Tiedättekö, tänään ei jaksanut. Oli töitä yli kuuteen ja piti mennä urheilemaan. Tulin kotiin ja katsoin valmiiksi pakattua salikassiani. Ei jaksanut. En edes keksinyt muuta syytä ja vaihdoin sukkahousut pyjamahousuihin, mekon NHL-collegeen (Buffalo Sabres, Ruuttu) ja annoin mieleni ja takapuoleni lösähtää maan tasalle.
Ei jaksanut. Ei jaksanut hempeistä kukkahepenistä huolimatta, ei maailman siisteimmästä nahkatakista huolimatta. Eikä aina tarvitsekaan. Vaikka armollisuutta onkin huopahattu, vievät ruudulliset flanellihousut homman uudelle levelille.
Älkääkä ymmärtäkö minua väärin. En käske kaikkien lösähtää. Armo on eri asia kuin tapa. Ja kun kerran jää kotiin, se ei tarkoita että peli on menetetty, ettei enää kannata yrittää. Kaikki tai ei mitään -ajattelu on niin 2013.
Kaikki, ei mitään tai jotain siltä väliltä on nykypäivää. Aina ei tarvitse pingottaa 100 prosenttiin. Olen usein tyytyväinen 80 prossaan, vaikka sitä ei saisi sanoa tässä maailmassa, jossa kaikki huutavat: intohimoa! menestystä! ulos mukavuusalueelta! verta ja kyyneliä! haasta itsesi! Ja vaikka olenkin pahimmanlaatuinen itseni haastaja, niin olen samalla myös lopenuupunut tähän satalasissa juoksevaan ihmislaumaan, johon liian usein itsekin liityn.
Miten tämä avautuminen liittyy aamuisiin kukkamekkokuviin?
Ei juuri mitenkään. Tämä rage vain karkasi näppäimiltä väsyneen mielen johdosta.
Ja kyllä tästä löyhän aasinsillan kehittää, sillä viimeisessä kuvassa Janne kuvaa tilannekuvaa kuvien purkkiin saamisen kunniaksi heitetystä yläfemmasta.
Tsemppiä, armoa kaikille. Ja oikein isot yläfemmat.
– Henriikka
mekko, vyö, hattu, kengät / second hand, takki / twist & tango (saatu)
Hyvä Henriikka! Tämä minun piti juuri kuulla, kun en itsekään jaksanut tänään mennä salille. Enkä eilen. Mutta eihän aina tarvitse, jos ei vaan huvita. Sen sijaan voi syödä pussin karkkia ja selailla pinterestiä, eihän sekään ole väärin?
Ei ole ei, jos minulta kysytään. Aina välillä pitää ottaa ihan vaan rennosti.
Hei aivan huippu teksti, täällä ruudun toisella puolella ollaan ihan samaa mieltä. Liian usein yritetään puristaa sitä 100% suoritusta hampaat irvessä, mutta mun mielestä hölläily silloin tällöin on ihan parasta – ja sitä mä tarvinkin. :)
Sinäpä sen sanoit. Kiitos Helka.
<3
Hihihi.
Aamen! Ei sitä aina jaksa, tärkeää on just vaikka se 80 prossaa jaksaa ja lopun aikaa voi höllätä.
80% on välillä superpaikallaan.
Tämä vuosi on ollut mullekin sellaista armon aikaa, olen tosissani opetellut antamaan itselleni armoa. Aika jäätävää että senkin joutuu opettelemaan, mutta minkäs teet. Niinkuin sanoit, nykypäivää on se, kun kaikki tehdään täysillä.
Huippuhomma. Toivottavasti moni muukin tajuaisi tehdä samoin kuin sinä.
Kiitos kommentista.
Jes, mahtavaa, että sanoit tämän ääneen! Armollisuus on pop. Toisinaan on hyvä antaa kaikkensa ja mennä täysillä, mutta jatkuvasti toteutettuna se on ihan liikaa. Ja ihan niinkuin sanoit, ”ei mitään” ei ole ainoa vaihtoehto täysillä tekemiselle. Joskus voi tehdä myös vähän ja se on ihan riittävästi. Ehdottomuus on niiiin nähty, vanha juttu.
Mitäpä tuohon enää lisäämään. Kiitos!
Ah ihanaa, minun piti mennä joogaan mutta en jaksanutkaan. Nyt voin olla hyvällä omatunnolla.
Olet sen ansainnut!
Tykkään saliharjoittelusta just sen takia että siihen ei oo sidottuja aikoja vaan voi urheilla niinä päivinä kuin tuntuu siltä :)
Aamu-urheilua en oo koskaan ymmärtänyt, mulle se on aina pelkkää kidutusta. Joten en tee sitä. Problem solved!
Hyvä asenne. Pidä se!
Ihana teksti, ja niin totta! Eikö vuoden 2015 teemaksi voisi ottaa armollisuus ja hyvinvointi- niin henkinen kuin fyysisenkin. Ei treenistä ole hyötyä, jos se on yhtä pakkopuurtamista. Tämä suorituskeskeinen elämäntyyli alkaa pikkuhiljaa mennä överiksi. Eiköhän maailman olisi aika hidastaa tahtia, ainakin välillä. Ihanaa että löytyy ihmisiä, jotka ovat myös sitä mieltä, että satalasissa paahtaminen ei tuo kellekään sen kirkkaampaa kruunua. Tuntuu, että nykyisin ihmiset melkein pyrkivät hankkimaan itselleen burnoutin keinolla millä hyvänsä!
No voisi kyllä. Minä olisin ainakin ihan kelkassa. Maailma kaipaisi välillä pientä pysähtymistä.
Kiitos hyvistä sanoista.
Tää oli hyvä teksti, puhutteli mua. Kiitos!
Hei, kiva kuulla. Kiitos kovasti.