaan innoissamme kuin pienet kakarat. Ja sitten tuli pakolliset temput, päälläseisontaa ja kärrynpyörää. Emme saaneet kuitenkaan personal trainerilta ja Arctic Surf Shopilta porttikieltoa, joten kaikki hyvin.






Saa nähdä, jääkö laji arkeen. Toivon kovasti niin. Olen innoissani siitä, että olen kevään ja kesän aikana muistanut, että jossain sisälläni kasvaa sinnikäs urheilija. Tai ainakin liikkuja.
Kun on rento meno, tehokas laji ja kova yritys, niin I’m all in.
Pidempiä suppausretkiä ja sup-joogaa odotellessa.
Pää kylmänä.
– Henriikka
Haa, suppailu on vienyt minutkin täysin mennessään! Niin rentoa menoa, mutta käy kuitenkin myös treenistä. :)
Tuota pelastusliivittömyyttä jäin kyllä miettimään – oliko liivejä kuitenkin tarjolla välinevuokran kylkeen? Hirmuisen harvoin näkyy suppailijoita liivien kanssa, ja oonkin miettinyt, tarjoaako vuokraajat niitä edes lautavuokran yhteydessä…
Itse olen käyttänyt joka kerta suppaillessani melontaliivejä. Hiemanhan ne toki hiostaa näillä helteillä, mutta turvallisuus ennen kaikkea.
Täytyykin heti vastata, että juujuujuu totta kai oli pelastusliivejä tarjolla ja niitä suositeltiin erittäin lämpimästi. Mutta me puljattiin vain tässä lähirannoilla, eikä siksi koettu tarvetta liiveille. Pidemmillä matkoilla tai kovemmalla tuulella tietenkin. Turvallisuus ennen kaikkea, tietenkin.
On se jännä, miten tuollainen voi tuntuakin ihan hyvältä treeniltä. Takapuolessa kun vielä tuntuisi enemmän, niin olisi kaikki treeni yhdessä paketissa.
” Tyylikäs herra puku päällä lipui jokea pitkin ohitseni, kun istuin rauhassa rantakahvilassa. Puku päällä! Tekihän se vaikutuksen, vaikka näyttikin niin älyttömältä.”
Pics or it didn’t happen! Kuulostaa niin uskomattomalta :D
Voi jummi, kun mulla ei ole kuvaa! Sain vanhan kalikkapuhelimen tilalle valokuvausta kestävän puhelimen vasta lokakuussa ja tämä tapahtui jo aiemmin. Olettaakseni mies oli työmatkalla.
Lähivedet tai ei, kyllä liivit pitää olla! Saisivat pakottaa niihin tuolla vuokrafirmoissa. Muuten varmaan mukavaa touhua :)
Suosittelivat kyllä, pakottaneet ei. Ehkä olet oikeassa, vaikka en aivan saa kiinni miksi pelastusliivit olisi ihan välttämättömät rantavedessä polskutellessa.
Mun pitää vielä kokeilla tollasella oikealla sup-laudalla, eikä sellaisella sadan metrin pituisella purjehduslaudalla, jonka köli oli niin pitkä että se tarrasi kiinni pohjaan. Siinä ei ehtinyt edes miettiä omaa tekniikkaansa, kun keskittyi vaan pysymään pystyssä :-D
UPS! Sulla on ollut kyllä spontaaniutta ja luovuutta messissä ilmeisesti. Naurattaa ajatuskin.