Kun on vapaa lauantai, eikä mitään mikä painaisi harteita. Kun tajuaa, että päivän päätarkoitus on löytää miehelle uusia vaatteita ja istua kahvilla kaikessa rauhassa. Kiirettömyydessä on puolensa: sitä löytää asioita ympäriltään ihan eri tavalla ja katseen tajuaa nostaa maasta muiden silmien tasoon ja jopa korkeammalle. Kiireettöminä päivinä ihailee useimmin arkkitehtuuria ja jää ihmettelemään rakennusten yksityiskohtia.
Sitä saattaa Espan puistossa ymmärtää, ettei ole koskaan istunut lippakioskin pöydissä. Ei auta muu kuin istua. Ja vähän naurahdella sille, ettei oikeasti ole minnekkään eikä kenellekään mitään asiaa.
Se on sinänsä harmillista, kun on kerrankin kolmen ruokalajin illallisen lahjakortti, se on kaupungin köpösimpään ravintolaan. Mutta hei, se oli silti ihanaa. Istua vaan ja selata listaa. Kynttilät palaa ja pihalla on kylmä.
Nämä ovat näitä päiviä, joita me kutsumme rakkauspäiviksi. Ainoa syy ja tarkoitus on rakkaus. Oikeastaan ruoan laatua ei silloin tarvitse ajatella. Jäätelöannoksen kokoa tosin silti pikkuisen.
Tänään olen kulkenut busseilla metron ja raitiovaunujen sijasta ja miettinyt, miten viikonloppuna vielä viiletettiinkin ilman takkia. Erehdyin suuresti, kun en pujottanut aamulla hansikkaita käteen. Voi, kuinka minä tästä viimasta kärsinkään.
Mutta lauantaina oli rakkauspäivä ja sen voimalla mennään.
– Henriikka
Mun sydän meinaa pakahtua – ootte ihania molemmat! Ihana postaus, ihana tunnelma, ihana rakkaus
Oi, kiitos aivan ihanista sanoista. Tulin niin hyvälle mielelle.
” Ei auta muu kuin istua. Ja vähän naurahdella sille, ettei oikeasti ole minnekkään eikä kenellekään mitään asiaa.”
Mikä ihana tunne! Olisi varmasti yksinkin, mutta etenkin, kun sen saa jakaa rakkaansa kanssa. :)
Jep, se on hyvä tunne :-)
Kiitos, kun jätit kommentin!