Napakka Google Translate -otsikko on saatu paikoilleen. Toivottavasti meni edes vähän oikein. Tämä olisi kai sellainen juttu, jonka voisi otsikoida ”postikortteja Kööpenhaminasta”, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miksi virtuaalisia valokuvia kutsutaan postikorteiksi. Köpis on taputeltu toistamiseen ja naamalle jäi typerän näköinen hymy, selkään 5 kiloa menomatkaa painavampi rinkka.

Tuntuu, että matkustamisesta kirjoittaessani jauhan aina samoja lauseita. Parhaita on kohteet, jonne tekee mieli palata. Ihanaa on tunne, että tekee mieli jäädä. Matkustamisessa parasta on kotiinpaluuu. Jaadi jaadi, jaadi jaadi. Matkailu avartaa, sen jo tiedämme, mutta Tanskassa on jotain itselleni erityisen spesiaalia. Tajusin nimittäin tällä matkalla, että jos en olisi suomalainen, olisin varmaan tanskalainen (nyt tuli olo, että olen kokenut tämän valaistumisen ennenkin). Olisin varmaan iloinen tanskalainen, joka sotkee pyörällään läpi kaupungin ja kantaa paperirullaan käärittyjä kukkia pyöränkorissa. Tai sitten se on vain toiveeni.

Otetaanpa uudestaan: Jos en olisi suomalainen,  olisin  haluaisin olla tanskalainen.

Seuraa taas yksi jauhamistani kliseistä: on aivan erityisen kivaa palata matkakohteeseen. Kun on ensimmäistä kertaa, ”joutuu käymään” Eiffelillä, Kansallismuseossa, Kuninkaanlinnassa ja Riemukaarella. Kun kyseessä on paluu, voi siemailla sumppinsa kaikessa rauhassa ja tietää, että riittää että kengän pohjiin saa tutun kaupungin tomua.

Kävimme Kööpenhaminassa viime kesänä reilillä, Roosaliina taas oli käynyt siellä pari vuotta sitten. Toisaalta tuttu, toisaalta niin vieras kaupunki. Toisaalta niin samanlainen kuin Helsinki, toisaalta ei yhtään. Toisaalta niin pohjoismainen, toisaalta aivan Keski-Eurooppa. Toisaalta kaunis ja iloinen, toisaalta synkkä ja sotkuinen. Koko kaupunki laittaa päänupin sekaisin.

Istuimme torin laidalla ja nypimme lusikankärjellä suklaakakusta pieniä palasia. Lähdimme aikaisin aamulla liikkelle, jotta ehdimme nähdä mahdollisimman paljon. Kolmeen kokonaiseen päivään saa yllättäen mahtumaan aika paljon. Ensimmäisenä päivänä keskityimme ydinkeskustaan ja sen risteileviin sivukujiin, toisena päivänä marhusimme Norrebron ja Vesterbron katuja. Kolmanneksi päiväksi jäi Design Museo, kuninkaallinen puutarha ja muutama muu turistijuttu. Sopivan suunnittelematonta, mutta kuitenkin sen verran raamikasta, että saa jotain aikaiseksi.

Yösijana toimi viime kesältä tuttu hostelli, Sleep in Heaven. Norrebron reppureissaajien yöpaikka oli taas kotoisa ja edullinen, itse valitsimme 6 hengen dormin. Valitettavasti laajentunut hotelli oli laskenut viime kerrasta vähän tasoaan. Olin edelleen tyytyväinen, mutta viime kerralla lähdin niin leveässä hymyssä, että odotuksiin nähden jouduin pienesti pettymään.

Tässä elämänvaiheessa olen kuitenkin huomannut, että lennoista ja majoituksista kannattaa nipistää maksimit, jotta itse reissussa saa panostaa vähän enemmän. Tämä sopii minulle, joku muu varmasti haluaa kunnon punkan, eikä ymmärrä tämän suhteen pihistelyä.

Pssst! Aivan ihanan aamupuuron saat Norrebrosta, Grodista. Kotitekoinen kinuskikastike ja inkiväärisiirapin suloinen potkaisu kaurapuuron päällä laittaa päivän käyntiin.

Huomenna laitan toisen satsin kuvia. Sanoja en oikein meinaa löytää. Kööpenhaminassa on niin paljon kehuttavaa, toisaalta myös niin paljon kritisoitavaa. Se siinä ehkä kiehtookin. Että se pitää kokea, monta kertaa ja monelta kantilta. Enhän minä tiedä paikasta, saati sen asukkaista vielä mitään.

Lopetan, ennen kuin menee liian syviin meriin.
Jatkan huomenna, kun olen soutanut takaisin poutapilvien alle.

– Henriikka

Huom huom! Huomenna arvon lahjukset kolmelle palautetta antaneelle. Ehdit jättää vielä kommenttisi tänne.