Tosiaan, tajusin että tähänkin kesään on mahtunut niin monet häät, että näiden lauantain häiden kohdalla voidaan puhua ”kesän viimeisistä häistä”. Minkäs minä sille voin, jos ympäriltäni vain porukkaa pariutuu ja lempi leiskuu. En kai minä nyt huuda, että nyt riittää, kahdet häät kesässä on aivan ehdoton maksimi. No, ei viime kesänä loppujen lopuksi juhlittu kuin kolmea paria. Neljänsiinkin tuli kutsu, mutta menolle oli este. Mutta onhan siinä jo rakkautta kerrakseen, noin niinku yhdelle kesälle.

Nyt lauantaina oli saaristohäät Nauvossa. Kaunis serkku löysi puoliskonsa ja hääpari näytti onnelliselta. Minä nautin merestä, hyvästä ruoasta ja etenkin siitä, että sain nähdä huvittavaa ja rakasta serkkuporukkaa. Sukuhäissä harvemmin tuntee sukulaisten lisäksi monia muita kutsuvierasjoukkioita. Tuntuu mukavalta, että saa keskittyä siihen ihan omaan joukkoon.

Niin sitä vaan mentiin koko kesä ja kaikki häät vanhoilla mekoilla ja kengillä. Ja silti löytyi päällepantavaa. Lauantain lettikampaus syntyi hetken paniikista lauantaiaamuna ja Katri Niskasen mekko on Tapanilan kyläjuhlien kirpputorilöytö parin kesän takaa. Ja ansiokasta kierrättämistä on sekin, että kesän ensimmäisissä häissä päälläni ollut sinivalkoinen mekko oli nyt siskoni päällä. Vanha on uusi uusi.

Kiitos Nauvo, kiitos kaunis serkku ja onnekas aviomies.
Talveksi ei ole tiedossa häitä, mutta on tämä ystäväpiirini ennenkin yllättänyt.

– Henriikka